Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Taas se kuolemajankutus alkoi.....

Vierailija
29.07.2006 |

Mummoni (äidin äiti) eli liki 90-vuotiaaksi. Aivan upea nainen ja meillä oli läheiset välit, tapasimme melkein päivittäin. Mutta viimeiset 20 vuotta saimme kuulla kuinka hän varmaan kuolee kohta. Ja 10 vuotta hän jakoi tavaroita pois kun kuitenkin kuolee kohta.



Se on läheisille henkisesti aika raskasta. Jokainen voi kuolla, ihan kuka vain ja koska vain. Miksi sitä pitää hokea?



Nyt äitini 60v. on aloittanut saman. Tänään hän ilmoitti ettei enää osta mitään, koska sitten jää niin kamalasti tavaraa hänen kuolemansa jälkeen. Ja talo pitää myydä ja tavarat myydä, eihän sitä koskaan tiedä koska kuolee. Olen tietyistä syistä hyvin tietoinen äitini terveydentilasta ja sitä on tutkittukin viime aikoina paljon. Mitään syytä tähän kuolemajankutukseen ei pitäisi olla.



Olen vuosikymmenet pelännyt ja kuunnellut kuinka mummo kuolee, ja nyt alkoi tämän seuraavan sukupolven mummon sama laulu. En jaksa. Mistä tällainen johtuu? Alanko itsekin kohta hokea samaa? Masennus? Huomionkipeys? MIKSI??? Äiti rakas, miksi sinä haluat ahdistaa lapsiasi tuolla kuolemalla pelottelulla?????

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
29.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monille vanhuksille kuolema on hyvin luonnollinen asia. Älä turhaan ärsyynny. Jos jankkaavat samaa, vaihda tyynesti puheenaihetta.

Vierailija
2/4 |
29.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tee jonkin aikaa niin, että aina kun äitisi yrittää aloittaa sen jankutuksen, niin poistu paikalta/lopeta puhelu tms. JOs ei siis silkka puhe tehoa. Ja jos olet oikeasti hyvissä väleissä äitisi kanssa, niin sano kerta toisensa jälkeen, että sinä et halua tuollaista kuunnella.



Voimia sulle, tosi inhottavaa tuollainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
29.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulin, ettei siksi itse sitä aloittaisi. Mutta kyllä vain.

Täytyy ottaa asia puheeksi ja sanoa suoraan. Minua sellainen ahdistaa aika paljon, ihan siksi että kuulen sitä taas päivittäin. Joskus on ok asiasta puhua, mutta ei niin että se hallitsee koko elämää.



ap

Vierailija
4/4 |
29.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkuva kuolemasta jankkaaminen ja itsesääli ja tavaroiden jakaminen... kyllä! Ja hänen äitinsä tekee sitä myös.

Olen ottanut sellaisen kannan, että en vain reagoi. Joskus kysyn, että meinaatkos ensi viikolla olla vielä hengissä, että tuletko kahville vai juodaanko sitten seurakuntasalilla. Hiljentää noin viikoksi, mutta *huoh* ei lopeta sitä menoa...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi seitsemän