Lapsen vaikeasta tempperamentista.

Haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksi siitä, miten koette pärjäävänne parhaiten todella vaikean tempperamentin omaavan lapsen kanssa. Oletteko huomanneet jossain vaiheessa, että lapselle on ylenpalttisesta raivoamisesta tullut tapa/se on jäänyt päälle ajalta, jolloin lapsella ei vielä ollut minkäänlaista kontrollia omiin tunteisiinsa ja niiden ilmaisemiseen? Oletteko saaneet raivokohtauksia vähenemään ja millaisilla keinoilla, ja minkä ikäiseltä lapselta?



Kysyn tätä lähinnä yhden ystäväni puolesta. HÄn on todella väsynyt lapsensa vaikeuteen, ja itse näin ulkopuolisena näen, että hän myös itse ruokkii lapsensa käytöstä. Toteaa, kun lapsi alkaa raivoamaan jostain asiasta, että tehdään sitten, mä en jaksa kuunnella sun huutoasi, lapsen raivokohtauksia pelätään ja niitä yritetään välttää keinolla millä hyvänsä (= huonosti käyttäytyvälle lapselle leperrellään ja maanitellaan, eikä todellista stoppia käytökselle pistetä -koska siitä seuraisi raivari), lapsi saa päättää aivan liian suurista asioista (esim. vieraat joutuvat lähtemään kun lapsi saa hepulit...)



Kyseinen äiti kyllä yrittää parhaansa ja on oikeasti tosi hyvä äiti, kärsivällinen ja rakastava, eikä lapsi käyttäydy huonosti muita lapsia kohtaan tms. eikä äiti sitä sallisikaan. Mutta olisiko jotain keinoja joita voisin hänelle ehdottaa lapsen kanssa pärjäämiseksi. Kyseinen äiti on tosi loppu.