Miten pääsen ajopelosta eroon?

Opettele defensiivinen ajotapa, ei riita etta tietaa liikennesaannot kun kukaan muu ei niita noudata, ja tiet ovat nykyaan taynna kaiken maailman tyhjapaita.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 16:45"]

Olen nuorena ajanut tosi paljon ja jopa ollut työssä, missä paljon kaupunkiajoa. Mutta nykyään pelkään paljon ajamista. Pidän itseäni huonona kuskina, mutta sekä pojat (ajokortti-ikäisiä) että mies sanoo, että ihan hyvin ajat, kun et arkaile liikaa. Olen nyt koettanut ajaa, mutta heti kun tulee joku tilanne, en uskalla ajaa moneen päivään. Vaikkapa se, että joku teki tässä muutama päivä sitten älyttömän ohituksen ja onneksi sekä vastaantulija että itse ehdin reagoida ja hidastaa. Nyt sitten taas pelottaa. 

[/quote]Jos tosiaan tuo ohittelija tuli sinulle yllatyksena niin on korkea aika opetella defensiivisen ajotapa. Turvallinen ja vastuullinen ajaminen ei ole pelkastaan liikennesaantojen osaamista vaan ajaessa tulee osata ennakoida kaikenlaiset vaaratilanteet ja myos varautua  muiden tienkayttajien irrationaaliseen kayttaytymiseen liikenteessa.

Vain ajamalla.

Pidä kunnollinen turvaväli niin on kaikilla aikaa reakoida.

Äläkä välitä vaikka siihen turvaväliin kiilataan,jätät vaan taas sitä väliä.

Äläkä tee nopeita "viimehetken" päätöksiä liikenteessä niin ihan hyvin se menee:)

Älkää päästäkö tilannetta siihen, että olette jonkun toisen ajotaidon varassa. Meillä on töissä useampi sellainen joilla on kortit mutta edellisestä ajokerrasta ainakin 20 vuotta.

Yksi heistä kulkee ajoittain työmatkoja kanssani. Ja ihan ok että otan hänet mukaan jos samaan vuoroon mennään ja samalta suunnalta. Mutta vuorotyössä ei aina satu samoja vuoroja. Toisekseen minua on alkanut suunnattomasti ärsyttämään se, kun hän kysyy pääsyä kanssani, niin hän kysyy sitä valehtelematta seitsemän kertaa päivän aikana, että "onko se ok, ja sopiiko varmasti, ja muistatahan ottaa hänet kyytiin". Ja olen sanonut aina, että ilmoitan, jos sattuu tulemaan muutoksia, esim. lapsi sairastuu tai jotain.

Nyt vain ap ajamaan, ajamaan ja ajamaan.

Mukava kuulla, ajopelon voi voittaa vain ajamalla.

Turvavali, tosiaankin kannattaa pita se, silloin niille kiilaajillekin loytyy paikka ettei tartte peltia rutata. Mua inhottaa takana tulevat kuumakallet. Olen maassa jossa tapana tuntuu olevan etta pitaa menna ainakin se 20-30 kilsaa yli nopeusrajoituksen ja jos ei sita tee, takana olevat tulevat hulluiksi ja alkavat riehumaan siella. Ei mahdu kalloon kaikille etta ovat itse vastuussa jos puskevat mun takapeltiin.  Inhottaa jos on tuntemattomalla seudulla, ei saisi yhtaan hidastaa ja katsoa etta tulee mentya oikeaan suuntaan, onneksi on navigaattori niin voi menna vaikka risteyksesta vikasuuntaan ja sitten palailla pikku hiljaa oikealle reitille.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 20:34"]

Turvavali, tosiaankin kannattaa pita se, silloin niille kiilaajillekin loytyy paikka ettei tartte peltia rutata. Mua inhottaa takana tulevat kuumakallet. Olen maassa jossa tapana tuntuu olevan etta pitaa menna ainakin se 20-30 kilsaa yli nopeusrajoituksen ja jos ei sita tee, takana olevat tulevat hulluiksi ja alkavat riehumaan siella. Ei mahdu kalloon kaikille etta ovat itse vastuussa jos puskevat mun takapeltiin.  Inhottaa jos on tuntemattomalla seudulla, ei saisi yhtaan hidastaa ja katsoa etta tulee mentya oikeaan suuntaan, onneksi on navigaattori niin voi menna vaikka risteyksesta vikasuuntaan ja sitten palailla pikku hiljaa oikealle reitille.

[/quote]jatkuu....

Onneksi on nyt tullut liukkaammat kelit niin pahimmat vauhtipetterit paasee ojan penkalle umpihankeen mietiskelemaan mihin olikaan kiire, ja talvirenkaita ei taalla sitten tunneta.

Minulla oli välissä kausi, ettei vain tarvinnut ajaa. Kaupat on kävelymatkan päässä, lapsilla koulut ja harrastuksen ihan lähellä. Päiväkoti oli aikanaan 3 km:n päässä, kun lähipäiväkoti paloi ja tuolla oli miehen työpaikka lähellä. Silloin piti ajaa paljon, kun mies reissasi paljon. Mutta kun lapset tulivat kouluikään, ei ollut tarvetta. Oikeastaan vain pitkillä matkoilla ajoin ja silloinkin valitsin helpon kelin ja rauhalliset ajat. Nyt on taas tilanne, että työmatka on pitkä ja pakko ajaa, kun julkisilla menee älytöntä kiertoreittiä, tuplasti enemmän kuin autolla. 3: en voi antaa miehen ajaa silloin, kun hän on omissa töissään. 

Ajamalla, vaimolla oli kanssa rattipelko mutta tehtiin kesälomamatka 2vk Etelä-Norjan kautta ja käsivarresta alas ja vaimo ajoi n. 80% ja otin pussikaljaa vieressä niin pelko jäi sille tielleen. Tuosta on aikaa n. 20 vuotta

Ap pelkää eniten muita autoja. Esim. mäkilähdössä menen ihan paniikkiin, jos joku on takana. Jos ei ole, se sujuu ongelmitta. 

Ajamalla, darling, ajamalla.

Lisäät vaan ajotunteja. Mene vaikka syrjäiselle parkkipaikalle tai metsätielle kikkailemaan autolla, kaasuttelemaan, jarruttelemaan. Ihan vaan varmuuden lisäämiseksi. Kyl se siit.

Annat miehen ajaa. 

Pelon voi voittaa vain ajamalla. Rohkeasti takaisin sinne auton rattiin. Kyllä se siitä.

Mulla tuo yhtäkkinen ajopelko liittyi paniikkihäiriöön. Olin itsekin ajanut 6 vuotta täysin ongelmitta, kun sitten yhtäkkiä en uskaltanut enää rattiin.

Pahimmillaan pelko oli talvella, koska talvella auto oli lähtenyt käsistä joskus. Olin ihan varma, että ajan kolarin tai saan sairaskohtauksen ratissa.

Hyperventiloitko ajaessa? Mitä tarkalleen pelkäät? Kannattaa miettiä mikä siis tarkalleen aiheuttaa pelon, pelkäätkö kolaria? Onko niin sattunut joskus? Ajamalla aluksi vaikka tuttuja reittejä tuo lähtee. Sitten alat laajentamaan sitä liikkumistasi.

Vain ajamalla. Nythän sinulla on taas lisää varmuutta kun selvisit tällaisesta kokemuksesta ilman ongelmia. Eikös?