Lue keskustelun säännöt.
Miehet, miten suhtaudutte leskeyteen?
12.10.2020 |
Eli jos tutustutte johonkin kivaan naiseen parisuhdemielessä ja saisitte kuulla tämän olevan suht tuore leski? Miten vaikuttaa teihin?
Olen siis itse jäänyt leskeksi tässä "hiljattain" ja pikkuhiljaa tilanteeni antaisi siimaa myös uudelle ihmiselle elämässäni. Mulla on kuitenkin valtava pelko siitä, miten toinen osapuoli suhtautuisi leskeyteeni. Eli en ole edes uskaltanut vielä tutustumisasteelle, pidän vain silmäni auki ja tarkkailen ympäristöäni. Tähän mennessä olen joutunut perääntymään, jos joku mukavalta vaikuttanut mies on tullut tekemään liiaksi tuttavuutta, sillä en ole uskaltanut kertoa hälle. Toisaalta en tiedä, olenko edes menettänyt mitään...
Mutta mutta, olisi tosiaan kiva kuulla teidän ajatuksia ja miten vaikuttaa esim. se, että minä leskenä käyn edelleen surutyötä läpi ja edesmennyt mieheni on edelleen vahvasti ajatuksissani mukana. Uskallatko/ haluatko edes jatkaa tutustumista tällaiseen henkilöön ( joka on tahollansa vielä edellisessä miehessä kiinni ja työstää suruaan ) vai luovutatko vain ja katsot eteenpäin seuraavaa?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tuoreena leskenä heti uuden miehen? Jonka pitää ymmärtää ja paapoa?
Kyllä mulla on leskenä oikeus alkaa rakentamaan elämääni uusiksi, eikä siihen kuulu mikään paapominen. En edes ymmärrä mitä sillä tässä tapauksessa nyt tarkoitat? En ajatellut jäädä suremaan loppuelämäkseni vaan mennä hitaasti ja varovasti eteenpäin, kohti valoisampaa tulevaa. Tätä olisi toivonut myös edesmennyt puolisoni. Aika parantaa haavat. Myös minulla on oikeus rakastavaan kumppaniin, ja jos olisin saanut valita, se olisi ollut juurikin tämä edesmennyt kumppani. Kohtalo vaan päätti toisin...
Oma mieheni kuoli pitkäaikaussairauteen ja näinollen kuolemaa on käsitelty tässä jo vuosia. Vuosia vuosia olen tehnyt hiljaa mielessäni "surutyötä" , sillä tiesin tämän päivän koittavan. Ei tullut ns.puskista ja "uutta miestä kehiin vaan"-tilannetta eteen, joten siksi koen, että kun tietäni on jo taivallettu tässä pitkä tovi, olisin EHKÄ valmis jo tapaamaan jonkun, jonka kanssa aloittaa varovasti uutta taivalta...Onko se mielestäsi jotenkin väärin? Kerro toki lisää...
Ja vielä tähän lisätäkseni, että mieheni kuolemasta tuli nyt vuosi täyteen, eli ei ole ihan sentäs viime viikolla nukkunut pois...Ap
Eikä siinä mitään pahaa olisi, vaikka kuolemasta olisi vähemmänkin aikaa. Ei se, että katsoo tulevaisuuteen, vie pois sitä mitä on ollut. Itse tapasin mieheni kun hänen vaimonsa kuolemasta oli todella vähän aikaa, vain viikkoja. Kyseessä myös pitkäaikaissairas, eli surutyötä on tehty jo ennakkoon ja totta kai meidänkin suhteen aikana. Mies on tehnyt surutyötään yksin, ei ole mua siihen mukaan ottanut, mikä on ihan hyvä. Vaimosta puhutaan kuin mistä tahansa exästä. Arkailin alkuun hyppäämistä tilanteeseen, mutta hyvin on mennyt, eikä kaduta tippaakaan.
Täällä olisi ikäisesi leskimies. Kiinnostaako tutustua?