Milloin nuorimmillaan kannattaisi ostaa asunto?

mutta jos sulla ei ole vakkari duuni kun se 10% on täynnä niin lainaa ei heru

ja ei se pankki aina anna lainaa vaikka sulla ois se 10% säästettynä jos tulot ei riitä. joskus voi joutua ottaa lisätakauksen yms.

Silloin kun vakaa työpaikka ja halua sitoutua asuntoon ja asuntovelkaan.

Me ostettiin ensiasunto 21 vuotiaina,minä yhä opiskelen ja poikaystävä on vakkariduunissa. Hyvä päätös oli,turhaa maksaa vuokraa jollekin toiselle kun voi itse maksaa itselleen sitä. Eikä ahdista mitkään velat,8 vuotta niin asunto maksettu ;-) 

Olen tällä hetkellä 25-vuotias, enkä ole lähelläkään sellaista asp-tilin summaa, jolla voisin varteenotettavan asunnon hankkia.

Jälkiviisaus on helppoa. Mutta ei nuorena voi välttämättä etukäteen tietää oman maksukyvyn, asuntojen hintojen tms kehitystä

Ei se mielestäni iästä ole kiinni, elämäntilanteesta ja rahatilanteesta enemmänkin. Opiskelijan on hyvä muistaa että asumistukea ei omistusasunnosta makseta.

ASP-tilille tarviin vaan 10 000 e jotta saa 100k lainan. Joka kuukausi säästöön tonni nii alle vuosi niin on asp-tilillä tarpeeksi. En ymmärrä miten joku ei pysty säästämään ja sitte asuuki 30 v jossain vuokralla ja maksaakin lainaa pois vielä 50 veenä. Säälittävää mun mielestä,en ikinä kehtaisi sanoa että asun vuokralla vielä yli 25v.

Riippuu elämäntilanteesta.

7 jatkaa ja siis tarvii*

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:15"]

ASP-tilille tarviin vaan 10 000 e jotta saa 100k lainan. Joka kuukausi säästöön tonni nii alle vuosi niin on asp-tilillä tarpeeksi. En ymmärrä miten joku ei pysty säästämään ja sitte asuuki 30 v jossain vuokralla ja maksaakin lainaa pois vielä 50 veenä. Säälittävää mun mielestä,en ikinä kehtaisi sanoa että asun vuokralla vielä yli 25v.

[/quote]

Provo spotted, nothing new to see here. :)

Heh, nää kommentit aina vähän naurattaa pääkaupunkiseudulla asuvaa. Täällä kun ei 100000 saa edes yksiötä. Ja jos lähtisin asuntoa ostamaan, niin haluaisin sellaisen, mihin mahtuu vielä muutaman vuodenkin päästä. t. vuokralla asuva 26v opiskelija

quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:15"]

ASP-tilille tarviin vaan 10 000 e jotta saa 100k lainan. Joka kuukausi säästöön tonni nii alle vuosi niin on asp-tilillä tarpeeksi. En ymmärrä miten joku ei pysty säästämään ja sitte asuuki 30 v jossain vuokralla ja maksaakin lainaa pois vielä 50 veenä. Säälittävää mun mielestä,en ikinä kehtaisi sanoa että asun vuokralla vielä yli 25v.

[/quote]

Niin, no se nyt riippuu niin kovin monesta asiasta. Esimerkiksi siitä miten pitkään Valtio vielä subventoi omien asuntojen omistajia. Tässä taloustilanteessa valtion apujen turvin omistusasunnon hankkiminen on sijoitetulle pääomalle parempi ratkaisu riskit huomioonottaen kuin pörssiin sijoittaminen.

Mitä taas tulee asunnon ostamisen aikaan, niin mikäli siinä aikoo itse asua, ja myydessään ostaa taas toisen missä aikoo itse asua, niin ostamisen ja myynnin aikataulutuksella ei ole suurta merkitystä, koska myydessään vaikka saisikin suuremman summan kuin ostaessaan menee se siihen uuden asunnon ostamiseen, koska yleinen hintataso on korkeammalla. Ainoastaan silloin tästä voi katsoa olevan hyötyä, jos vaihtaa samalla paikkakuntaa tai kaupungiosaa jossa hinnat ovat selkeästi kalliimmat/halvemmat.

Muuten jokainen tavallaan. Itse asun tällä hetkellä asumisoikeusasunnossa. Olen asunut myös omistusasunnossa ja vuokrallakin. Tämä on tällä hetkellä paras vaihtoehto minulle.

T. kolmekutonen mies

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:15"]

ASP-tilille tarviin vaan 10 000 e jotta saa 100k lainan. Joka kuukausi säästöön tonni nii alle vuosi niin on asp-tilillä tarpeeksi. En ymmärrä miten joku ei pysty säästämään ja sitte asuuki 30 v jossain vuokralla ja maksaakin lainaa pois vielä 50 veenä. Säälittävää mun mielestä,en ikinä kehtaisi sanoa että asun vuokralla vielä yli 25v.

[/quote]

Luuletko, että 100 000 eurolla saa asunnon Helsingistä? Tai edes 200 000? Kaikki ei halua asua missään Savon peräkylillä.

Olen 22-vuotias ja mieheni 25. Ostimme syyskuussa ensiasuntomme. Mies valmistui viime keväänä ja sai heti hyvän alansa työpaikan. Itse olen vielä kiinni opinnoissa, mutta ohessa teen töitä. Tätä aikaisemmin meillä ei olisi ollut realistista mahdollisuutta hankkia omaa asuntoa. Kahden opiskelevan, osa-aikatyötä tekevän on tässä taloustilanteessa vaikeaa saada lainaa ilman takaajaa tms.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 12:48"]

Itse ostin ensiasuntoni 24-vuotiaana,

- -

Sen sijaan muutin kotoa vuokrakämppään, johon hankin säästöilläni kalusteita ihan tuntuvalla summalla.

- -

harmittaa että en ostanut omaa heti kaksikymppisenä. Jos olisin asunut kotona pari vuotta pidempään, olisin saanut kunnollisen pesämunan kerättyä.

[/quote]

No, sinulla on ollut hyvä tilanne, tai ehkä olet vain provo?

Monella muulla nuorella ei todellakaan ole 18-vuotiaana "tuntuvaa summaa", jolla ostaa kalusteita vuokrakämppään. Nykyisin aika monella 18-vuotiaalla ei ole edes juuri minkäänlaista työkokemusta. Sitten on niitä vanhempia, jotka kyllä antavat lapsensa asua kotona täysi-ikäiseksi tultuaan, mutta pyytävät vuokra- ja ruokarahaa. Tällaisille nuorille ei kerry säästöjä ja pesämunaa, kuten sinulle kertyi.

Mutta jatka vaan elämistäsi pikku kuplassasi.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 13:15"]

ASP-tilille tarviin vaan 10 000 e jotta saa 100k lainan. Joka kuukausi säästöön tonni nii alle vuosi niin on asp-tilillä tarpeeksi. En ymmärrä miten joku ei pysty säästämään ja sitte asuuki 30 v jossain vuokralla ja maksaakin lainaa pois vielä 50 veenä. Säälittävää mun mielestä,en ikinä kehtaisi sanoa että asun vuokralla vielä yli 25v.

[/quote]

Nii-i. Mua hävetti joskus tunnustaa kaverille että isoäiti oli opiskeluaikoina asunut vuokralla. Aikamoista köyhäilyä kyllä ollut menneisyydessä

Olin 21 vuotias ja mieheni 24 v. Molemmat töissä eikä säästöjä, appivanhemmat takasivat.

Kun menin töihin, niin isäni alkoi heti puhumaan, että nyt pitäs ostaa jotain. Joko oma auto tai asunto. Ostin halvan auton, rakastuin, tulin raskaaksi ja ostettiin talo.

Mä olen sitä mieltä, että ilman lainaa ei saa mitään. Aivan turha taviksen duunarin kuvitella, että säästämällä saa asunnon. Aika kauan saa maksaa vuokraa "turhaan" ja säästää omaa asuntoa varten ja onhan se aika naurettavaa eläkeiän lähestyessä vielä maksaa sitä omaa kotia eli mahdollisimman ajoissa vaan omaisuutta kartuttamaan.

Yksi tuttava mies osti v. 1993 erään pikkukaupungin laidalta puutalohuoneiston 21000 markalla. (eli n. 3500 euroa jos sen suoraan kääntää euroiksi). Ikää oli herralla 17 silloin ja muutti tuohon kaupunkiin opiskelemaan. Vanhempien nimet tarvittiin kauppakirjoihin. Tarmokkaasti hän sitä remontoi, en tiedä mikä mahtaa olla asunnon arvo nyt kun kaupungin keskusta on laajentunut siihen suuntaan. Mahtaako 200000 euroa riittää.

Voi lapsi parka sinua seiska. Sinun taitaa olla vaikea ymmärtää, että kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuutta panna joka kuukausi tonni syrjään ASP-tilille. Eikä kaikilla ole niitä perintöjäkään, jotka voisi sijoittaa asunnon hankintaan. Kun valmistuu ammattiin, ei välttämättä heti saa sitä hyväpalkkaista työtä, ei ainakaan siltä paikkakunnalta, jossa haluaisi asua. Saattaa tulla maasta muuttoja tai maassa muuttoja, perheen perustaminen tai muita elämään vaikuttavia muutoksia, jotka ehkä vaativat enemmän rahaa kuin oli etukäteen edes kaavaillut.

Minä kuulun niihin mielestäsi surkuteltaviin, jotka vielä viisikymppisenä maksoivat asuntolainaa ensiasunnostaan. Eli hankin asunnon vasta noin nelikymppisenä, kun olin saanut vakituisen hyväpalkkaisen työn sellaiselta paikkakunnalta, jossa totesin voivani asua pitkäänkin. Viimeisen lainaerän maksoin vasta 53-vuotiaana, voitko kuvitella. Ja asun ainakin toistaiseksi edelleen samassa asunnossa, mutta kuluvan vuoden aikana olisi vihdoin ja viimein tarkoitus karistaa tämän kaupungin pölyt kengänpohjistani ja muuttaa loma-asunnoksi hankkimaani asuntoon vanhalle kotipaikkakunnalle pysyvästi. Velkaa en enää onneksi joudu lyhentämään!

Itse ostin vasta 32 vuotiaana ensiasunnon. Oli tosi tyhmää odottaa niin kauan ja omia lapsia aion kannustaa ja auttaa niin että voisivat ostaa ensiasunnon ainakin 10v aiemmin kuin minä. Tuon 10v aikana hinnat räjähtivät ja olisin nyt eri tilanteessa jos tuolloin olisin ostanut asunnon. En myöskään uskaltanut ryhtyä siihen ennenkuin parisuhde oli kyllin vakiintunut. Tyhmää sinänsä, voihan sen asunnon aina myydä jos tulee ero poikaystävästä, tai olisin voinut ostaa sen yksin.

Toisaalta opiskelin pitkään ja asuin edullisessa opiskelija asunnossa. Kuvittelin että opiskelijana en saisi lainaa (mietin kyllä siis asunnon ostamista jo silloin). Lisäksi pk seudulla hinnat ovat niin korkeat että pienistä opiskelijan tuloista on tosi vaikea säästää ja maksaa vuokraa ym. Kotoa en saanut mitään tietoa tai kannustusta. Vanhemmat olivat tavallaan sössineet omatkin asuntoasiansa. En tajua että talousasioista ei puhuta lasten kanssa, mielestäni se on samanlaista elämään valmentautumista kuin seksistä kertominen tai pyykkikoneen käytön opettaminen.