Vaimo ei suostu aborttiin

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:56"]

Minussa on vikaa, jonka takia en tullut luonnollisesti raskaaksi. Vuosien kestävät lapsettomuushoidot tuottivat tulosta  yhden lapsen verran, toista emme enää saaneet.

Kun lapsi oli 2 v vanha, kävi ilmi ettei hän ole terve, nykyään hänet on luokiteltu erityislapseksi, mutta voin kertoa elämä on hyvin rankkaa.

Olen todella iloinen meidän avioliitto voi hyvin ja yhdessä puhallamme yhteiseen hiileen, mutta itse erittäin sosiaalisena ihmisenä olen vetäytynyt omaan kuoreeni, koska suorastaan häpeän lastani. Hän potkii, lyö julkisella paikalla, ei osaa puhua, möngertää vaan, ei syö, ei käytä vaippoja, mutta ei osaa käydä vessassa, eli vahinkoja tapahtuu jatkuvasti, emme koskaan voi käydä esim kahvilassa, ulkona syömässä. Elämä on rankkaa !

Tietenkin rakastan lastani yli kaiken, mutta minulle on nyt jo hyvin moni asiantuntija sanonut lapseni ei koskaan pysty asumaan yksin vaan ainoa osoite on tuettu koti.

Koko joululoma oli suorastaan helvettiä ja olin todella onnellinen, kun tänään sain jättää hänet taas päiväksi ja normaali rytmi tuli, kunnes ensi kuussa on hiihtoloma. En tiedä miten me selvitään ensi kesästä.

En suosittele tätä kenellekään. Toivon että vaimosi ottaa pikaisesti yhteyttä asiantuntijaan, joka kertoo myös niistä huonoista puolista. Kun lapsi syntyy, et voi vaan häntä hylätä.

En tietenkään sano ääneen voi kun lasta ei olisi syntynyt, en tietenkään. Hänhän on minun lapseni, jota kovasti rakastan. Äidinrakkaus on vaan välillä kovilla.

Luokkalaisista on valtaosan vanhemmista eronnut ja lapsi on jäänyt äidin kanssa kaksin. Mielestäni tämäkin asia on hyvä ottaa esille. Vammaisen lapsen äitinä ei ole kovin kovassa sanassa miesmarkkinoilla.

[/quote]teillä ei ilmeisesti ultrissa löytynyt mitään vikaa? Olisitko itse, lapsettomuushoidot läpikäyneenä, tehnyt abortin esim. ultrassa näkyvän mahdollisen häiriön takia? Tai jos joku olisi sinulle sanonut raskausaikana, että lapsestasi tulee sellainen kuin hänestä tuli? Olisitko siis mieluummin jäänyt kokonaan lapsettomaksi? Lähipiirissäni on lapsettomuuden kanssa kamppailevia ja hoidoista huolimatta ei ole napannut. En vain voisi kuvitella, että he tekisivät abortin, jos esim. ultrassa löytyisi jotain epäilyttävää (ellei sitten lääkäri sanoisi suoraan, että ei tule selviämään hengissä kohdun ulkopuolella).

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:13"]

Vihaan teitä natsiajan meininkien kannattajat. Lapsi on lahja, joka otetaan vastaan, tuli mitä tuli.

[/quote]

Eli jos vanhemmat eivät ole kykeneviä erityisvanhemmuuteen, niin kehitysvammainen lapsi tulisi silti pitää? Tilanne todennäköisimmin raastaa ajan kanssa koko perheen hajalle ja jos vanhempien rakkaus ei sitten sytykään vaan pitävät ylimääräisenä riippakivenä, niin varmasti lapsikin on oikein tilanteesta mielissään.

[/quote]

No mistä sinäkin etukäteen tiedät kaiken?

Eihän se lapsi ole vielä edes syntynyt!

[/quote]

Mistä sinä tiedät, että vanhemmat ovat tilanteesta haltioissaan ja niin rakastuneita lapseensa, etteivät koskaan kadu sitä, etteivät aborttia tehneet?

Ja mietipä kunnolla: kumpi riski kannattaa? Kummassa riskissä kaikki tilanteen ihmiset kärsivät enemmän?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:56"]

Minussa on vikaa, jonka takia en tullut luonnollisesti raskaaksi. Vuosien kestävät lapsettomuushoidot tuottivat tulosta  yhden lapsen verran, toista emme enää saaneet.

Kun lapsi oli 2 v vanha, kävi ilmi ettei hän ole terve, nykyään hänet on luokiteltu erityislapseksi, mutta voin kertoa elämä on hyvin rankkaa.

Olen todella iloinen meidän avioliitto voi hyvin ja yhdessä puhallamme yhteiseen hiileen, mutta itse erittäin sosiaalisena ihmisenä olen vetäytynyt omaan kuoreeni, koska suorastaan häpeän lastani. Hän potkii, lyö julkisella paikalla, ei osaa puhua, möngertää vaan, ei syö, ei käytä vaippoja, mutta ei osaa käydä vessassa, eli vahinkoja tapahtuu jatkuvasti, emme koskaan voi käydä esim kahvilassa, ulkona syömässä. Elämä on rankkaa !

Tietenkin rakastan lastani yli kaiken, mutta minulle on nyt jo hyvin moni asiantuntija sanonut lapseni ei koskaan pysty asumaan yksin vaan ainoa osoite on tuettu koti.

Koko joululoma oli suorastaan helvettiä ja olin todella onnellinen, kun tänään sain jättää hänet taas päiväksi ja normaali rytmi tuli, kunnes ensi kuussa on hiihtoloma. En tiedä miten me selvitään ensi kesästä.

En suosittele tätä kenellekään. Toivon että vaimosi ottaa pikaisesti yhteyttä asiantuntijaan, joka kertoo myös niistä huonoista puolista. Kun lapsi syntyy, et voi vaan häntä hylätä.

En tietenkään sano ääneen voi kun lasta ei olisi syntynyt, en tietenkään. Hänhän on minun lapseni, jota kovasti rakastan. Äidinrakkaus on vaan välillä kovilla.

Luokkalaisista on valtaosan vanhemmista eronnut ja lapsi on jäänyt äidin kanssa kaksin. Mielestäni tämäkin asia on hyvä ottaa esille. Vammaisen lapsen äitinä ei ole kovin kovassa sanassa miesmarkkinoilla.

[/quote]teillä ei ilmeisesti ultrissa löytynyt mitään vikaa? Olisitko itse, lapsettomuushoidot läpikäyneenä, tehnyt abortin esim. ultrassa näkyvän mahdollisen häiriön takia? Tai jos joku olisi sinulle sanonut raskausaikana, että lapsestasi tulee sellainen kuin hänestä tuli? Olisitko siis mieluummin jäänyt kokonaan lapsettomaksi? Lähipiirissäni on lapsettomuuden kanssa kamppailevia ja hoidoista huolimatta ei ole napannut. En vain voisi kuvitella, että he tekisivät abortin, jos esim. ultrassa löytyisi jotain epäilyttävää (ellei sitten lääkäri sanoisi suoraan, että ei tule selviämään hengissä kohdun ulkopuolella).

[/quote]

Sellainen jeesustelu. Itsekin kärsin lapsettomuudesta, mutta jos pitää valita vammainen lapsi vai ilman lasta, niin olen ilman lasta.

Sori nyt, jos sitten niin loukkaa taas av-mammoja.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:56"]

Minussa on vikaa, jonka takia en tullut luonnollisesti raskaaksi. Vuosien kestävät lapsettomuushoidot tuottivat tulosta  yhden lapsen verran, toista emme enää saaneet.

Kun lapsi oli 2 v vanha, kävi ilmi ettei hän ole terve, nykyään hänet on luokiteltu erityislapseksi, mutta voin kertoa elämä on hyvin rankkaa.

Olen todella iloinen meidän avioliitto voi hyvin ja yhdessä puhallamme yhteiseen hiileen, mutta itse erittäin sosiaalisena ihmisenä olen vetäytynyt omaan kuoreeni, koska suorastaan häpeän lastani. Hän potkii, lyö julkisella paikalla, ei osaa puhua, möngertää vaan, ei syö, ei käytä vaippoja, mutta ei osaa käydä vessassa, eli vahinkoja tapahtuu jatkuvasti, emme koskaan voi käydä esim kahvilassa, ulkona syömässä. Elämä on rankkaa !

Tietenkin rakastan lastani yli kaiken, mutta minulle on nyt jo hyvin moni asiantuntija sanonut lapseni ei koskaan pysty asumaan yksin vaan ainoa osoite on tuettu koti.

Koko joululoma oli suorastaan helvettiä ja olin todella onnellinen, kun tänään sain jättää hänet taas päiväksi ja normaali rytmi tuli, kunnes ensi kuussa on hiihtoloma. En tiedä miten me selvitään ensi kesästä.

En suosittele tätä kenellekään. Toivon että vaimosi ottaa pikaisesti yhteyttä asiantuntijaan, joka kertoo myös niistä huonoista puolista. Kun lapsi syntyy, et voi vaan häntä hylätä.

En tietenkään sano ääneen voi kun lasta ei olisi syntynyt, en tietenkään. Hänhän on minun lapseni, jota kovasti rakastan. Äidinrakkaus on vaan välillä kovilla.

Luokkalaisista on valtaosan vanhemmista eronnut ja lapsi on jäänyt äidin kanssa kaksin. Mielestäni tämäkin asia on hyvä ottaa esille. Vammaisen lapsen äitinä ei ole kovin kovassa sanassa miesmarkkinoilla.

[/quote]teillä ei ilmeisesti ultrissa löytynyt mitään vikaa? Olisitko itse, lapsettomuushoidot läpikäyneenä, tehnyt abortin esim. ultrassa näkyvän mahdollisen häiriön takia? Tai jos joku olisi sinulle sanonut raskausaikana, että lapsestasi tulee sellainen kuin hänestä tuli? Olisitko siis mieluummin jäänyt kokonaan lapsettomaksi? Lähipiirissäni on lapsettomuuden kanssa kamppailevia ja hoidoista huolimatta ei ole napannut. En vain voisi kuvitella, että he tekisivät abortin, jos esim. ultrassa löytyisi jotain epäilyttävää (ellei sitten lääkäri sanoisi suoraan, että ei tule selviämään hengissä kohdun ulkopuolella).

[/quote]

minä tulin raskaaksi ensimmäisen kerran heti pari kk häiden jälkeen ja lapselta puuttui aivoista osa ja lisäksi osa raajoista oli huonosti kehittynyt. Useampi lääkäri sanoi lapsi ei luultavasti tule syntymään täysikäisenä ja jos syntyy elävänä, tulee elämä olemaan hyvin hankalaa. Olin täysin sumussa silloin, en enää muista kaikkea mitä oli. Juttelimme mieheni kanssa vain muutaman hetken ja kummatkin olivat samaa mieltä, heti abortti. Koska uskoin että tulen uudestaan heti raskaaksi.

Kun lapsettomuushoitoja oli kestänyt vuosia, aloin tulemaan samalla katumapäälle ja olin myös kiitollinen abortista.

Tänä päivänä tein oikean päätöksen.

Nyt kun lapsi on olemassa ja häntä rakastan, en tietenkään toivo ettei hän olisi syntynyt. Meillä oli hyvä liitto kaksinkin mieheni kanssa. Joten kysymyksiin on mahdotonta vastata, koska lapsi on jo maailmassa.

Sen vaan sanon ettei helppoa elämä ole ja helpommaksi ei tule, kun lapsi kasvaa ja voimistuu.

Sinä päivänä, kun lapsi lyö niin että oikeasti jotain sattuu, joutuu lapsi muuttamaan pois kotoa, mutta voimme häntä ottaa kotiin viikonloppuisin, eli asia ei tule olemaan näin lopunikää. Harvoin heillä vaan päässä jotain suuresti tapahtuu, että parempaan suuntaan mentäisiin.

Meillä oli miehen kanssa samanlainen sopimus, ja se kyllä olisi pitänyt, en haluaisi missään nimessä saattaa vammaista lasta tähän maailmaan jos sen suinkin voi välttää.

Vaikka kuinka olisi etukäteen sovittu että abortti tehdään, niin ei kovinkaan monelle naiselle tule sellainen "kappas, olen raskaana, menenpäs tästä tekemään abortin..."- reaktio. Moni (toivottavasti suurin osa) naisista tuntee ääretöntä suojelunhalua ja rakkautta jo raskauden alkuvaiheessa sitä pientä ihmisen alkua kohtaan, eikä sitä aborttia kylmästi tuosta vain pysty tekemään kuin ne naiset joista ei kunnollisiksi äideiksi ikinä edes olisi.

Ja tämä tulee naiselta joka ei ole abortteja vastaan millään tavalla, mutta joka ei itse varmaan pystyisi sellaista ikinä tekemään. Ymmärrän kyllä että tuollaisessa tilanteessa miehelläkin tulisi olla oikeuksia, mutta äidinvaisto on ehkä yksi voimakkaimmista asioista mihin olen ikinä törmännyt eikä sitä voi järjellistää. Vaikka nainen ymmärtäisikin ettei hänellä ole resursseja kasvattaa mahdollisesti vammaista lasta, luonnollinen reaktio on taistella sen oman lapsen puolesta ja tehdä mitä ikinä se tuleekin vaatimaan.

Pitäskö joku muu olla seulottuna menneisyydessä kun täällä joku päättää elämästä ja kuolemasta.

No tässä ei nyt selviä edelleenkään se, että onko kyseessä niskaturvotus, kampura, huulihalkio vai anenkefalia (eli aivot jääneet kokonaan kehittymättä). Eli ennenkuin tiedetään mikä vika ja miten vaikea ja onko hoidettavissa vai ei, ei voi oikein kantaa ottaa ap:n kommenttiin. Loppujen lopuksi isällä ei ole aborttiin päätäntävaltaa, vaikka keskustelua ja kompromissia pitäisikin yrittää ennen päätöstä. Isä ei lasta kanna eikä voi abortista yksin päättää. Jos vammaisen tai sairaan lapsen saaminen on ehdottoman ylivoimaista, ei kannata lasta koskaan ruveta hankkimaankaan.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:29"]

Miehillä ei ole mitään oikeuksia raskauteen ja huoltajuuteen liittyvissä asioissa, vain velvollisuuksia. Tämä ei kiinnosta ketään tasa-arvon kannattajia, koska lainsäädäntö suosii naisia.

[/quote]

on oikeus käyttää kondomia.

[/quote]

Naisella on oikeus haluta lasta, mutta tehdä myöhäinenkin abortti vammaisuustapauksissa.

Moni on valmis vanhemmaksi, mutta ei erityisvanhemmaksi. Miksi nainen saisi valita, mutta mies ei? Tasa-arvon nimissähän tuo naisen oikeus aborttiin sikiön vammaisuuden takia tulisi kumota ja aborttia ei yksinkertaisesti enää saisi jos on lapsi tarkoituksella laitettu alulle. Silloin naisellakin on täysi oikeus käyttää ehkäisyä.

[/quote]

Tasan ei mene nallekarkit. :) älä itke vaan ole mies. jos panet, niin raskaus voi alkaa. käytä kondomia.

[/quote]

Olen nainen, joka sattuu ajattelemaan muitakin ihmisiä tässä pallolla kuin vain itseään.

Nainenkin voisi näissä tapauksissa pysähtyä sen minäminäminä minunminunminun minähaluun minähaluun -ajattelunsa keskeltä ja miettiä miehen kanssa koko juttu ihan loppuun asti. Kuunnellaan molempien toiveet ja kannat ja mieluiten mennään vaikka yhdessä tapaamaan erityislasten vanhempia ja kysymään, kuinka rankkaa se elämä sen erityislapsen kanssa ihan aikuisten oikeasti on.

Jos nainen edelleen haluaa ja mies ei, niin pitäisi naisenkin sitten varautua siihen, että tulee jäämään yksinhuoltajaksi.

Kaikista ei ole erityisvanhemmaksi ja jos mies ei sitä halua, eikä siihen pysty, ja silti pakotetaan, niin kyllä se tulee tekemään tuhoa parisuhteeseen.

[/quote]

Niin, sähän et voi tietää kuinka paljon tästä asiasta on jo keskusteltu ja neuvoteltu. Etkä tiedä kuinka paljon tää raskaana oleva nainen erityislapsista tietää. Voi olla että kaikki tuo edellä mainittu on jo tehty ja että nainen on yksinhuoltajuuteen jo varautunut ja jopa sopeutunut. Mies vaan vielä vinkuu, koska ei itse ole tilanteeseen sopeutunut.

Eikä miestä isäksi voi pakottaa, kyllä sä sen tiedät. Ei isän ole pakko lasta tavata tai hoitaa. Elarit on toki pakko maksaa, mutta ne eivät vielä ketään isäksi tee. Aika helpolla siitä vammaisesta lapsesta pääsee, jos pari sataa joutuu maksamaan. Ei luulis paljon valittavan. Naiselle siinä se isoin homma lankeaa.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:29"]

Miehillä ei ole mitään oikeuksia raskauteen ja huoltajuuteen liittyvissä asioissa, vain velvollisuuksia. Tämä ei kiinnosta ketään tasa-arvon kannattajia, koska lainsäädäntö suosii naisia.

[/quote]

on oikeus käyttää kondomia.

[/quote]

Naisella on oikeus haluta lasta, mutta tehdä myöhäinenkin abortti vammaisuustapauksissa.

Moni on valmis vanhemmaksi, mutta ei erityisvanhemmaksi. Miksi nainen saisi valita, mutta mies ei? Tasa-arvon nimissähän tuo naisen oikeus aborttiin sikiön vammaisuuden takia tulisi kumota ja aborttia ei yksinkertaisesti enää saisi jos on lapsi tarkoituksella laitettu alulle. Silloin naisellakin on täysi oikeus käyttää ehkäisyä.

[/quote]

Tasan ei mene nallekarkit. :) älä itke vaan ole mies. jos panet, niin raskaus voi alkaa. käytä kondomia.

[/quote]

Olen nainen, joka sattuu ajattelemaan muitakin ihmisiä tässä pallolla kuin vain itseään.

Nainenkin voisi näissä tapauksissa pysähtyä sen minäminäminä minunminunminun minähaluun minähaluun -ajattelunsa keskeltä ja miettiä miehen kanssa koko juttu ihan loppuun asti. Kuunnellaan molempien toiveet ja kannat ja mieluiten mennään vaikka yhdessä tapaamaan erityislasten vanhempia ja kysymään, kuinka rankkaa se elämä sen erityislapsen kanssa ihan aikuisten oikeasti on.

Jos nainen edelleen haluaa ja mies ei, niin pitäisi naisenkin sitten varautua siihen, että tulee jäämään yksinhuoltajaksi.

Kaikista ei ole erityisvanhemmaksi ja jos mies ei sitä halua, eikä siihen pysty, ja silti pakotetaan, niin kyllä se tulee tekemään tuhoa parisuhteeseen.

[/quote]

Niin, sähän et voi tietää kuinka paljon tästä asiasta on jo keskusteltu ja neuvoteltu. Etkä tiedä kuinka paljon tää raskaana oleva nainen erityislapsista tietää. Voi olla että kaikki tuo edellä mainittu on jo tehty ja että nainen on yksinhuoltajuuteen jo varautunut ja jopa sopeutunut. Mies vaan vielä vinkuu, koska ei itse ole tilanteeseen sopeutunut.

Eikä miestä isäksi voi pakottaa, kyllä sä sen tiedät. Ei isän ole pakko lasta tavata tai hoitaa. Elarit on toki pakko maksaa, mutta ne eivät vielä ketään isäksi tee. Aika helpolla siitä vammaisesta lapsesta pääsee, jos pari sataa joutuu maksamaan. Ei luulis paljon valittavan. Naiselle siinä se isoin homma lankeaa.

[/quote]

Tyypillisimmin nainen näkee koko tilanteen vain ruusunpunaisten vauvakuumelasien takaa, eikä uhraa hetkeäkään realistiseen ajatteluun. Oikeastaan siis sama asia kuin useimmissa raskauksissa, tilannetta ei jakseta ajatella loppuun kun on nyt kiva olla raskaana ja kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy. Jos useimmin mietittäisiin sen oman haluamisen sijaan asioita järkikannalta ja käytäisiin läpi kaikki, mitä se uusi elämä toisi mukanaan, niin jäisi moni lapsi hankkimatta.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:13"]

Vihaan teitä natsiajan meininkien kannattajat. Lapsi on lahja, joka otetaan vastaan, tuli mitä tuli.

[/quote]

Eli jos vanhemmat eivät ole kykeneviä erityisvanhemmuuteen, niin kehitysvammainen lapsi tulisi silti pitää? Tilanne todennäköisimmin raastaa ajan kanssa koko perheen hajalle ja jos vanhempien rakkaus ei sitten sytykään vaan pitävät ylimääräisenä riippakivenä, niin varmasti lapsikin on oikein tilanteesta mielissään.

[/quote]

Jos ei ole kykeneväinen erityislapsen vanhemmuuteen ei pidä raskautta edes yrittää. Mikään eikä kukaan voi taata lapsen terveyttä, ei ennen syntymää eikä sen jälkeen. Ihmisen pitää aina olla valmis erityislapsen vanhemmuuteen, jos ei ole, niin ei pidä vanhemmaksi edes yrittää.

Lapsi ei ole mikään tavara jonka voi palauttaa, jos se ei miellytä toimituksen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:13"]

Vihaan teitä natsiajan meininkien kannattajat. Lapsi on lahja, joka otetaan vastaan, tuli mitä tuli.

[/quote]

Eli jos vanhemmat eivät ole kykeneviä erityisvanhemmuuteen, niin kehitysvammainen lapsi tulisi silti pitää? Tilanne todennäköisimmin raastaa ajan kanssa koko perheen hajalle ja jos vanhempien rakkaus ei sitten sytykään vaan pitävät ylimääräisenä riippakivenä, niin varmasti lapsikin on oikein tilanteesta mielissään.

[/quote]

Jos ei ole kykeneväinen erityislapsen vanhemmuuteen ei pidä raskautta edes yrittää. Mikään eikä kukaan voi taata lapsen terveyttä, ei ennen syntymää eikä sen jälkeen. Ihmisen pitää aina olla valmis erityislapsen vanhemmuuteen, jos ei ole, niin ei pidä vanhemmaksi edes yrittää.

Lapsi ei ole mikään tavara jonka voi palauttaa, jos se ei miellytä toimituksen jälkeen.

[/quote]

erityislapsia syntyy alle 2 %. Aika kovaa linjaa pidät.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:13"]

Vihaan teitä natsiajan meininkien kannattajat. Lapsi on lahja, joka otetaan vastaan, tuli mitä tuli.

[/quote]

Eli jos vanhemmat eivät ole kykeneviä erityisvanhemmuuteen, niin kehitysvammainen lapsi tulisi silti pitää? Tilanne todennäköisimmin raastaa ajan kanssa koko perheen hajalle ja jos vanhempien rakkaus ei sitten sytykään vaan pitävät ylimääräisenä riippakivenä, niin varmasti lapsikin on oikein tilanteesta mielissään.

[/quote]

Jos ei ole kykeneväinen erityislapsen vanhemmuuteen ei pidä raskautta edes yrittää. Mikään eikä kukaan voi taata lapsen terveyttä, ei ennen syntymää eikä sen jälkeen. Ihmisen pitää aina olla valmis erityislapsen vanhemmuuteen, jos ei ole, niin ei pidä vanhemmaksi edes yrittää.

Lapsi ei ole mikään tavara jonka voi palauttaa, jos se ei miellytä toimituksen jälkeen.

[/quote]

erityislapsia syntyy alle 2 %. Aika kovaa linjaa pidät.

[/quote]

Ja todennäköisesti pitäisi silloin erittäin moni jalkansa ristissä, mikäli tulisi olla valmis erityisvanhemmuuteen. Aikamoinen lasku tulisi syntyvyyteen.

Erittäin monelta vanhemmalta olen kuullut, että mikäli olisi ollut ultrassa poikkeamia, niin abortti olisi ollut edessä.

Ovat rakastavia vanhempia, eikä tuo ajatus tee heistä mitenkään huonoja ihmisiä.

Enemmän nostaisin sitä asiaa, että onko sittenkin itsekkäin ratkaisu pitää vammainen lapsi? Lapsi elää sen vammansa kanssa ja joutuu kärsimään siitä aiheutuvat kivut ja haitat.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 11:29"]

Miehillä ei ole mitään oikeuksia raskauteen ja huoltajuuteen liittyvissä asioissa, vain velvollisuuksia. Tämä ei kiinnosta ketään tasa-arvon kannattajia, koska lainsäädäntö suosii naisia.

[/quote]

on oikeus käyttää kondomia.

[/quote]

Naisella on oikeus haluta lasta, mutta tehdä myöhäinenkin abortti vammaisuustapauksissa.

Moni on valmis vanhemmaksi, mutta ei erityisvanhemmaksi. Miksi nainen saisi valita, mutta mies ei? Tasa-arvon nimissähän tuo naisen oikeus aborttiin sikiön vammaisuuden takia tulisi kumota ja aborttia ei yksinkertaisesti enää saisi jos on lapsi tarkoituksella laitettu alulle. Silloin naisellakin on täysi oikeus käyttää ehkäisyä.

[/quote]

Tasan ei mene nallekarkit. :) älä itke vaan ole mies. jos panet, niin raskaus voi alkaa. käytä kondomia.

[/quote]

Olen nainen, joka sattuu ajattelemaan muitakin ihmisiä tässä pallolla kuin vain itseään.

Nainenkin voisi näissä tapauksissa pysähtyä sen minäminäminä minunminunminun minähaluun minähaluun -ajattelunsa keskeltä ja miettiä miehen kanssa koko juttu ihan loppuun asti. Kuunnellaan molempien toiveet ja kannat ja mieluiten mennään vaikka yhdessä tapaamaan erityislasten vanhempia ja kysymään, kuinka rankkaa se elämä sen erityislapsen kanssa ihan aikuisten oikeasti on.

Jos nainen edelleen haluaa ja mies ei, niin pitäisi naisenkin sitten varautua siihen, että tulee jäämään yksinhuoltajaksi.

Kaikista ei ole erityisvanhemmaksi ja jos mies ei sitä halua, eikä siihen pysty, ja silti pakotetaan, niin kyllä se tulee tekemään tuhoa parisuhteeseen.

[/quote]

Niin, sähän et voi tietää kuinka paljon tästä asiasta on jo keskusteltu ja neuvoteltu. Etkä tiedä kuinka paljon tää raskaana oleva nainen erityislapsista tietää. Voi olla että kaikki tuo edellä mainittu on jo tehty ja että nainen on yksinhuoltajuuteen jo varautunut ja jopa sopeutunut. Mies vaan vielä vinkuu, koska ei itse ole tilanteeseen sopeutunut.

Eikä miestä isäksi voi pakottaa, kyllä sä sen tiedät. Ei isän ole pakko lasta tavata tai hoitaa. Elarit on toki pakko maksaa, mutta ne eivät vielä ketään isäksi tee. Aika helpolla siitä vammaisesta lapsesta pääsee, jos pari sataa joutuu maksamaan. Ei luulis paljon valittavan. Naiselle siinä se isoin homma lankeaa.

[/quote]

Tyypillisimmin nainen näkee koko tilanteen vain ruusunpunaisten vauvakuumelasien takaa, eikä uhraa hetkeäkään realistiseen ajatteluun. Oikeastaan siis sama asia kuin useimmissa raskauksissa, tilannetta ei jakseta ajatella loppuun kun on nyt kiva olla raskaana ja kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy. Jos useimmin mietittäisiin sen oman haluamisen sijaan asioita järkikannalta ja käytäisiin läpi kaikki, mitä se uusi elämä toisi mukanaan, niin jäisi moni lapsi hankkimatta.

[/quote]

Edelleen, tilannetta on voitu käydä lapi jo monta kertaa. Abortti on sinun mielestäsi ainoa vaihtoehto, se järkivaihtoehto. Vaikka et edes tiedä mikä vamma sillä lapsella on. Sä siis annat ratkaisun, vaikket tiedä todellista tilannetta. Millä ihmeen oikeudella sinä latelet muille ratkaisuja, vielä omasta mielestäsi niitä ainoita oikeita, vaikket edes tiedä todellista tilannetta? Haukut muut tietämättä minkävärisillä laseilla he tilannetta katsovat? Eikö tuo nyt ole sitä tunteella päättämistä? Susta tuntuu että abortti on hyvä vaihtoehto. Oikeasti et tiedä onko vai eikö ole, mutta susta tuntuu että kyllä se varmaan nyt on. Kun naiset usein tekee sitä ja tätä ja miehet on niin viisaita jne. 

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 13:13"]

Vihaan teitä natsiajan meininkien kannattajat. Lapsi on lahja, joka otetaan vastaan, tuli mitä tuli.

[/quote]

Eli jos vanhemmat eivät ole kykeneviä erityisvanhemmuuteen, niin kehitysvammainen lapsi tulisi silti pitää? Tilanne todennäköisimmin raastaa ajan kanssa koko perheen hajalle ja jos vanhempien rakkaus ei sitten sytykään vaan pitävät ylimääräisenä riippakivenä, niin varmasti lapsikin on oikein tilanteesta mielissään.

[/quote]

Jos ei ole kykeneväinen erityislapsen vanhemmuuteen ei pidä raskautta edes yrittää. Mikään eikä kukaan voi taata lapsen terveyttä, ei ennen syntymää eikä sen jälkeen. Ihmisen pitää aina olla valmis erityislapsen vanhemmuuteen, jos ei ole, niin ei pidä vanhemmaksi edes yrittää.

Lapsi ei ole mikään tavara jonka voi palauttaa, jos se ei miellytä toimituksen jälkeen.

[/quote]

erityislapsia syntyy alle 2 %. Aika kovaa linjaa pidät.

[/quote]

Elämälla aika usein on kova linja. Se on vaan pakko hyväksyä. Sulle voi napsahtaa erityislapsi vaikka kävisit kaikki seulonnat läpi. Sä voit saada täysin terveen lapsen, joka sitten myöhemmin vammautuu/osoittautuu erityiseksi. Mikään eikä kukaan voi taata täysin tervettä lasta. Jos se ei sulle sovi, niin jätä kokeilematta. Muita vaihtoehtoja kun ei ole, ei vaikka kuinka polkisit jalkaa. Seulonnat ja abortit vain pienentävät mahdollisuutta saada vammainen lapsi, ikinä ne eivät sitä kokonaan poista. Joko otat riskin tai et hommaa lasta lainkaan.

Ja ei, minä en muuten ole abortin vastustaja, siinä suhteessa mulla ei ole kovaa linjaa. Minusta vanhemmilla on oikeus abortoida vakavasti vammainen lapsi. Meidän lainsäädäntömme on asiassa aika hyvä. Niihin seulontoihin ei vaan kannattais luottaa liikoja. Aikuisen ihmisen on aina hyvä muistaa elämän realiteetit.