Miksi vanhempani eivät auta lastenhoidossa?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 16:08"]

Kertaakaan eivät oo ottaneet hoitoon vaikka oon pyytäny.. onko normaalia että ei vain kiinnosta olla lastenlasten elämässä ollenkaan. On kyllä todella rankkaa kun ei ole ketään hoitajaa ja parisuhteelle ei ole ollenkaan aikaa.. pitäskö tämmöseen osata varautua jotenkin et kun itkien soittaa apua ja vasta saanu esikoisen että mun äiti vastaa "en voi auttaa kun sit aattelisit et autan aina"

[/quote]

Miksi vanhempiesi pitäisi hoitaa sun lapsia??? En tajua. Tarkoitat kai muutenkin sanoa, että on rankkaa kun ei ole tarjolla ILMAISTA lastenhoitoapua. Olepa rehellinen itsellesi, ap, ja mieti, mitä oikein haluat.....

Kovasti vaikuttaa kylmältä ihmiseltä tuo äitisi. Meillä on hoideltu kahta lasta kokopäiväisesti vähintään kahtena päivänä viikossa ja usein myös viikonloppuisin.

Ymmärrän hyvin, jos välimatka on satoja kilometrejä, ei hoitaminen onnistu usein, mutta jos hoitomatkoihin ei mene puolta tuntia pitempään autolla, ei pitäisi pahemmin olla ongelmia, ainakaan jos kyseessä ovat eläkkeellä olevat isovanhemmat. 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

Voi teitä av-mammat jälleen kerran... 

Jos joskus tarvitsisi apua lastenhoidossa niin ei sitä saa pyytää IKINÄ, koska "itsehän sen lapsen teit. Kärsi nyt, kärsi!" 

Missä välissä hukkasimme halun auttaa? Kaikki kuitenkin tarvitsevat sitä apua joskus.

Kaikki eivät nauti lastenhoidosta.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:04"]

Kaikki eivät nauti lastenhoidosta.

[/quote]

Niinpä. Itse en nauti eikä se tee minusta kylmää ihmistä. 

Tiedän tunteen. Mun vanhemmat ja sisarukset samanlaisia. Ei heitä voisi vähempää kiinnostaa. Kuopuskin kohta jo koululainen, joten ollaan jo niin totuttu tähän ettei edes kaivata ns. 'Omaa aikaa. Surullista vissiin, mutta lapset kasvaa ja kohta saadaan olla kahdestaan varmaan liikaakin. :)

Miksi on vaikea tajuta ettei kaikki jaksa hoitaa pieniä lapsia. Varsinkin taaperot on raskaita vanhoille ihmisille. Mä olen nyt 48v. ja mun energia ei riitä pienin lapsiin. Omani on teinipoikia. Mä kaipaan omien lapsien jälkeen lepoa. Mitäs tapahtuu jos mummo nukahtaa sohvalle, ei se vaan käy pienten lasten kanssa. Ne on heti vaarassa. Muutama mummo on mulle sanonut että ne on aivan loppuja, kun ovat päivän hoitaneet lapsenlapsia. Jos nuori äiti ei jaksa omiaan niin miten sitten vanha ihminen. Toisilla mummoilla on sitä jaksamista paljon enemmän kuin toisilla. Mä haluan edes muutaman vuoden olla vapaa kuin taivaan lintu. T.33

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:06"]

Tiedän tunteen. Mun vanhemmat ja sisarukset samanlaisia. Ei heitä voisi vähempää kiinnostaa. Kuopuskin kohta jo koululainen, joten ollaan jo niin totuttu tähän ettei edes kaivata ns. 'Omaa aikaa. Surullista vissiin, mutta lapset kasvaa ja kohta saadaan olla kahdestaan varmaan liikaakin. :)

[/quote]

Onko sisaruksillasi lapsia? Kuinka paljon olet heitä hoitanut?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:17"]

Jos toisella on tosi hätä ja tarve niin aika paatunut ja itsekäs on se lähiomainen, joka ei halua auttaa, jos oma kuntosalivuoro tai golffikierros on vaarassa jäädä sen takia väliin.

[/quote]

Totta! Tuoretta isää ei saa hälyttää pois baarista, hänellä on oikeus omaan aikaan, mutta isoäidin tehtävänä on hylätä oma elämä ja rynnätä apuun.

[/quote]

Baarissako se ap:n mies oli? Mistä sen päättelit? Miksi aina vedetään viina ja seksi kehiin kun puhutaan "parisuhdeajasta"? Ap itse kirjoitti  '(...) kun itkien soittaa apua  ja vasta saanu esikoisen että mun äiti vastaa "en voi auttaa kun sit aattelisit et autan aina". Tuskinpa kukaan itkien kerjää parisuhdeaikaa parisuhdeajan vuoksi vaan nimen omaan siksi, että saisi hengähdystauon vauvan imetys-koliikkiravistus-vaipanvaihtorumbasta, jota pienen vauvan kanssa oleminen pahimmillaan on.

Jos vaikka oma tyttäreni soittaisi mulle itkien, että haluaa edes pariksi tunniksi miehensä kanssa elokuviin, kun ei muuten jaksa, kyllä minä auttaisin sen verran, en ole niin kivisydäminen ihminen. Viimeisestä vastausvyörystä päätellen joku on ilmeisesti käynyt agitoimassa tänne kaikki suljetun Seniorinetin vieroitusoireita potevat suurten ikäluokkien menevät mummut, joilla on kyllä lastenlasten kuvat lompassa ulkomaanmatkoilla ja Floridassa talvehtiessa, mutta siihen se yhdessäolo sitten jääkin.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Etkö tosiaan kykene näkemään eroa todellisen avuntarpeen ja sukulaisissa seurustelun välillä?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:06"]

Tiedän tunteen. Mun vanhemmat ja sisarukset samanlaisia. Ei heitä voisi vähempää kiinnostaa. Kuopuskin kohta jo koululainen, joten ollaan jo niin totuttu tähän ettei edes kaivata ns. 'Omaa aikaa. Surullista vissiin, mutta lapset kasvaa ja kohta saadaan olla kahdestaan varmaan liikaakin. :)

[/quote]

Onko sisaruksillasi lapsia? Kuinka paljon olet heitä hoitanut?

[/quote]

Sisarukseni ovat lapsettomia, alle kolmekymppisiä. Omat isovanhempani olivat tosi usen meitä hoitamassa ja minä olen hoitanut sisaruksiani myös todella paljon, vienyt heitä mieheni kanssa vaikka mihin ja auttanut heitä. Mitään ei sieltä takaisin tule.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:17"]

Jos toisella on tosi hätä ja tarve niin aika paatunut ja itsekäs on se lähiomainen, joka ei halua auttaa, jos oma kuntosalivuoro tai golffikierros on vaarassa jäädä sen takia väliin.

[/quote]

Totta! Tuoretta isää ei saa hälyttää pois baarista, hänellä on oikeus omaan aikaan, mutta isoäidin tehtävänä on hylätä oma elämä ja rynnätä apuun.

[/quote]

Baarissako se ap:n mies oli? Mistä sen päättelit? Miksi aina vedetään viina ja seksi kehiin kun puhutaan "parisuhdeajasta"? Ap itse kirjoitti  '(...) kun itkien soittaa apua  ja vasta saanu esikoisen että mun äiti vastaa "en voi auttaa kun sit aattelisit et autan aina". Tuskinpa kukaan itkien kerjää parisuhdeaikaa parisuhdeajan vuoksi vaan nimen omaan siksi, että saisi hengähdystauon vauvan imetys-koliikkiravistus-vaipanvaihtorumbasta, jota pienen vauvan kanssa oleminen pahimmillaan on.

Jos vaikka oma tyttäreni soittaisi mulle itkien, että haluaa edes pariksi tunniksi miehensä kanssa elokuviin, kun ei muuten jaksa, kyllä minä auttaisin sen verran, en ole niin kivisydäminen ihminen. Viimeisestä vastausvyörystä päätellen joku on ilmeisesti käynyt agitoimassa tänne kaikki suljetun Seniorinetin vieroitusoireita potevat suurten ikäluokkien menevät mummut, joilla on kyllä lastenlasten kuvat lompassa ulkomaanmatkoilla ja Floridassa talvehtiessa, mutta siihen se yhdessäolo sitten jääkin.

[/quote]

Kysymys kuuluukin: missä vaiheessa isän hoitovastuu sälytettiin isovanhemmille ja tehtiin miehistä perheensä vapaamatkustajia? Vastasyntyneen isä on todennäköisesti isyyslomalla: miksi ei äidin kanssa hoitamassa vauvaa?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Etkö tosiaan kykene näkemään eroa todellisen avuntarpeen ja sukulaisissa seurustelun välillä?

[/quote]

Todellisessa avuntarpeessa harvemmin lähdetään elokuviin ja viettämään iltaa kavereitten kanssa.

Minusta tuntuu, että nyt on monella mennyt puurot ja vellit sekaisin. Ei se, että pyytää joskus hoitoapua, tarkoita aina kokonaisia päiviä tai sitä, että isä ei osallistu tai vanhemmat lähtevät bilettämään.

Minun vanhempani auttavat minua paljon. Useimmiten siten, että menen viikoksi heille ja saan joskus aamuisin nukkua pari tuntia univelkoja pois ja he laittavat ruoat ja minä saan juoda aamuisin kupin teetä ja lukea lehden. Joskus olen myös käynyt jossakin illalla ilman lapsia. Vanhempani oikein pyytämällä pyytävät meitä kyläilemään. Isäni on tarjoutunut hakemaankin meitä,kun junalla mennessä on kaksi vvaihtoa. Koen tämän olevan normaalia läheisten auttamista, ei sitä, ettenkö itse lkantaisi vastuuta lapsistani.

Itse olin pienenä vähän väliä hoidossa mummolla. Olin heidän mökillään kesäisin ja sitten vielä leireillä kun ikää tuli 7 vuotta. Vanhempani saivat olla ihan kaikessa rauhassa ja keskittyä omiin juttuihinsa. Viikonloppuisin olin mummolla yökylässä, aika usein.

Arvatkaas, onko minun lapseni olleet minun vanhemmillani yökylässä tms. NO EIVÄT OLE! Toinen lapsi on kohta jo aikuinen mutta koskaan ei ole muka sopivaa aikaa löytynyt että lapseni olisi voinut mennä heille yöksi. Ei ole ollut heillä "hoidossakaan" kuin ihan pakkotilanteessa. Äitini aina kovaan ääneen toitottaa että miten pitää vain itse pärjätä. Että kyllä jollain toisella on asiat paljon huonommin ja sitä rataa. Sitten äitini kehtaa antaa sellaisen kuvan muille tutuille/sukulaisille että ovat jatkuvasti auttamassa meitä???

Että korpeeeee

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Etkö tosiaan kykene näkemään eroa todellisen avuntarpeen ja sukulaisissa seurustelun välillä?

[/quote]

Kykenen. Ja kieltämättä pidän kylminä sellaisia ihmisiä jotka eivät voidessaan auta läheisiään silloin, kun avulle on tarvetta. Mutta noin yleisesti ottaen läheisyys syntyy, sanojasi lainataksesi, sukulaisissa seurustelusta. Siis siitä, että ollaan läheisiä ja tekemisissä muulloinkin kuin avun tarpeen yllättäessä.

En tiedä millainen tilanne ap:lla juuri nyt on, kuinka todellinen avun tarve on ja millainen suhde hänellä muuten on vanhempiinsa. Mutta valitettavan usein huomaa, kuinka sekä omat että miehen vanhemmat koetaan välttämättömäksi pahaksi tai tunkeileviksi kyylääjiksi. Tervetuloa silloin kun MINÄ tarvitsen apua, muuten pysykää poissa. Älkää soittako ja kysykö kuulumisia, mitä MINUN asiat teille kuuluu.

Ja, kuten hyvin usein huomaa, myös ap sen kirjoitti, jos isovanhemmat eivät ole jatkuvasti hoitovalmiudessa, heitä ei kiinnosta olla tekemisissä lastenlastensa kanssa. Ihmettelen todella, mitä on tapahtunut vastavuoroisuudelle ja välittämiseen perustuville sukulaisuussuhteille.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:24"]

Itse olin pienenä vähän väliä hoidossa mummolla. Olin heidän mökillään kesäisin ja sitten vielä leireillä kun ikää tuli 7 vuotta. Vanhempani saivat olla ihan kaikessa rauhassa ja keskittyä omiin juttuihinsa. Viikonloppuisin olin mummolla yökylässä, aika usein.

Arvatkaas, onko minun lapseni olleet minun vanhemmillani yökylässä tms. NO EIVÄT OLE! Toinen lapsi on kohta jo aikuinen mutta koskaan ei ole muka sopivaa aikaa löytynyt että lapseni olisi voinut mennä heille yöksi. Ei ole ollut heillä "hoidossakaan" kuin ihan pakkotilanteessa. Äitini aina kovaan ääneen toitottaa että miten pitää vain itse pärjätä. Että kyllä jollain toisella on asiat paljon huonommin ja sitä rataa. Sitten äitini kehtaa antaa sellaisen kuvan muille tutuille/sukulaisille että ovat jatkuvasti auttamassa meitä???

Että korpeeeee

[/quote]

Sinä sait yökyläillä sydämesi kyllyydestä, mutta miksi ihmeessä myös sinun lapsellesi kuuluisi sama palvelu?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

Vastaus: Vietetään paljon aikaa yhdessä ja ollaan paljon apuna (mies ravaa tuontuosta hoitamassa äitinsä asioita jne), isovanhemmat haluavat että kyläilemme aina koko perheellä, tai sitten tulevat meille tapaamaan meitä. Useita kertoja viikossa,asuvat lähellä. Kuinka ihanaa olisikin joskus kipata vain lapset kylään, edes kerran vuodessa siten että isovanhemmat kutsuisivat pelkät lapset kylään. 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 17:36"]

Minusta on järkyttävää, että ap ja ilmeisesti moni muukin on sitä mieltä, että juuri hoitaminen olisi isovanhempien ja lastenlasten yhtiestä aikaa. Eli siis yksipuolisesti kipataan lapset isovanhemmille, että vanhemmat pääsevät viettämään yhteistä aikaa. Mitä on tapahtunut koko perheen ja suvun yhteiselle ajalle? Miksei lastenlasten suhdetta isovanhempiin voi hoitaa vaikka muutaman tunnin vierailuilla, jolloin vanhemmat ovat pääasiallisessa hoitovastuussa?

[/quote]

Tarkennan sen verran, että nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten yhteisen ajan varjolla tuupataan se jälkikasvu hoitoon silloin kun itselle sopii. Läheisen suhteen voi luoda muutenkin, jos kiinnostaa.

[/quote]

Näinpä. Kuinka paljon nämä lapsenhoitoapua vaativat viettävät lastensa ja isovanhempien kanssa aikaa siten, että ovat itse kuitenkin päävastuussa lapsista? Siis käyvät kyläilemässä. Tai käyvät itse auttamassa isovanhempia? Kuinka paljon viettivät aikaansa isovanhempien kanssa, ennen kuin saivat itse lapsia?

[/quote]

Vastaus: Vietetään paljon aikaa yhdessä ja ollaan paljon apuna (mies ravaa tuontuosta hoitamassa äitinsä asioita jne), isovanhemmat haluavat että kyläilemme aina koko perheellä, tai sitten tulevat meille tapaamaan meitä. Useita kertoja viikossa,asuvat lähellä. Kuinka ihanaa olisikin joskus kipata vain lapset kylään, edes kerran vuodessa siten että isovanhemmat kutsuisivat pelkät lapset kylään. 

[/quote]

Oletteko ehdottaneet sitä heille?