Muistatteko superepäsiistin tuttavaperheemme?

Se perhe, jonka vierailujen jälkeen olin aivan hermoraunio ja yhden kerran lähetin siivouslaskun perään? No, se oli viimeinen kerta, kun kutsuttiin meille kylään ja päätettiin, että vastedes tavataan vain muualla.

Heillä oli ennen joulua hääpäivä ja minä tyhmä, tyhmä, tyhmä sitten pitkin hampain suostuin ottamaan ne lapset meille yökylään. Ajattelin, että on eri asia ottaa pelkät lapset ilman vanhempia. Voidaan kontrolloida ja käskeä paremmin.

Sotkuisia lapsiahan ne ovat, siitä ei mihinkään pääse. Vessakäyttäytyminen on ihan käsittämätöntä. Kertaakaan ei pesty käsiä oma-aloitteisesti, eikä vedetty vessaa. No, ei se mitään. Oltiin joululomalla, joten pystyttiin valvomaan näiden lasten touhuja.

Selvittiin aika hyvin siitä yöstä ja vanhemmat olivat tyytyväisiä ja kiitollisia. Nyt sitten kivasti kävikin ilmi, että niillä lapsilla on päät täynnä täitä ja huomattiin eilen illalla, että meilläkin on yhdellä lapsella, joka oli nukkunut siskonpedillä samassa sängyssä.

MÄ OLEN NIIN RAIVONA! Tulihan tästä sitten lopulta se supersiivous niiden vierailun jälkeen, niin kuin aina. Mikä ihme sitä perhettä vaivaa? Ja mikä mua, enkö jo ole oppinut, ettei sitä perhettä tänne taloon enää tarvita IKINÄ IKINÄ IKINÄ.