Lue keskustelun säännöt.
Mitä syötätte nirsoille lapsille?
07.01.2014 |
Tiedän ettei saisi puuttua toisten asioihin, mutta kun kaverin pieni lapsi ei syö mitään kunnon ruokaa ja mua ahdistaa hänen välinpitämätön asenne ruokailua kohtaa. Lapsi syö kotona vaan hedelmiä (lähinnä vesimeloonia) ja nakkeja. Lisäksi mäkkärissä ranskalaisia + nugetteja ja hampurilaisia.
Lapsi oli juuri 3-v neuvolassa ja kysyin äidiltä miten hoitaja ei ollut huolissaan ruokavaliosta niin kuulemma se on niin yleistä ettei lapset syö, eikä asiasta tarvitse olla huolissaan! Ymmärrän, että jotkut lapset syövät vähemmän kuin toiset, mutta se vähän mitä lapsi syö, niin eikö siinä nyt pitäisi pyrkiä, että edes se olisi terveellistä!
Te joilla on nirsoja lapsia, voitteko rehellisesti sanoa että olette kaikkenne tehneet , teitkö jotain väärin tai tekisittekö nyt asioita toisin jos voisitte ruokailun suhteen? Tarkoitan vaan miten voisi välttää että omasta lapsesta ei tule nirso vai voiko sitä välttää?
Kommentit (43)
Meillä esikoinen on loistava syömään. Siis niin hyvä, että vauvasta asti on syönyt ihan kaikkea samaa mitä mekin. Rajoitettuja määriä tietytsi esim. feta, oliiveja, aurajuustoa, jalopenoja yms. ettei tule suolaa liikaa. Mutta mitään ruokia ei ole tarvinnut muokata hänelle sopiviksi, vaan on syönyt mitä on eteen laitettu.
Kakkosen kanssa meni alkuun hyvin, mutta siinä kolmen vuoden kieppeillä alkoi marista. Ajattelin, että on joku kausi ja loppuu sitten. Mutta kun vielä toista kuukautta jatkui se "pahaa, en syö, en maista, yök" niin sitten päätettiin, että se loppuu nyt.
Muutettiin hetkeksi ruokavaliota hieman "helpommaksi", siis pois kaikki erityisen voimakkaat ja vaikeat ruoat, mutta millekään pelkälle nakkilinjalle ei tosiaan ruvettu. Kaikkea oli pakko maistaa ja muuta ruokaa ei eteen tippunut. Jos alkoi yököttely ja ruoan haukkuminen, sitten saman tien pois pöydästä. Välipalaa ei mitään ylimääräistä saanut, sitten sai olla nälissään. Iltapalakis samaten ei mitään jättiannoksia korvaamaan nirsoiltua päivällistä.
Aika pian, reilun viikon jälkeen muistaakseni alkoi ruoka taas maistua. Ensin loppui se nyrpistely kun tiesi, että lähtee jäähylle ja lopulta alkoi annoskin upota. Kikkea piti maistaa, lautasta ei tarvinnut syödä kuitenkaan tyhjäksi. Meillä on tosi vaihtelevaa kotiruokaa, joten aina kuitenkin alkoi löytyä jotain mistä tykkäsi ja pikkuhiljaa meni koko annoskin. Nyt ei mitään ongelmaa ole, tyttö on 6v. Syö esikoisen tapaan ihan kaikkea tulisesta ruoasta perinneruokiin.
Uskon, että aika monen nirsoilijan kohdalla vanhemmat panikoituvat,e ttä eikö se nyt syö mitään ja tyrkkäävät heti kulhollisen muroja, jogurttia, vanukasta, viiliä, leipää yms. helppoa eteen. Sehän on vain voitto lapselle ja viesti, ettei perunaa ja lihakastiketta tarvitse jatkossakaan syödä. Ei se lapsi kuole nälkään vaikka olisi viikon syömättä, kunhan nestettä saa. Älkää antako pienten lasten pompotella teitä ja määrätä mitä tänään syötäisiin. Ja jos huomaatte, että nakit ja spagetti uppoaa, älkää aina menkö helpoimman kautta ja opettako että niitä on usein tarjolla kun niitä syö. Miksi söisi kanaa ja riisiä sne jälkeen kun tietää, että helpoin tapa saada nakkeja on kieltäytyä muusta? Enkä tiedä onko se niin paljon parempi valinta syödä alituisesti nakkeja kuin olla vaikka päivä nirsoilun takia ilman. Eihän spagetissa ja nakeissa mitään ravintoarvoa edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysi korjaa vielä, että esikoisen vauva-ajan jälkeen siis ei ole tarvinnut muokata ruokia "lapselle sopivaksi". Toki tietysti vauva-aikana sai sosetta ja suolatonta, taaperoiässä vielä vahdin sitä suolan saantia ettei liikaa kertynyt päivän aikana :)
Nakkeja ei pitäisi antaa pienille lapsille ollenkaan, korkeintaan jotain Vatajan nitriititittömiä nakkeja voi antaa silloin tällöin.
Meillä on tarjolla aina tavallista, itse tehtyä kotiruokaa ja jos jollekulle ei maistu, hän voi jättää aterian väliin (maistaa toki täytyy juurikin tuo ikävuosien määrä lusikallisia).
Tällä konstilla lapsista on tullut kaikkiruokaisia sekä normaalipainoisia, ei ole paino-ongelmia. Yhden aterian väliin jättäminen ei ole vaarallista - yleensä seuraavalla ruokailulla alkaa kummasti taas maistumaan.
t. kolmen lapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:28"]
Meillä esikoinen on loistava syömään. Siis niin hyvä, että vauvasta asti on syönyt ihan kaikkea samaa mitä mekin. Rajoitettuja määriä tietytsi esim. feta, oliiveja, aurajuustoa, jalopenoja yms. ettei tule suolaa liikaa. Mutta mitään ruokia ei ole tarvinnut muokata hänelle sopiviksi, vaan on syönyt mitä on eteen laitettu.
Kakkosen kanssa meni alkuun hyvin, mutta siinä kolmen vuoden kieppeillä alkoi marista. Ajattelin, että on joku kausi ja loppuu sitten. Mutta kun vielä toista kuukautta jatkui se "pahaa, en syö, en maista, yök" niin sitten päätettiin, että se loppuu nyt.
Muutettiin hetkeksi ruokavaliota hieman "helpommaksi", siis pois kaikki erityisen voimakkaat ja vaikeat ruoat, mutta millekään pelkälle nakkilinjalle ei tosiaan ruvettu. Kaikkea oli pakko maistaa ja muuta ruokaa ei eteen tippunut. Jos alkoi yököttely ja ruoan haukkuminen, sitten saman tien pois pöydästä. Välipalaa ei mitään ylimääräistä saanut, sitten sai olla nälissään. Iltapalakis samaten ei mitään jättiannoksia korvaamaan nirsoiltua päivällistä.
Aika pian, reilun viikon jälkeen muistaakseni alkoi ruoka taas maistua. Ensin loppui se nyrpistely kun tiesi, että lähtee jäähylle ja lopulta alkoi annoskin upota. Kikkea piti maistaa, lautasta ei tarvinnut syödä kuitenkaan tyhjäksi. Meillä on tosi vaihtelevaa kotiruokaa, joten aina kuitenkin alkoi löytyä jotain mistä tykkäsi ja pikkuhiljaa meni koko annoskin. Nyt ei mitään ongelmaa ole, tyttö on 6v. Syö esikoisen tapaan ihan kaikkea tulisesta ruoasta perinneruokiin.
Uskon, että aika monen nirsoilijan kohdalla vanhemmat panikoituvat,e ttä eikö se nyt syö mitään ja tyrkkäävät heti kulhollisen muroja, jogurttia, vanukasta, viiliä, leipää yms. helppoa eteen. Sehän on vain voitto lapselle ja viesti, ettei perunaa ja lihakastiketta tarvitse jatkossakaan syödä. Ei se lapsi kuole nälkään vaikka olisi viikon syömättä, kunhan nestettä saa. Älkää antako pienten lasten pompotella teitä ja määrätä mitä tänään syötäisiin. Ja jos huomaatte, että nakit ja spagetti uppoaa, älkää aina menkö helpoimman kautta ja opettako että niitä on usein tarjolla kun niitä syö. Miksi söisi kanaa ja riisiä sne jälkeen kun tietää, että helpoin tapa saada nakkeja on kieltäytyä muusta? Enkä tiedä onko se niin paljon parempi valinta syödä alituisesti nakkeja kuin olla vaikka päivä nirsoilun takia ilman. Eihän spagetissa ja nakeissa mitään ravintoarvoa edes ole.
[/quote]
No eipä se ole aina näin simppeliä.
Kommentoinkin tuossa ylempänä oman kokemukseni.
Meillä se, että ei ole nälkä ilmenee nirsoiluna ja en tykkää -juttuina. Seuraavana päivän sama ruoka maistuu ihan ok.
Se taas ettei ole nälkä johtuu pk:n ateriarytmesitä... mutta niistä päästään kohta onneksi eroon kun koulu alkaa. Eli ipana syö parhaiten, kun on 4 ateriaa päivässä. Pk-päivinä niitä tulee sitten 6 ja se ei nälkä on aina päivällisaikaan kun muu perhe on nälkäisiä. Sitten iltapalalla vingutaan "vielä jotain lisää".
Eli meidän muksun kohdalla voi sanoa ettei nirsoilusta tarvi piitata, olkoon syömättä. Enkä ikinä lähtisi mihinkäännakki ja riisimurolinjalle, sitä syödään tai ollaan syömättä mitä tarjolla on, ellei ole allergioita tai täysi-ikäinen joka vastaa omasta ruokahuollostaan. Toki ne ei-niin-lempiruuat huomioidaan ruokalistoissa, että jokainen saa omia suosikkejaan aina sillointällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi söi 3-vuotiaaksi asti mukisematta kaiken.
Päiväkodin aloitettuaan alkoi "hyi yök, tää on pahaa, olen allerginen tälle (!?) en syö".
Päiväkodissa kehuivat kovasti että syö aina kaiken mitään eteen tulee. Kotona alkoi sitten tämä nirsoilijoilta opittu marina.
Tein seuraavanlaisia juttuja
- yhden teelusikallisen verran perunamuussia ja kanaa lautaselle, jos söi sai toki lisää
- kaikkea pitää maistaa ja maistamiseen riitti että kielellä kokeili
-me vanhemmat söimme normaalisti vieressä ja jos napina alkoi, kysyimme että onko maistanut kaikkea ja jos oli niin kiitos ja pois pöydästä
-ei ollut kuin yksi ruokavaihtoehto, ei tullut muuta
-jos päivällinen on klo puoli viideltä ja lapsi venkoili niin kerroin aina että mene pois pöydästä mutta muista että iltapalaan on pitkä aika. Siinä välissä ei ollut kuin vesitarjoilua
Tätä marinaa kesti pari viikkoa.
Aina ei lapsella ole ruoka aikaan nälkä ja se on ok, syö sitten seuraavana ruokaaikana seuraavan kerran.
Omat lapseni syövät toisinaan, toisinaan eivät. Mitä teen. Kaikkea on pakko maistaa. Tämä sääntö on ollut aina, joten mihinkään fyysiseen pakottamiseen en ole ryhtynyt. Lapsi itse määrittää, minkä verran syö. Jollain aterioilla tosi vähän. Näkkileivän voilla saa ruuan päälle maistettuaan. Jos syöminen on pitkään ollut huteraa niin saatan tarjota välissä jotain mieliruokaa, esim.perunasoselaatikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ruokapöydässä on kaksi vaihtoehtoa - ota tai jätä. Tähän mennessä eivät ole montaa päivää putkeen nisoilleet, lapsilla ikää 4 ja 7. Kasvispainotteista kotiruokaa olen tarjoillut.
Kasin lapsella kokeiltiin myös tuota "muuta ruokaa ei tule" -linjaa sillä seurauksella, että lapsi meinasi päätyä nesteytykseen. Uskokaa pois, on myös sellaisia lapsia, jotka eivät syö vaikka olisivat kuinka nälkäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kerran norovirus ja soitin päivystykseen, missä vaiheessa taapero pitää sinne viedä. Sanottiin, että jos ei ole enää "tässä maailmassa" eikä vuorokauteen ole virtsannut, sitten pitää. Että aika huonoon kuntoon voi huoletta päästää :-)
t. kolmen äiti
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:55"]
Kasin lapsella kokeiltiin myös tuota "muuta ruokaa ei tule" -linjaa sillä seurauksella, että lapsi meinasi päätyä nesteytykseen. Uskokaa pois, on myös sellaisia lapsia, jotka eivät syö vaikka olisivat kuinka nälkäisiä.
[/quote]
Varmasti olette perehtyneet kaikkeen mahdolliseen sillä olette psykologilla käyneet ja varmasti päiväkodissa syömättömyys tullut esille. Mutta hakeeko lapsi aikuisten huomiota tuolla syömättömyydellään?
Varmasti olette myös koittaneet lahjontaa tyyliin "ota yksi haukku perunaa niin saat riisimuroja?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:00"]
Meillä oli kerran norovirus ja soitin päivystykseen, missä vaiheessa taapero pitää sinne viedä. Sanottiin, että jos ei ole enää "tässä maailmassa" eikä vuorokauteen ole virtsannut, sitten pitää. Että aika huonoon kuntoon voi huoletta päästää :-)
t. kolmen äiti
[/quote]
Joo, mutta päiväkoti ei anna lapsen mennä ihan näin huonoon kuntoon... T: 8
17 voisi opetella lukemaan. Muuta ruokaa ei tule ja kunhan nesteytyksestä pidetään kiinni niin lapsi pärjää. Olitko niin pöljä ettet antanut nestettä? Ei se neste niistä nakeista, nugeteista ja ketsupista muutenkaan tule. Silloin voi antaa sitten janojuomana vettä ja jonkun kerran vaikka mehulasin taikka maitoa. Mutta ei ole myöskään tarkoitus, että lapsi täyttää mahansa mehulla. Kai nyt aikuinen sen verran osaa päätään käyttää, että kykenee arvioimaan nesteen saannin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 lapsi ei juo mehua eikä maitoa. Kyllä lapsi aika pian menee väsyneeseen, huonoon kuntoon jos ei ota muuta kuin vettä!
Autistin äitinä sokaistun kun teidän sädekehät niin kiiltää.
Ap:n kysymykseen; siitä lapsen ruokkimisesta ja lapsen syömisen kyttäämisestä voi tehdä itselleen elämäntehtävän ja traumatisoida sen lapsen suhde ikuisiksi ajoiksi ruokaan ja itseensä, tai ottaa rennosti ja odottaa, että lapsi kasvaa. Nirsous korjaantuu sillä lailla ajan kanssa, pitkälti sen vuoksi että vanhemman lapsen ei ole pakko laittaa suuhunsa enää kaikkea mitä aikuinen sattuu keksimään, tai hän on tuhma ja huonosti kasvatettu lapsi.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa äiti heittää kompostiin 700 ateriaa vuodessa, rakkaudella ja lämmöllä kokattua, tekemättä asiasta kuitenkaan mitään numeroa ettei lapsi saa pompotettua aikuista. Tai sitten vaihtoehtoisesti taantuu 60-luvulle, jolloin lapsen oli pakko syödä, ja jos oksensi niin sitten sai syödä oksennuksensakin. Kysykää sen ajan nirsoilta lapsilta (ja kyllä, heitä oli silloinkin!) miltä tuntui syödä esimerkiksi puuroa oksennus kurkussa ja tuliko heistä tämän jälkeen suuria puuron ystäviä.
Minä tulen suvusta, joka on luontaisesti nirso. Ruuat, jotka muiden suussa eivät maistu oikeastaan miltään, maistuvat minun ja sukulaisieni suussani oikein hyviltä, ja ne ruuat jotka ovat toisille herkkuja, maistuvat minun suussani ylipäänsä kammottavilta. Olen hyvin selvinnyt aikuiseksi, kuten sukupolvet ennen minuakin, ja toinen lapsistani näyttää vielä keikkuvan hengissä vaikka syö vain muutamaa ruoka-ainetta.
Sinuna ap en hirveästi vaivaisi päätäni kaverisi lastenkasvatuksella, en tässä asiassa enkä muussakaan asiassa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:56"]
Tiedän ettei saisi puuttua toisten asioihin, mutta kun kaverin pieni lapsi ei syö mitään kunnon ruokaa ja mua ahdistaa hänen välinpitämätön asenne ruokailua kohtaa. Lapsi syö kotona vaan hedelmiä (lähinnä vesimeloonia) ja nakkeja. Lisäksi mäkkärissä ranskalaisia + nugetteja ja hampurilaisia.
Lapsi oli juuri 3-v neuvolassa ja kysyin äidiltä miten hoitaja ei ollut huolissaan ruokavaliosta niin kuulemma se on niin yleistä ettei lapset syö, eikä asiasta tarvitse olla huolissaan! Ymmärrän, että jotkut lapset syövät vähemmän kuin toiset, mutta se vähän mitä lapsi syö, niin eikö siinä nyt pitäisi pyrkiä, että edes se olisi terveellistä!
Te joilla on nirsoja lapsia, voitteko rehellisesti sanoa että olette kaikkenne tehneet , teitkö jotain väärin tai tekisittekö nyt asioita toisin jos voisitte ruokailun suhteen? Tarkoitan vaan miten voisi välttää että omasta lapsesta ei tule nirso vai voiko sitä välttää?
[/quote]
Avasin ketjun antaakseni ohjeita. Että sä olet typerä. Hoida omat asiasi, jos osaat. Ala vaikka harrastaa jotakin. Keräile postimerkkejä. Yäk, mikä kaveri!
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:16"]
Autistin äitinä sokaistun kun teidän sädekehät niin kiiltää.
[/quote]
Kerrotko arjesta syömisen suhteen? Meillä oikeasti vähäruokainen ja vaikeasti syövä teini, ollut vauvasta asti minimiruokainen ja on tehty tutkimuksia ja lausunnossa "autismin piirteitä". Voi samalla superkasvattajat yllättyä, totuus satuttaa.
Mulla on nirso lapsi ja saimme psykologilta saman suosituksen, eli että antakaa lapselle sellaista ruokaa, mitä hän syö. Päiväkodissa ei ole koskaan syönyt mitään, saa nähdä miten käy ensi vuonna kun menee kouluun. Minun mielestäni olemme toimineet ihan normaalisti, kyseessä on perheemme neljäs lapsi ja isommat syövät ihan hyvin. Tämän nuorimman ravinto koostuu pääosin riisimuroista ja ruisleivästä, sekä porkkanasta.