Lue keskustelun säännöt.
Kulujen jako parisuhteessa
Laura
11.10.2020 |
Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa lähitulevaisuudessa, mieheni taloon. Miehellä on lapsia, jotka asuvat hänellä joka toinen viikko, minulla ei ole lapsia. Mies tienaa vajaa 2,5 kertaa enemmän kuin minä.
Mietin kulujen jakoa. Mies ehdottaa, että jaamme kaikki juoksevat kulut puoliksi, ja hän pitää talolainan kokonaan itsellään. Tulen siis asumaan ikäänkuin vuokralla.
Olenko niuho, kun mietin, että joudun maksamaan puolet käyttökustannuksista, joissa on tietysti lasten tuomia kuluja mukana?
Toisaalta, miehellä olisi lainan maksu, johon en osallistu...
Mitä mieltä, onko ok järjestely? En ole ennen ollut tällaisessa tilanteessa, niin pää on täynnä kysymysmerkkejä.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tilannetta, jossa olisitte avioliitossa. Jos jompi kumpi teistä olisi velkajärjestelyssä, teidän yhteiset menot jaettaisi tulojen mukaisessa suhteessa. Mies maksaisi oman talolainansa, koska sinun velvollisuutesi ei ole kartuttaa hänen omaisuuttaan. Toiseksi hän maksaisi omien lastensa kulut.
Jos sinun nettotulosi olisi 2000€, miehen 4500€ eli yhteensä 6500€, sinun osuutesi olisi n. 30% yhteisistä "juoksevista" kuluista. Tässä siis huomioitaisi myös tavanomaiset elinkustannukset kuten ruoka ja vaatteet.
Tällainen laskelma löytynee Takuusäätiön sivulta.
Harva ottaa moisen lokin asuntoonsa asumaan, kun ei tarvitse huolehtia mistään talon remonttikuluista vaikka asuntoa kuluttaakin. Vähintään se puolet pitäisi maksaa palkasta huolimatta tai sitten jää asumaan siihen pieneen vuokra-asuntoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
No minun mielestä ei todellakaan. On todella ylellistä, että voi asua jossain pelkästään maksamalla puolet juoksevista kuluista. En ottaisi omaan asuntooni ketään asumaan maksaen pelkästään juoksevat kulut. Asunto kuitenkin kuluu enemmän ja kaiken lisäksi on vähemmän säilytys- ja muita tiloja, kun toisenkin tavarat pitää saada mahtumaan asuntoon. Ja itse kuitenkin maksaisin kaikki remppakulut.
Miksi? Minä siis asun puolisoni omistamassa asunnossa ja maksan puolet juoksevista kuluista. Niihin sisältyvät tavanomaiset remppakulut. Sitten jos aletaan vaihtaa lämmitysjärjestelmää tai sukittaa putkia tai tehdä muita useiden tuhansien investointeja, jotka nostavat kiinteistön arvoa, neuvotellaan minun osuudestani, mutta tietysti tavalliset rempat (pintaremontit yms) maksetaan puoliksi, yhdessähän tässä asutaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tilannetta, jossa olisitte avioliitossa. Jos jompi kumpi teistä olisi velkajärjestelyssä, teidän yhteiset menot jaettaisi tulojen mukaisessa suhteessa. Mies maksaisi oman talolainansa, koska sinun velvollisuutesi ei ole kartuttaa hänen omaisuuttaan. Toiseksi hän maksaisi omien lastensa kulut.
Jos sinun nettotulosi olisi 2000€, miehen 4500€ eli yhteensä 6500€, sinun osuutesi olisi n. 30% yhteisistä "juoksevista" kuluista. Tässä siis huomioitaisi myös tavanomaiset elinkustannukset kuten ruoka ja vaatteet.
Tällainen laskelma löytynee Takuusäätiön sivulta.
Harva ottaa moisen lokin asuntoonsa asumaan, kun ei tarvitse huolehtia mistään talon remonttikuluista vaikka asuntoa kuluttaakin. Vähintään se puolet pitäisi maksaa palkasta huolimatta tai sitten jää asumaan siihen pieneen vuokra-asuntoonsa.
Miten ihmeessä kaikki lapsia omaavan henkilön omakotitaloon muuttavat olisivat persaukisia vuokra-asujia? Ai siksi, että muut eivät siihen suostuisi? Suurella osalla 30-50 -vuotiaita on jo omistusasunnot. Nyt ei puhuttu mistään aikuista elämäänsä aloittevista juuri teiniyden jättäneistä ihmisistä.
Sitäkin pitää miettiä, kannattaako toisen myydä kotiaan heti, etenkin jos se on harkiten hankittu löytö.
Olin kerran erään sinkkumiehen omakotitalossa yötä ystäväni kanssa. Suihku oli ihan kammottava luola jossain kellarin nurkassa ja koko talo oli kyllä täysin epäviihtyisä ja osittain kalustamaton ja siellä haisi öljy. Ei kyllä saanut minulta statuspisteitä tuo omakotitalo enkä usko, että kukaan nainen suostuisi muuttamaan siihen taloon ilman todella suuria muutoksia, olkoon kuinka omakotitalo ja paljon neliöitä.
Ihmettelen kyllä näitä parisuhdeasioissa heti lokkeiluksi ja hyväksikäyttäjistä puhujia. Ihan kuin parisuhde olisi vain rahan ja kotitöiden tasan jakoa. Samaan tapaan kun lapset jakaa jäätelöä viivaimen kanssa.
Rahasta on tärkeää päästä yhteisymmärrykseen, mutta suhteessa on muutakin. Silloin kun minulla on olleet ne isommat tulot, niin ei mitenkään epäreilulta tuntunut maksaa isompaa osaa kuluista. Ja silloin kun rahaa ei ole, niin eipä sillä pitäisi väliä olla kumman pullonpalautuksilla ne makaronit ostaa.
Tällä hetkellä meillä järjestely, jossa miehellä on omaisuutta, johon kuuluu meidän koti. Hänen lapsi on meillä joka toinen viikko. Hän vastaa itse lainastaan. Hän maksaa sähkön, minä veden, jätehuollon ja ostan suurimman osan ruuasta. Lämmitys laitetaan puoliksi. Järjestely on molemmille taloudellisesti kannattava, yksin maksaisin paljon enemmän. Jos mies asuisi yksin, niin kaikki samat kulut tulisi ja luultavasti kalliimmalla, koska minä aika tarkkaan seuraan menoja ja kulutusta. Minulle jää omat säästöt talteen ja miehen omaisuus karttuu. Tietysti jos hän yllättäen kuolee, niin joudun luopumaan kodistani. Joku tämän näkee lokkeiluna, joku sillä, että mies käyttää hyväksi, mutta meille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
Aloittaja voi pysyä vuokramurjussaan. Tämähän ei palstalokeille tietenkään käy, koska miehen pitää nostaa naisen elintasoa
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä näitä parisuhdeasioissa heti lokkeiluksi ja hyväksikäyttäjistä puhujia. Ihan kuin parisuhde olisi vain rahan ja kotitöiden tasan jakoa. Samaan tapaan kun lapset jakaa jäätelöä viivaimen kanssa.
Rahasta on tärkeää päästä yhteisymmärrykseen, mutta suhteessa on muutakin. Silloin kun minulla on olleet ne isommat tulot, niin ei mitenkään epäreilulta tuntunut maksaa isompaa osaa kuluista. Ja silloin kun rahaa ei ole, niin eipä sillä pitäisi väliä olla kumman pullonpalautuksilla ne makaronit ostaa.
Tällä hetkellä meillä järjestely, jossa miehellä on omaisuutta, johon kuuluu meidän koti. Hänen lapsi on meillä joka toinen viikko. Hän vastaa itse lainastaan. Hän maksaa sähkön, minä veden, jätehuollon ja ostan suurimman osan ruuasta. Lämmitys laitetaan puoliksi. Järjestely on molemmille taloudellisesti kannattava, yksin maksaisin paljon enemmän. Jos mies asuisi yksin, niin kaikki samat kulut tulisi ja luultavasti kalliimmalla, koska minä aika tarkkaan seuraan menoja ja kulutusta. Minulle jää omat säästöt talteen ja miehen omaisuus karttuu. Tietysti jos hän yllättäen kuolee, niin joudun luopumaan kodistani. Joku tämän näkee lokkeiluna, joku sillä, että mies käyttää hyväksi, mutta meille sopii.
No aika selkeä lokki olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä näitä parisuhdeasioissa heti lokkeiluksi ja hyväksikäyttäjistä puhujia. Ihan kuin parisuhde olisi vain rahan ja kotitöiden tasan jakoa. Samaan tapaan kun lapset jakaa jäätelöä viivaimen kanssa.
Rahasta on tärkeää päästä yhteisymmärrykseen, mutta suhteessa on muutakin. Silloin kun minulla on olleet ne isommat tulot, niin ei mitenkään epäreilulta tuntunut maksaa isompaa osaa kuluista. Ja silloin kun rahaa ei ole, niin eipä sillä pitäisi väliä olla kumman pullonpalautuksilla ne makaronit ostaa.
Tällä hetkellä meillä järjestely, jossa miehellä on omaisuutta, johon kuuluu meidän koti. Hänen lapsi on meillä joka toinen viikko. Hän vastaa itse lainastaan. Hän maksaa sähkön, minä veden, jätehuollon ja ostan suurimman osan ruuasta. Lämmitys laitetaan puoliksi. Järjestely on molemmille taloudellisesti kannattava, yksin maksaisin paljon enemmän. Jos mies asuisi yksin, niin kaikki samat kulut tulisi ja luultavasti kalliimmalla, koska minä aika tarkkaan seuraan menoja ja kulutusta. Minulle jää omat säästöt talteen ja miehen omaisuus karttuu. Tietysti jos hän yllättäen kuolee, niin joudun luopumaan kodistani. Joku tämän näkee lokkeiluna, joku sillä, että mies käyttää hyväksi, mutta meille sopii.
No aika selkeä lokki olet.
Selkeästi mies käyttää hyväksi omaisuuden keräämiseen, talouden pitoon ja lapsen hoitoon. Vaihtaa sitten nuoreen pimuun, kun lapsi pärjää omillaan. Nainen jää tyhjän päälle ja miehellä iso omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
Aloittaja voi pysyä vuokramurjussaan. Tämähän ei palstalokeille tietenkään käy, koska miehen pitää nostaa naisen elintasoa
Niin, eihän omakotitalo voi koskaan olla murju...
Tää maa on kuule turvoksiin asti täynnä omakotitaloja joita kukaan ei huoli ilmaiseksikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
Aloittaja voi pysyä vuokramurjussaan. Tämähän ei palstalokeille tietenkään käy, koska miehen pitää nostaa naisen elintasoa
Joo ihan uudesta vuokra-asunnosta, olin ensimmäinen asukas, alueelta läheltä keskustaa muutto 50-luvun peruskorjaamattomaan rintamamiestaloon, ilman suihkua, laitakaupungille. Kyllä luksukselta tuntui värjötellä sateen läpi kantovesisaunalle, sen sijaan, että olisi vaan napsauttanut uuden saunan päälle isossa modernissa kylppärissä.
-eri kuin aloittaja
Nainen saa 1500e
Mies saa 3750 e
Verotuksen jälkeen
1300e
2800e
Mun mielestä riittää että nainen maksaa n. 30% kuluista mutta vain omat ruokansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
Tulojen suhteessa -pohdinnassa on otettava huomioon myös lasten kulut. Eli ei niin, että koska mies tienaa x3 naiseen verrattuna, maksaa hän aikuisten asumiskuluista 3/4. Menoja ne ovat elatusmaksutkin, eikä voi olettaa että nainen kuuluu elatettaviin. Miehen palkasta kun vähentää lasten kulut, voi olla että tuloero on tasoittunut jo aika lailla.
Tähän voi sanoa, etteivät lasten kulut ole naisen ongelma, mutta ei naisen tulotasokaan sinänsä ole miehen ongelma. Viisas mies pitää taloudet erillään ja aikuisen naisen "tulojen mukaan" elättämisen sijaan säästää lapsilleen jos ylimääräistä jää. Nainen voi sitten elää nimenomaan omien tulojensa mukaan, mihin riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tilannetta, jossa olisitte avioliitossa. Jos jompi kumpi teistä olisi velkajärjestelyssä, teidän yhteiset menot jaettaisi tulojen mukaisessa suhteessa. Mies maksaisi oman talolainansa, koska sinun velvollisuutesi ei ole kartuttaa hänen omaisuuttaan. Toiseksi hän maksaisi omien lastensa kulut.
Jos sinun nettotulosi olisi 2000€, miehen 4500€ eli yhteensä 6500€, sinun osuutesi olisi n. 30% yhteisistä "juoksevista" kuluista. Tässä siis huomioitaisi myös tavanomaiset elinkustannukset kuten ruoka ja vaatteet.
Tällainen laskelma löytynee Takuusäätiön sivulta.
Harva ottaa moisen lokin asuntoonsa asumaan, kun ei tarvitse huolehtia mistään talon remonttikuluista vaikka asuntoa kuluttaakin. Vähintään se puolet pitäisi maksaa palkasta huolimatta tai sitten jää asumaan siihen pieneen vuokra-asuntoonsa.
Miten ihmeessä kaikki lapsia omaavan henkilön omakotitaloon muuttavat olisivat persaukisia vuokra-asujia? Ai siksi, että muut eivät siihen suostuisi? Suurella osalla 30-50 -vuotiaita on jo omistusasunnot. Nyt ei puhuttu mistään aikuista elämäänsä aloittevista juuri teiniyden jättäneistä ihmisistä.
Sitäkin pitää miettiä, kannattaako toisen myydä kotiaan heti, etenkin jos se on harkiten hankittu löytö.
Maksuhaluttomuushan konkretisoituu, jos toisen omistama asunto pistetään vuokralle. Silloin se asunto maksaa itse itseään pois, koska joku muu maksaa siinä asumisesta, kuten ihmiset yleensä tekee. Mutta mies maksaa itse velkaansa, koska sinä et maksakaan asumisesta. Joku toinen maksaa lainasi, koska sinulla on luxus asua jossain muualla ilmaiseksi. No ehkä omat vetesi joudut maksamaan. Sama juttu jos ylimääräinen asunto myydään. Voi laittaa rahat poikimaan, koska kiinteitä asumisen kuluja ei tule (toisen siivellä eläessä). Oikeastaan tuo on ihan sama, kuin vuokralaiset haluaisivat asua yhtiövastikkeen hinnalla, "koska sulla on se laina kuitenkin ja maksat sitä omaisuutesi kartuttamiseksi, ei me siitä hyödytä". Mutta suhde, se muuttaa raha-asiat, ja yhtäkkiä tässä ei olekaan mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaa tilannetta, jossa olisitte avioliitossa. Jos jompi kumpi teistä olisi velkajärjestelyssä, teidän yhteiset menot jaettaisi tulojen mukaisessa suhteessa. Mies maksaisi oman talolainansa, koska sinun velvollisuutesi ei ole kartuttaa hänen omaisuuttaan. Toiseksi hän maksaisi omien lastensa kulut.
Jos sinun nettotulosi olisi 2000€, miehen 4500€ eli yhteensä 6500€, sinun osuutesi olisi n. 30% yhteisistä "juoksevista" kuluista. Tässä siis huomioitaisi myös tavanomaiset elinkustannukset kuten ruoka ja vaatteet.
Tällainen laskelma löytynee Takuusäätiön sivulta.
Harva ottaa moisen lokin asuntoonsa asumaan, kun ei tarvitse huolehtia mistään talon remonttikuluista vaikka asuntoa kuluttaakin. Vähintään se puolet pitäisi maksaa palkasta huolimatta tai sitten jää asumaan siihen pieneen vuokra-asuntoonsa.
Miten ihmeessä kaikki lapsia omaavan henkilön omakotitaloon muuttavat olisivat persaukisia vuokra-asujia? Ai siksi, että muut eivät siihen suostuisi? Suurella osalla 30-50 -vuotiaita on jo omistusasunnot. Nyt ei puhuttu mistään aikuista elämäänsä aloittevista juuri teiniyden jättäneistä ihmisistä.
Sitäkin pitää miettiä, kannattaako toisen myydä kotiaan heti, etenkin jos se on harkiten hankittu löytö.
Maksuhaluttomuushan konkretisoituu, jos toisen omistama asunto pistetään vuokralle. Silloin se asunto maksaa itse itseään pois, koska joku muu maksaa siinä asumisesta, kuten ihmiset yleensä tekee. Mutta mies maksaa itse velkaansa, koska sinä et maksakaan asumisesta. Joku toinen maksaa lainasi, koska sinulla on luxus asua jossain muualla ilmaiseksi. No ehkä omat vetesi joudut maksamaan. Sama juttu jos ylimääräinen asunto myydään. Voi laittaa rahat poikimaan, koska kiinteitä asumisen kuluja ei tule (toisen siivellä eläessä). Oikeastaan tuo on ihan sama, kuin vuokralaiset haluaisivat asua yhtiövastikkeen hinnalla, "koska sulla on se laina kuitenkin ja maksat sitä omaisuutesi kartuttamiseksi, ei me siitä hyödytä". Mutta suhde, se muuttaa raha-asiat, ja yhtäkkiä tässä ei olekaan mitään outoa.
Senpä takia fiksuinta on jakaa säästö eikä miettiä kulujakoa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa 1500e
Mies saa 3750 e
Verotuksen jälkeen
1300e
2800e
Mun mielestä riittää että nainen maksaa n. 30% kuluista mutta vain omat ruokansa.
Lasten kulujen jälkeen 1800 ja 1300, miehellä lainanlyhennys maksettavana vielä tästä. Eikö kyse ollutkaan konkreettisesta elintasosta eikä tulonsiirrosta, alkaa olla aika samaa luokkaa? Yhtä paljon jää kk käyttöön. Ja tästä miehen pitäisi vielä valtaosa maksaa juoksevista kuluista.
Ainakaan suoraan ei kehdata sanoa, että jos mies saa säästettyä asuntoon samalla, pitäisi hänen siirtää säästöön sama summa myös avopuolison tilille tai vaihtoehtoisesti antaa asua ilmaiseksi, koska epistä. Että sekä omaisuus, että käyttövarat olisivat samat, vaikka mies tienaa enemmän. Mikä on sun, on myös mun. Mikä on mun, on vain mun. Ja lasten on turha haaveilla perinnöstä, vaikka omani sain aikanaan. Sori, se suli kun tasattiin elintasoja eri muikkeleiden kanssa, cheers!
Me ollaan ilmeisesti outo pariskunta, ainakin kun tätä ketjua lukee.
Minulla omistusasunto ja kaksi lasta edellisestä liitosta. Nykyinen mieheni myi oman asuntonsa ja muutti luokseni. Hänellä myös kaksi lasta. Asunto rahat hänellä on säästötilillä ja tarkoitus olisi hankkia joskus uusi yhteinen asunto. Mies lauttaa X summan joka kuukausi tililleni. Se kattaa hänen asumisensa, veden ja sähkön. Summa on myös pienempi, mitä hänellä ennen meni asumiseen. Kotivakuutus menee puoliksi. Vanhimmat lapset ovat muuttaneet omilleen ja kumpikin avustaa omaa lastaan niin kuin haluaa. Ruokakaupassa käy se kumpi kerkee. Hän voi joskus pyytää myös voisinko käydä kaupassa. Enkä todellakaan pyydä rahaa hänen ostoksista.
Rahasta ei riidellä. Pitkässä juoksussa uskon, että kumpikin käyttää toiseen yhtä paljon rahaa.
Voisiko joku nyt kertoa minulle, jonka talossa "lokkeilee" mies, miten muka elätän häntä?
Jos asuisin yksin maksaisin
1000€ lainaa
50€ sähköä
20€ vettä
50€ kiinteistöveroa
10€ jätemaksua
150€ remonttisäästöön
400€ ruokaan.
Nyt maksan
1000€ lainaa
100€ remonttisäästöön (mies laittaa 50€)
200€ ruokaan
En käsitä mitä tässä menetän?
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ilmeisesti outo pariskunta, ainakin kun tätä ketjua lukee.
Minulla omistusasunto ja kaksi lasta edellisestä liitosta. Nykyinen mieheni myi oman asuntonsa ja muutti luokseni. Hänellä myös kaksi lasta. Asunto rahat hänellä on säästötilillä ja tarkoitus olisi hankkia joskus uusi yhteinen asunto. Mies lauttaa X summan joka kuukausi tililleni. Se kattaa hänen asumisensa, veden ja sähkön. Summa on myös pienempi, mitä hänellä ennen meni asumiseen. Kotivakuutus menee puoliksi. Vanhimmat lapset ovat muuttaneet omilleen ja kumpikin avustaa omaa lastaan niin kuin haluaa. Ruokakaupassa käy se kumpi kerkee. Hän voi joskus pyytää myös voisinko käydä kaupassa. Enkä todellakaan pyydä rahaa hänen ostoksista.
Rahasta ei riidellä. Pitkässä juoksussa uskon, että kumpikin käyttää toiseen yhtä paljon rahaa.
Eli mies maksaa vain oman osansa vedestä, sähköstä ja puolet kotivakuutuksesta? Vai puolet juoksevista kuluista?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt kertoa minulle, jonka talossa "lokkeilee" mies, miten muka elätän häntä?
Jos asuisin yksin maksaisin
1000€ lainaa
50€ sähköä
20€ vettä
50€ kiinteistöveroa
10€ jätemaksua
150€ remonttisäästöön
400€ ruokaan.Nyt maksan
1000€ lainaa
100€ remonttisäästöön (mies laittaa 50€)
200€ ruokaanEn käsitä mitä tässä menetän?
Laskelmistasi päätelleen miehesi maksaa juoksevat asumisen kulut kokonaisuudessaan, säästää jopa SINUN talosi remonttiin ja jakaa ruokakulut. Ja se on hänelle reilu, hyvä sopimus. Sinulle myös. Ap sen sijaan pohtii, onko reilua että hän joutuisi maksamaan jopa puolet juoksevista kuluista. Laita ap miehesi tilalle ja siinäpä se.
Tuo ei kai ollut ap?