Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Huomasin tänään itsestäni ruman piirteen - kateuden kaveria kohtaan :(

Vierailija
06.01.2014 |

Ystävä elää ihanassa avioliitossa komean miehen kanssa, he rakastavat toisiaan syvästi. Heillä on tytär, joka on saanut kaiken maailmassa. Heillä on juuri valmistunut kolmekerroksinen huippukaunis talo, kohta tytär saa pienen koiran. Heillä on rahaa niin paljon, että ystäväni saa olla kotona lapsen kanssa niin kauan kuin haluaa. Heillä on kaikki. On ihana ja iso suku, jotka tukevat ja auttavat. Tunnen ystäväni hyvin, ja todella tiedän että heidän elämänsä on täydellisyyttä hipovaa. 

 

Olen aina ollut iloinen ystäväni puolesta, aidosti iloinen. Mutta viime kuukausina mitta vain on tullut täyteen. En kykene kuuntelemaan enää sisustusmateriaaleista pähkäilyä ja sitä kuinka heidän lapsensa on erittäin älykäs ja hyvin kehittynyt ikäisekseen (sitä lapsi todella on lahjakkaiden vanhempiensa ansiosta), rintaruokinta jatkuu lapsen ollessa lähes 4-vuotias.

 

Ystäväni on valinnut oikein, hänellä on myös aina ollut taustallaan perhe, joka on auttanut suuresti taloudellisesti ja muutenkin.

 

Ja minä. Minä en valinnut oikein. Tulen melkoisen erilaisesta perheestä. Olen kolmen lapsen yh, joka paiskoo raskasta vuorotyötä, olen varaton vuokratalossa asuva ihminen. Lapset ovat menneet hoitoon heti äitiysloman jälkeen että pystymme elämään ja maksamaan laskut. Ei puhettakaan aamuisista tissittelyistä kolmevuotiaan kanssa. Olen väsynyt ja riepoteltu monissa liemissä.

 

Huomasin, etten kestä ystäväni onnea enää. Tämä on järkyttävää myöntää itselle, koska olen aina pitänyt hyveenäni sitä että osaan aidosti iloita muiden puolesta. Ja olenhan minä iloinen ystäväni puolesta. Tiedän että hänen onnensa ei ole minulta pois, olen onnellinen että hänen kauniilla lapsellaan on maailman parhaat vanhemmat. Huomasin tänään kaiken ruman elämäni keskellä, että haluan sulkea puhelimen. En jaksa kuunnella sitä ihanuutta ja yltäkylläistä elämää. Ystäväni ei todellakaan ole edes sisäisesti ruma, vaan erittäin hyväsydäminen ja myötäelävä ihminen. En millään muotoa voi sanoa häntä ulkokultaiseksi. 

 

Siksi nämä tuntemukseni saavat mut häpeämään. 

Kommentit (28)

Vierailija
21/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ystävä on kyllä ajattelematon. Minusta terveytttään ei kannata mennä kehuskelemaan sairaalla ja omaisuuttaan köyhälle j.n.e. Jos tuo ystävä hieman ajattelisi niin vähentäisi tuonlaisia keskusteluja.

Vierailija
22/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen huomannut olevani kateellinen tai minua pistää ilkeästi, kun muilla välittävät lapsuudenperheet ja suvut. Huomaan aina ajattelevani, että helppoahan toisilla on, kun on apua ja välittämistä ympärillä. En kyllä tiedä onko tunne kateus vai enemmän suru.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinaisesti ottamatta kantaa juuri ap:n tapaukseen...

Minäkin olen kateellinen lähes kaikille. Kukaan ei asu näin ahtaasti kuin me ja kenenkään muun ei varmaan tarvitse kituuttaa alle ttt-rajan. Lisäksi useimmilla tuntemillani naisilla on mies joka haluaa perheellensä vain parasta ja laskeutuu itsekkyyden norsunluutornista muiden tähden ja vapaaehtoisesti osallistuu rahallisesti lastensa kurarukkashankintaan.

Mutta ei vaan meillä sellaista...

No, anyway... Tapanani on puhua asiat suoraan ja siksikin olen ehkä hieman juntin ja epäsosiaalisen ihmisen maineessa. Silti minulla on muutama läheinen jotka ymmärtävät suorasukaisuuteni ja brutaalin huumorini. Se kuitenkin sisältää aina jonkin positiivisen kannustuksen enkä koskaan pilkkaa ketään.

Olenkin sanonut ihan suoraan ja rehellisen kiertelemättä kaikille että kateeksi käy. Mitäpä sitä salailemaan. Ovatpa ystäväni avautuneet minullekin että mistä ovat kateellisia kellekin. Se menee puheenaiheena siinä kuin zeoliititon pyykinpesuaine tai tulevat olympialaiset.

Vierailija
24/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja joku otti tämän tosissaan..? 

Vierailija
25/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama juttu mulla. Ollaan ihmisiä.

Vierailija
26/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla on jotain päässä vikaa, jos tunnet kateutta siitä että jollakin on iso "mukahieno" omakotitalo ja että paapoo ainoan lapsensa piloille. Mietipä lapsiparan elämää myöhemmin, kyllä taitaa tulla äidille kova paikka kun lapsi alkaakin kyseenalaistaa äidin tekemän pumpulin ja irrottautuu.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sullahan on heti kolminkertaisesti paremmin asiat, kuin ystävälläsi, jolla on vain 1 lapsi.

Vierailija
28/28 |
06.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun ihminen kokee olevansa onnellinen ei muidenkaan onni ole häneltä pois vaan hän haluaa "jakaa" sitä myös muille. Onneton ihminen taas kestää huonosti muiden onnea, koska hänellä ei ole mitään mistä ammentaa. Nämä piirteet saattavat muuttua samalla ihmisellä elämäntilanteen mukaan, joten ap, älä ruoski itseäsi liikaa. Ihmiset ovat yllättävän samankaltaisesti rakentuneita, tärkeintä on että tunnistaa vaikeatkin tunteet ja hyväksyy ne, elämä helpottuu ja kateuskin väistyy pikkuhiljaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän seitsemän