Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi, oi miksi mulle sattunut tällaiset lapset?
22.07.2006 |
Missä ihmeessä olin silloin kun jaettiin hyväkäytöksisiä lapsia????
En vaan voi käsittää poikieni käytöstä, tai siis lähinnä tuon kolme vuotiaan. Kuusivuotias vaan tulee perässä ja innostaa toista.
Tänään olimme erään kauppakeskuksen raflassa syömässä ja voi herran jumala sitä häpeää, mitä sain kokea. Kuopus on tällä hetkellä kovin kiinostunut naisen anatomiasta ja tarjoila tytöllä sattui olemaan kookkaaman puoleiset rinnat. Ehtisin nähdä vain pojan suurenevat silmät, enkä enää voinut estää tapahtunutta=S Poika niin kovalla äänellä kuin mahdollista, kysyi tarjoilijalta, " Miks sul täti on noin isot tissit?" Kaikilla muilla paikalla olijoilla oli kyllä kovin hauskaa, paitsi minulla ja tarjoilijalla.
Ja kun pojan mielestä ruoan teko kesti liian kauan, niin hän huusi kokille " Missä mun nakit on?"
Seuraavaksi menimme vaatekauppaan ja kuopus päätti siellä sitten nostaa metelin, kun en suostunut ostamaan hänelle naisten sukkahousuja....
Vaatekaupan ulkopuolella oli haitaria soittava mies ja poika kiinostu hänestä heti. Annoin rahaa jotta voi sen miehelle antaa. Vähän matkaa eteenpäin käveltyämme huomasin kuopuksen kadonneen. Paniikki siinä ehti jo nousta pintaan, mutta nopeasti poika löytyi. Oli tanssimassa haitari miehen musiikin tahtiin. Huoohh... Mies olisi pojan halunnut pidempään pitää, olisi saanut kuulemma enemmän rahaa. joo, enpä antanut poikaani lainaksi hälle.
Mutta poika innostu ihan tolkuttomasti tästä haitari mihestä ja päätti pistää oman yhden miehen orkesterin keskelle Turun kävelykatua. Alkoi laulaa lasten lauluja siinä toivossa että saisi rahaa. Jälleen kaikilla muilla oli hauskaa paitsi minulla. Joudun " kestämään" näitä tempauksia joka päivä.
Kirjoittelin tänne jokunen aika sitten samaisesta aiheesta. Silloin kerroin kun poikani auttoivat minua laittamaan pyykkejä parvekkeella ja kun saivat käsiinsä alushousuni, niin räkänen nauru siitä pääsi ja huuto päälle että " Kattokaa, äitin pimppikalsarit" Ja tietysti parkkipaikalla oli normaalia enemmän ihmisiä ja alakerran mies tupakalla. Ei ollut naapurilla helppoa, kun röökiinsä oli tukehtua.
Ja kerroin myös siitä kun pojat olivat siskoni luona viikonlopun, niin saldona siitä reissusta tuli vessan pönttö missä olis pippelin kuvia, jotta kaikki tietävät mihin pissiä, koiralla uuden väriset polkuanturat ja naapurilla uusia hienoja kuvia ulko-ovessa, onneksi olivat tarroja.
Olenko minä ainut jolla on näin, miten sen nyt sanoisi, luovia lapsia? Onko ohi menevää, eli rauhottuuko jossain vaiheessa? Huono kasvattaja en ole. Käytöstavat ovat pojilla (joskus) kunnossa, mutta joskus sitten ovat tällä päällä. En vain aina jaksaisi hävetä silmät päästä kun ollaan ihmisten ilmoilla.....
Kommentit (34)
Nyt täyttää neljä ja alkaa hieman tarkemmin jo katsoa, missä teatteriaan voi pitää. Eihän likka noita temppujaan ilkeyksiään tee, kunhan pitää hauskaa. Koskaan ei huutele rumia, satuta tai loukkaa, mutta yleistä hämmennystä aiheuttaa, missä ikinä liikutaankaan.
Kaksi vanhinta lastani ovat aivan samaa maata. Koulussa sitten viimeistään on sen verran jo tolkkua päässä, että työrauha on luokassa ja teatteri pystyssä välitunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt laittaa vissiin päiväkotiin 9 kk iässä :(
Toinen lapsi on sitten ihan eri maata tällä samalla kasvatuksella.
Vierailija:
äiti tapasi sanoa veljen vikkautta kauhisteleville että ottaa milloin vaan mieluummin eläväisen lapsen kuin sellaisen joka istuu nurkassa.
Minä taas ottaisin milloin vaan mieluummin sellaisen lapsen joka viihtyy myös paikoillaan itsekseen leikkimässä. Kyllä minusta ajatteleva ja hiljaisempi lapsi on arvokkaampi kuin aivoton touhupetteri. Mutta kuka arvostaa mitäkin.
Minullakin on aika ajoin kestämistä kahdessa pojassani. Mietin myös, pitäisikö " kasvattaa" heitä tiukemmin. Mutta haluanko pojistani estoisia? Sellaisia, jotka aina ensimmäiseksi miettivät " mitä muut ihmiset ajattelevat minusta?" . En en halua sitä, minusta ihmispelko on yksi kamalimmista asioista, mitä ihmisessä voi olla (kokemusta on).
Jos haluat kasvattaa tuon itseilmaisun pois, niin alapa viljellä suomalaista häpeäkasvatusta. Kun saat tuon häpeän tunteen istutettua, niin poika ei enää kehtaa tehdä asioitaan. Eikä sitä häpeää koskaan saa persoonasta pois... eli huumoria vain peliin enemmän!
Ei nurkkanyhrääjällä ole helppoa saada ystäviä jne. Sivusta seurannut ja huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus meinaa pinna katketa, mutta toisaalta myöhemmin kyllä on kaikki jutut sitten naurattaneetkin.
Oma äitini kertoi minun olleen pienenä aivan samanlainen kun nyt nuo poikani ovat, isompana sitten puuhailinkin paljon teatteriharrastukseni parissa.
eli mielummin eläväinen kuin vammainen joka istuu paikallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapselle sanotaan ettei häntä oteta kauppaan mukaan, jollei osaa käyttäytyä. Tuntuisi hullulta antaa lapsen valita. Toimiiko tämä teillä? Ja miten se käytännössä tapahtuu?
Jos lapsi siis valitsee, ettei tule mukaan, niin järjestyykö asia aina niin että jompikumpi vanhemmista jää hänen kanssaan kotiin?
En pysty mitenkään tuntemaan sääliä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri asiassa jos pojat olisivat puremassa, lyömässä, hakkaamassa ja kiukkuamassa koko ajan, se olisi tosi ikävää. Ja haistattelemassa.
Vierailija:
että lapselle sanotaan ettei häntä oteta kauppaan mukaan, jollei osaa käyttäytyä. Tuntuisi hullulta antaa lapsen valita. Toimiiko tämä teillä? Ja miten se käytännössä tapahtuu?Jos lapsi siis valitsee, ettei tule mukaan, niin järjestyykö asia aina niin että jompikumpi vanhemmista jää hänen kanssaan kotiin?
joten jos ei oteta kauppaan, se on rangaistus, koska kivasta jää ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen sellainen joka häpeää kaikkea aina ja jatkuvasti. mietin aina " mitähän naapuritkin ajattelee" tai " mitä ihmiset nyt ajattelee minusta" . mm. näitä asioita olen purkanut terapiassa ja terapeutin kanssa olemme tulleet tulokseen että minua on pienenä hävetty kielletty käyttäytymästä " sopimattomasti" ja muuten painettu lyttyyn. olen yrittänyt poistaa tätä häpeää lasteni hartioilta sillä sellainen ei ole tervettä. poikasi lopettavat riehumisen aikanaan kun omaksuvat " tapoja" älä syytä itseäsi liikaa siitä millaiset lapset sinulle on annettu. sinä teet parhaasi ja annat muiden ajatella mitä ajattelevat. ja jos joku täällä viisastelee huonolla kasvatuksella laita se toisesta korvasta ohi!
terv. toinen hermoheikko
Vierailija:
-Tänään olimme erään kauppakeskuksen raflassa syömässä ja voi herran jumala sitä häpeää, mitä sain kokea.
-Kaikilla muilla paikalla olijoilla oli kyllä kovin hauskaa, paitsi minulla ja tarjoilijalla.
-Jälleen kaikilla muilla oli hauskaa paitsi minulla. Joudun " kestämään" näitä tempauksia joka päivä.
-En vain aina jaksaisi hävetä silmät päästä kun ollaan ihmisten ilmoilla.....
sinulla oli hyvä viesti.
En ole vilkkaiden lasten äiti, vaan minun lapsellani on juuri päinvastainen luonne, ja sekin tuottaa häpeäntunnetta vanhemmille.
Ap:lle sanoisin, että normaalin vilkkailta lapsilta kuulostavat hänen poikansa. Lapsethan ovat vasta niin pieniä.
Minä olen hävennyt monesti lapseni ujoutta, kun hän on piiloutunut vieraita sohvan taakse eikä ole uskaltanut edes katsoa silmiin. Ja totta on, että olen itsekin ujo ja että minun ujouttani ovat vanhempani hävenneet. Muistan selvästi isäni äänen, että " sinua saa aina hävetä, kun et osaa kylässä mitään sanoa" ja " muistitko edes kiittää lahjasta, et varmasti muistanut" .
Ja niin se häpeän ketju taas kasvaa... yrittäkäämme katkaista se!
Alue: Aihe vapaa
Välillä harmittaa ja nolottaa. Yleensä nauran menneille muutaman kuukauden päästä. Mutta just sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu, niin se harmittaa.
Kerran olimme viikon mummolassa. Sen jälkeen naulakko oli rasahtanut lattialle, uunin luukku oli rikki ja taisi yksi kukkaruukku olla hajalla. Kaikki olivat heidän tahattoman toimeliaisuuden vikaa. Yrittivät yleensä auttaa kotihommissa.
Vanhin lapsi on jo koulussa ja hänen toimeliaisuutensa alkaa kanavoitua ihan mukavasti. Toisaalta hän valittaa, että opettaja antaa hänen olla liian itsenäinen. Kai sitten oma-aloitteisuus näkyy siinä, että opettaja luottaa liikaakin lapsen toimiin. Tyttö haluaisi, että hänkin saisi enemmän ohjeita esimerkiksi käsityötunneilla, mutta opettaja keskittyy hiljaisempiin ja niihin, jotka eivät uskalla pyytää apua.