oireeton keskenmeno tms, hirveä huoli!

Osta sellainen kotidoppler, niitä saa ihan parilla kympillä. Siitä voi aina kuunnella sikiön sydänääniä, kun alkaa huolestuttaa.

Eikö sulla oo jo keskiraskaus viikkojen mukaan menossa? Silloin noi alkuoireet vähenee muutenkin.

Toi huoli on tosi kuluttavaa, etenkin kun et voi tehdä asialle mitään. Jos huolestuttaa tosi paljon, käy yksityisellä ultrassa.

Tiedän tunteen, mulla on ollut todella "helppo" ja oireeton raskaus. Monesti tuntui että en ole raskaana ollenkaan ja iloitsin päivistä jolloin oli edes vähän pahoinvointia tai muuta mistä tavallaan tiesi olevansa raskaana. Mulla oli se kotidopleri millä sain aika paljon mielenrauhaa kun pystyi kuuntelemaan että kyllä siellä tosiaan sydän sykkii, suosittelen sellaista ihan vain sen mielenrauhan takia :)

Kiitos vastauksista. Kävin jo kerran yksityisella ultrassa, joskus viikon 7 tienoilla. On sen verran kallista lystiä, ettei voi joka viikko mennä. Olen miettinut sitä kotidopleria, mutta pelkään, että musta tulee hullunneuroottinen kuuntelija, joka herää keskellä yötä kuuntelemaan niitä sydänääniä. Ja jos sydänääniä ei kuulukan, olisin hulluna huolesta kuitenkin.

Mun alkuraskausoiret (väsymys, palelu, lievä etominen) loppuivat jo aikoja sitten. Nämä nykyiset oireet olis enemmän fyysisiä, eli ei kai niiden pitäisi loppua? 

Haluaisin kuulla niiltä, joilla on todettu sikiön kuolleen esim ultrassa että onko siinä ollut mitään erityisiä tuntemuksia näin viikon 13 jälkeen, vai onko se tullut ihan yllätyksenä kaikille? 

Odottelen yhä, että neuvola soittaa takaisin ja kertoo kuinka hullu olen :) Ehkä tämän huolen kanssa pitää vain opetellä elämään. 

eikä ne sydän äänet VÄLTTÄMÄTTÄ kuulu koti dopplerilla jos kerta ap on ylipainoinen. Ne ei oo niin tehokkaita vehkeitä. Tiedän ressaat asiasta mutta koita olla rauhallinen kun ressikään ei oo hyvä asia. *hali* koita jaksaa

Ap päivittää jälleen, kävin kuuntelemassa sydänäänet ja sieltähän ne löytyi, vaikka olikin kovasti liikkuva kaveri. Eli tällä hetkellä ainakin kaikki on vielä hyvin. Järki sanoo, että pitäisi lopettaa murehtiminen, mutta käytännön toteutus onkin vaikeampaa. Mutta kiitokset tsemppailijoille. On terkkareillakin varmaan hauskaa, kun odottajat tulevat vastaanotolle ""mun kohtu on varmaan pienentynyt" -teorioiden kanssa :)

Älä ap kanna syyllisyyttä murehtimisesta. Se kuuluu äitiyteen ja on ihan normaalia. Varsinkin ensimmäisessä raskaudessa ja pienillä viikoilla.

Mulla oli täysin samat fiilikset noihin aikoihin. Alkuraskaus oli vaikea, ja viikkoon 13 asti todellakin tunsin olevani raskaana kun oli niin paljon vaivoja. Sen jälkeen oli muita, ei niin vaikeita oireita, kuten rintojen turvotusta yms. Viikoilla 15-17 oireita ei ollut yhtäkkiä lainkaan, ja olin tulla hulluksi ennen viikon 18 ultraa! Olin ihan varma, että raskaus oli keskeytynyt. Keskenmenon kokeminen viime vuonna ei helpottanut yhtään noita tuntemuksia.

Sain kaverilta lainaksi kotidopplerin ja kuulin sillä sydänäänet - se helpotti hieman. Useana kertana en kuitenkaan löytänyt ääniä tai en ollut varma kuulinko oikein, ja vauva oli (ja on :)) niin liikkuvainen, että myöhemmin neuvolantädilläkin oli vaikeuksia löytää syke. En tiedä onko tuosta siis apua, vai lisääkö tosiaan hätää jos ääniä ei löydy. Minua kehoitettiin pyytämään neuvolasta ylimääräistä sydämenkuuntelukertaa, mutta en pyytänyt. Ultrassa viikolla 18 kaikki oli sitten hyvin, onneksi :) Viikolla 22 aloin vihdoin tuntea liikkeet, joten nyt on helpompi olla kun vauva potkii päivittäin.Tosin uuden stressin aiheenhan saan siitä, kun joku päivä onkin hiljaisempaa!

Minun neuvoni on, että mene sinne neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä, jos vain ottavat vastaan. Varsinkin jos seuraavaan ultraan on vielä paljon aikaa. Jälkikäteen ajateltuna olisin itsekin säästyny turhalta murehtimiselta jos olisin mennyt.

Ap tässä, olen miettinyt, että jos doplerilla ei kuulukaan mitään olen mielummin ns. osaavissa käsissä kuin yksin kotona paniikkikohtauksen partaalla. Neuvolasta soitettin ja kerrottiin avoimen neuvolan toiminnasta, jonne voi mennä hotamaan pikkuasioita, kuten sydänääntenkuuntelua tai mitata verenpaineen jonottamalla. Tämä siis käytäntönä Helsingissä. Tänään en sinne enää ehdi mutta huomenna menen. Hoitaja oli ihana, olin aivan varma että minut ohjataan mielenterveyspalveluihin tai vastaaviin. Ehkä tämä järjen menettäminen on minun raskausoireeni. 

Jos olet huolissasi niin soita neuvolaan ja käyt kuuntelemassa sydänäänet. Itse rv 12 ultran jälkeen mulle tuli sellainen olo että kaikki ei ole hyvin kun vauva ei hirveästi liikkunut ja kätilö sanoi että kaikki on hyvin, mut siltikään ei kattonut tarkasti kun sikiö oli huonossa asennossa. Rv 21 menin rakenneultraan ja oli outo fiilis. Kätilö oli eri ja katsoi kaikki paikat todella hyvin kunnes viimeisenä katsoi sydämen.. haki toisen kätilön ja kummatkin katsoivat, ei muutakuin lääkärin vastaanotolle tarkistamaan. Paikalle kutsuttiin lastenlääkäri ja n. Tunnin päästä kuultiin että sikiöllä todella paha sydänvika. Se on se äidinvaisto joka kertoo ettei kaikki ole kunnossa. En halua pelotella, mutta kyllä kyllä äidit tietää jos jokin asia on pielessä.

Mulla oli keskiraskauden keskeytynyt km eikä ollut mitään oireita. En voinut kuvitellakaan, että jokin olisi pielessä.

6 vielä lisää, että kyllä mulla ainakin on raskausoireet tullu ja menny, joten niiden loppuminen ei automaattisesti tarkoita yhtään mitään ongelmaa.

Kasille kommentoisin, että vaikka sinulla meni noin harmillisesti, ei huolestuminen välttämättä ole merkki toimivasta äidinvaistosta ja siitä, että jokin oikeasti olisi huonosti. Minä olin 100 % varma että vauva ei enää elä, ja valmistauduin ultraan mennessä kuulemaan pahimmat uutiset, mutta onneksi niin ei käynyt. Ei äidit aina tiedä, kyse voi todellakin olla myös turhasta huolestumisesta. En kirjoita tätä ilkeilymielessä tai halua vähätellä sitä mitä olet kokenut, mutta haluan vain painottaa, että tuo "jokin on vialla"-tuntemus on tullut vahvana muillekin, ja onneksi täysin turhaan. Tsemppiä sinulle ja vauvalle!

Voi ap. Älä käytä nettiä siihen, mihin sitä ei kannata käyttää eli itsensä stressaamiseen ja huolen lisäämiseen. Ymmärrän huolesi. Olen itse käyttänyt päiviä murehtimiseen ja etsinyt netistä ne kaikkein kamalimmat tapaukset. Eniten halusin löytää kuitenkin kannustavia ja onnellisia tarinoita. 

Ap, tässä taas. Olen jo aamusta rauhoittunut. Koko homma lähti liikkeelle, siitä kun kävin aamulla vaa'alla ensimmäisen kerran kuukausiin ja painoa oli tullut vain vajaan kilon verran tässä raskauden aikana. Olin positiivisesti järkyttynyt, ajattelin että vähintään kolme kiloa olisi tullut lisää. Joulukin meni lähinnä syöden, herkutellut olen varmaan joka päivä senkin jälkeen. Lisäksi tuntuu siltä, että alavatsan kohdalta on pyöristynyt, eli en tiedä olenko "hoikistunut" jostain muualta sitten. Eli kaikki lähti liikkeelle siitä, että painoin vähemmän kuin kuvittelin painavani. Olin menossa jo dieetille ensi viikon neuvolaa varten, muttei näköjään tarvitse. 

Olin varma ennen kumpaakin ultraa, ettei siellä ketään ole, mutta olihan siellä joku kotona. En miellä itselleni mitään "äidinvaistoja" kuitenkaan. Todennäköisyydet on puolellani mutta kaikkeahan voi tapahtua, ja sen kanssa pitää vain pystyä elämään. Olen jo kuukausien ajan lueskellut erilaisia keskenmenokokemuksia.

Menen huomenna kuuntelemaan niitä sydänääniä, kerron sitten osuivatko vaistot oikeaan vai ei. 

etkö tunne vauvan liikkeitä vielä? sekin auttaisi jos niitä voisi seurailla. mä olen vkolla 14 jo tuntenut pienet liikkeet. takana viisi raskautta ja aina olen murehtinut vauvan vointia ainakin jossain vaiheessa vaikka se onkin ollut turhaa. tsemppiä!

No kyllähän neuvolaan saa mennä kuunteluttamaan sydänäänet jos huoli on.

Sulla on aika paljon raskausviikkoja vielä jäljellä. Turha murehtia, yritä ottaa rennosti. Kaikki käy varmasti hyvin, ja jos ei käy, niin sillekään asialle et mitään mahda etukäteen murehtimalla.Yritä nyt vain nauttia raskaudestasi.