Lue keskustelun säännöt.
Olen saituri. Muita?
08.01.2014 |
Minulla on 10 vuotta vanha talvitakki. Halpistakki 30 euroa, parhaat päivänsä nähnyt, mutta vielä ehjä. Ilmeisesti ikuisesti, koska polyesterihan kestää.
Minulla on 15 vuotta vanha auto, jonka ostin käytettynä 10 vuotta sitten. En ole aikeissa uusia, koska kyllähän tämä vanha ooppeli vielä jaksaa viedä minut paikasta toiseen. Useimmiten.
Ostan vaatteeni esim. Prismasta ja Citymarketista.
Peruskännykkäni on muutaman vuoden vanha. Maksoi silloin 19,95.
Rahasta ei ole pulaa.
Muita kaltaisiani, joille säästäminen on eräänlainen harrastus?
Kommentit (24)
Pihi täälläkin, tunnistan niin itseni joistain näistä kirjoituksista. Huvittaa itseänikin joskus oma saituuteni,
4 euron tuulipuvussani ja 120 euron Ecco-kengissäni olen tälläviikolla kerännyt pulloja ja tölkkejä ojanpohjilta pussillisen.
Vaatteita ostan todella harvoin, mutta kun ostan jotain uutta laatu ratkaisee, kirpputoreilta löytyy hyvää tavaraa halvalla.
Nautin todella kun rahaa säästyy tileille, joku kysyi mihin säästyneet rahat?
Lapset yllättyvät perunkirjoituksessa positiivisesti ja panevat haisemaan.
Katselen tuolta pilvenreunalta ja nauran partoihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla sittenkin erilainen saituri (olen nro 19). Mulla ei ole mitään pakkomielteitä, ei siivoamisesta tai peseytymisestä eikä mitään muitakaan. Nautin vaan siitä, kun rahaa säästyy eikä tarvitse ostaa. En myöskään hamstraa. En halua omistaa tavaraa enkä ota edes ilmaiseksi vaikkapa jotain kylkiäisiä. Heitän erittäin mielelläni pois sellaista, mitä en tarvitse tai jaan ilmaiseksi muille. Jotenkin olen "laajennettu saituri" eli saitailen sen saaja-perheen puolesta, heidän ei tarvitse ostaa kun annan heille ja se tuottaa minulle mielihyvää. En esim. halua myydä lasten käytettyjä vaatteita pois kirpparilla, vaan annan ne ilmaiseksi pois. Tavallaan olen kierrätys-ahne. Haluan päästä eroon tavarasta ja käyttää itse niin vähän kuin mahdollista. Yritän elää myös ekologisesti ja olla tuhlaamatta luonnonvaroja.
Ystävien kesken olen kamalan antelias, ei tulisi mieleenkään että kitsailisin esim. kahvitarjoilussa kun meille tulee vieraita. Tarjoan hyvää ja paljon, olen hyvä leipoja =).
Minulla ei ole autoa, ostan vaatteeni enimmääkseen käytettyinä ja kännykkäni sain ilmaiseksi.
Yritys on kova. Boheemi luonne auttaa asiassa nokonuukuuden suhteen mutta kostautuu impulssiostoksissa...
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin. "Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo. Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa. Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen. Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No että ole ainakaan aina ollut jos olet ostanut 5v vanhan auton. Joudut kituilemaan vuosia että saat tuon arvonaleneman mielestäsi.
No että ole ainakaan aina ollut jos olet ostanut 5v vanhan auton. Joudut kituilemaan vuosia että saat tuon arvonaleneman mielestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No että ole ainakaan aina ollut jos olet ostanut 5v vanhan auton. Joudut kituilemaan vuosia että saat tuon arvonaleneman mielestäsi.
Mä oon taas tuhluri. Ottaisin mielelläni mallia susta jos osaisin. Raha ei ole mulle "valuuttaa" vaan aika. Oon ajan säästäjä ja siksi käyn kalliissa lähikaupassa, syön ravintolassa koska se säästää mut kauppareissulta ja kokkaamisen vaivalta. Oon aina rahat loppu. Minulla ei ole varaa elämäntyyliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:26"]
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin. "Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo. Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa. Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen. Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
[/quote]
Kyllä sopii minuun jossain määrin. Mutta tällainen olen. Vaikka olisi mikä analyysi tai diagnoosi, en muuksi muutu.
AP
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:28"]
No että ole ainakaan aina ollut jos olet ostanut 5v vanhan auton. Joudut kituilemaan vuosia että saat tuon arvonaleneman mielestäsi.
[/quote]
Joo, totta puhut. Oli kova paikka ostaa 5 vuotta vanha auto, melkein uusi siis! Hirveä tupakanhaju oli siinä, koska oli tupakkimiehen auto, jonka sain halvalla ja ajoin suunnilleen ikkunat auki ekat viikot ;D
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä muuten todella pihi, mutta auton pitää olla uusi, vaihdan noin 2 vuoden välein. Vaatteeni ostan melkein kaikki kirpputorilta ja muuten kyttään tarjouksia.
Tavallisin esimerkki pakkotoiminnasta on jatkuva peseytymisen tarve. Ylenmääräinen järjestelmällisyys ja pikkutarkkuus sekä hamstraaminen tai sairaalloinen pihiys voi myös olla häiriön oire. Kynnyksen ylittäminen tai oveen kolkuttaminen voi häiriöstä kärsivällä olla pitkäkestoinen ja monimutkainen käyttäytymisrituaali, joka hankaloittaa elämää.
Henkilö voi kuluttaa runsaasti jokapäiväistä aikaa keskittymällä yksityiskohtiin, sääntöihin, luetteloihin tai aikatauluihin.
Pyrkimällä täydellisyyteen esimerkiksi työssä, pakko-oireinen henkilö voi olla niin jääräpäinen, ettei hän kykene ryhmätyöhön tai tehtävien jakamiseen, vaan hänen on pakko tehdä kaikki asiat itse. Tuolloin on vaarana, että vapaa-ajalle ja ihmissuhteille ei jää yhtään aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:34"]
Tavallisin esimerkki pakkotoiminnasta on jatkuva peseytymisen tarve. Ylenmääräinen järjestelmällisyys ja pikkutarkkuus sekä hamstraaminen tai sairaalloinen pihiys voi myös olla häiriön oire. Kynnyksen ylittäminen tai oveen kolkuttaminen voi häiriöstä kärsivällä olla pitkäkestoinen ja monimutkainen käyttäytymisrituaali, joka hankaloittaa elämää.
Henkilö voi kuluttaa runsaasti jokapäiväistä aikaa keskittymällä yksityiskohtiin, sääntöihin, luetteloihin tai aikatauluihin.
Pyrkimällä täydellisyyteen esimerkiksi työssä, pakko-oireinen henkilö voi olla niin jääräpäinen, ettei hän kykene ryhmätyöhön tai tehtävien jakamiseen, vaan hänen on pakko tehdä kaikki asiat itse. Tuolloin on vaarana, että vapaa-ajalle ja ihmissuhteille ei jää yhtään aikaa.
[/quote]
;D
Ihania esimerkkejä.
Hahhaa, olenko tuollainen pedanttinen pingottaja, en tiedä. Hirveä sotku on ainakin nyt huushollissani. Yritystä järjestelmällisyyteen on, muttei oikein onnistu.
AP
Mihis säästät? Hautaan? Eikö olis kiva nauttia elämästä kun täällä kerran ollan ja huomisesta ei tiedä?
No siitä säästämisestähän minä juuri nautin. Jos useammat ihmiset olis saitureita, tämä Telluksemme vois pelastua.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:51"]No siitä säästämisestähän minä juuri nautin. Jos useammat ihmiset olis saitureita, tämä Telluksemme vois pelastua.
[/quote]
niin totta
Tilipäivänä menee iso osa toiselle tilille ja elämiseen on riitettävä se mikä jää jäljelle. Tänään katselin, että empä mene kauppaan vaikka ei olekaan leipää eikä leikkeleitä, kun onhan noita hiutaleita mistä tehdä aamulla puuro. Työmatka 4 km, ei tule mieleenkään mennä sitä autolla. Sukuvika meillä tämä pihtailu.
Sottapytty minäkin, tässä pöydällä on papereita sikin sokin eikä huvita siivota,kun kohta alkaa Muodin huipulle. Otan muuten kaikki pistokkeet pois seinästä kun en käytä, koska ne kuluttavat sähköä.
No en itse ole saituri, mutta tuttavani on.
Kahvilassa/ravintolassa kyttää halvinta ja tuskailee hintoja. Kaikkiin paikkoihin pitää etsiä se halvin vaihtoehto. Saituuden kitulias ja kuivakka ilmapiiri leijuu hänen ympärillään aina.
Yritän ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:34"]
Tavallisin esimerkki pakkotoiminnasta on jatkuva peseytymisen tarve. Ylenmääräinen järjestelmällisyys ja pikkutarkkuus sekä hamstraaminen tai sairaalloinen pihiys voi myös olla häiriön oire. Kynnyksen ylittäminen tai oveen kolkuttaminen voi häiriöstä kärsivällä olla pitkäkestoinen ja monimutkainen käyttäytymisrituaali, joka hankaloittaa elämää.
Henkilö voi kuluttaa runsaasti jokapäiväistä aikaa keskittymällä yksityiskohtiin, sääntöihin, luetteloihin tai aikatauluihin.
Pyrkimällä täydellisyyteen esimerkiksi työssä, pakko-oireinen henkilö voi olla niin jääräpäinen, ettei hän kykene ryhmätyöhön tai tehtävien jakamiseen, vaan hänen on pakko tehdä kaikki asiat itse. Tuolloin on vaarana, että vapaa-ajalle ja ihmissuhteille ei jää yhtään aikaa.
[/quote]
Apua, tässä oli aika tarkka kuvaus minusta! Joo, ja viimeksi eilen mietin, että minulla varmaankin on jonkin luokan OCD. Siihen lisättynä vielä syömishäiriötaustaa ja huonot hermot, pitäisi varmaankin osata pysyä yksin...