Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveyskuntoutuja ei pääse mukaan yhteiskuntaan
09.01.2014 |
Tuntuu kurjalta, että tähän yhteiskuntaan ei kelpaa mukaan jossei ole aina oikeita valintoja tehnyt, 100% terve menestyjä. :( Minä olen kärsinyt mielenterveysongelmista, jotka aiheutti lapsuuden kamalat kokemukset, mutta olen ollut aktiivinen hoitoni suhteen ja ollut mm. ryhmäterapiassa. Samaan aikaan olen käynyt työharjottelussa ja tyhjänpäiväisillä kursseilla, joita täällä aina parjataan. Nyt, kun vointini alkaa olemaan sellainen että voisi ajatella työntekoa ja veronmaksajan osaa, arvatkaas mitä? KUKAAN EI PALKKAA MINUA!
Kyllä minä ymmärrän että nykypäivänä on syntistä olla nollakokemuksella haastattelussa, mutta eikö se jo merkitse jotain että minulla oli rohkeutta hakea sitä paikkaa ja tulin asiallisen siistinä haastatteluun ajallaan? Kerran haastattelija alkoi kiusaamaan minua kesken kaiken, mm. huomautteli kengistäni (aivan tavalliset kengät) asiakkaiden kuullen ja vähätteli henkilökuntansa tarvetta. Tuhlasin puoli tuntia tähän tylytykseen ja pysyin silti asiallisen ystävällisenä. Kotona sitten itkin silmät päästäni ja aloin miettimään, onko tässä mitään järkeä...työharjottelussa olin nuorempana (nykyään niitä ei työkkärin puolesta enää ole) ja puoli vuotta tein kaikkeni firman eteen, sain pelkkää kiitosta niin työkavereilta kuin asiakkailtakin. Mutta työpaikkaa en saanut, seuraava harjoittelija vaan sisään...hain tämänkin jälkeen sitkeästi töitä, melkein mitä vaan, mutta aina kun haastattelija huomasi että olin ollut HARJOITTELIJA (tein palkatta 99% samoja hommia kuin työkaverinikin), kiinnostus palkkatöiden tarjoamiseen katosi siihen ja alettiin kyselemään työkkärin etuuksien perään. Vaikka kuinka tein selväksi että tulin hakemaan sitä PALKKATYÖTÄ, josta ilmoituksessa puhuttiin, ei auttanut. Työkkäri oli sitä mieltä puolestaan, että en ole oikeutettu mihinkään, joten se siitä.
Tässä sitä istutaan kotona päivästä toiseen, selataan työpaikkoja ja ahdistutaan elämän tyhjyydestä. Kävin juuri läpi vajaa 80 työpaikkaa eri sivuilta lähikunnista, ja tulos on se, että en voi edes hakea yhteenkään! "Harjoittelija" tarkoittaa nykyään viittä vaille valmistunutta amk-tasoista opiskelijaa. "Joustavuus" tarkoittaa ajokorttia + autoa ja/tai kykyä tehdä neljää työtä samaan aikaan mutta pärjäämistä yhden työnimikkeen palkalla. Jokaisen on puhuttava suomen ja englannin lisäksi sujuvaa ruotsia, oltava valmis heittäytymään junan alle työpaikkansa vuoksi ja...no joo, kyllä te ymmärrätte vähemmästäkin.
Menisin mielelläni esim. kassaksi, ja näistä hommista minulla onkin kokemusta nuoruudesta. Koska minulla ei ole loppuunvietyä koulutusta, kassanpaikat menevät opiskelijoille tai kouluttautuneille. Siivous olisi ihan ok myös, mutta en kykene siihen työtahtiin (sama ongelma mm. pakkaamispuolella suurkeittiöillä) vaikka mitä tekisin. Tuntuu, että en sovi osaksi tätä yhteiskuntaa sitten millään!
Kommentit (29)
2, ala on itselleni täysin väärä. Olen kyllä puhunut työkkärin kanssa opiskelusta, mutta ensin pitäisi hankkia opiskelupaikka ja vasta sitten katsovat, tukevatko opiskeluani vai eivät. Opintolainaa en voi ottaa, koska näissä olosuhteissa ei ole mitään takeita siitä että työllistyisin, vaikka koulutuksen saisinkin. Jos tilanteeni pysyisi samana, minulla olisi tuhansien eurojen velat niskassani eikä mitään maksukykyä, siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsee mukaan, itsekin olen päässyt ja töitä saanut. En tosin selittele ongelmistani sanaakaan haastatteluissa jne. Sinä ilmeisesti selität?
Ja työkkärissä ei ole työharjoitteluita mutta työkokeiluja on, periaatteessa sama asia.
Mun on vaikea kuvitella että haastattelija olisi tylyttänyt tai arvostellut vaatteitasi. Jospa tulkitset tavalliset sanomiset tylytykseksi?
Miten voin tulkita väärin, kun toinen katsoo kenkiäni ja sanoo, että tuollaisia ei hänen liikkeessään ainakaan pidetä?? Kyse oli ihan tavallisista, siisteistä "pikkukengistä", säänmukaiset ja puhtaat, ostettu suomalaisesta kenkäkaupasta.
En selittele alkuun ongelmiani, mutta kerron kyllä rehellisesti miksi CV on käytännössä tyhjä. En sääli itseäni vaan reippaasti tuon esiin yrittämistäni, olen suorittanut mm. hygieniapassin ja atk-kortin työttömänä ollessani omatoimisesti.
Työkkärissä OLI työharjoittelu vielä muutama vuosi sitten, nykyään on tuo työkokeilu. Sama asia ne käytännössä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyse ei ole kyllä siitä että olet mielenterveyskuntoutuja, mistä ihmeestä haastattelijat edes tietäisivät sinun olevan sellainen? Jos et itse kättelyssä kerro mt-ongelmistasi, niin kyllä ongelma on ihan puhtaasti koulutuksen puutteessasi. Mietippä kuinka monta noihin paikkoihin on hakenut a.)joilla on edes jokin koulutus ja b.) joilla on alaa läheltä liippaava koulutus ja c.)joilla on tismalleen työtä vaativa koulutus.
Kyllä sun nyt ap täytyy ihan aloittaa siitä, että mietit minkälaista työtä haluat tehdä, ja onko sillä alalla ok työllisyystilanne, ja sitten hakea sinne. Onko sulla lapsia tai asutko pääkaupunkiseudulla? Jos ei, niin pärjäät kyllä ihan sillä opintotuellakin! Niin kuin monet muutkin opiskelijat. Jos taas jokin estää sun pärjäämisen pelkällä opintotuella ja asumistuella (esim lapset), niin harkitsehan uudestaan opintolaina nostoa. Opintolaina on valtion takaamaa lainaa, todella pienelle korkoprosentilla, jos oikeasti haluat opiskella ja töihin, ja tarvit sitä, niin sitten nostat sitä. Opintolainan myöntämiseen ei vaikuta mt-ongelmat millään lailla, vaan se onko sinulla luottotiedot ok, ja oletko oikeutettu opintotukeen. Opintolaina on turvallisin laina mikä on olemassa, ja sitä nostavat monet muutkin sillä riskillä ettei työllisty ikinä. Se riski kun on meillä kaikilla. Jos esim käyt 3 vuoden koulun, niin kaiken kaikkiaan lainaa nostat todennäköisesti 3x9x300, eli lainaa otat n.8000e. Sen saa kyllä työttömänäkin maksettua aikanaan pois jos on pakko.
Munkin on ollut melkein mahdotonta saada töitä sairaudesta parannuttuani. Itse tein sen tutkinnonkin sen jälkeen, mutta kun samalla koulutuksella on aina vähintään yksi muukin hakija, niin tietysti se voittaa, jolla on työkokemusta. Tällä hetkellä teen ihme kyllä yhtä pätkää, ja pari muutakin on löytynyt. Enkä tietenkään kerro haastatteluissa terveydentilastani mitään ja olen parhaani mukaan häivyttänyt aukkoa cv:ssäkin.
Mutta harmittaa hirveästi, etten silloin nuorena tajunnut, että mikä seuraus on pitkällä sairauslomalla. Eikä sitä hoitohenkilökuntakaan hirveästi miettinyt, vuosi kerrallaan vaan laitettiin eläkettä tulemaan.. En olisi ollut täysin työkykyinen, mutta jos olisin älynnyt hakeutua edes pariksi tunniksi viikossa siivoamaan, niin sekin olisi auttanyt työllistymään opintojen jälkeen.
Siinä tutkinnon tekemissä, varsinkin jos haet yliopistoon, olisi se hyöty, että yliopistosta voi saada harjoittelutukea, jonka avulla voi saada sen ekan työpaikan. Esim. sosiaalityöntekijöille riittää töitä ja jo ennen valmistumista pääsee töihin.
Toinen juttu olisi tuo työkkärin työkokeilu. Lisäksi jos olet työkkärin asiakkaana, voit kysyä, että järjestääkö kaupunki tukityöpaikkoja, joihin työkkäri myöntää normaalia korkeampaa palkkatukea. Mieti etukäteen jotain suht tarkkoja työtehtöviä, joita haluaisit tehdä, niin työkkärinkin on helpompi kertoa mahdollisuuksista. Ei siis ihan pikkutarkasti, mutta jos osaat nimetä sektorin tai alan, niin mahdollisuudet paranevat kun osoitat itsekin miettineesi asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin siis *ja sitten hakea sille alalle opiskelemaan. Oli jäänyt lause kesken.
8
Mulla on nyt vähän samankaltainen tilanne, eli olen suurin piirtein kymmenen vuotta kärsinyt erilaisista mt-ongelmista ja nyt alan olemaan terve. Tässä samalla olen kyllä saanut yliopistotutkinnon viittä vaille valmiiksi, mutta kaikki työkokemus mitä mulla on, on jotain silloin yli 10 vuotta sitten hankittua siivous yms. kesätyötä. Luulin olevani ihan ulkona työmarkkinoilta, mutta ihmeekseni olen saanut haastattelukutsuja ihan oman alan töihin joita hakee sata muutakin ja vain muutamia haastatellaan. Vielä ei ole tärpännyt, mutta antaa kyllä uskoa, että töitä vielä löytyy :) Tsemppiä ap:lle, mä uskon kanssa että koulutus voisi sunkin kohdalla auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:41"]
Miten voin tulkita väärin, kun toinen katsoo kenkiäni ja sanoo, että tuollaisia ei hänen liikkeessään ainakaan pidetä?? Kyse oli ihan tavallisista, siisteistä "pikkukengistä", säänmukaiset ja puhtaat, ostettu suomalaisesta kenkäkaupasta.
En selittele alkuun ongelmiani, mutta kerron kyllä rehellisesti miksi CV on käytännössä tyhjä. En sääli itseäni vaan reippaasti tuon esiin yrittämistäni, olen suorittanut mm. hygieniapassin ja atk-kortin työttömänä ollessani omatoimisesti.
Työkkärissä OLI työharjoittelu vielä muutama vuosi sitten, nykyään on tuo työkokeilu. Sama asia ne käytännössä ovat.
[/quote]
Siis käsitinkö oikein, että kerrot haastattelun aikana, että sinulla ei ole työkokemusta koska olet kuntoutuja, jos työkokemus tulee puheeksi? Jos teet näin, niin lopeta se. Työhaastattelussa ei missään nimessä kannata kertoa menneistä mt-ongelmista. Jos kuntoutuminen on päättynyt, ja olet omasta mielestäsi kyvykäs työntekoon, niin asia ei kuulu millään tavalla haastattelijalle.
Mikäli haastattelija ei erikseen kysy aukoista cv:ssä, niin älä ota niitä puheeksi, vaan anna haastattelijan olettaa mitä olettaa (saattaa ajatella että olet ollut kotiäitinä). Ja jos sinulla on lapsia, niin voit sanoa vaikka ihan että olet halunnut olla lasten kanssa kotona. Tuskin ne muutenkaan ihan suoralla kysymyksellä kysyvät miksi sinulla ei ole työkokemusta, vaan enemmänkin näin "Sinulla on kyllä kovin vähän työkokemusta", jolloin sinä voita vastata vaikka "Niin on ollut hankala saada työpaikkoja, tällaisena aikana, kun ei ole koulutusta, mutta työmotivaatiota on kertynyt sitten niidenkin edestä".
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:41"]
Miten voin tulkita väärin, kun toinen katsoo kenkiäni ja sanoo, että tuollaisia ei hänen liikkeessään ainakaan pidetä?? Kyse oli ihan tavallisista, siisteistä "pikkukengistä", säänmukaiset ja puhtaat, ostettu suomalaisesta kenkäkaupasta.
[/quote]
Mikä liike kyseessä? Ja sulla oli jotkut 'jokasään' nilkkurit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei ehkä kannata masentua. On nimittäin niin paljon meitäkin, joilla ei ole mt-ongelmia, mut töihin ei pääse. Nyt on tosi vaikeat ajat työmarkkinoilla, ja työnantajat tottuneet siihen, että saavat puoli-ilmaiseksi tosi päteviä tyyppejä töihin.
Minä aloitin uuden alan opinnot, koska näytti ettei järkevää työtä vaan löydy. Sinuna harkitsisin jotakin nopeaa, satavarmasti työllistävää opiskelua työkkärin kurssin kautta, koska voi olla että niitä töitä ei löydy, syistä jotka eivät johdu sinusta vaan tästä ajasta. Oman taustasi perusteella voisit olla hyvä hoiva-alalla, esimerkiksi hoiva-apulaisena. Tai jos se ei nappaa, niin varmasti muitakin aloja löytyy.
Älä nyt helvetissä kerro haastattelussa, että sulla on/on ollut mielenterveysongelmia. Jos sulla on lapsia, voi haastateltava olettaa sun olleen kotiäitinä. Monet lapsettomat, mielenterveysongelmista kärsineet kaverini ovat selittäneet CV:ssä olevaa aukkoa "itsensä kehittämisellä". Sano vaikka jotain ympäripyöreää, että panostit omaan hyvinvointiisi, halusit irtioton tästä oravanpyörästä ja matkustelit. Tänä päivänä on ihan normalia oikeastikkin olla töistä välillä pois kotiäitinä tai vain hypätäkseen pois oravanpyörästä, ei se haastattelija tiedä sitä tai todellakaan kysy esim. miten rahoitit matkustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmarkkinoilla on nyt sellainen tilanne, että työnhakijoissa on paljon sellaisia, joilla on sekä koulutus että työkokemusta. Työnantaja valitsee itselleen parhaiten sopivan. Kun koulutetut ja kokeneet jäävät ilman työpaikkoja, on aivan selvää, ettei työpaikkoja riitä kouluttamattomille.
Ikävää ettei työmarkkinoilla ole enää ns. avustavia töitä vajaakuntoisille. On kuitenkin työnantajan ja työyhteisönkin kannalta selvä juttu, ettei täydellä palkalla palkata vajaakuntoista työntekijää.
Asiahan on nyt niin, että normaalien terveiden ihmisten on raskasta olla hullujen kanssa tekemisissä. Tämä on ihan fakta. Mieti tarkkaan, oletko kokonaan terve. Ja niitä aukkoja tai hulluuttasi sinun ei pidä selitellä. Kysyykö joku työnantaja muka oma-aloitteisesti joistain aukoista CV:ssä? Jos kysyy, niin sanot vaan, ettei ole mitään tekemistä tämän haettavan työn kanssa.
Työtilanne on Suomessa huono, joten varaudu siihen, ettei tilanteesi parane. Tilanne ei varsinkaan parane, jollet opiskele itsellesi ammattia, jossa olisi työnsaantimahdollisuuksia. Jos jäät nurkkaan surkuttelemaan, niin se on voivoi.
Normaali ihminenkin joskus miettii liikaa näitä työttömyysasioita, mutta sinulle tämä näyttäisi olevan mania. Ne kengät haastattelussa: tuntuu, että kyseessä oli joku puolihuolimaton letkaus, josta olet kehitellyt suuren saagan.
4 taas on mennyt elämässään eteenpäin, ota oppia hänestä.
Uskoisin että kassahenkilöksi voisi päästä helpoiten kesäksi ja jouluapulaiseksi. Onhan se rankkaa ja melko yksitoikkoista työtä, mutta siitä voisi hyvin aloittaa... Eli nyt vasn hakemaan paikkoja, avoimia hakemuksia täyttetelemään eri myymälöihi, onnea työnsaantiin!
Minä en ole "hullu", en puhu itsekseni tai käy muiden kimppuun. Minulla on mielenterveysongelmia jotka tulivat jo lapsuudessa äitini käytöksen vuoksi (hän oli ihan oikea sekopää, mm. käytti huumeita ja näki harhoja, oli väkivaltainen jne.). Hoitaja minulle kerran sanoikin, että kokemani perusteella kuka tahansa olisi sairastunut. Olen pysynyt irti päihteistä yms., eli mielestäni olen ihan tervejärkinen siinä suhteessa.
Minulla ei kyllä ole pokkaa sanoa ystävällisesti CV:n aukkoja tiedustelevalle ihmiselle että "ei kuulu tähän asiaan". En usko että menen läpi ns. rautaisesta ammattilaisesta muutenkaan, joten tuontyylinen asenne ei mielestäni edesauta yhtään mitään...kyllä se on joka kerta työnantajia kiinnostanut, miksi minulla ei ole juurikaan työkokemusta. Voinhan joo sanoa että on lapsia, mutta se ei varmastikaan paranna tilannettani saada työtä: kuka palkkaa naisen, jolla on (muka) kasa lapsia eikä mitään työkokemusta? On tilastojen valossa melko varmaa että tämmöinen nainen joko tahtoo lisää lapsia tulevaisuudessa tai sitten on koko ajan pois töistä hoitamassa sairaita lapsia, eikös?
Nro 17 käyttää omituisesti sanoja. "Mania", vai niin. Ja että ihan "saaga", tiedätkö edes mitä se tarkoittaa..? Minä en ole kehitellyt yhtään mitään, kerroin jo miten tilanne meni. Kyseessä oli yksityinen apteekki, jos se nyt ketään kiinnostaa.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 20:48"]
Työmarkkinoilla on nyt sellainen tilanne, että työnhakijoissa on paljon sellaisia, joilla on sekä koulutus että työkokemusta. Työnantaja valitsee itselleen parhaiten sopivan. Kun koulutetut ja kokeneet jäävät ilman työpaikkoja, on aivan selvää, ettei työpaikkoja riitä kouluttamattomille.
Ikävää ettei työmarkkinoilla ole enää ns. avustavia töitä vajaakuntoisille. On kuitenkin työnantajan ja työyhteisönkin kannalta selvä juttu, ettei täydellä palkalla palkata vajaakuntoista työntekijää.
[/quote]
Tämä on nyt vähän ongelmallista tämä "vajaakuntoisuuden" määrittely. Eihän sitä missään kirkossa ole kuulutettu, että henkilö X on "vajaakuntoinen". Samasta työstä sama palkka kaikille. Muutoin tuollainen "työpanos" juttu haiskahtaa jälleen kerran työnantajapuolen venkoilulta ja vedätykseltä, johon tämän maan työttömät alkavat olla NIIN korviaan myöten täynnä. Siis kaikenlaista lainkiertoa ja välistävetämistä, jossa ihmisiä käytetään törkeällä tavalla hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 21:23"]
Minä en ole "hullu", en puhu itsekseni tai käy muiden kimppuun. Minulla on mielenterveysongelmia jotka tulivat jo lapsuudessa äitini käytöksen vuoksi (hän oli ihan oikea sekopää, mm. käytti huumeita ja näki harhoja, oli väkivaltainen jne.). Hoitaja minulle kerran sanoikin, että kokemani perusteella kuka tahansa olisi sairastunut. Olen pysynyt irti päihteistä yms., eli mielestäni olen ihan tervejärkinen siinä suhteessa.
Minulla ei kyllä ole pokkaa sanoa ystävällisesti CV:n aukkoja tiedustelevalle ihmiselle että "ei kuulu tähän asiaan". En usko että menen läpi ns. rautaisesta ammattilaisesta muutenkaan, joten tuontyylinen asenne ei mielestäni edesauta yhtään mitään...kyllä se on joka kerta työnantajia kiinnostanut, miksi minulla ei ole juurikaan työkokemusta. Voinhan joo sanoa että on lapsia, mutta se ei varmastikaan paranna tilannettani saada työtä: kuka palkkaa naisen, jolla on (muka) kasa lapsia eikä mitään työkokemusta? On tilastojen valossa melko varmaa että tämmöinen nainen joko tahtoo lisää lapsia tulevaisuudessa tai sitten on koko ajan pois töistä hoitamassa sairaita lapsia, eikös?
Nro 17 käyttää omituisesti sanoja. "Mania", vai niin. Ja että ihan "saaga", tiedätkö edes mitä se tarkoittaa..? Minä en ole kehitellyt yhtään mitään, kerroin jo miten tilanne meni. Kyseessä oli yksityinen apteekki, jos se nyt ketään kiinnostaa.
[/quote]
Takuuvarmasti palkkaavat mieluummin kotiäidin kuin mt-kuntoutujan. Enkä nyt tarkoita sitä, että se olisi hyvä juttu, vaan sitä että se on elämän realiteetti. Sun pitää päästä ylitse siitä, että koet olevasi velvollinen kertomaan kuntoutumisesta,, tai koet itsesi jotenkin valehtelijaksi jos et kerro. Kyseessä on sinun todella henkilökohtainen asia, joka ei kuulu missään nimessä millään tavalla sinulle tuntemattomalle ihmiselle. Joitain asioita on ok ja tärkeää pitää vain itsellään, ja tämä on nimenomaan sellainen asia. Mikäli sinun vähäinen työkokemus tulee puheeksi, niin mieluummin kierrät se täysin, vastaamalla jotain aivan ympäripyöreää. Et voi todellakaan myöskään tietää millainen ihminen haastattelija on, ja luottaa täysin hänen vaitioloon. Sun pitää ensisijaisesti ajatella sinun omaa oikeusturvaa, eikä työnantajan näkökulmaa. Eihän raskaana olevankaan tarvotse kertoa raskaudesta työantajalle, tai raskautta yrittävän. Millä ihmeen logiikalla sinä olisit sitten velvollinen kertomaan kuntoutuksesta? Jos haluat jonkun muun mielipiteen, niin varaa vaikka mt-puolelle psykologille aika, ja kysy kannattaako kertoa työhaastattelussa näistä asiosta. Vastaus on tismalleen sama.
Alue: Aihe vapaa
Miten olis nyt ekana se koulutuksen loppuunsaattaminen?