Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
25-vuotiaana ekaa kertaa sinkkuna
07.01.2014 |
Olen hiukan paniikissa, vaikka teoriassa tiedän ettei pitäisi olla. Olen vastikään eronnut avoliitosta, joka on kestänyt koko aikuisikäni. Olen siis ensimmäistä kertaa sinkku nyt 25-vuotiaana, ja se tuntuu kamalalta. Taistelimme miehen kanssa suhteemme puolesta useamman vuoden, sillä pelissä tuntui olevan niin paljon, mutta lopulta oli pakko myöntää että meillä ei ole mitään yhteistä. Ei yhtään yhteistä kiinnostuksen kohdetta eikä mitään puhuttavaa. Erosimme siis, onneksi hyvissä väleissä.
Nyt minua pelottaa kaikki. Missä miehiä tapaa? Minulla on vakiintunut kaveripiiri, enkä ole useaan vuoteen tutustunut kehenkään, joka kiinnostaisi edes ajatuksen tasolla. Olin niin pitkään niin varma siitä, että olen jo omani löytänyt ja pian on häiden ja lasten aika, että nyt en ole tilanteeseen ollenkaan valmistautunut. Lisäksi usko rakkauteen ylipäätään on kärsinyt kolauksen, kun ensirakkaus ei toiminut. Mitä jos nyt jäänkin yksin?
Tiedän tiedän että 25-vuotias on vielä nuori. Mutta olin mieheni kanssa 8 vuotta, ja se aika meni todella nopeasti. 8 vuotta tästä eteenpäin niin olen 33. Mitä jos en vain enää löydä ketään? En ole mikään sosiaalinen kukkanen vaan todella ujo :(
Tämä muutos on niin valtava ja järisyttävä, että koen olevani täysin tyhjän päällä. Olisiko kellään lohduttavia sanoja?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 22:16"]
Vittu mitä "teinejä" täällä narisee että kun ei löydy miestä. Oletteko jotenkin vajaita vai mikä teillä mennyt kieroon tuolla päässä??
Olen 29v ja treffi kutsuja satelee,on paljon kiinnostavia miehiä kenestä valita...
Mutta olenkin sitten ihminen joka erittäin sosiaalinen,juttelen paljon kaikenlaisille tallaajille,enhän siinä mitään menetä :) Elämä on ihanaa kaikella tavalla,saan olla yksin ja pientä flirttiä arjessa..
[/quote]
Meille kaikille ei satele treffikutsuja, fuckbuddyja ja muita mukavuuksia. Mua on tasan pari jätkää ikinä pyytäneet IRL treffeille, ja olen aina lähtenyt avoimin mielin. Myös netin kautta suostun tapaamaan ihmisiä, käyn välillä ulkona, enkä vaan kyhjötä introverttinä kotona ulisemassa. Vaikka satelisikin kutsuja, on kuitenkin hankala nauttia sinkkuudesta jos haaveena on perhe. En mä ainakaan edes halua enää tässä iässä vain pitää hauskaa vuodesta toiseen jonkun vakipanon tai yhden illan juttujen kanssa, koska jossain vaiheessa biologia tulee vastaan ja ihan oikeasti pitää jostain löytää äkkiä joku, joka haluaa kanssasi lapsen. Sehän ei tunnetusti ole kovinkaan viisasta, ja aika epätodennäköistä muutenkin löytää joku "sovittavissa oleva hedelmöityskeissi", minä kun haluan myös sen miehen enkä jo lähtökohtaisesti yksinhuoltajaksi :).
Eli en vaan näe oikein järkeä olla toivomatta parisuhdetta, kun kuitenkin sellaisen ja perheen mä oikeasti haluan... Jos ei halua koskaan lapsia, tuskin on parisuhteen käytännön kannalta mitään väliä onko sinkku 24v, 34v vai 44v.
-se 24v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olisi kiva tietää paikkoja josta lähteä bongaamaan 23-30 vuotiaita sinkkumiehiä. Baarista ei tunnu löytyvän kuin yhdeksi illaksi halukkaita :D
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 22:23"]
Olen iloinen puolestanne! Sinkkuus oli parasta 20-kymppisenä. Itse nautin täysin siemauksin! Kävin kavereiden illanistujaisissa ja baareissa ja matkustin. Kävin paljon treffeillä, tapasin miehiä sekä baarissa että netissä. OTA KAIKKI ILO IRTI nyt kun voit!!!
[/quote]
SAMA! Kerkesin hyvin perheenperustamiseen kolmikymppisenäkin ja eikä yhtään haitannut kun oli kilometrejä alla ja erilaisia koetteuja juttuja..... Omassa mammapiirissä on yllättävän monta jotka ovat seurustelleet ihan 16v asti ja sieltä lapsuudenkodista on menty suoraan yksiin. Sit jossain vaiheessa tämmösille tyypeille tulee mieleen että olisko pitänyt katsella jotain muutakin... ei kaikille mutta osalle tossa kolmenkympinkorvilla viimeistään.
Nyt sinulla on mahtava tilaisuus opetella olemaan itsesi kanssa! Se voi tuntua pelottavalta kun joutuu tekemään kaikki päätökset itse. Ajattele, voit mennä ja tulla miten haluat!
Suosittelen yksin oloa jonkun aikaa. 8vuotta on ollut pitkä aika. Nyt tutustut itseesi ja mietit millainen olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-vuotias nainen kyllä tapaa miehiä missä vaan, jos ei nyt ole ihan sairaalloisen lihava. Menet vaan yökerhoon, niin on heti kymmeniä miehiä parveilemassa ympärillä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:22"]
Nyt sinulla on mahtava tilaisuus opetella olemaan itsesi kanssa! Se voi tuntua pelottavalta kun joutuu tekemään kaikki päätökset itse. Ajattele, voit mennä ja tulla miten haluat!
Suosittelen yksin oloa jonkun aikaa. 8vuotta on ollut pitkä aika. Nyt tutustut itseesi ja mietit millainen olet!
[/quote]
Viisaita sanoja, ja juuri näin haluaisinkin tehdä. En nimittäin oikeasti tiedä pärjäänkö yksin, tai miten viettäisin aikani yksin. Mutta samalla kauhistuttaa että kello tikittää ja elämä valuu ohi :( En halua olla se nainen, joka alkaa liian myöhään havahtua siihen, että perhettä ja miestä ei ole...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:26"]
25-vuotias nainen kyllä tapaa miehiä missä vaan, jos ei nyt ole ihan sairaalloisen lihava. Menet vaan yökerhoon, niin on heti kymmeniä miehiä parveilemassa ympärillä.
[/quote]
Tämä on totta, mutta yökerhossa harvoin tapaa ketään, kenen kanssa voisi aloittaa oikean parisuhteen... Mistään muusta en nimittäin ole kiinnostunut. Vaikka exän kanssa suhde ei lopulta ollenkaan toiminut, niin olen silti "parisuhdeihminen" henkeen ja vereen...
Ap
Alue: Aihe vapaa
Olen iloinen puolestanne! Sinkkuus oli parasta 20-kymppisenä. Itse nautin täysin siemauksin! Kävin kavereiden illanistujaisissa ja baareissa ja matkustin. Kävin paljon treffeillä, tapasin miehiä sekä baarissa että netissä. OTA KAIKKI ILO IRTI nyt kun voit!!!