mies haluaa tehdä avioehdon
kolmen vuoden avioliittovuoden jälkeen. Mitähän pitäisi ajatella? En ole ajatellut miestäni ryövätä tai edes ajatellut koko eroa.
Kommentit (50)
Ja isä on näille lapsille ihan ventovieras. Joku muu on heidän "isänään" nyt, Adoptiotakin ehdottivat, ei suostuttu. Olisi ehkä kannattanutkin...
Ei me lapsille olla mitään kostamassa.
no adoptiolla hän olisi heistä vapautunut, täydellisesti. ei perintöongelmia, ei mitään.
Omaisuus jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä taikka lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan.
Juu, kyllähän se on yksin hänen omaisuuttaan, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi ositukseen kuuluvaa, jollei avioehtoa ole ja siten jos on rikkaampi joutuu kyllä siitä omaisuudesta tasinkoa maksamaan. Sen saa kyllä päättää, että millä sen tasingon maksaa eli ei tarvitse antaa vaikka suvun kesämökkiä vaan voi maksaa rahalla.
Luin tuon tekstin muutamaan kertaan läpi ja en ihan ymmärtänyt. Siinä on taatusti käytetty jotain prosentteja, jotka eivät nyt voi pitää paikkansa.
Jos oletetaan, että miehesi kuolee ensin, niin ethän sinä peri normaalisti mitään. Jos taas mies on tehnyt sinulle testamentin, niin eihän hän voi määrätä 75% sinulle vaan 50%, toinen 50% menee lapsille (heidän lakiosansa). Ilmeisesti tarkoitat, että teidän koko omaisuudesta 75% tulee sinulle kuolemantapauksessa. Mies kuitenkin voi toki määrätä vain omasta omaisuudestaan testamentissaan.
Miksi ette voi laatia avioehtoa, joka olisi voimassa vain avioeron kohdatessa? Eikä siis kuolemantapauksessa ollenkaan?
--
ilman avioehtoa rahat ovat yhteisiä : )
--
Ei avioliitossa toisen rahoihin ole mitään asiaa, ellei saa lupaa. Erossa tai kuolemassa saa ilman avioehtoa osuutensa, mutta muuten kumpikin hallitsee omia rahojaan ja omaisuuksiaan juuri niin kuin haluaa. Jos toisella on säästätililla 100 000 Euroa, niin tasan saa käydä ostamassa niillä rahoilla itselleen örvellysauton, jos haluaa. Puolisolla ei ole siihen mitään sanomista. Jos haluaa puolet niistä rahoista, niin pitää erota sitten.
Vanhempani ovat varakkaita ja on selvää, että heidän perintönsä menee minun lapselleni. Samoin lähes kaikki tämän hetkinen omaisuus on minulta tullutta ja haluan pitää sen omilla jälkeläisilläni. Tämä on täysin reilua ja mies on samaa mieltä. En tiedä, mitä lapsensa ajattelevat, mutta yllätyin suuresti, kun vitsinä puhuivat mökistämme tulevana sukumökkinä. Ovat siis jo aikuisia. Tuntui vaikealta, kun en voinut lisätä perään, että mökki on vanhemmiltani saatu ennakkoperintönä ja sen tuleva omistaja pieni tyttäreni eikä kukaan muu. Pelkään, että näistä asioista tulee megariidat aikanaan, kun kaikki tämä varallisuus ja tuleva varallisuus on oikeastaan vain minun. Se on ihan oikeudenmukaistakin, mutta varmaan näille aikuisille lapsille ajatusmaailma on sellainen, että isänsä pääsi hyviin naimisiin ja he ovat siitä osallisena.
Lapset saa loput ja kuten kerroin, mies haluaa suiojata omaisuutensa näiltä kahdelta lapselta.
Isä haluaa suojella omaisuuttaan OMILTA lapsiltaan. Onko hän erottuaan ottanut myös lapsistaan eron?
Jos mun mies hylkisi edellisestä liitostaan olevia lapsia, en voisi kyllä luottaa häneen isänä. Hänhän voisi toimia samoin meidän yhteisiä lapsia kohtaan, mikäli meillä tulisi ero.
avioliitto ei tuo omistusoikeutta puolison omaisuuteen. Mutta avioeron tullessa kaikki omaisuus (myös ne perinnöt) ovat avio- oikeuden alaista ja näin ollen osituksessa ne otetaan huomioon. Poikkeuksen tähän tekee ainoastaan avioehto tai se, että testamentissä rajataan peritty omaisuus avio- oikeuden ulkopuolelle
Rautalangasta: pariskunnalla ei ole omaisuutta kunnes toinen perii sukunsa ison kesänviettopaikan. Kesänviettopaikka on sen joka sen on perinyt, puoliso ei omista siitä neulastakaan. Tulee avioero: osituksessa kesänviettopaikasta (tai siis sen arvosta) puolet kuuluu sille toiselle puolisolle. Ja koska muuta omaisuutta ei ole niin ainoa vaihtoehto lienee paikan myynti ja rahojen jako. Jos olisi avioehto niin kesänviettopaikka ei kuuluisi ositukseen, samoin jos testamentissä se olisi rajattu avio- oikeuden ulkopuolelle.
Testamentissa kannattaa myös mainita, ettei siitä saatu tuotto jne kuulu avio- oikeuden piiriin. Esim. testamentilla suojattu kesäpaikka myydään eikä testamentissä ole tarkentavia rajauksia niin saadut rahat ja niillä hankittu omaisuus taas kuuluukin avio- oikeuden piiriin.
Niin se vain menee. Puoliso omistaa puolet eli 50% ja perii mieheltä puolet eli 25%. Näin saamme sen 75% puolisolle. Mutta jos avioehto niin perinnönjako menee puolisolle sen mukaan.
En nyt ala selittelemään miksi mies haluaa suojata omaisuuttaan lapsiltaan, asia on eri sitten paljon myöhemmin. Toisin sanoen kun ovat täysi-ikäisiä jaa saamme ehkä tavata heidät.
kun keskustellaan avioehdosta niin ei kannata luottaa "en tietenkään eron yhteydessä haluaisi sukunne kesämökkiä, talletuksia, sukutilaa, kyllä sinä kulta saat ne osituksessa pitää" lupauksiin.
Avioeron yhteydessä niitä ei muista edes se kultaisin ja rehellisin puoliso.
avioehto on mielestäni hyvä juttu, mutta jos sitä alkaa ehdottomaan vasta jälkeen päin niin aika outoa se on ja pistää mietityttämään miehen motiiveja. Joko mies harkitsee eroa tai hänelle on perintö tulossa.
jos siinä on riistämisen makua, se voidaan kumota erossa.
silloin avioehdolla voidaan myös suojata naisen tilanne (ja esim. perheen asunto jos se on naisen nimissä) siltä varalta että miehen yritys tekee konkurssin.
Avioehtoa ei varmaan sentään kumota (ellei se ole tehty väärin) vaan sen sisältöä voidaan sovitella. Vaatii yleensä pitkää avioliittoa, esim. alle 10 vuoden tapauksissa ei varmaan sovitella. Ja tarvitsee olla jotain erityistä syytä, että sovitellaan.
Niin ja sitäkin muuten kannattaisi tuon yhden aikaisemman miettiä, että voisitteko tehdä sellaisen avioehdon, että mikäli
a) eroatte, niin teillä on kaikenkattava avioehto
b) miehesi kuolee ensin, niin silloin sinulla olisi avio-oikeus hänen omaisuuteen, mutta hänellä ei sinun - tällöin et joutuisi siitä siirretystä 25%:sta maksaa veroja. Tasinkoha on verotonta toisin kuin peritty omaisuus.
Mikäli sinä kuolet ensin, niin siinä tilanteessahan sinun perillisesi perivät sinut eikä miestä. Mies voi tässä tilanteessa toki sitten tehdä varmaan testamentin oman omaisuutensa suhteen ja määrätä vaikka 50% teidän yhteiselle lapselle ja 25% kummallekin aikaisemman suhteen lapselle.
En nyt ole ihan varma, että oliko tämä a) reilua tai b) sitä mitä miehesi halusi, mutta oikeasti niitä vaihtoehtoja on, jos vaan haluaa etsiä ja on pätevä lakimies asiaa hoitamassa.
Kamalaa miten isä ei välitä omista lapsistaan! Eihän sellainen ihminen voi välittää sitten kenestäkään muustakaan.
Lapset saa loput ja kuten kerroin, mies haluaa suiojata omaisuutensa näiltä kahdelta lapselta.Isä haluaa suojella omaisuuttaan OMILTA lapsiltaan. Onko hän erottuaan ottanut myös lapsistaan eron?
Jos mun mies hylkisi edellisestä liitostaan olevia lapsia, en voisi kyllä luottaa häneen isänä. Hänhän voisi toimia samoin meidän yhteisiä lapsia kohtaan, mikäli meillä tulisi ero.
"Asiat on huomattavasti helpompi selvittää, kun ollaan rakastuneita. Helvetin paljon hankalempaa silloin, kun ollaan vihaisia ja katkeria". Hän siis kommentoi sitä, kun mieheni kanssa puhuimme mahdollisesta avioehdosta...
Meillä ei siis sen kummempaa omaisutta ole. Mulla on oma asunto ja miehellä omakotitalo, josta remontin jälkeen tulee perheemme koti. Lisäksi mieheni ehkä joskus tulevaisuudessa saa huomattavan perinnön. Me siis puhuimme avioehdosta ennen kuin menimme naimisiin... ja yhä se on tekemättä ;)
eli esim. jos ostatte asunnon ja puolisosi kuolee niin puolet asunnostasi omistaa avoanoppi ja -appi. ehkä se ei haittaa sua.
melba kun tuntuu tietävän niin voi ehkä kommentoida tätäkin. paitsi että jos 46:lla on keskinäinen testamentti. tai muksuja, jolle kaikki omaisuus menee. testamentinkin kanssa perintöverot on kaiketi silti suurempia.
Vieläkö tämän päivän suomessa on ihmisiä jotka luulee että omienkaan lasten tapaaminen olisi helppoa?
Kyllä vaan, jos toinen tekee kaikkensa että isä ei tapaa lapsiaan niin näin myös tapahtuu.
Lakiasiat etenee niin hitaasti, miten voisit nyt ottaa luoksesi lapsen joka ei edes tunnista sinua isäkseen? mieli myrkytetty ja muutettu satojen kilometrien päähän?
6 pitkää vuotta näin eletty. Olette idiootteja jos luulette että suominainen ei tälläiseen pysty sossu tukenaan vetkuttelemassa. Mieheltä menee mielenterveyskin tässä asiassa vielä, helpompi luovuttaa.
Miksi, miksi hän ei saa suojata omaisuuttaan tuntemattomilta ihmisiltä? Niin kauan kuin rahanahne-ex pääsee vaikuttamaan lasten asioihin niin meiltä ei heille heru yhtään mitään. Tilanne saattaa muuttua jos pääsemme tutustumaan heihin joskus, aikuisena viimeistään.
Hitto mitä taivaanrannanmaalareita täällä.
ne pienet ihmiset on meille ventovieraita!
Sanoinhan että asia saattaa olla myöhemmin eri.