Onko työkaverin kuolema hyväksyttävä syy vaihtaa työpaikkaa?

Ajattelisin, että valehtelija, joka keksinyt kivan pikkutarinan peitelläkseen eroamisen todellista syytä.

Ei siihen mitään selityksiä tarvita, jos haastattelussa kysyy, niin keskityt selittämään miksi tämä uusi duuni vaikuttaa mielenkiintoiselta jne...

Suhtautuisin empatialla ja ymmärryksellä mutta siitä huolimatta ajattelisin että on kovin suuri riski, että tilanteesi kertoo siitä, että et pysty erottamaan työtä ja henkilökohtaista elämää riittävän tasapainoisella tavalla ja että olet kykenemätön käsittelemään stressaavia ja vaikeita asioita työyhteisössä - ja että sinulla ontaipumusta paeta ongelmia sen sijasta että pyrkisit ratkaisemaan niitä. Tämä yhdistelmä saisi minut ajattelemaan, että olet riskirekrytointi. Sulla täytyisi olla TODELLA kovat meriitit,e ttä palkaisin sut riskeistä huolimatta.

Lisäksi miettisin, että sä haluat vain pois edellisestä työpaikasta, jos et puhu mitään siitä, miksi haluat tähän työpaikkaan, epäilisin, että sellaista tekijää ei olekaan. Miksi palkkaisin jonkun, joka ei oikeasti edes halua meille töihin, vaan vain pois jostain muualta?

On ihan ok sun haluta vaihttaa työpaikkaa. Mutta sun täytyy ihan itse hoitaa surusi ja saada pääsi kasaan - et voi laittaa sitä nykyisen etkä tulevien työpaikkojesi piikkiin.

Nythän sinulla on siellä maailmanluokan paikka näyttää osaamisesi ja tarpeellisuutesi firmalle! Astut esiin ja otat homman haltuusi. Laitat märisijät ruotuun ja homman uusiksi. Vastuunpakoilijoita siellä näyttääkin jo olevan ihan tarpeeksi.

Ei

Älä selitä mahdollisissa työhaastatteluissa yhtään mitään. Sanot vaan, että kaipaat vaihtelua ja tämä työ mitä tarjotaan, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tms.

Mutta kuulostaisi kyllä, että työyhteisönne tarvitsisi apua työnohjauksen tai jonkun kriisiterapian muodossa. Olisiko nykyinen työ sen arvoinen, että voisi johdolta kysyä apua tilanteen käsittelyyn yhdessä?

olet keskenkasvuinen ihmisenä etkä pysty tarttumaan kovinkaan haasteellisiin tehtäviin. Ihmisen elämään kuuluu surua ja murhettakin ja ne on osattava käsitellä jotta pystyy jatkamaan elämäänsä tasapainoisesti eteenpäin. Totta kai työkaverin kuolema vaikuttaa, sen PITÄÄKIN vaikuttaa, sillä aika outoa olisi jos kertoisit että työkaveri kuoli mutta ei se mitään, business as usual... Suru, alakulo ja alavire ovat nekin ihmisen elämään kuuluvia asioita ja ne pitää osata käsitellä loppuun asti eikä paeta paikalta heti kun niihin sattuu törmäämään.

Suru on normaali olotila ja voi kestää yli vuodenkin.

Voi hyvä luoja. Älä nyt vaan ala työhaastattelussa selittelemään mitään entisen työkaverin kuolemasta. Jos pääset haastatteluun, niin haastattelija haluaa kuulla, mitä sulla on annettaavaa firmalle eikä sitä, että sä haet paikkaa parantaakses psyykkistä olotilaasi. Et takuulla saa paikkaa, jos selität tota alotukses tarinaa.

Tsemppiä sulle henkiseen kasvuun ja suruun.

Tämän siitä saa, kun elää työnsä kautta. Työkaverit on ainoat ystävät ja kun lähtö tulee, niin pilaa työpaikankin hengen. Töissä ollaan vaan töissä, ja elämä hoidetaan jossain muualla. Ei noita eläkkeelle lähteneitäkään itketä 5 minuuttia pidempään, vaan hommat jaetaan jäljelle jääneille, ja töitä jatketaan.

Aloita nyt ensin ihan perusasioista eli vaihda työpistettäsi johonkin missä et näe sitä tyhjää tuolia. Voisit myös puhua esimiehelle tai työterveydessä, voisiko järjestää jotain käsittelyä suruun (riippuu millainen työyhteisönne on muuten, arvioi itse onko tämä hyvä ajatus). Ja muista, että lähtijöiden tilalle tulee uusia kasvoja, lähdöt ja tulemiset kuuluvat työelämään kuten muuhunkin elämään.

Ja jos päädyt vaihtamaan työpaikkaa, älä puhu mitään tästä todellisesta syystä. Valitettavasti elämme aikaa, jolloin liika empaattisuus ja herkkyys nähdään ongelmana.

Näen sieluni silmillä kun AP työhaastattelussa katsoo surullisilla silmillä haastattelijaa ja sanoo "Toivon että kukaan ei kuole täällä...".

No niin, AP. Kuten täällä on monet jo sanoneetkin, sinun pitää erottaa työpaikka ja henkilökohtainen elämä tunnetasolla, jos mahdollista. Toisekseen, jos haet uutta työpaikkaa, älä vahingossakaan mainitse mistään työkavereiden menehtymisistä. Heitä ei kiinnosta, paitsi silloin jos haastateltava on potentiaalinen työpaikkamurhaaja tai muuten epästabiili, joita vältellään ilmeisistä syistä. Tsemppiä matkaan!