Miehet, miten suhtaudutte leskeyteen?

Vaikea sanoa. Pitäis ensin tutustuu suhun, sitten sen näkee tulekko siitä mitään.

Minuu ei haittaa.

Minkä ikäinen olet ap?

Yksinhuoltajuus tai leskeys vaikuttaa tutusmiseen käytännön kautta. Ellei yhteistä lapsetonta ole tai ei juurikaan ole, niin vaikeampi tutustua. En halua esitellä ketään lapsilleni kovinkaan nopeasti, enkä myös halua kovin aikaisin tutustua naisen lapsiin. 

Monille miehille se on ollut jotenkn hankala asia. Eivät oikein uskalla edes kysyä mitään edesmenneestä exästä. Toki itse kerron aika avoimesti, ettei edesmennyt puoliso nyt niitä parhaita ollut. Mutta edelleen ollaan sinkkuna, vaikka miehen kuolemasta tuli 10 vuotta.

Kyllä minä toivoisin että surutyösi olisi ainakin suurelta osin käyty jo loppuun ja katsoisit elämässäsi reilusti eteenpäin. Ei sitä edesmennyttä puolisoa voi teitenkään unohtaa eikä ole tarkoituskaan mutta hänestä pitää päästää henkisesti irti kuten vaikka kotoa muuttavista lapsista.

Jos treffimme ravintolassa tai piknik rannalla tuo ensimmäisenä sinulle mieleen miten olit entisen puolisosi kanssa samanlaisessa paikassa, se on vähän huono asia suhteelle. Haluaisiin olla sinulle uusi ainutlaatuinen ihminen jota ei verrattaisi aina entiseen.  

Mutta jos siis olisit sinut asian kanssa niin ei leskeys olisi minulle ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet ap?

Olen 38.

Riippuu onko leskeys oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä toivoisin että surutyösi olisi ainakin suurelta osin käyty jo loppuun ja katsoisit elämässäsi reilusti eteenpäin. Ei sitä edesmennyttä puolisoa voi teitenkään unohtaa eikä ole tarkoituskaan mutta hänestä pitää päästää henkisesti irti kuten vaikka kotoa muuttavista lapsista.

Jos treffimme ravintolassa tai piknik rannalla tuo ensimmäisenä sinulle mieleen miten olit entisen puolisosi kanssa samanlaisessa paikassa, se on vähän huono asia suhteelle. Haluaisiin olla sinulle uusi ainutlaatuinen ihminen jota ei verrattaisi aina entiseen.  

Mutta jos siis olisit sinut asian kanssa niin ei leskeys olisi minulle ongelma.

Totta, täytyy osata päästää irti, ja siinä työssä olen edennyt mielestäni melko hyvin. Tiedän, että tämä oli tässä, mutta ihmisenä on vaikea häntä unohtaa ja hyviä/pahojakaan muistoja pyyhkiä pois. Ne tulee kulkemaan arjessa mukana vielä hyvän tovin...Mutta tietenkin tuleva kumppani on ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin on ja toivon sydämeni pohjasta ettei mun edes tarvitse alkaa verrata häntä mun edesmenneeseen...Kyse kuitenkin kahdesta aivan eri ihmisestä, joita ei pidä millään tasolla rinnastaa eikä edes yrittää pistää samalle viivalle, miehelläni on aina oma paikkansa mun sydämessäni mutta mahtuu sinne toki muitakin, tilaa on :)  Sen toki toivon, että voin avoimesti puhua tulevalle kumppanille asioita hänestä, kyllä sekin ajan kanssa laantuu.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu onko leskeys oma vika.

Ei jumalauta.... :) Valotappa tätä hieman, luulen kyllä että tajusin, mutta...t.Ap

Omana kokemuksena totean, että kun olen kertonut olevani leski, suhtautuminen muuttuu jotenkin kunnioittavaksi. Varovaisemmaksi.

Eipä tuo mielestäni mitään vaikuta. Korkeintaan niin, että tuntisin ehkä halua huolehtia leskeksi jääneestä. Ei kai se muuten eroa siitä että joku on seurustellut jonkun kanssa ennen minua. Ajattelisin niin, että on ikävää tietysti sinänsä, että hän on menettänyt puolisonsa, mutta jos niin ei olisi käynyt, emme olisi tässä tilanteessa.

Miksi haluat tuoreena leskenä heti uuden miehen? Jonka pitää ymmärtää ja paapoa? 

Kyllähän siitä tulee äkkiä mieleen että onko minun roolini vain toimia laastarina. Kerran deittaillut leskeä, jotenkin tuli tunne että oli vain statisti ko. henkilön sen hetkisessä elämässä.

Leski jolla lapset on jo ”maailmalla”, kyllä kiinnostaa jos muuten natsaa, leskeys ei ole este.

Jäin 36 -vuotiaana leskeksi. Nykyisen mieheni tapasi kun ensimmäisen miehen kuolemasta oli kulunut vuosi. Nykyinen mieheni on suhtautunut kunnioittavasti edesmenneeseeni ja aina antanut aikaa. Nyt kun meillä yhteistä eloa on meilläkin jo toistakymmentä vuotta, asia ei enää vaikuta missään. 

Riippuu millaisissa olosuhteissa mies kuoli. Jos olisi pienikin epäilys niin juoksisin ;)

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuoreena leskenä heti uuden miehen? Jonka pitää ymmärtää ja paapoa? 

Kyllä mulla on leskenä oikeus alkaa rakentamaan elämääni uusiksi, eikä siihen kuulu mikään paapominen. En edes ymmärrä mitä sillä tässä tapauksessa nyt tarkoitat? En ajatellut jäädä suremaan loppuelämäkseni vaan mennä hitaasti ja varovasti eteenpäin, kohti valoisampaa tulevaa. Tätä olisi toivonut myös edesmennyt puolisoni. Aika parantaa haavat. Myös minulla on oikeus rakastavaan kumppaniin, ja jos olisin saanut valita, se olisi ollut juurikin tämä edesmennyt kumppani. Kohtalo vaan päätti toisin...

Oma mieheni kuoli pitkäaikaussairauteen ja näinollen kuolemaa on käsitelty tässä jo vuosia. Vuosia vuosia olen tehnyt hiljaa mielessäni "surutyötä" , sillä tiesin tämän päivän koittavan. Ei tullut ns.puskista ja "uutta miestä kehiin vaan"-tilannetta eteen, joten siksi koen, että kun tietäni on jo taivallettu tässä pitkä tovi, olisin EHKÄ valmis jo tapaamaan jonkun, jonka kanssa aloittaa varovasti uutta taivalta...Onko se mielestäsi jotenkin väärin? Kerro toki lisää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuoreena leskenä heti uuden miehen? Jonka pitää ymmärtää ja paapoa? 

Kyllä mulla on leskenä oikeus alkaa rakentamaan elämääni uusiksi, eikä siihen kuulu mikään paapominen. En edes ymmärrä mitä sillä tässä tapauksessa nyt tarkoitat? En ajatellut jäädä suremaan loppuelämäkseni vaan mennä hitaasti ja varovasti eteenpäin, kohti valoisampaa tulevaa. Tätä olisi toivonut myös edesmennyt puolisoni. Aika parantaa haavat. Myös minulla on oikeus rakastavaan kumppaniin, ja jos olisin saanut valita, se olisi ollut juurikin tämä edesmennyt kumppani. Kohtalo vaan päätti toisin...

Oma mieheni kuoli pitkäaikaussairauteen ja näinollen kuolemaa on käsitelty tässä jo vuosia. Vuosia vuosia olen tehnyt hiljaa mielessäni "surutyötä" , sillä tiesin tämän päivän koittavan. Ei tullut ns.puskista ja "uutta miestä kehiin vaan"-tilannetta eteen, joten siksi koen, että kun tietäni on jo taivallettu tässä pitkä tovi, olisin EHKÄ valmis jo tapaamaan jonkun, jonka kanssa aloittaa varovasti uutta taivalta...Onko se mielestäsi jotenkin väärin? Kerro toki lisää...

Ja vielä tähän lisätäkseni, että mieheni kuolemasta tuli nyt vuosi täyteen, eli ei ole ihan sentäs viime viikolla nukkunut pois...Ap

Ei se varmaan mikään ongelma olisi, riippuu tietenkin kuinka paljon annat uudelle siipalle mahiksia ylläpitää normaalia parisuhdetta. Jos jookapäivä muistellaan menneitä, ei kai sekään hyväksi ole.