Milloin nuorimmillaan kannattaisi ostaa asunto?

Niin. Mulla esim. nuorena asunnon ostaminen johti siihen, että pystyin olemaan todella pitkään ja huolettomasti lasten kanssa kotona, kun ei ollut enää talolainaa.

Useat nuoret on niin alahtelevaisia, ettei kannata sitoutua parisuhteeseen tai omistusasuntoon alle 25-vuotiaana. Nuorena pitääkin saada olla vapaa ja lähteä esim. ulkomaille töihin, jos siltä tuntuu. Ostaa aunnon sitten, kun on valmis jämähtämään samalle paikkakunnalle. Usein töidenkin perässä pitää nuorena muuttaa.

Mjaa, en oo vielä mokomaa hankkinu. Tuskin hankin ainakaan 10 vuoteen vielä. En mä halua riesakseni kotia josta todennäkösesti muutan kuhan perheen perustan jne isompaan. En halua sijoitusasuntoa jota pitäisi vuokrata, kauheesti riskiä moisissa. Ja kun haluan pysyä ainakin kolmikymppiseksi täällä Espoossa jossa asunnot on tosi kalliita - ainakin kun haluaa asua isossa kämpässä eikä missään parikymmenen neliön yksiössä.

Eipä sillä, olen vastavalmistunut 22v työtön joten eipä vielä asuntolainaakaan taitas saada tässä elämäntilanteessa. Muttei tosiaan ole haluakaan, olen aika varma että joskus kun on perhe, muutan Espoosta Keski-Suomeen. Mutten sitä ennen. Joten asunto oisi vain riesa, vuokralla olo on vaivattomampaa ja vähemmän vastuuta kuin omassa asunnossa. omaan kämppään pitäs itse hommata kaikenmaailman rempat sun muut, ei kiitos.

Vanhempani ostivat ekan oman asunnon aikoinaan Espoosta käsittääkseni kun saivat toisen lapsen eli isoveljeni, siinä vähän ennen ku täyttivät 30v. Siihen asti taisivat asua vuokralla. Taisivat viihtyä siinä reilu 10vuotta kunnes rakennuttivat omakotitalon tänne Espooseen tontin saatuaan.

Katsoisin että alan miettimään oman asunnon hankkimista sitten kun on mies ja lapsia ja kiinnostusta laittaa itse taloa sun muuta. Ehkä. Toisaalta, vuokralla on ollut aika mukavaa, vaivatonta, helppo muuttaa heti kun haluaa lähteä.  Katotaan sit kolmekymppisenä kiinnostaako oman asunnon hankinta vai ei :D

Itse otin lainaa miehen kanssa kun olin 19v ja ostettiin oma yksiö. Vuosien saatossa vaihdettiin tarpeen mukaan suurempaan ja laina on maksettu pois aikoja sitten. Toki meillä oli vakityöpaikat ja pienestä aloitettiin.

Nyt toinen lapsista säästää ja aikoo ostaa oman kämpän kun lainaan vaadittava rahasumma on koossa.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:04"] 

No, sinulla on ollut hyvä tilanne, tai ehkä olet vain provo?

Monella muulla nuorella ei todellakaan ole 18-vuotiaana "tuntuvaa summaa", jolla ostaa kalusteita vuokrakämppään. Nykyisin aika monella 18-vuotiaalla ei ole edes juuri minkäänlaista työkokemusta. Sitten on niitä vanhempia, jotka kyllä antavat lapsensa asua kotona täysi-ikäiseksi tultuaan, mutta pyytävät vuokra- ja ruokarahaa. Tällaisille nuorille ei kerry säästöjä ja pesämunaa, kuten sinulle kertyi.

Mutta jatka vaan elämistäsi pikku kuplassasi.

[/quote]

Nyt meni kyllä ohi, mitä yrität sanoa.

Kritisoitko sitä, että minulla oli 18-vuotiaana 10 000 euron edestä omalla työllä hankittuja säästöjä vai kenties sitä, että olisin nyt jälkikäteen ajateltuna halunnut sijoittaa ne tuottavammin kuin johonkin sohvaan ja muuhun suhteellisen turhaan? Vuoden kuluttua tuosta olin tienannut melkein saman verran lisää. Summa toki auttoi opintojeni alussa niin, että ei tarvinnut heti mennä töihin, mutta vaikka olisin ostanut sen kämpän jo tuolloin, en olisi kohdannut mitään pahempaa katastrofia. Töitä olen tehnyt voittopuolisesti koko opiskeluajan kuitenkin.

Toki ymmärrän, että kaikki eivät tee nuoresta asti töitä vapaa-aikanaan tai eivät saa töitä vaikka haluaisivat ja yrittävät hakea. Mutta kysymykseni koski nyt minun lapsiani ja oletuksena oli että joku heistä olisi vastaavassa tilanteessa saman ikäisenä kuin minä aikanaan. Jos rahaa ei ole sen verran, että saa lainan, niin sitten ei tietenkään tarvitse pohdiskella asunnonhankintaa.

Kiitos kaikille vastaajille. Tulin siihen tulokseen, että varmaan ensiasunto kannattaa hankkia jopa alaikäisenä, jos vain sattuu siihen kykenemään. Asuntolainan maksaminenhan on vain eräänlainen säästämisen muoto, ei sen kummempaa. Kun pitää huolen siitä, että asunto on sijainnin ja muiden ominaisuuksien puolesta helppo myydä, rahansa saa tarvittaessa irtikin. Sitten on taas vapaa vaihtamaan paikkakuntaa tai vaikka muuttamaan kumppanin kanssa isompaan.

ap

Asunto kannattaa hankkia nuorena. Minä olin 24 kun ostimme ensiasuntomme, eikä se estänyt sitä, että olemme sen jälkeen asuneet ulkomailla. Saahan sen asunnon vuokrattua.

Et halua jämähtää ostamalla asuntoa, mutta silti haluat asua kyseisellä paikkakunnalla seuraavat lähes 10vuotta...? Tyhmäkö olet sinä?

me ostettiin okt kun muutettiin yhteen, mä olin silloin 20 ja mies 21 v

Ikää 36v. pätkätöissä 10v. säästötilillä 40 000€, pankista ei tipu lainaa ilman vakityötä. Tällä hetkellä työtön, niin pieni ansiosidonnainen ettei sillä maksettaisi asuntolainaa. Asunto maksaa vähintää 150 000€. Ehken osta koskaan. Näitä yksinasuvan iloja on sitten muita. 

Mikään kerrostalo tai rivariahdistus ei kiinnostanut, vaan tähtäsin suoraan omakotitaloon, jonka hankin mieheni kanssa 25-vuotiaana. No meillä oli siitäkin onnellinen tilanne, että velkaa ei ole tarvinnut ottaa kun molemmat olimme saaneet yllättävän paljon säästöön ja perintöäkin tuli hieman.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:12"]Ei se mielestäni iästä ole kiinni, elämäntilanteesta ja rahatilanteesta enemmänkin. Opiskelijan on hyvä muistaa että asumistukea ei omistusasunnosta makseta.
[/quote]Eikö? Mikähän järki tuossa on? Asuntosijoitajalle siis annetaan rahat, mutta nuorelle elämäänsä rakentavalle opiskelijalle ei?