Miksi vanhempani eivät auta lastenhoidossa?

Mä en pysty enää lukemaan näitä. V***ttaa niin paljon. En saa apua, sitä kyllä arvostaisin erittäin paljon. Itse olen apuna, ei vastakaikua. Epäreilua.

57, vastaa: olemme ehdottaneet. Aina hirmusen hankalaa, kun on sitä tätä ja tuota, harrastuksia ja talon lämmittämistä. En enää halua kysyä kuin ihan pakon edessä, siis jos esim. on sairaalakäynti. Se sentään helpottaa kun tietää, että voi sentään siinä tapauksessa kysyä jos oikeasti jotain vakavampaa tapahtuu, eivätkä silloin varmasti kieltäydy.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:06"]

Tiedän tunteen. Mun vanhemmat ja sisarukset samanlaisia. Ei heitä voisi vähempää kiinnostaa. Kuopuskin kohta jo koululainen, joten ollaan jo niin totuttu tähän ettei edes kaivata ns. 'Omaa aikaa. Surullista vissiin, mutta lapset kasvaa ja kohta saadaan olla kahdestaan varmaan liikaakin. :)

[/quote]

Onko sisaruksillasi lapsia? Kuinka paljon olet heitä hoitanut?

[/quote]

Sisarukseni ovat lapsettomia, alle kolmekymppisiä. Omat isovanhempani olivat tosi usen meitä hoitamassa ja minä olen hoitanut sisaruksiani myös todella paljon, vienyt heitä mieheni kanssa vaikka mihin ja auttanut heitä. Mitään ei sieltä takaisin tule.

[/quote]

Eli teet asioita ajattelemalla että hyödyt siitä jotenkin?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:15"]

Vanhempasi ehkä ajattelevat tehneensä jo oman osansa ja haluavat nauttia elämästään kun vielä ovat tarpeeksi hyvässä kunnossa.

[/quote]

Useimmilla isovanhemmilla se elämästä nauttiminen sisältää myös lastenlasten kanssa vietetyn ajan.

[/quote]

No jos jollakin on niin surkea elämä. Minä jaluan eläkkeellä matkustaa paljon ja olla rauhasssa mökillä. Missään tilanteessa en halua enää lapsia hoitaa. Olen niitä toista kymmentä vuotta hoitanut. Kyllä ihmisen joskus pitää saada aikaa vain itselle.

[/quote]

Älä huoli. Saat sitä omaa aikaa sitten ihan tarpeeksi, kun makaat yksin vanhustentalossa.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

Vastaus: Vietetään paljon aikaa yhdessä ja ollaan paljon apuna (mies ravaa tuontuosta hoitamassa äitinsä asioita jne), isovanhemmat haluavat että kyläilemme aina koko perheellä, tai sitten tulevat meille tapaamaan meitä. Useita kertoja viikossa,asuvat lähellä. Kuinka ihanaa olisikin joskus kipata vain lapset kylään, edes kerran vuodessa siten että isovanhemmat kutsuisivat pelkät lapset kylään. 

[/quote]

Miten usein isovanhemmilla on muita lapsivieraita? Siis vaikka serkkujesi lapsia kylässä ilman vanhempiaan?

Suosittelen palkkaamaan lastenvahdin esim. yhdeksi illaksi kuussa. Näin meilläkin on toimittu.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:17"]

Jos toisella on tosi hätä ja tarve niin aika paatunut ja itsekäs on se lähiomainen, joka ei halua auttaa, jos oma kuntosalivuoro tai golffikierros on vaarassa jäädä sen takia väliin.

[/quote]

Totta! Tuoretta isää ei saa hälyttää pois baarista, hänellä on oikeus omaan aikaan, mutta isoäidin tehtävänä on hylätä oma elämä ja rynnätä apuun.

[/quote]

Baarissako se ap:n mies oli? Mistä sen päättelit? Miksi aina vedetään viina ja seksi kehiin kun puhutaan "parisuhdeajasta"? Ap itse kirjoitti  '(...) kun itkien soittaa apua  ja vasta saanu esikoisen että mun äiti vastaa "en voi auttaa kun sit aattelisit et autan aina". Tuskinpa kukaan itkien kerjää parisuhdeaikaa parisuhdeajan vuoksi vaan nimen omaan siksi, että saisi hengähdystauon vauvan imetys-koliikkiravistus-vaipanvaihtorumbasta, jota pienen vauvan kanssa oleminen pahimmillaan on.

Jos vaikka oma tyttäreni soittaisi mulle itkien, että haluaa edes pariksi tunniksi miehensä kanssa elokuviin, kun ei muuten jaksa, kyllä minä auttaisin sen verran, en ole niin kivisydäminen ihminen. Viimeisestä vastausvyörystä päätellen joku on ilmeisesti käynyt agitoimassa tänne kaikki suljetun Seniorinetin vieroitusoireita potevat suurten ikäluokkien menevät mummut, joilla on kyllä lastenlasten kuvat lompassa ulkomaanmatkoilla ja Floridassa talvehtiessa, mutta siihen se yhdessäolo sitten jääkin.

[/quote]

Kysymys kuuluukin: missä vaiheessa isän hoitovastuu sälytettiin isovanhemmille ja tehtiin miehistä perheensä vapaamatkustajia? Vastasyntyneen isä on todennäköisesti isyyslomalla: miksi ei äidin kanssa hoitamassa vauvaa?

[/quote]

Vaikka omat kolme lastani ovat jo isoja teini-ikäisiä ja vanhempia, niin muistan kyllä ajat, jolloin he olivat pieniä ja pyöritimme työssäkäyvän perheen arkea. Kyllä siinä olivat sekä isä että äiti tasapuolisesti mukana ja siltikin sitä väsyi. Meillä oli terveet helpot lapset ja anopilta saimme apua ehkä kerran kaksi vuodessa  päällekkäisten työmatkojen takia. Kuitenkin aina kun menimme viikonloppukylään mummolaan tai isovanhemmat tulivat meille, he saattoivat hätistivät meidät jonain iltana elokuviin ihan oma-aloitteisesti, ja hoitivat lasten aamutoimet niin että saatoimme nukkua pari tuntia pidempään. Juuri tällaisesta omaehtoisesta toisen auttamisesta ne sukupolvien väliset siteet syntyvät. Me olemme vastaavasti auttaneet isovanhempia tietokone- ja puhelinasioissa, remonteissa, pihanhoidossa sun muussa.

Kun näitä kiukkuisia "hoitakaa omat kakaranne, me ollaan oma työmme jo tehty"-juttuja lukee, ei voi muuta kuin surra, oma tappionne se ennen muuta on.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:17"]

Minusta tuntuu, että nyt on monella mennyt puurot ja vellit sekaisin. Ei se, että pyytää joskus hoitoapua, tarkoita aina kokonaisia päiviä tai sitä, että isä ei osallistu tai vanhemmat lähtevät bilettämään.

Minun vanhempani auttavat minua paljon. Useimmiten siten, että menen viikoksi heille ja saan joskus aamuisin nukkua pari tuntia univelkoja pois ja he laittavat ruoat ja minä saan juoda aamuisin kupin teetä ja lukea lehden. Joskus olen myös käynyt jossakin illalla ilman lapsia. Vanhempani oikein pyytämällä pyytävät meitä kyläilemään. Isäni on tarjoutunut hakemaankin meitä,kun junalla mennessä on kaksi vvaihtoa. Koen tämän olevan normaalia läheisten auttamista, ei sitä, ettenkö itse lkantaisi vastuuta lapsistani.

[/quote]

Näin teen minäkin, että kun oikein väsyttää niin lähden äitini luokse muutamaksi päiväksi. Koska imetän ei vauvan antaminen toiselle hoitoon ole helppoa, mutta se että saa isovanhemmasta hoitoapua ja seuraa auttaa jo paljon. Ylipäätään äitiyslomalla vauvan kanssa on aika yksin ja jo pikku kyläily piristää ja se että saa aamulla nukkua pari tuntia pidempään.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

Vastaus: Vietetään paljon aikaa yhdessä ja ollaan paljon apuna (mies ravaa tuontuosta hoitamassa äitinsä asioita jne), isovanhemmat haluavat että kyläilemme aina koko perheellä, tai sitten tulevat meille tapaamaan meitä. Useita kertoja viikossa,asuvat lähellä. Kuinka ihanaa olisikin joskus kipata vain lapset kylään, edes kerran vuodessa siten että isovanhemmat kutsuisivat pelkät lapset kylään. 

[/quote]

Tai edes kerran vuodessa!

Isäni luopui juuri autostaan heikentyneen näkönsä takia, äidillä ei ole korttia koskaan ollutkaan. Meillä on 5- ja 7-vuotiaat kiltit lapset, joita vanhempani eivät ole ikinä koskaan milloinkaan hoitaneet sekuntiakaan, koska ovat omansa kuulemma jo hoitaneet. (minä ja sisaruksemme olemme juuri niitä lapsia jotka lykättiin kesäisin viikoiksi ja jopa pariksi kuukaudeksi maalle puolituntemattomien sukulaisten hoteisiin, kun vanhemmat viettivät kuukauden kesälomansa ja hiihtolomat kaksin!!!).

Minua korpeaa suunnattomasti puhelimeni jatkuva pirinä, kun vanhempani pyytävät kyytiä sinne ja kyytiä tänne. Jouluruokia ei jaksettu linja-autolla kuljettaa, joulukukat piti hakea puutarhasta matkojen takaa, sitten alkoi alennusmyynnit... Koska teen vain osa-aikatöitä, lasteni takia, he olettavat minun olevan vapaa kuskaamaan heitä miten kulloinkin heitä huvittaa liikkua. Bussi menee ikkunansa alta, asuvatkin melkein keskustassa, mutta kun on autolla tottunut menemään.

No minä en ehdi enkä jaksa enkä edes halua heitä päivittäin kyydittää, ja olenkin saanut siitä jo monet haukut. :(

Miksi ihmeessä tuo isovanhempien ja lastenlasten yhteinen aika on AINA riippuvaista siitä, miten vanhemmat haluavat? Miksi isovanhemmat ei saa sanoa, että nyt lastenlapset ovat heillä viikon ja sillä hyvä, koska heillä on juuri silloin aikaa. Tuskin ap:n perheessä mies sanoo, koska ap saa tavata kavereitaan - miksi ap siis saisi omille vanhemmilleen sanoa, koska nämä joutuvat olemaan lapsenlapsen kanssa.

Mun äiti ei hoida mun lapsia ja silti hänellä hyvät välit poikiini ja minuun. Mummo käy meillä ja meidän perhe mummolla. Mutta hoitovastuu on meillä. Mä en oikeesti jaksa tollasta kitinää, kun itse olen vajaa 50v. ja toinen lapsi on kehitysvammainen. Jos terve nuori äiti ei jaksa hoitaa yhtä lasta niin älkää vaan lisää niitä lapsia tehkö.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

Vastaus: Vietetään paljon aikaa yhdessä ja ollaan paljon apuna (mies ravaa tuontuosta hoitamassa äitinsä asioita jne), isovanhemmat haluavat että kyläilemme aina koko perheellä, tai sitten tulevat meille tapaamaan meitä. Useita kertoja viikossa,asuvat lähellä. Kuinka ihanaa olisikin joskus kipata vain lapset kylään, edes kerran vuodessa siten että isovanhemmat kutsuisivat pelkät lapset kylään. 

[/quote]

Miten usein isovanhemmilla on muita lapsivieraita? Siis vaikka serkkujesi lapsia kylässä ilman vanhempiaan?

[/quote]

No siinäpä se onkin, että meiän lapset on ainoat lapsenlapset! Ei muita lapsia vieraina. :/ On vain yksinkertaisesti niin eri kiinnostuksenkohteet kuin olla apuna. Vieraiksi kelpaamme kyllä koko perheenä, eivät vain yksinkertaisesti halua ja ehdi auttaa. Syytä olen miettinyt vuositolkulla, löytänyt ainoastaan sen, ettei oikeasti kiinnosta, ja se että ilmassa on mielestäni pientä itsekkyyttä. Osaavat itse kysyä apua ja sitä saavat. 

On ollut yllätys ja pettymyskin huomata, miten vähän isovanhemmat haluavat touhuta lasten kanssa. Saati että soittaisivat ja pyytäisivät yökylään. Meillä isompi lapsi on jo reilu 5v, joten on jo omatoiminen, muutoinkin rauhallinen ja reipas tapaus, hyvää seuraa! Harmittaa, ettei isovanhemat ymmärrä, miten antoisaa lasten kanssa oleminen voi olla, ja miten kullanarvoista se meille vanhemmillekin olisi, jos saisi välillä omaa/yhteistä aikaa.

Kyllä isovanhemmat tietävät kuinka antoisaa lasten kanssa oleminen on, hehän ovat olleet vanhempia itsekin. Mutta ehkä juuri haluaisivat vain olla lastenlasten kanssa, viettää aikaa, olematta hoitovastuussa.
Ottaen huomioon kuinka paljon oheisrekvisiittaa monella perheellä tuntuu olevan lapsilleen, itkuhälytintä, pullonlämmitintä, sitteriä, keinua, kylpytuolia, hilavitkutinta, erikoisvaippaa, kestovaippaa, pyllypyyhettä, erikoisruokaa jne, niin en yhtään ihmettele etteivät he halua koko tuota vankurillista tavaroita lapsen lisäksi vastuulleen.
Ja ette te kai niitä lapsia ole väsäneet jotta isovanhemmilla olisi touhuseuraa? Kyllä aikuiset haluavat omat touhunsa valita.

Olen äiti itsekin, kaksosten. Molemmat isovanhemmat samassa kaupunginosassa, mutta omilla voimilla pärjättiin, paria poikkeusta lukuunottamatta. Nyt kun pojat koulussa käyvät viikottain koulun jälkeen mummolassa syömässä, ja oikein hyvä suhde on isovanhemmilla ja lapsilla.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

No ei siltikää voi olettaa että isovanhemmat alkaa auttamaan! Tai sisaret tms.

Jotain jää kertomatta aloittajalta kun poraa apua ja sitä ei koskaan saa -ei äitensä sanoisi että älä nyt häneltä sitä apua ja oletus nimenomaan on että hänen äitinsä elää siinä tilassa että on kyllästynyt olemaan itsestäänselvyys. Ihan täysin se on tuossa pointtina. Isoäiti ei tahdo olla itsestäänselvyys, joten kyllä ap.n pitää selvittää mistä on äitiään niin loukannut. Ehkä se pointti ei ole se että tuore äiti pyytää ekan kerran apua lastenhoitoon vaan siinä ettei äiti ole kuin rahapussi tai ties minkä kaiken auttaja. Varmaan olisi aika käsittää että elää omaa elämää ja se sisältää myös vastuun siitä? Kuin alkaa hiustenhalkomiseen ettei äitinsä ole koskaan auttanut juuri siinä LASTENHOIDOSSA (mitä nyt kaikessa muussa).

Esim 63 v eläkeläiset on suht nuoria kiikkumaan keinustuolissa ja virsiä veisaamaan ja hoitamaan lastenlapsia jatkuvalla syötöllä. He ovat oman osansa tehneet ja joskus tietnekin voi auttaa. Nykyään matkustellaan, ollaan nk kakkosasunnolla, harrastetaan, kenties on vielä nk luottamustehtäviä, jumpataan, käydään kuntosalilla jne. Naatitaan elämästä ja eläkkeestä, kenties on vielä ylimääräistäkin perinnönjaossa tullutta.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:54"]

On ollut yllätys ja pettymyskin huomata, miten vähän isovanhemmat haluavat touhuta lasten kanssa. Saati että soittaisivat ja pyytäisivät yökylään. Meillä isompi lapsi on jo reilu 5v, joten on jo omatoiminen, muutoinkin rauhallinen ja reipas tapaus, hyvää seuraa! Harmittaa, ettei isovanhemat ymmärrä, miten antoisaa lasten kanssa oleminen voi olla, ja miten kullanarvoista se meille vanhemmillekin olisi, jos saisi välillä omaa/yhteistä aikaa.

Kyllä isovanhemmat tietävät kuinka antoisaa lasten kanssa oleminen on, hehän ovat olleet vanhempia itsekin. Mutta ehkä juuri haluaisivat vain olla lastenlasten kanssa, viettää aikaa, olematta hoitovastuussa.
Ottaen huomioon kuinka paljon oheisrekvisiittaa monella perheellä tuntuu olevan lapsilleen, itkuhälytintä, pullonlämmitintä, sitteriä, keinua, kylpytuolia, hilavitkutinta, erikoisvaippaa, kestovaippaa, pyllypyyhettä, erikoisruokaa jne, niin en yhtään ihmettele etteivät he halua koko tuota vankurillista tavaroita lapsen lisäksi vastuulleen.
Ja ette te kai niitä lapsia ole väsäneet jotta isovanhemmilla olisi touhuseuraa? Kyllä aikuiset haluavat omat touhunsa valita.

Olen äiti itsekin, kaksosten. Molemmat isovanhemmat samassa kaupunginosassa, mutta omilla voimilla pärjättiin, paria poikkeusta lukuunottamatta. Nyt kun pojat koulussa käyvät viikottain koulun jälkeen mummolassa syömässä, ja oikein hyvä suhde on isovanhemmilla ja lapsilla.

[/quote]

Miksi sitten isovanhemmat itse pyytävät jatkuvasti apua, mutta eivät sitä itse ikinä anna? Siksi, koska ovat itsekkäitä.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

Vastaus: Vietetään paljon aikaa yhdessä ja ollaan paljon apuna (mies ravaa tuontuosta hoitamassa äitinsä asioita jne), isovanhemmat haluavat että kyläilemme aina koko perheellä, tai sitten tulevat meille tapaamaan meitä. Useita kertoja viikossa,asuvat lähellä. Kuinka ihanaa olisikin joskus kipata vain lapset kylään, edes kerran vuodessa siten että isovanhemmat kutsuisivat pelkät lapset kylään. 

[/quote]

Miten usein isovanhemmilla on muita lapsivieraita? Siis vaikka serkkujesi lapsia kylässä ilman vanhempiaan?

[/quote]

No siinäpä se onkin, että meiän lapset on ainoat lapsenlapset! Ei muita lapsia vieraina. :/ On vain yksinkertaisesti niin eri kiinnostuksenkohteet kuin olla apuna. Vieraiksi kelpaamme kyllä koko perheenä, eivät vain yksinkertaisesti halua ja ehdi auttaa. Syytä olen miettinyt vuositolkulla, löytänyt ainoastaan sen, ettei oikeasti kiinnosta, ja se että ilmassa on mielestäni pientä itsekkyyttä. Osaavat itse kysyä apua ja sitä saavat. 

[/quote]

Ehkä he eivät ymmärrä, että tarvitsette apua, jotta voisitte tehdä lisää lapsia. Subjektiivisen päivähoidon myötä lapset saa hoitoon, vaikka ei olisi töissä. Siksi ne isovanhemmat ei ymmärrä, miksi ensisijaisesti haluatte heitä hypyttää sen sijaan, että laittaisitte lapset päiväkotiin, jos kerran lasten hoitamiseen apua tarvitaan. Vai oletko niitä, jotka menevät äidille värjäyttämään hiuksensa (kun se kampaaja maksaa), isälle korjauttamaan autonsa (kun se korjaamo maksaa) tai ompeleeko äiti kaikki lastesi vaatteet (koska sillä on ompelukone). Enpä usko, että noin on, mutta lasten hoitaminen on edelleen asia, josta ei haluta maksaa ammattilaisille, vaikka aikaa sitten esim. lasten kengät on ostettu kaupasta eikä ole oletettu, että vaari ne iltapuhteinaan naputtelee.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

Vastaus: Vietetään paljon aikaa yhdessä ja ollaan paljon apuna (mies ravaa tuontuosta hoitamassa äitinsä asioita jne), isovanhemmat haluavat että kyläilemme aina koko perheellä, tai sitten tulevat meille tapaamaan meitä. Useita kertoja viikossa,asuvat lähellä. Kuinka ihanaa olisikin joskus kipata vain lapset kylään, edes kerran vuodessa siten että isovanhemmat kutsuisivat pelkät lapset kylään. 

[/quote]

Miten usein isovanhemmilla on muita lapsivieraita? Siis vaikka serkkujesi lapsia kylässä ilman vanhempiaan?

[/quote]

No siinäpä se onkin, että meiän lapset on ainoat lapsenlapset! Ei muita lapsia vieraina. :/ On vain yksinkertaisesti niin eri kiinnostuksenkohteet kuin olla apuna. Vieraiksi kelpaamme kyllä koko perheenä, eivät vain yksinkertaisesti halua ja ehdi auttaa. Syytä olen miettinyt vuositolkulla, löytänyt ainoastaan sen, ettei oikeasti kiinnosta, ja se että ilmassa on mielestäni pientä itsekkyyttä. Osaavat itse kysyä apua ja sitä saavat. 

[/quote]

Ehkä he eivät ymmärrä, että tarvitsette apua, jotta voisitte tehdä lisää lapsia. Subjektiivisen päivähoidon myötä lapset saa hoitoon, vaikka ei olisi töissä. Siksi ne isovanhemmat ei ymmärrä, miksi ensisijaisesti haluatte heitä hypyttää sen sijaan, että laittaisitte lapset päiväkotiin, jos kerran lasten hoitamiseen apua tarvitaan. Vai oletko niitä, jotka menevät äidille värjäyttämään hiuksensa (kun se kampaaja maksaa), isälle korjauttamaan autonsa (kun se korjaamo maksaa) tai ompeleeko äiti kaikki lastesi vaatteet (koska sillä on ompelukone). Enpä usko, että noin on, mutta lasten hoitaminen on edelleen asia, josta ei haluta maksaa ammattilaisille, vaikka aikaa sitten esim. lasten kengät on ostettu kaupasta eikä ole oletettu, että vaari ne iltapuhteinaan naputtelee.

[/quote]

Emme ole niitä. Isovanhemmat ovat juuri "niitä" jotka korjauttavat autonsa miehelläni jne. ;) Kyse ei ole mistään päivähoidosta tai säännöllisestä lasten hoitamisesta, vaan inhimillisestä ja vastavuoroisesta avun tarjoamisesta lähimmäiselle vaikkapa kerran vuodessa, kiitokseksi avusta, jota itsekin saa meiltä, ja vielä erittäin usein. Olisihan se ihan kohteliastakin auttaa joskus toista, jos toinen auttaa itseään. Ehkäpä pitäisi itsekin alkaa vetää rajaa tuohon isovanhempien auttamiseen. :/

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:06"]

Tiedän tunteen. Mun vanhemmat ja sisarukset samanlaisia. Ei heitä voisi vähempää kiinnostaa. Kuopuskin kohta jo koululainen, joten ollaan jo niin totuttu tähän ettei edes kaivata ns. 'Omaa aikaa. Surullista vissiin, mutta lapset kasvaa ja kohta saadaan olla kahdestaan varmaan liikaakin. :)

[/quote]

Onko sisaruksillasi lapsia? Kuinka paljon olet heitä hoitanut?

[/quote]

Sisarukseni ovat lapsettomia, alle kolmekymppisiä. Omat isovanhempani olivat tosi usen meitä hoitamassa ja minä olen hoitanut sisaruksiani myös todella paljon, vienyt heitä mieheni kanssa vaikka mihin ja auttanut heitä. Mitään ei sieltä takaisin tule.

[/quote]

Eli teet asioita ajattelemalla että hyödyt siitä jotenkin?

[/quote]

No en tietenkään! Meinasitko, että 20 vuotta sitten sisaruksiani hoitaessani laakeskelin, että mitä hamassa tulevaisuudessa voisin tästä piian roolista hyötyä? Kyllä silti ärsyttää,  että perheeni ei viitsi eväänsä nostaa mua auttaakseni. Kyllä vanhemmilleni on apu aina kelvannut,  joten luulisi, että mormaali, empaattinen ihminen haluaisi joskus tarjota apuaan myös takaisin. 

Ihme asenne täällä, että mitään ei saisi läheisiltään odottaa. Ilmeisesti kaikkien tulisi täysin itse pärjätä ja ketään ei tarvitse auttaa. Onkohan näiden kommenttien kirjoittajat itse olleey tilanteessa, jossa omaa perhettä ei kiinnosta mikään muu, kuin omat jutut? 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:15"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:06"]

[/quote]

[/quote]

[/quote]

[/quote]

No en tietenkään! Meinasitko, että 20 vuotta sitten sisaruksiani hoitaessani laakeskelin, että mitä hamassa tulevaisuudessa voisin tästä piian roolista hyötyä? Kyllä silti ärsyttää,  että perheeni ei viitsi eväänsä nostaa mua auttaakseni. Kyllä vanhemmilleni on apu aina kelvannut,  joten luulisi, että mormaali, empaattinen ihminen haluaisi joskus tarjota apuaan myös takaisin. 

Ihme asenne täällä, että mitään ei saisi läheisiltään odottaa. Ilmeisesti kaikkien tulisi täysin itse pärjätä ja ketään ei tarvitse auttaa. Onkohan näiden kommenttien kirjoittajat itse olleey tilanteessa, jossa omaa perhettä ei kiinnosta mikään muu, kuin omat jutut? 

[/quote]

Ei ole tainnut olla. :/ Itse olen, ja ymmärrän täysin, mistä kirjoitat.