Miksi LinkedInissä annetaan valheellinen kuva että työssä olisi koko ajan kivaa?
Miksei kerrota suoraan että välillä ei todellakaan ole kivaa? Varmaan joskus voi olla kivaakin, en sitä väitä.
Kommentit (53)
No somessa postailulla on aina joku tavoite. On se sitten verkostoituminen, kommenttien kalastelu, työpaikkojen löytäminen tai asiakkaiden tavoittaminen. Aika harvaa tavoitetta palvelee negatiivisuus. Toki voit hetkellisesti saada huomiota avautumalla kunnolla, mutta pidemmän päälle se kääntyy itseään vastaan.
Työelämä on tragikoomista pelleteatteria ja vaikka kuinka tekee kipeää niin pitää vain alistuen näytellä, hyssytellä ja vakuutella vakuuttelemasta päästyään, että kaikki on täydellisesti tai vielä pikkusen paremmin. Muuten saa kenkää ja otetaan aina uusi kuiviinimettävä reppana tilalle, jotta dynaaminen friikkishow jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on tragikoomista pelleteatteria ja vaikka kuinka tekee kipeää niin pitää vain alistuen näytellä, hyssytellä ja vakuutella vakuuttelemasta päästyään, että kaikki on täydellisesti tai vielä pikkusen paremmin. Muuten saa kenkää ja otetaan aina uusi kuiviinimettävä reppana tilalle, jotta dynaaminen friikkishow jatkuu.
Jollakin on huono päivä :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kovin järkevää valittaa ja nurista työelämän nurjista puolista työnantajan nimen alla. Siinä tulee riskiä ihan luottamuksellisuusnäkövinkkelistä. Helposti joku vähän taloa tai sinua tunteva pysty laskemaan 1+1 eli vaikka keitä muitakin ihmisiä postauksesi koskee. Eikä niin kivassa valossa.
Eli taustalla on silloin pelko omasta asemasta?
Pelkohan säätelee ihmisen toimintaa voimakkaammin kuin mikään muu tunne.
Ei vaan ammattimaisuus, luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuuden noudattaminen. Ei ole rakentava tapa ratkoa työpaikan sisäisiä ongelmia valittamalla niistä julkisesti. Ammattilaiset hoitavat ne muulla tavoin.
Tai no, oma asema on kyseessä sillä tavoin, että antaisit tosi amatöörimäisen kuvan, jos mustamaalaisit työnantajasi, asiakkaasi, työkaverisi tms julkisesti.
Tarinoissa kun on aina vähintään kaksi puolta. Ja kokeneet tajuaa, että kaikissa työpaikoissa on puolensa.
Jos on räikeitä rikkomuksia tai muita epäkohtia, niiden hoitamiseen on paremmat tavat kuin Linkkarissa avautuminen. Se kertoo enemmän valittajasta itsestään kuin muusta eikä se vie asioita parempaan suuntaan.
Juuri siksi työelämä saatta joisskain firmoissa mättää pahasti kun ktm ja trade -lampaat eivät uskalla sano totuutta.On lovemyjob, mahtaa pöhinää... etc. Lekurit ja duunarit nauraa meille:)
No minä pidän työstäni oikeasti, joten ehkä siksi ne harvat kerrat kun Linkkarissa jotain jaan, sävy on positiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oo järkevää valittaa pomosta, työkavereista tai asiakkaista kun omalla ja edustamasi firman nimissä kirjoittaa 😆
Mutta siis tarkoittaa oma profiili LinkedInissä siis tosiaan sitä että kirjoitat firman nimissä?
Siis toki jos on toimitusjohtaja tai ylintä johtoa tai viestintää, niin silloin ehkä.
Mutta voidaan tuo toki tulkita noin että edustaa ja siinä mielessä vähän hankala kirjoittaa.
Enkä tarkoittanut että pitäisi ketään haukkua, vaan enemmänkin sitä minkälaista työ on luonteeltaan henkisesti.
En kyllä alkaisi edes asiantuntija- ja pikkupomo roolissa konsulttifirmassa työskentelevänä avautumaan linkkarissa työn henkisestä kuormittavuudesta. Jos mulla lukee profiilissa firman nimi, edustan siellä myös sitä.
Ja en kyllä ostaisi keneltäkään konsultilta tuntiakaan työtä, jos vastaan tulisi hänen avautumista työn rankkuudesta; voin sen verran keventää kuormitusta etten tilaa häneltä töitä.Mikä ostamisperuste tuo on?
Eikö konsultin referenssit ole huomattavasti tärkeämpiä?
Jätätkö hyvän kirjan lukematta tai ostamatta jos kirjailija on valittanut että kirjoittamisprosessi oli rankka?
Miksi ihmeessä ostaisin jo valmiiksi kuormittuneelta henkilöltä mitään? Jotta saisin juosten ksten tehdyn projektin, jonka konsultti on tehnyt toisella kädellä hutiloiden?
Kun myyn projekteja, asiakkaalle myydään aina jaksava ja täysipainoisesti projektiin keskittyvä konsultti, eikä kuormitusta valittava ylityöllistetty burniksen partaalla oleva ihmisraunio (vaikkei myytäisi ns. täysiä tunteja mutta mielikuva pitää jäädä 100% työpanoksesta)
Mielikuva ei aina vastaa toteutunutta todellisuutta, mutta joillekin se on silti sitä tärkeämpi.
No jos asiakas ostaa 200 tuntia työtä ja projektin kesto on esimerkiksi 3 kuukautta, niin kaikki kyllä tietävät, että projektia ei tehdä 100% työajasta, mutta ei sitä asiakkaalle hierota naamaan, että joo, että tämähän ei ole meidän ykkösprioriteetti ja Jakella on tässä sitten muitakin projekteja yhtä aikaa menossa.
Vierailija kirjoitti:
No minä pidän työstäni oikeasti, joten ehkä siksi ne harvat kerrat kun Linkkarissa jotain jaan, sävy on positiivinen.
Mä luulen, että sun postaukset ei ärsytäkään valtaosaa. On ihan ok silloin tällöin iloita hyvin menneestä projektista tai uudesta työpaikasta tai hehkuttaa sitä, miten useinpina aamuina on kiva tavata mukavia työkavereita.
Eri reaktion aiheuttavat teennäiset postaukset tyyliin "Olen viime aikoina pohtinut paljon nöyryyttä. Nöyryyttä korosti jo ensimmäinen esimiehenikin. Mielestäni nöyryys onkin askel työssä menestymiseen! Mitä sinä ajattelet nöyryydestä?". Samalla kaavalla tuutataan tiheästi ulos postauksia, joissa harvoin on mitään kovin oivaltavaa ja jotka poikkeuksetta loppuvat kysymykseen. Tekisi mieli antaa vinkki, että jos postaus on oikeasti kiinnostava, ihmiset kommentoivat sitä ihan ilman kehoitustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pidän työstäni oikeasti, joten ehkä siksi ne harvat kerrat kun Linkkarissa jotain jaan, sävy on positiivinen.
Mä luulen, että sun postaukset ei ärsytäkään valtaosaa. On ihan ok silloin tällöin iloita hyvin menneestä projektista tai uudesta työpaikasta tai hehkuttaa sitä, miten useinpina aamuina on kiva tavata mukavia työkavereita.
Eri reaktion aiheuttavat teennäiset postaukset tyyliin "Olen viime aikoina pohtinut paljon nöyryyttä. Nöyryyttä korosti jo ensimmäinen esimiehenikin. Mielestäni nöyryys onkin askel työssä menestymiseen! Mitä sinä ajattelet nöyryydestä?". Samalla kaavalla tuutataan tiheästi ulos postauksia, joissa harvoin on mitään kovin oivaltavaa ja jotka poikkeuksetta loppuvat kysymykseen. Tekisi mieli antaa vinkki, että jos postaus on oikeasti kiinnostava, ihmiset kommentoivat sitä ihan ilman kehoitustakin.
Meinaat että on sinun asiasi määritellä mikä on ok ja mikä ei? Ja miksei voisi laittaa postaukseen kysymystä? Sillähän sitä mahdollista keskustelua voi pyytää.
LinkedIn on välillä tosi nolo paikka. Pahimmat tyypit on niitä joiden titteli on joku ”helping companies to calibrate their customer engagement” tai “Unicorn LION doing best to keep companies relevant in this complex world” ELI MITÄ TEET?
Toinen inhokki on ihmisryhmä, jonka pitää ennen lomaa/loman aikana päivittää, että miten ei malttaisi millään lomailla kun työ on niin kivaa. Joku idiootti innostuu vielä postaamaan kuvan lomalta, kun tekee töitä. Tietysti.
Harmillisesti ne jotka siellä on äänessä eniten toitottaa samaa p*skaa päivästä toiseen ja tämä pieni rinki tykkää toistensa jutuista, jotka 99% ajasta on muka oivaltavia itsestäänselvyyksiä. Ja ne joilla olisi OIKEASTI mielenkiintoista sanottavaa, ovat hiljaa, ettei heitä vaan liitetä tähän hypejengiin.
Kaikki some on narsistista kusetusta, ja naiset rakastavat sitä. Naiset pakottivat kaikki somen käyttäjiksi. Some on pilannut maailman, ja naiset aiheuttivat sen pakottamalla some kaikkialla ja kaikkeen ja kaikille, vaikkei some oikeasti sovi moneen asiaan ollenkaan eikä monelle ihmiselle ollenkaan.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pidän työstäni oikeasti, joten ehkä siksi ne harvat kerrat kun Linkkarissa jotain jaan, sävy on positiivinen.
Mä luulen, että sun postaukset ei ärsytäkään valtaosaa. On ihan ok silloin tällöin iloita hyvin menneestä projektista tai uudesta työpaikasta tai hehkuttaa sitä, miten useinpina aamuina on kiva tavata mukavia työkavereita.
Eri reaktion aiheuttavat teennäiset postaukset tyyliin "Olen viime aikoina pohtinut paljon nöyryyttä. Nöyryyttä korosti jo ensimmäinen esimiehenikin. Mielestäni nöyryys onkin askel työssä menestymiseen! Mitä sinä ajattelet nöyryydestä?". Samalla kaavalla tuutataan tiheästi ulos postauksia, joissa harvoin on mitään kovin oivaltavaa ja jotka poikkeuksetta loppuvat kysymykseen. Tekisi mieli antaa vinkki, että jos postaus on oikeasti kiinnostava, ihmiset kommentoivat sitä ihan ilman kehoitustakin.
Meinaat että on sinun asiasi määritellä mikä on ok ja mikä ei? Ja miksei voisi laittaa postaukseen kysymystä? Sillähän sitä mahdollista keskustelua voi pyytää.
Menikö sulta kenties ohi kirjoittajan pointti siitä, että keskustelua syntyy ilman kysymystäkin, jos keskusteltava aihe on mielenkiintoinen tai herättää tunteita? Harvoinpa tälläkään palstalla tarvii erityisesti pyytää kommenttia omaan tekstiinsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pidän työstäni oikeasti, joten ehkä siksi ne harvat kerrat kun Linkkarissa jotain jaan, sävy on positiivinen.
Mä luulen, että sun postaukset ei ärsytäkään valtaosaa. On ihan ok silloin tällöin iloita hyvin menneestä projektista tai uudesta työpaikasta tai hehkuttaa sitä, miten useinpina aamuina on kiva tavata mukavia työkavereita.
Eri reaktion aiheuttavat teennäiset postaukset tyyliin "Olen viime aikoina pohtinut paljon nöyryyttä. Nöyryyttä korosti jo ensimmäinen esimiehenikin. Mielestäni nöyryys onkin askel työssä menestymiseen! Mitä sinä ajattelet nöyryydestä?". Samalla kaavalla tuutataan tiheästi ulos postauksia, joissa harvoin on mitään kovin oivaltavaa ja jotka poikkeuksetta loppuvat kysymykseen. Tekisi mieli antaa vinkki, että jos postaus on oikeasti kiinnostava, ihmiset kommentoivat sitä ihan ilman kehoitustakin.
Meinaat että on sinun asiasi määritellä mikä on ok ja mikä ei? Ja miksei voisi laittaa postaukseen kysymystä? Sillähän sitä mahdollista keskustelua voi pyytää.
Menikö sulta kenties ohi kirjoittajan pointti siitä, että keskustelua syntyy ilman kysymystäkin, jos keskusteltava aihe on mielenkiintoinen tai herättää tunteita? Harvoinpa tälläkään palstalla tarvii erityisesti pyytää kommenttia omaan tekstiinsä!
Itse asiassa valtaosa keskustelun avauksista täälläkin taitaa sisältää kysymyksen..
Mielikuva on ainoa, mitä meillä on, jos henkilö ei ole ennestään tuttu.
Referenssikin kertoo lähinnä siitä, että joskus on tehnyt jotain. Vaikka olisi kuinka hienoja refejä, jos vaikuttaa olevan uupunut ja kuormittunut, en ainakaan itse ryhdy yhteistyöhön. Annan keräillä voimia rauhassa mieluummin.