Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistu vammaisen lapsemme asioihin :(
05.01.2014 |
Meillä on 10- vuotias kehitysvammainen poika. Siitä asti kun diagnoosi tuli kehitysvammaisuudesta, poika on ollut täysin minun vastuullani. Tutkimusjaksot, lääkärikäynnit, kouluasiat, hojksit...mies ei ole osallistunut mihinkään, ei edes lue lääkärin tai psykologien lausuntoja. Hän sanoo vain, että pentu on menetetty tapaus, ei kannata uhrata aikaa.
Minulle poika on kuitenkin äärettömän rakas lapsi.Hän on aurinkoinen ja välitön luonne, mutta mies selvästi häpeilee lastaan, kun joskus kulkee hänen kanssaan ulkona.
Alan itse olla aika väsynyt. Lapsella on monenlaista lääkitystä mm epilepsia ja rauhoittavia lääkkeitä, joiden antaminen on minun vastuullani. Samoin harrastukset. Poika selvästi huomaa, että oma isä ei ole hänen kanssaan olemisesta kiinnostunut, ja pahoittaa mielensä nähdessään harrastuksissa muita lapsia isiensä kanssa. En tiedä miten uimahallikäyntiemme käy, kun en voi kohta viedä poikaa naisten pukuhuoneeseen, mutta hän ei pärjäisi yksin miesten puolella.
Kaipaisin mieheni tukea erityislapsen vanhemmuuteen. Hän pakenee tietokoneelle tai viinakätköjensä pariin. Kun kerron, että kaipaan lepoa, hän alkaa huutaa ettei saa olla ikinä rauhassa.
En ole enää aikoihin pyytänyt häntä olemaan pojan kanssa, ja poikakin on alkanut vieroksua pahantuulista isää.
T: Väsynyt ja masentunut äiti
Kommentit (22)
13 muistuttaa 21:lle että ap:n lapsi on 10-vuotias. Ap:n miehellä on siis ollut n. 10 vuotta aikaa sopeutua tilanteeseen. Kuinka kauan pitää järkiintymistä odottaa?
Entä jos äiti suhtautuisi kuin ap:n mies - saisiko hänkin toistakymmentä vuotta aikaa harkita, pohtia ja miettiä että menisikö ehkä ja mahdollisesti jollekin sopeutumisvalmennuskurssille, vai olisko kuitenki kivempaa shoppailla ja pelalilla netissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota selvää millaisia tukia sinulla on mahdollista saada ja yhteyttä sosiaalitoimistoon. Monetkaan eivät tiedä ja ymmärrä hakea apua. Ei sitä tulla tarjoamaan, jos kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Olen itse ollut useamman vuoden kehitysvammaisille vapaa-ajan avustajana ja nähnyt miten rankkaa monissa perheissä on. Voimia sinulle ap!