Emme voi jatkaa yhdessä mutta emme myöskään pysty eroamaan lopullisesti? Olemme koukussa toisiimme!
Kaikkea on yritetty suhteen aikana, jotta se toimisi.
Keskustelua, riitoja, minä yritin ammattilaisiakin, hellyyttä, rakkautta, yhteisiä harrastuksia, perus toimivaa tasapuolista arkea jne. Olemme myös lomailleet ja nauttineet yhdessä olosta valtavasti.
Olemme todella vahvasti tuntevia persoonia, herkkiä. Mies yrittää olla hyvinkin vahvan oloinen ja kylmä mutta todellisuudessa pinnan alla on paljon muuta joka näyttäytyy minulle kaikenlaisia tunteina.
Mies on rakastava mutta myös räjähdysherkkä toisinaan.
Itse olen empaattinen, analysoiva ja oikeudenmukainen.
Alkoholi on aina pilannut kaiken. Viinasta on syntynyt niin käsittämättömiä asioita (jopa väkivaltaa) ettei suhde voinut jatkua.
Päätin muuttaa pois, sillä mies ei voinut jättää kirkkaita pois vaikka tästä oli keskusteltu lukemattomia kertoja.
Rakastan häntä, tunnen empatiaa. Tahdon kuitenkin itse toipua henkisesti kaikesta mitä on ollut eikä se tietenkään yhdessä ololla korjaannu, piti lähteä vaikka sillä uhalla ettemme enää koskaan tapaisi ja mies minuun pettyisi.
Mies ei kuitenkaan pysty minua vihaamaan tai tahdo koskaan kantaa kaunaa minua kohtaan koska tietää, että olen yrittänyt kaikkeni.
Yksi näkeminen kuitenkin riittää meidät sitomaan toisiimme vaikka sovimme yhdessä, ettei meillä tule olemaan enää mahdollisuuksia mihinkään.
Pikainen näkeminen silti johti todella tunteikkaaseen hetkeen. Mies romahti (selvinpäin) vaihdettuamme kuulumiset ja itki minua vasten, hellimme toisiamme.
Seksi on upeaa ja haluamme toisiamme vaikka tiedämme että me emme voi.
Tämä tuntuu aivan kamalalta koska samalla kun tiedän, että rakastan niin tiedän etten voi.
En tiedä pitääkö tässä muuttaa toiselle paikkakunnalle. Mitä voin tehdä itselleni enää.
Tottakai tahtoisin mutta tiedän, että tässä on vaara ja meidän ei tule olla yhdessä.
Kommentit (16)
Jo ennen kuin mainitsit alkoholin, ajattelin, että tässä ei vika taida edes olla parisuhteessa, vaan jommalla kummalla tai molemmilla on joku henkilökohtainen ongelma, joka estää suhteen toimimisen. No, se on sitten ilmeisesti ainakin se alkoholi. Voi olla muutakin, tai sitten ei.
Eli hoitakaa kumpikin omat päänne kuntoon. Miehen pitää myös pystyä vähentämään alkoholin käyttö vähintäänkin kohtuulliseksi. Sen jälkeen teillä voi olla onnellinen yhteinen tulevaisuus edessänne.
Parisuhde ja yhdessä asuminen ovat kaksi eri asiaa. Etäisyyden ottaminen voi olla hyvä idea, mutta eihän teidän tarvitse erota vain siksi, että teillä on vaikeuksia, jos kerran ette oikeasti halua erota. Ja jos pariterapia ei auta, voitte kokeilla toista terapeuttia. Tuskinpa ongelmat pelkästään alkoholista johtuvat, usein alkoholin käyttö tuo esiin ongelmia, jotka ovat olemassa ilman alkoholiakin mutta ovat normaalisti piilossa.
Jatkan vielä, että tietysti terapiassa käyminen voi johtaa siihenkin, että päätätte erota, mahdollistahan on että se on parempi vaihtoehto.
5
Hullut harvemmin pystyvät normaaliin parisuhteeseen. Siinähän säädätte.
No mitä sitten jos eroatte. Meinaatko että mies sitten vain muistelee sinua loppuelämänsä eikä aloita suhdetta kenenkään toisen naisen kanssa, jolloin kenenkään naisen ei tarvitse enää kärsiä hänen päihdeongelmistaan.
Olette yhdessä, mutta asutte eri osoitteissa. Mies ryyppää kotonaan, jos se on hänelle pakollista. Näette kun hän on selvin päin.
En ole ikinä tajunnut mikä pakollinen vaihe se yhdessä asuminen on.
Niin no mikä tässä on se ongelma? Te olette hölmöjä jotka viihtyvät keskenään. Toivottavasti ette kuitenkaan lisäänny. Kaltaisianne ei maailmassa lisää tarvita.
Vierailija kirjoitti:
No ratkaisu on ettette vaan yksinkertaisesti enää näe. Missään tilanteessa ja miksi tarvisi ees?
Helpommin sanottu kuin tehty! Kun on voimakkaita tunteita toista kohtaan ja jos on yksinäinen ja ikävöivä olo, on hyvin vaikeaa pysyä lujana, varsinkin jos tietää, että toinenkin tuntee samoin! En ole ap.
Läheisriippuvuus. Asiasta löytyy tietoa ja minullakin on siitä kokemusta. Vaikea asia.
Alkoholisti valehtelee aina. Sinä olet siinä kolmasoyörä niin pitkään, kunnes mies on ollut jonkun aikaa raittiina..
Sinulla on hoivaviettiä. Mutta sä rikot itsesi jos siihen jäät. Aikuinen mies ei hoivaamisen kaipaa, suhteen kuuluu olla tasavertainen. Sä et ole hänen äiti, vaan kumppani. Tiedän, sillä itse elin monta vuotta alkoholistin kanssa ja kirkkaat voitti. Mä lähdin ja useita vuosia meni ymmärtäen, että olisi pitänyt lähteä aikaisemmin..
Ymmärränkö oikein ,että ammattiapu on jo kokeiltu? Mikäli olette jo hakeneet apua sekä alkoholiin, ett pariterapiasta eikä mikään auta, niin sitten ei varmaan muuta ole tehtävissä. Mutta suosittelen ensin kokeilemaan kaikki ulkopuoliset avut niin ei tarvitse sen suhteen jossitela
Sinusta on vauhdilla tulossa alkoholistin läheisriippuvainen puoliso, joka vielä mahdollistaa toisen juomisen. Ihan tunnettu kuvio. Taisi tosin olla provo, kun niin stereotypinen kuvaus tuli?
Katso sellainen dokumentti : Yläkerran Tuula... haluatko sinä kokea samanlaisen tulevaisuuden?
No ratkaisu on ettette vaan yksinkertaisesti enää näe. Missään tilanteessa ja miksi tarvisi ees?