Lue keskustelun säännöt.
Olisiko minusta isäksi vielä?
05.01.2014 |
Olen mietiskellyt olisiko minun järkevää lähteä vielä lapsentekopuuhiin tällä iällä. Kovasti haluaisin oman lapsen ja siksi huomaankin painiskelevani tämän vaikean kysymyksen äärellä jatkuvasti. Se ei vain tunnu päästävän otteestaan, vaan päätös on tehtävä jotta saan rauhan.
Olen 51 vuotias mies ja vaimoni on 36 vuotias. Tulimme juuri häämatkaltamme. Vaimollani on entisestä liitosta kolmevuotias lapsi entuudestaan, minä olen lapseton pitkästä aiemmasta suhteesta huolimatta.
Onhan näitä vanhemmalla iällä isäksi ryhtyneitä muitakin, kuten nyt esimerkiksi julkisuudessa juuri esiintynyt kyläkauppias Vesa Keskinen. Halut on minullakin kovat tulla nyt isäksi. Päätös on tehtävä nyt suuntaan tai toiseen. Joko lapsi nyt tai sitten suosiolla lopun elämää lapsettomana :(
Kommentit (23)
No miksei? Minun mieheni sai esikoisensa 56-vuotiaana :) Mutta vauvan kanssa ja pienten lasten kanssa oleminen on myös rankaa ja sitovaa, siihen täytyy suhtautua. Lapsemme ovat vielä alle kouluikäisiä (2 lasta) ja hyvin "työllistävässä" iässä. Mutta jos asia tuntuu oikealta ja pystyt vähän kuvittelemaan, mitä se vaatii, niin et ole liian vanha.
Kuinka paljon vaimosi ajatusta kannattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta ihmeessä jos kerran haluat. Saimme lapsen kun mies oli 49 ja onnelliselta vaikuttaa kun vielä "vaivautui" :)
Meille on tulossa kevätvauva. Mieheni on 48-v ja olemme onnemme kukkuloilla. :)
Tottakai sinusta on isäksi! Ehdottomasti!
Uskon muutenkin, että niin isässä kuin äidissä ikä on valttia jaksamisen suhteen. Nuoret höyrypäät kimmastuvat ja kinastelevat ja kaikki on "niin vaikeeta". Ikä tuo varmuutta.
Kiitos positiivisista vastauksista, vastausten positiivisuus yllätti. Otan asian esille tänään vaimon kanssa ja keskustelemme asian halki. Päätös tehdään nyt. Hyvää kevään odotusta palstalaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän muutaman miehen työpaikalta, jotka ovat saaneet vauvan kakkosvaimonsa kanssa vielä kuusissakymmenissä. He ovat taloudellisesti hyvin pärjääviä ja ovat sitten voineet jäädä pitkälle (1/2 - 1v) hoitovapaalle lastaan hoitamaan. Ihan hyvin heillä on näyttänyt sujuvan. Yövalvomiset ovat tietysti hankalampia ja jaksaminen muutenkin vähäisempää. Mutta jos tekee vain yhden lapsen, ei siinä ole niin paljon hommaa kuin jos tuossa iässä alkaisi perustaa suurempaa perhettä. Ja jos vaimo on nuori, ehkä hän sitten hoitaa enemmän sitä valvomispuolta ja sinä enemmän sitä pötyä pöytään -puolta.
Minun isäni on 54-vuotias ja olen 26-vuotias itse. Ei, en suosittelisi enää tuossa iässä isäksi ryhtymistä. Elinajan odotteesi perusteella on todennäköistä, että lapsesi olisi minun iässäni omaishoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikis kävi vähän miinuspeukuttamassa täällä? (Ikäerotraumatisoitunut palstahullu)
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:38"]
Minun isäni on 54-vuotias ja olen 26-vuotias itse. Ei, en suosittelisi enää tuossa iässä isäksi ryhtymistä. Elinajan odotteesi perusteella on todennäköistä, että lapsesi olisi minun iässäni omaishoitaja.
[/quote]
Eiköhän se lankea vaimolle. Jos on tarpeenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo valvomisjaksamislässytys on totuuden vastaista. Keski-ikäinen tarvitsee paljon vähemmän unta ja sopeutuu epäsäännölliseen unirytmiin paljon teiniä paremmin. Minä sain esikoiseni 45 v ja elämä on helppoo;-)
Mieheni on 45 ja lapsemme ovat 5 ja 2. Ainakin toistaiseksi on mennyt ihan hyvin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:19"]
Mitä olet valmis tekemään lapsen eteen? Vaihdatko säännöllisesti vaippoja? Ulkoilutat lasta? Kestääkö hermo, jos joudut olemaan lapsen kanssa joka huutaa 3 tuntia suoraa huutoa? Jaksatko herätä yöllä 10 kertaa vaihtamaan lakanoita ja siivoamaan, kun lapsi on oksentanut? Oletko valmis tinkimään omista menoistasi, että vaimosi pääsee harrastamaan useamminkin kuin kerran viikossa?
[/quote]
Ei se ole todellakaan tuollaista, ihan normi-ihminen pärjää jos puolisolla myös järkeä ja normaalia elämänkokemusta.
Itsekin melko vanhana lapsen saanut ja paljon elämäänsä osallistunut mies. Voisi sanoa että suuremmat vaikeudet tulevat tulevaisuudessa, jos ovat tullakseen.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:40"]
Tuo valvomisjaksamislässytys on totuuden vastaista. Keski-ikäinen tarvitsee paljon vähemmän unta ja sopeutuu epäsäännölliseen unirytmiin paljon teiniä paremmin. Minä sain esikoiseni 45 v ja elämä on helppoo;-)
[/quote]
Mutta suosittelen silti huomioimaan, että jos on tosi huonokuntoinen 50-vuotias, niin yövalvomiset ovat rankempia kuin vastaavalla kunnolla nuorempana koska nuoruus kompensoi.
t. Äidiksi 35-vuotiaana tullut ja huonossa kunnossa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsiperheen arki nyt ihan noin kamalaa ole kuin kakkonen kuvailee :D
Ettei olis joku vela asialla...
Isästäni tulee neljännelle lapselle isä (tällä lapsella eri äiti kuin meillä muilla). Hän on 50v. Hän tietää mihin on "ryhtymässä". Toisaalta vaimollasi on 3-vuotias ja sinulla on jonkinlaista kokemusta lapsiperhe arjesta. Otatko nykyisin vastuuta vaimosi lapsesta? Mikä ettei. Tosin olet sitten ukki isä kun lapsi menee kouluun. Pidä itsesi fyysisesti kunnossa että jaksat ja olet mahdollisimman pitkään lapsesi elämässä!
Todennäköisesti et huomaa, miten hyvää elämäsi on nyt, ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta pakko on silti varoittaa: älä keikuta venettä, nauti.
t. toinen mies
Ihminen yleensä pikemminkin katuu lapsia, joita ei tehnyt, kuin niitä lapsia, jotka on tehnyt. Hankkikaa lapsi.
Miksi ei. Isäni sai nuorimman lapsensa 50-vuotiaana, isoveljeni eli esikoisensa oli silloin jo 28v. Hyvin on jaksanut tämän viimeisen 17 vuotta :)
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 18:38"]
Minun isäni on 54-vuotias ja olen 26-vuotias itse. Ei, en suosittelisi enää tuossa iässä isäksi ryhtymistä. Elinajan odotteesi perusteella on todennäköistä, että lapsesi olisi minun iässäni omaishoitaja.
[/quote]
Alkuperäinen kysymys oli oikein hyvä - ja samaa asiaa olen itsekin pohtinut näin 49-vuotiaana.
Omaishoitajaksi ryhtymiseen ei ole mitään velvoitetta, jos siltä ei tunnu. Ja näitä omaishoitajatilanteita tulee nuoremmillekin - esim. sairauden tai onnettomuuden kautta.
Mitä olet valmis tekemään lapsen eteen? Vaihdatko säännöllisesti vaippoja? Ulkoilutat lasta? Kestääkö hermo, jos joudut olemaan lapsen kanssa joka huutaa 3 tuntia suoraa huutoa? Jaksatko herätä yöllä 10 kertaa vaihtamaan lakanoita ja siivoamaan, kun lapsi on oksentanut? Oletko valmis tinkimään omista menoistasi, että vaimosi pääsee harrastamaan useamminkin kuin kerran viikossa?