Loukkaannutko kavereille, jotka eivät vastaa viesteihin?

Kyllä, koska  en lähettele turhia viestejä, vaan asiasta

En, vastaa ku ehtii 😃

En. Ihmisillä on erilaisia tilanteita, minkä takia vastaaminen voi jäädä/unohtua. Jos sinulla on jotain todella tärkeää asiaa, johon tarvitset heti vastauksen, niin sitähän voi aina soittaa.

En. Kumppanille kyllä jos se on jatkuvaa.

Kyllä loukkaannun, koska en viestittele turhia. 

En tietenkään. Vastaa kun ehtii

No sanotaanko näin että kaikella on rajansa. En kyttää että milloin kaveri on lukenut viestin ja onko paikalla, en hermostu jos vastausta ei tule samana eikä välttämättä seuraavanakaan päivänä mutta jos vastausta ei tule ollenkaan tai siinä kestää aivan tolkuttoman pitkä aika niin kyllä se pistää miettimään että ollaanko sittenkään niin hyviä kavereita kuin luulin. 

 

Esim. oli tarkoitus pääsiäisen aikaan tavata parin kaverin kanssa ja kyselin heiltä tarkemmin aikatauluistaan. Siihen jäi se keskustelu, yli kaksi viikkoa mennyt eikä kumpikaan ole edes lukenut viestejä vaikka aluksi olivat niin innoissaan tapaamisesta. Ja jos tämä olisi ainoa kerta kun näin käy niin tietysti huolestuisin onko jotain sattunut, mutta kun näin on käynyt ties kuinka monta kertaa aiemmin. Ensiksi keskustellaan ja sitten aivan yhtäkkiä eivät enää vastaa, kerran taukoa oli monta kuukautta kun päätin odottaa että kuka siihen viestiin vastaa ensin ja milloin. Oli sitten itse pakko rikkoa hiljaisuus kun halusin toivottaa toiselle hyvää syntymäpäivää. 

 

No, enää en yritä ehdotella mitään. Eikös se niin ole että ei vastausta on vastaus. 

Hmm, en sanoisi että varsinaisesti loukkaannun, mutta vastaamattomuudesta ymmärrän etten ole siellä prioriteettilistan kärkipäässä. Perheellisetkin ystävät löytävät hullunmyllyssä aikaa vastata vuorokauden sisällä (mitä pidän ns. normaalina aikana vastaukselle), mutta osa sinkkukavereista ovat jättäneet roikkumaan pitkiksi ajoiksi eivätkä koskaan voi liikkua tapaamiseen omien kulmien ulkopuolelle. Se kertoo minulle, ettei tapaaminen ole heille tärkeää, joten olen lopettanut (melko yksipuolisen) yhteydenpidon.

Kyllä se pahalta on tuntunut. Eräs kaveri oli tällainen. Jäi ilmaan tärkeitäkin asioita, kun ei vastannut ja luulin pari kertaa, että on suuttunut. Sitten ystävyys loppui. Juurikin siitä syystä, että itse kyllästyin näihin ohittamisiin. Viestien lisäksi ei  vastannut soittoihin ja sitten itse järjesti tapaamisen, jonka muka unohti. 

En. On luultavasti vain unohtanut. Sitte on niitä jotka pelailevat vastaamattomuudellaan. He ovat jääneet jo vuosia sitten kelkasta. Miehen aikuinen lapsi tekee tuota että ei vastaa onnitteluviesteihin jne, ihan tarkoituksella. ehkä jossain välissä jätän niiden lähetyksen pois, hulluahan se on tyhjyyteen huudella.

Loukkaannun. Jos eivät vastaa ollenkaan, poistan heidän yhteystietonsa, parhaassa tapauksessa estän kokonaan.

En loukkaannu. Jos en saa johonkin tärkeään viestiin vastausta soitan jonkun päivän kuluttua, mutta sellaista tapahtuu tosi harvoin. Jaksan kyllä odottaa. Eniten ärsyttää se, että kun joillakin on äärettömän ärsyttävä tapa pahoitella vastauksen myöhästymistä (mistä he uskovat myöhästyneensä???) ja pyydellä anteeksi ja selitellä kiireillään. Joka kerta siitä selittelystä tulee tunne kuin olisin joku äärettömän säälittävä tapaus. Ymmärränhän minä, että elämää on muuallakin ja ihmisillä on kaikenlaista tekemistä.

On se ärsyttävää. En viestittele huvikseni.

Vierailija kirjoitti:

En loukkaannu. Jos en saa johonkin tärkeään viestiin vastausta soitan jonkun päivän kuluttua, mutta sellaista tapahtuu tosi harvoin. Jaksan kyllä odottaa. Eniten ärsyttää se, että kun joillakin on äärettömän ärsyttävä tapa pahoitella vastauksen myöhästymistä (mistä he uskovat myöhästyneensä???) ja pyydellä anteeksi ja selitellä kiireillään. Joka kerta siitä selittelystä tulee tunne kuin olisin joku äärettömän säälittävä tapaus. Ymmärränhän minä, että elämää on muuallakin ja ihmisillä on kaikenlaista tekemistä.

Mä vastaan tuollaisille aina että ei haittaa, en muistanut enää itsekään viestiä lähettäneeni.

Minäkin ajattelin alkuun yhdestä kaverista, että olenkohan loukannut jotenkin ja siksi ei vastaa. Nykyään olen oppinut että välillä vastaa ja välillä ei. 

Riippuu viestistä. Jos kysyn jotain, toivon saavani siihen nopean vastauksen. Moni kuitenkin lähetttelee lomakuviaan tai jotain huumoripläjäyksiä, jotka eivät välttämättä edes tarvitse mitään vastausta.

Lisäksi minulla on kavereita, jotka käyttävät kännykkää kuin lankapuhelinta, eli eivät edes pidä sitä koko ajan mukanaan. Ja jos minulla on jotain tärkeää asiaa, soitan. Kyllä ne aina ovat takaisin soittaneet.

Puhelimesta hyvin näkee milloin olen viestitellyt.

lähetin tutulle joulun viestin 22, sitten 23 ja viime jouluna en lähettänyt. Hiihtolomalla oli tullut paikkakunnalle, nähnyt yhteisen tuttavamme ja oli sanonut en edes hyvää joulua toivottanut.

Tältä ihmiseltä ei ole tullut mulle viestiä yhtään nykyiseen puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En loukkaannu. Jos en saa johonkin tärkeään viestiin vastausta soitan jonkun päivän kuluttua, mutta sellaista tapahtuu tosi harvoin. Jaksan kyllä odottaa. Eniten ärsyttää se, että kun joillakin on äärettömän ärsyttävä tapa pahoitella vastauksen myöhästymistä (mistä he uskovat myöhästyneensä???) ja pyydellä anteeksi ja selitellä kiireillään. Joka kerta siitä selittelystä tulee tunne kuin olisin joku äärettömän säälittävä tapaus. Ymmärränhän minä, että elämää on muuallakin ja ihmisillä on kaikenlaista tekemistä.

Mä vastaan tuollaisille aina että ei haittaa, en muistanut enää itsekään viestiä lähettäneeni.

Kiitos. Tuo oli hyvä vinkki. Olen aina vastannut, ettei kiirettä ja ymmärrän kyllä ja ei tartte pyydellä anteeksi.