Lue keskustelun säännöt.
Väkivalta parisuhteessa
09.01.2014 |
Tuntuu todella yleiseltä... naapurista kuuluu silloin tällöin, samoin yhdessä edellisistä asunnoista, eipäs kun kahdessa, nytpä muistinkin... on soitettu poliisia kun on meno ollut hurjimmillaan vaan mitäpä se ilmeisesti auttaa kun vuositolkulla sama vain jatkuu.
Eihän tuosta mitään tule. Lähtekää hyvät naiset kun vielä on kaikki hampaat suussa.
Kommentit (10)
Jotkut osaavat peittää asian todella taitavasti. Onko joku täällä jäänyt vielä ensimmäisen iskun jälkeen? Mikä sai jäämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu itekki miettiny tätä asutaan vähä "köyhemällä" alueella eikä kiinosta kuunella "vi** akka" juttuja ja ku naisella pyyhitään pöytää...
Ja vuodesta toiseen... surettaa vain tervehtiä toista pokkana mut puuttuakaan ei osaa...
Asun melko keskiluokkaisella alueella mutta tuttua täälläkin
Asun melko keskiluokkaisella alueella mutta tuttua täälläkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 21:16"]
Jotkut osaavat peittää asian todella taitavasti. Onko joku täällä jäänyt vielä ensimmäisen iskun jälkeen? Mikä sai jäämään?
[/quote]
Minä olen jäänyt. Mollatkaan vain, mutta useankin iskun jälkeen olen jäänyt. Uskoin mieheeni, monenkin pahoinpitelyn jälkeen, mutta se kannatti. Suhteemme on tänä päivänä parempi kuin koskaan ja minkääntasoista väkivaltaa ei ole ollut enää 1,5 vuoteen.
Mikä sai minut jäämään? Olin (ja olen edelleen) rakastunut. Mieheni oli joka kerran jälkeen kirjaimellisesti p*skana. Ja tekohetkellä usein humalassa. Onneksi hänen silmänsä avautuivat kuitenkin viimein, enää en anna yhtäkään kertaa anteeksi.
Tämä tosiaan sopi meille. Meidän suhteemme onnistui ja olemme päässeet noista yli. En tosiaan usko että monikaan mies monen lyöntikerran jälkeen sitä lopullisesti lopettaisi.
Miksi?
Kertoisiko joku tarkemmin, mikä saa sietämään väkivaltaa.
8 kertoo rakastavansa, mutta miten ihmeessä joku voi rakastaa sellaista, joka on väkivaltainen? Minun rakkauteni sellaista ihmistä kohtaan kuolisi ensimmäiseen lyöntiin.
Perheväkivaltaan puuttuminen on vaikeaa monista syistä, joista yksi tärkeä on se, että se on niin turhaa. Kun on yrittänyt useamman kerran pelastaa jotakuta väkivaltaisen puolison/vanhemman kynsistä aivan turhaan, ei enää jaksa kun hän palaa yhtä monta kertaa takaisin hakattavaksi. Sitä ei vaan ulkopuolisena jaksa ymmärtää, miksi siitä väkivaltaisesta suhteesta ei voi erota vaan pitää olla yhdessä vaikka henki menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 09:05"]
Miksi?
Kertoisiko joku tarkemmin, mikä saa sietämään väkivaltaa.
8 kertoo rakastavansa, mutta miten ihmeessä joku voi rakastaa sellaista, joka on väkivaltainen? Minun rakkauteni sellaista ihmistä kohtaan kuolisi ensimmäiseen lyöntiin.
Perheväkivaltaan puuttuminen on vaikeaa monista syistä, joista yksi tärkeä on se, että se on niin turhaa. Kun on yrittänyt useamman kerran pelastaa jotakuta väkivaltaisen puolison/vanhemman kynsistä aivan turhaan, ei enää jaksa kun hän palaa yhtä monta kertaa takaisin hakattavaksi. Sitä ei vaan ulkopuolisena jaksa ymmärtää, miksi siitä väkivaltaisesta suhteesta ei voi erota vaan pitää olla yhdessä vaikka henki menisi.
[/quote]
Sehän se siinä juuri olikin, rakkauteni ei kuollut. Se loukkasi, satutti sekä henkisesti ja fyysisesti, mutta rakkaus ei kuollut. Rakkaus onkin irrationaalista, järkiperusteellahan sitä olisi pitänyt heti paeta sellaisesta suhteesta mutta tunteet eivät antaneet.
Ja niinhän se minäkin aina ennen sanoin, että: "Jos joku mies minua löisi, niin jättäisin hänet heti!". No, sitten kun se sattui omalle kohdalle, niin ei ne niin sitten mennytkään.
En puolustele enkä hyväksy väkivaltaa missään suhteessa, mutta kerroin vain oman tarinani kun haluttiin kuulla väkivallan uhrin kanta asiaan.
t. 8
Minä jäin myös ja olin todella pitkään. Jäin siksi, koska rakastin häntä ja säälin miestäni hänen erittäin väkivaltaisen lapsuuden vuoksi. Hän yritti ja oikeastaan pääsikin eroon fyysisestä väkivallasta, mutta minä olin jo rikki. Suhteemme ei koskaan ollut normaali ja nyt eron jälkeen ymmärrän, että siedin häneltä monta sellaista asiaa, jotka eivät ole normaaleja parisuhteessa. Oikeasti loppuun asti pelkäsin hänen alkoholin käyttöään ja sellaisten tilanteiden välttely, joissa olisin joutunut olemaan mukana joissa otetaan alkoholia, teki meille pahoja ongelmia - koska mies otti reippaasti, ja olisi halunnut sosiaalisia illanistujaisia ym joista minä ahdistuin jo ennakkoon, ja kieltäydyin lopuksi. Ei meillä mitään yhteistä ollut, ja sekin vähä mitä aikanaan oli hajosi väkivallan seurauksena.
joskus oli hyviäkin vuosia, mutta kun oli huonoja aikoja, minä muistelin menneitä ja katkeroiduin. En siis suosittele jäämään, vaikka rakastaisit ja toinen haluaisi "parantua".
Sama siis miehillekin, vaietumpi asia naisten väkivaltaisuus vaan en usko että niinkään harvinaista.
ap