Lue keskustelun säännöt.
Vapaus parisuhteessa
13.10.2020 |
Hei!
Haluaisin tietää, millä tavalla te parisuhteessa olevat ylläpidätte omaa vapauttanne konkreettisesti arjessa? Minulle yksi tärkeimmistä arvoista on vapaus ja omatila, vapsus ei tietenkään tarkoita sitä että on vapaa tekemään mitä huvittaa muiden ihmisten kanssa.
Kommentit (48)
Riippuu varmaan mitä tällä tarkoitat? En oikein saa kiinni, koska ei mun ole ikinä tarvinu ylläpitää omaa vapautta, mutta en tunne olevani millään tapaa kahlittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No salaa katsoin pokea peiton alla kun toinen on työpalaverissa viereisessä huoneessa. Siinäpä se.
Siis että on tilaa omille ajatuksille, henkiselle kehitykselle ja itselleen ylipäätään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis että on tilaa omille ajatuksille, henkiselle kehitykselle ja itselleen ylipäätään.
ap
Kamppailen itse tämän kanssa. Tuntuu että pitäisi olla läsnä toiselle kun hän tarvitsee.
Joudut nyt kyllä ensin määrittelemään parisuhteen. On muuten liian vaikea vastata, koska esim. itse pystyn paikassa kuin paikassa olemaan omien ajatusteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis että on tilaa omille ajatuksille, henkiselle kehitykselle ja itselleen ylipäätään.
ap
Näitä asioita on ihan normaalissa parisuhteessa kummallakin.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Olen ollut naimisissa 25 vuotta, saman miehen kanssa 30 vuotta, eikä mun ole tarvinnut koskaa ”ylläpitää” vapauttani. Kyllä se on ollut itsestään selvää ja automaattista. Epäilen, että jos ei olisi ollut, ei oltais jääty yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis että on tilaa omille ajatuksille, henkiselle kehitykselle ja itselleen ylipäätään.
ap
Kamppailen itse tämän kanssa. Tuntuu että pitäisi olla läsnä toiselle kun hän tarvitsee.
Onko se sulle ok, että toinen ei ole läsnä, jos itse tarvitset?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa 25 vuotta, saman miehen kanssa 30 vuotta, eikä mun ole tarvinnut koskaa ”ylläpitää” vapauttani. Kyllä se on ollut itsestään selvää ja automaattista. Epäilen, että jos ei olisi ollut, ei oltais jääty yhteen.
Minkä ikäinen olet ja miten annatte toisillenne tilaa parisuhteen sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joudut nyt kyllä ensin määrittelemään parisuhteen. On muuten liian vaikea vastata, koska esim. itse pystyn paikassa kuin paikassa olemaan omien ajatusteni kanssa.
Siis parisuhde jossa asutaan yhdessä ja täten myös paljon vietetään yhdessä aikaa
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa 25 vuotta, saman miehen kanssa 30 vuotta, eikä mun ole tarvinnut koskaa ”ylläpitää” vapauttani. Kyllä se on ollut itsestään selvää ja automaattista. Epäilen, että jos ei olisi ollut, ei oltais jääty yhteen.
Minkä ikäinen olet ja miten annatte toisillenne tilaa parisuhteen sisällä?
Oon nyt 48. Eikä meidän tarvitse mitenkään antaa toisillemme tilaa, sitä on itsestään. Molemmilla meistä on omia juttuja, joita haluaa tehdä ja sitten on yhteisiä juttuja, joita halutaan tehdä. Ja sitten on niitäkin juttuja, joita kukaan ei halua tehdä, mutta on pakko. Niissä yritetään auttaa toisiamme ja niitä vähennetään jos voidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Niin minä ajattelen vaan työllistävää vaikutusta. On tiskit, pyykit, ruoka, kaupassakäynti, eri unirytmit, sisustusmaku, tilantarve, oman ajan tarve, muut ihmissuhteet mitkä tulee mukana. Siis työtä, työtä, työtä. Sitä ei poista satunnainen halaus ja seksi silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Niin minä ajattelen vaan työllistävää vaikutusta. On tiskit, pyykit, ruoka, kaupassakäynti, eri unirytmit, sisustusmaku, tilantarve, oman ajan tarve, muut ihmissuhteet mitkä tulee mukana. Siis työtä, työtä, työtä. Sitä ei poista satunnainen halaus ja seksi silloin tällöin.
Etkö yksin ollessa tiskaa, pyykkää, käy kaupassa yms? Ei se työmäärä sen isommaksi muutu parisuhteessa jos niitä ei anna kasautua itselle. Määrällisesti tekeminen tuplaantuu, mutta siinä onkin kaksi niitä tekemässä.
Omat asunnot.
Ei tulis mieleenkään pilata hyvää suhdetta yhteisellä kämpällä tai lapsilla.
Minunkin tärkein arvo on vapaus.
Ensimmäisessä avioliitossani en päässyt ylläpitämään sitä. Nykyisessä minulla se on ilman, että sitä edes huomaa.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mies ei koskaan tuomitse tai kritisoi ajatuksuani tai tunteitani, vaan minulla on vapaus sanoa, mitä haluan. Minulla on vapaus olla väsynyt tai omissa ajatuksissani ilman, että kuulen olevani väärä. Yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Niin minä ajattelen vaan työllistävää vaikutusta. On tiskit, pyykit, ruoka, kaupassakäynti, eri unirytmit, sisustusmaku, tilantarve, oman ajan tarve, muut ihmissuhteet mitkä tulee mukana. Siis työtä, työtä, työtä. Sitä ei poista satunnainen halaus ja seksi silloin tällöin.
Etkö yksin ollessa tiskaa, pyykkää, käy kaupassa yms? Ei se työmäärä sen isommaksi muutu parisuhteessa jos niitä ei anna kasautua itselle. Määrällisesti tekeminen tuplaantuu, mutta siinä onkin kaksi niitä tekemässä.
Ei sitä yksin ollessa niin paljoa ole. Kerran viikossa teen ruuat koko viikolle. Syön ne viikon aikana. Kotityöt vie 10-15min päivässä. Kyllähän se mies sotkee, haluaa syödä erillaisia ruokia joka päivä, syö myös valtavasti, teettää työtä. Itse en käy missään enkä tapaa ketään. Yleensä miehillä on kavereita sukua ym, joita pitää tavata ja istua koristeena hymyilemässä. Yleensä teen parisuhteessa kaikki kotityöt, tarjoan seksuaali ja seuralaispalvelun. Olen pitkämielinen, en nalkuta, olen hiljaa jos käsketään olla. Tuntuu kuin tekisi 7 päiväistä työviikkoa ja mies on työnantaja. En ole ikinä päässyt sisään siihen mikä on se parisuhde mistä ihmiset puhuu. En koe osaavani suorittaa sitä oikein ja siksi uuvun nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Niin minä ajattelen vaan työllistävää vaikutusta. On tiskit, pyykit, ruoka, kaupassakäynti, eri unirytmit, sisustusmaku, tilantarve, oman ajan tarve, muut ihmissuhteet mitkä tulee mukana. Siis työtä, työtä, työtä. Sitä ei poista satunnainen halaus ja seksi silloin tällöin.
Etkö yksin ollessa tiskaa, pyykkää, käy kaupassa yms? Ei se työmäärä sen isommaksi muutu parisuhteessa jos niitä ei anna kasautua itselle. Määrällisesti tekeminen tuplaantuu, mutta siinä onkin kaksi niitä tekemässä.
Ei sitä yksin ollessa niin paljoa ole. Kerran viikossa teen ruuat koko viikolle. Syön ne viikon aikana. Kotityöt vie 10-15min päivässä. Kyllähän se mies sotkee, haluaa syödä erillaisia ruokia joka päivä, syö myös valtavasti, teettää työtä. Itse en käy missään enkä tapaa ketään. Yleensä miehillä on kavereita sukua ym, joita pitää tavata ja istua koristeena hymyilemässä. Yleensä teen parisuhteessa kaikki kotityöt, tarjoan seksuaali ja seuralaispalvelun. Olen pitkämielinen, en nalkuta, olen hiljaa jos käsketään olla. Tuntuu kuin tekisi 7 päiväistä työviikkoa ja mies on työnantaja. En ole ikinä päässyt sisään siihen mikä on se parisuhde mistä ihmiset puhuu. En koe osaavani suorittaa sitä oikein ja siksi uuvun nopeasti.
Eli alennut itse kotiorjaksi ja sitten valitat miten työlästä se on? Ihan hyvä ettei kaltaisesi uhriutuja mene kenenkään kanssa parisuhteeseen.
Asumme eri asunnoissa ja tapaamme silloin kun aikaa on. Molemmat saa mennä kuten tykkää