Lue keskustelun säännöt.
avioeroko vai jotain muuta
09.01.2014 |
Olen ollut 20 vuotta naimisissa saman miehen kanssa. Mies on työnarkomaani ja aina sitä myöten väsynyt. Tekee töitö yksityisyrittäjänä viikonloputkin ja työaika on 6-21. Nyt olen täysin poikki tätä tilannetta, meillä on viisi lasta, joista kahdella on autismin kirjon häiriö. Vanhin lapsista meni juuri armeijaan ja nuorin täyttää kolme. Olen ollut koko 20 vuotta kotona hoitamassa kotia ja lapsia, enkä ole voinut miehen työaikojen takia koskaan edes harrastaa.Asumme syrjäkylällä Nyt huomaan että oma ahdistuneisuus ja turhautuneisuus "oman elämän puutteesta" ja tästä muuttumattomasta tilanteesta onkin siirtynyt lapsiin. Lapset ovat jo jonkin vuoden olleet "valittajia" tyytymättömiä, kiukkuisia. Nyt myös herkkä erityistyttöni oireilee fyysisestikin. Onko avioero ainoa vaihtoehto? Mies ei ymmärrä hänen osuuttaan perheeseen. Sanoo vain, että kun hänhän hankkii rahaa isolle perheelle joka kuluttaa paljon. Hän soisi minulle harrastuksia ja ystäviä, mutta niin ettei ne häiritsisi hänen työntekoaan. Saan tehdä mitä haluan, kunhan vain hoidan samalla lapset. Olen toki hirmu tyytymätön mieheeni ja sekin varmasti näkyy perhe-elämässä. Kuitenkin tuntuu, että juuri hänen takiaan (tai poissaolon takia) en voi tehdä muuta kuin hoitaa lapsia ja kotia. Ymmärrän toki, että jos eroan, niin sitten olen vielä enemmän yksin. Nythän hän on kuitenkin hätätapauksissa käytettävissä, työpaikka on siis pihapiirissä.
Iso ongelma on kuitenkin se, että kun 17 vuotiaana avioiduimme, minulla ei tietenkään ollut koulutusta, eikä sitä ole vieläkään. Rahaa on muutama satanen tililläni, enhän ole voinut ansaista koskaan mitään rahaa. Tämä paikkunta on pieni, eikä täällä ole ammattikoulujakaan kuin lähin 100 km päässä. Kuinka voin päästä tästä pois?
Kommentit (35)
Eiköhän toi elämä ole ollut ihan sun omia valintoja. Ymmärrät varmaan, että 7-henkisen perheen ylläpito on kallista, joten miehen täytyy tehdä töitä. Mitä tarkoitat omalla elämällä? Eiks toi lasten hoitaminen ole sun elämää? Sorry alapeukuttakaa vaan, mutta en ymmärrä apn kitinää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies tekee töitä 6-21 ja sinä olet aivan poikki tilanteeseen.
:D :D
On sun elämä kovaa, ja miehesi holtiton sika! Kertakaikkiaan.
ap
ymmärrän toki, että tämä on omaa aikaansaannostani, mutta nyt haluaisin irti tästä. Ammattia enn ole voinut opiskella juuri sen takia, että jos kouluun on matkaa 100 km, on se liian rankkaa, jos vaikka koulu alkaisi 8, tai vaikka 9 aamulla. Talvella kestää ajaa yli 1,5 tuntia, eli lasten hoitopäivä venyisi liian pitkäksi, ja nyt kun 2 on alakoulussa, niin en ehtisi ennen iltapäiväkerhon loppumista kotiin.
Toisaalta opiskelua on estänyt se, että miehen yrityksen verotus on puoliksi minun tuloina. Joten jos olisin täysipäiväinen opiskelija, niin miehen verot olisi nousseet liian korkealle. Toisaalta olen sanonut miehelleni, että jos minulla olisi ammatti, ja jos saisin vielä töitä, niin voisin ansaita myös rahaa, mutta tällä hetkellä tosiaan, kuten edellä mainitsin, verot nousisivat niin, että se minun palkka menisi verottajalla. Eli minun ei kannata tehdä töitä. Ja kun firma on saatu tuon kokoiseksi, eihän sitä kannata ajaa alas, että tulot laskisi, ja verot, ja voisin käydä töissä. Toisaalta firma taas ei tuota niin paljon, että voisi palkata lisätyövoimaa. Oikeastihan olen jo aina yksin.
Miehen työ on siis työskentelyä eläinten kanssa, joten olen siis aikuisten oikeasti juhlapyhiä myöten yksin lasten kanssa. aamut, illat, saunat jne. hän käy kotona syömässä, peseytymässä ja nukkumassa. Lukee kyllä nuorimmalla pojallle mielellään iltasadun ja jos ehtii, niin pesee vaikka hampaat, kun ehtii, eli muutaman kerran kuukaudessa. Mutta useimmiten hän saa työnsä tehtyä vasta juuri kun olen saanut vietyä lapset nukkumaan. Ymmärrän toki, ettei eläimiä voi jättää hoitamatta. Jotenkin vain niin turhauttaa...kun olisi edes ystäviä lähellä...että kävisi joku kylässä. Asumme siis pohjoissuomessa
ap edelleen
mutta haluaisin siis oikeita neuvoja, kuinka katkaista tämä oravanpyörä. Minun väsymys--myös näiden erityisten kanssa, tunne että minäkin voisin tienata rahaa, enkä vain kuluttaa sitä. Ja se sosiaalinen elämä, kun kerran viikossa näkee jonkun vieraan, siis kaupan kassan, ja muut sukulaiset ja ystävät on vain puhelimen kautta tavattavissa, niin tuntuu, että elää vain lasten kautta elämää. Joskus käydään (siis minä ja lapset) yksi tai kaksi yötä lomilla sukulaisissa. Mutta ymmärrän kyllä miestäni, kun hän sanoo, että hänet jätetään yksin tekemään töitä ja muut lomailee. Ei ole mukava jättää toista yksin siinä mielentilassa. Lomiahan ei juurikaan voi pitää, kun ne on niitä eläimiä, jotka täytyy hoitaa.
turhautumisesi on ymmärrettävää. Toisaalta ymmärrän miestäsikin, jonka on pakko juosta tuota omaa oravanpyöräänsä kun akka vain makaa pankolla ja lapsia pykätään maailmaaan tuollainen tolkuton määrä.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti vara luopua elättäjästä. Joten älä ainakaan eroa, sillä sinulta vain putoaa viimeinenkin pohja elämältä.
Palstaile täällä av:lla, katsele pornoa www.youporn.com, flirttaile jos sieltä perämetsästä vaikka joku eksynyt marjastaja joskus osuu silmänkantaman päähän ja koeta välillä päästä lasten kanssa jonnekin huvipuistoon. Katsele romanttisia filmejä. Niistä se romantiikka löytyy monille muillekin, oli mies kotona tai ei.
Elät suhteellisen hyvää elämää kuitenkin. Usko pois. Et tule onnelliseksi ilman miestäsi ja entistä köyhempänä. Et viiden lapsen kanssa. Tuskin se miehesi niitä sinulle väkisin teki? Halusit tavallaan tuota elämää itsekin. Nyt täytä se jollain sisällöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet tehnyt elämässäsi noin tavattoman huonoja valintoja? Oletko niitä ihmisiä, joiden mielestä "elämää ei voi suunnitella"? Tosi outoa. Temppiä kuitenkin, ja iso plussa siitä, että haluat muuttaa elämäsi suuntaa. Olet oikeassa aavistellessasi, että itsestään tuo tilanne ei korjaannu. Yrittäisin kuitenkin keskusteluapua ennen eropäätöstä.
Voit opiskella myös etänä.
Etkö voi mennä mukaan auttamaan miestäsi? Kait ne lapset pärjäilee yksinään muutaman tunnin illassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei, mieheni ei tehnyt näitä lapsia väkisin...mieheni on halunnut nämä lapset ja ne ovat rakkaita <3
Mies vain sanoi aina, että silloin hän voi pitää isyysloman ja olla meidän kanssa kun on uusi vauva :) Kyllähän hän lupauksen pitkin. Viikon saimme nauttia, minä miehestä ja lapset isästä :)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 13:39"]
Elät suhteellisen hyvää elämää kuitenkin. Usko pois. Et tule onnelliseksi ilman miestäsi ja entistä köyhempänä.
[/quote]
Komppaan tätä. Ehkä ahdistuksesi syntyy siitä, että kaikkialla tarjotaan mielikuvia siitä, mitä hyvän elämän pitää olla? On surullista, että miehesi ei ole paikalla paljon mutta vaikuttaa toisaalta siltä, että hän ei toisaalta myöskään petä tai ole väkivaltainen. Kyseessä on nyt vain yksinäisyys, jota koet, ymmärränkö oikein?
Onko paikkakunnalla, jotain terveydenhoitajaa tai muuta viranomaista, jolta voisi kysyä vaikka jotain parin kerran hoitoapua, lapsille? Kun sinulla on noita erityisiäkin, niin ajattelin, että jos saisitte lapsille jonkun hoidon vaikka päiväksi pariksi ja saisitte lähteä johonkin tai vaikka sinä yksin saisit, niin sillä pienelläkin rutiinien katkaisulle eläisi taas pitkään.
Ehkä teillä olisi jopa varaa itsekin maksaa jokin edes yhden illan hoito lapsille? Parempaan oloon ei aina tarvita sitä, että koko elämän muuttaa. Yksikin päivä auttaa paljon.
Tsemppiä! Hyvä kun kirjottelet tänne av:lle. Olen huomannut itse, että se monesti auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja oikeasti lapset ei pärjää yksin/keskenään. Toiseksi vanhin on autisti ja toiseksi nuorimmalla adhd ja aspergerin oireyhtymä.
Mutta kun mies ei voi lähteä. Hain tuettua lomaa ja saimmekin, mutta hän ei voi jättää eläimiä toisen hoitoon. Ja minulla on liian huono omatunto lähteä yksin, tai rehellisesti, hän saa minulle sen huonon omantunnon, kun HÄN jää tekemään töitä ja MINÄ lähden vain" hassaamaan hänen ansaitsemat rahat maailmalle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap sun ahdituksen ja en osaa mitään konkreettista neuvoa antaa. Tulee mieleen kuitenkin se, että teillä on kummallakin yhteinen tavoite - kumpikin haluaa pitää perheestä huolta ja tekee jatkuvasti työtä sen eteen. Sinä konkreettisesti hoitamalla kotia ja mies tuomalla rahaa taloon. mieskin on oikeassa siinä, että iso perhe myös kuluttaa paljon.
Voisitteko jutella tilanteesta oikein perinpohjaisesti? Miten elämää voisi muuttaa? Voisitteko hakea ammattiapua keskusteluun? Voisiko rahaa tienata jollain muulla tavalla kuin nyt? Usein sitä lukkiutuu nykytilanteeseen ja ei näe mitään vaihtoehtoja, vaikka niitä oikeasti olisikin.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 13:48"]
Mutta kun mies ei voi lähteä. Hain tuettua lomaa ja saimmekin, mutta hän ei voi jättää eläimiä toisen hoitoon. Ja minulla on liian huono omatunto lähteä yksin, tai rehellisesti, hän saa minulle sen huonon omantunnon, kun HÄN jää tekemään töitä ja MINÄ lähden vain" hassaamaan hänen ansaitsemat rahat maailmalle"
[/quote]
Miksi mies ei voi jättää eläimiä toisten hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulot laskee, eikä ne osaa kuulemma hoitaa yhtä hyvin eläimiä, ei luota vieraaseen.
puhuttu on, mutta mies ei näe muuta vaihtoehtoa, minä kyllä näen, mutta mies ei halua muuttaa mitään, kun firmassa menee hyvin
ap
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 13:48"]
Mutta kun mies ei voi lähteä. Hain tuettua lomaa ja saimmekin, mutta hän ei voi jättää eläimiä toisen hoitoon. Ja minulla on liian huono omatunto lähteä yksin, tai rehellisesti, hän saa minulle sen huonon omantunnon, kun HÄN jää tekemään töitä ja MINÄ lähden vain" hassaamaan hänen ansaitsemat rahat maailmalle"
[/quote]
Miksi mies ei voi jättää eläimiä toisten hoitoon?
[/quote]
Niele se huono omatuntosi ja lähde yksin jonnekin. Mitä sillä on väliä, jos toisessa vaakakupissa jo mietit eroakin? Susta erokin on parempi vaihtoehto kuin sietää vähän omantunnon tuskia siitä, että lähdet yksin lomalle. Nyt kuulostaa vähän siltä, että hm.
eikö niitä ole jotain sellaisia maatalouslomittajia tms.?
Sanot nyt miehelle ihan kaiken mitä ajattelet tai näytät vaikka tämän viestiketjun. Sanot, että jos jotain muutosta tai breikkiä ei tule, sun päässä napsahtaa ja mietit jo nyt avioeroa yhtenä ratkaisuna. Ihme, jos ei silloin mieskin ala miettiä asioita.
Mitä eläimiä teillä on, jos niissä on noin kiinni? Eihän lehmätkään nyt ihan 24/7 työtä vaadi, siis niin, että naamaa ei kotona näy välissä lainkaan. Poroista nyt puhumattakaan.
Maatalouslomittajia on ja on vain miehen omituisuutta, jos hän ajattelee, että ne eivät osaa hoitaa eläimiä hyvin.
Kysy mieheltä, mitä tämä tekisi, jos sä haluaisit eron? Miten hän silloin joka toinen viikko hoitaisi lapset? Vai jatkaisiko vaan eläintensä kanssa eikä lainkaan näkisi lapsiaan?
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 13:44"]
ei, mieheni ei tehnyt näitä lapsia väkisin...mieheni on halunnut nämä lapset ja ne ovat rakkaita <3
Mies vain sanoi aina, että silloin hän voi pitää isyysloman ja olla meidän kanssa kun on uusi vauva :) Kyllähän hän lupauksen pitkin. Viikon saimme nauttia, minä miehestä ja lapset isästä :)
[/quote]
Ja kuka silloin hoiti eläimet? Onnistuihan loma silloinkin.
No ero ei muuta tuota sun tilannetta yhtään mihinkään, paitsi että sulla on vielä vähemmän rahaa käytettävissäsi. Ymmärrät varmaan sen? Etsi ala, joka kiinnostaa ja jota voit opiskella mahdollisimman paljon etänä. Usko pois, miehesi on vähintään yhtä puhki kuin sinäkin tuohon tilanteeseen, häntä painaa vielä 7 hengen hengissäpitäminen kaiken muun päälle. Ja muuttakaa johonkin pois sieltä korvesta, nin näet enemmän ihmisiä ja lapset saavat muutakin kuin van narisevan äidin seurakseen. Maksaakin todnäk vähemmän, kuin joku omakotitalo korvessa. Mutta kuten joku totesikin, aika vähän sua jaksaa sääliä sun itsesi ihan itsenäisesti tekemistä valinnoista. Niin makaa kun petaa, eikös?
Et ole ihan tosissasi että olet 20 vuotta katsellut tuota jo. Miksi ihmeessä hankit miehen kanssa vielä viisi lastakin. Huh.
Jos nyt eroaisit miten luulet että tilanteesi muuttuisi? Hoitaisit lapset edelleen yksin, tuskinpa miehesi muuttaisi elämäänsä mitenkään. Toisaalta sinua potuttaisi miehen osallistumattomuus vähemmän.
Ehkä ratkaisu sinulle olisi mennä opiskelemaan itsellesi ammatti. Ja sitten erota. Ihmettelen vain, miksi sinulle ei ole tullut mieleen opiskellakaan, kyllähän lapset nyt päivähoitoon olisi saanut.