Lue keskustelun säännöt.
Kulujen jako parisuhteessa
Laura
11.10.2020 |
Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa lähitulevaisuudessa, mieheni taloon. Miehellä on lapsia, jotka asuvat hänellä joka toinen viikko, minulla ei ole lapsia. Mies tienaa vajaa 2,5 kertaa enemmän kuin minä.
Mietin kulujen jakoa. Mies ehdottaa, että jaamme kaikki juoksevat kulut puoliksi, ja hän pitää talolainan kokonaan itsellään. Tulen siis asumaan ikäänkuin vuokralla.
Olenko niuho, kun mietin, että joudun maksamaan puolet käyttökustannuksista, joissa on tietysti lasten tuomia kuluja mukana?
Toisaalta, miehellä olisi lainan maksu, johon en osallistu...
Mitä mieltä, onko ok järjestely? En ole ennen ollut tällaisessa tilanteessa, niin pää on täynnä kysymysmerkkejä.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
Minä olen. Eksäni. Sen sijaan isäni maksoi vain omat kulunsa, äiti hoiti omansa ja lasten.
Ap, miksi ette jakaisi sinun muutostasi tulevaa säästöä sen sijaan, että jaatte kuluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Oletko koskaan huomannut, kumpi tekee parisuhteissa valtaosan kotitöistä?
En nyt tarkoita äitiäsi, koska tuskin kiinnitit asiaa mitää huomiota.
Tarkoitan mahdollisia aiempia puolisoitasi.
Lonkkaa on tietenkin kiva vetää sohvalla ja harrastuksissa on mukavaa käydä, kun vaimo tekee valtaosan kotitöistä eikä saa tekemistään loputtomista kotitöistä yleensä yhtään mitään korvausta.
Kotityöt on täysin eri asia kuin maksaminen asumisestaan. Ja voitko lopettaa vammaiset paskamiesyleistyksesi? Eikö sun pitäisi olla kampaamassa maton hapsuja nytkin, btw.
Eivät todellakaan ole, koska kyse on ilmaisesta ja loputtomiin jatkuvasta työstä.
Maksaako vuokranantajat sinkuille siitä että ne tekee kotitöitä, vai mihin tämä ajatuksesi oikein perustuu?
Ihan itse valitset nyhjätä niitä jalkalistojasi räitllä päivittäin ja luutua asuntosi kattoja viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
:D
Hyvän vitsin murjaisit. Lukemattomat suomalaisnaiset elättävä suomalaisia juoppomiehiään.
Jälkimmäiset yleensä kieltäytyvät maksamasta aiempien liittojensa lapsista tulleet kulut hankkimalla makshäiriön. Kaikenlaista oppi aiemmassa työpaikassa rahoitusyhtiössä, jonne "kunnolliset" ja täysin maksukyvyttömät isukit soittivat.
Yök.
Hyvät lähteet sulla, vai kerroitko omista sosiaalisista ympyröistä lähiräkäläsi asiakkaineen?
Voit toki linkittää vaikka tältä palstalta keskustelun, jossa mies vaatii naista elättämään itseään, kunhan vain mies vaivautuu rättikassiensa kanssa naisen asunnolle. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!
Lähinnä ajattelin, että voisin pitää asuntoni ja olla paljon miehen kodissa, jolloin molemmat hoitavat oman kotinsa kulut. Mies toki voisi myös vierailla luonani lapsettomina viikkoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
Minä olen. Eksäni. Sen sijaan isäni maksoi vain omat kulunsa, äiti hoiti omansa ja lasten.
Ap, miksi ette jakaisi sinun muutostasi tulevaa säästöä sen sijaan, että jaatte kuluja?
Ja yhtäänhän naiset ei käytä värikynää tarinoissaan. Maksoitko todellakin kokonaan asumisenne eksäsi kanssa? Entä äitisi, isä ei maksanut asumisestaan mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
No miksi edes harkitset muuttavasi miehen luo asumaan, jos rakastat kotiasi eikä uusi tilanne olisi parempi kuin nykyinen. Ettekö voi tapailla vaikka asutte eri asunnoissa eikä sinun tarvitse sotkeentua lapsiperhearkeen. Katsokaa tilanne uudelleen, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Itse sinuna en edes harkitsisi yhteenmuuttoa ennen kuin lapset ovat aikuistuneet. Mukavampi asua vain omassa ihanassa asunnossa ja ottaa yhteisistä hetkistä vain rusinat päältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
Minä olen. Eksäni. Sen sijaan isäni maksoi vain omat kulunsa, äiti hoiti omansa ja lasten.
Ap, miksi ette jakaisi sinun muutostasi tulevaa säästöä sen sijaan, että jaatte kuluja?
Koska miehellä on säästöä se, että ap suunnilleen ilmantuu paikalle. Tämä on naisten logiikka. Sen lisäksi, että hyötyy myös esteettisesti sekä naisellisen lämmön kautta. Jos nyt ei kaikkia kuluja maksa, asumisen täytyy olla ilmaista ainakin, koska em. hyödyt. Miehen omaisuus on tuhlattava luonnonvara läpi hänen elämänsä. Yleensä muiden toimesta. Naisen omaisuus on naisen omaisuutta johon ei kosketa, koska naisten pitää varautua tulevaan, kun ovat joka aspektilla alakynnessä elämässä. Siten säilyttää itsellisyyden, vaikka läpi elämän elinkulut ovat muiden hoidossa tai ainakin kompensaatiota odotetaan sieltä täältä. Naiset haluavat edelleen, että miehet pitävät heistä huolta, jotta voivat näyttää itsenäisiltä. Vähän kuin teinit, jotka ovat jo niiin itsenäisiä lapsuudenkodin turvasta käsin.
T. feministi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
:D
Hyvän vitsin murjaisit. Lukemattomat suomalaisnaiset elättävä suomalaisia juoppomiehiään.
Jälkimmäiset yleensä kieltäytyvät maksamasta aiempien liittojensa lapsista tulleet kulut hankkimalla makshäiriön. Kaikenlaista oppi aiemmassa työpaikassa rahoitusyhtiössä, jonne "kunnolliset" ja täysin maksukyvyttömät isukit soittivat.
Yök.
Hyvät lähteet sulla, vai kerroitko omista sosiaalisista ympyröistä lähiräkäläsi asiakkaineen?
Voit toki linkittää vaikka tältä palstalta keskustelun, jossa mies vaatii naista elättämään itseään, kunhan vain mies vaivautuu rättikassiensa kanssa naisen asunnolle. Kiitos.
Huvittavaa, että kaikki naiset vertautuvat muutamaan personallisuushäiriöiseen mieslapseen. Naisille ihan perustaso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!
Lähinnä ajattelin, että voisin pitää asuntoni ja olla paljon miehen kodissa, jolloin molemmat hoitavat oman kotinsa kulut. Mies toki voisi myös vierailla luonani lapsettomina viikkoina.
Miksi olisit paljon miehen kodissa, jos suunnilleen pitää maksaa että viihdyt? Ai, nyt ehkä haluatkin hyödyntää väljempää elintilaa, mutta leikkiä että viihdyt paremmin omassa kodissasi (koska maksaa vähemmän)? Ei kannata mennä leikkimään kotia jos ei halua. Mies voi vierailla lapsivapaina niin omat elämät ja taloudet säilyy, eikä hänen tarvitse maksaa sinulle siitä, että kestät hänen lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!
Lähinnä ajattelin, että voisin pitää asuntoni ja olla paljon miehen kodissa, jolloin molemmat hoitavat oman kotinsa kulut. Mies toki voisi myös vierailla luonani lapsettomina viikkoina.
Miksi olisit paljon miehen kodissa, jos suunnilleen pitää maksaa että viihdyt? Ai, nyt ehkä haluatkin hyödyntää väljempää elintilaa, mutta leikkiä että viihdyt paremmin omassa kodissasi (koska maksaa vähemmän)? Ei kannata mennä leikkimään kotia jos ei halua. Mies voi vierailla lapsivapaina niin omat elämät ja taloudet säilyy, eikä hänen tarvitse maksaa sinulle siitä, että kestät hänen lapsiaan.
Olisin miehen kodissa, jos haluaisin nähdä miestä eikä hän jaksaisi tulla luokseni. Minulla on varaa ostaa itselleni juuri niin paljon elintilaa kuin haluan enkä tarvitse siihen "yhtiökumppania" rahoittamaan toista puoliskoa.
Olen todella lapsirakas ja olisi ihanaa, jos jostain tupsahtaisi syliini muitakin lapsia kuin kummilapset, mutta en ole niin naiivi, että kuvittelisin lasten pitävän minua tuosta vaan kakkosäitinään ja jos lapset pääasiassa karttelisivat minua, me olisimme vain haittatekijöitä toistemme elämässä. Jos taas lasten kanssa menisi hyvin, ne voisivat olla vetovoimatekijä siihen, että olisinkin valmis muuttamaan kokonaan yhteen. Minulla olisi siinäkin tapauksessa varaa maksaa yhteisestä asumisestani ihan riittävän paljon, mutta sen summan tulisi olla oikeudenmukaisesti laskettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!
Lähinnä ajattelin, että voisin pitää asuntoni ja olla paljon miehen kodissa, jolloin molemmat hoitavat oman kotinsa kulut. Mies toki voisi myös vierailla luonani lapsettomina viikkoina.
Miksi olisit paljon miehen kodissa, jos suunnilleen pitää maksaa että viihdyt? Ai, nyt ehkä haluatkin hyödyntää väljempää elintilaa, mutta leikkiä että viihdyt paremmin omassa kodissasi (koska maksaa vähemmän)? Ei kannata mennä leikkimään kotia jos ei halua. Mies voi vierailla lapsivapaina niin omat elämät ja taloudet säilyy, eikä hänen tarvitse maksaa sinulle siitä, että kestät hänen lapsiaan.
Tässä on nyt ilmeisesti mennyt vähän sekaisin kommentoijat, minä ap en siis näitä ole kirjoitellut.
Kiitos joka tapauksessa kaikille, jotka toivat omia kokemuksiaan esille ja antoivat vinkkejä. Ensimmäistä kertaa kun näitä pohtii, niin sitä voi olla vähän ulapalla aluksi.
Ja monille epäilijöille kommenttina: mieheni ei ole sika, kodinhoitajaa vailla oleva nilkki, enkä minä taloudellista hyötyä hakeva tai tarvitseva. Olemme 40:n paremmalla puolella oleva, 2 vuotta seurustellut pari, joka suunnittelee naimisiinmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!
Lähinnä ajattelin, että voisin pitää asuntoni ja olla paljon miehen kodissa, jolloin molemmat hoitavat oman kotinsa kulut. Mies toki voisi myös vierailla luonani lapsettomina viikkoina.
Miksi olisit paljon miehen kodissa, jos suunnilleen pitää maksaa että viihdyt? Ai, nyt ehkä haluatkin hyödyntää väljempää elintilaa, mutta leikkiä että viihdyt paremmin omassa kodissasi (koska maksaa vähemmän)? Ei kannata mennä leikkimään kotia jos ei halua. Mies voi vierailla lapsivapaina niin omat elämät ja taloudet säilyy, eikä hänen tarvitse maksaa sinulle siitä, että kestät hänen lapsiaan.
No tottakai mies ylipäätään tarvitsee isomman asunnon lapsilleen, ja tämä nainen vierailee luonnollisesti siellä, jos tapaavat myös lapsiviikoilla. Nainen haluaa kuitenkin myös pitää oman asunnon, jossa mies voi myös vierailla, kun lapset eivät ole hänellä. Mikä ongelma? Ei lapsettoman kuulu maksaa lasten asuinneliöistä, joten mistä tämä mies oikeastaan maksaa naiselle, jos kumpikin maksaa omat kulunsa (ja mies lasten)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
Minä olen. Eksäni. Sen sijaan isäni maksoi vain omat kulunsa, äiti hoiti omansa ja lasten.
Ap, miksi ette jakaisi sinun muutostasi tulevaa säästöä sen sijaan, että jaatte kuluja?
Ja yhtäänhän naiset ei käytä värikynää tarinoissaan. Maksoitko todellakin kokonaan asumisenne eksäsi kanssa? Entä äitisi, isä ei maksanut asumisestaan mitään?
Miksi on niin vaikea uskoa sitä, mitä toinen sanoo? Kun nyt ihan miettimällä mietin, niin tiedän, että olen saanut isältä kerran elämässäni yhden pehmolelun. Ja hän on ostanut 80-luvulla videopeliaseman. Muuta ei nyt nopeasti tule mieleen, ei vaatteita, ruokaa, koulu/harrastusvälineitä, lahjoja tms, henkisestä huolenpidosta puhumattakaan. Äiti hoiti sen kaiken. Toivottavasti isä maksoi vastikkeesta edes puolet, ainakaan yli sitä ei maksanut. Äiti maksoi myös sähköt, puhelimen jne. Vakuutuksesta en tiedä. Sen jälkeen, kun olin 10-vuotias, en ole ollut isän autossa kyydissä, saati itse ajanut sitä koskaan. Miksi äiti ei pitänyt paremmin puoliaan? En tiedä. Luonnehäiriöisen kanssa on vaikea neuvotella tai pitää puoliaan. Ja kyllä, myös naisissa on hulluja eli en kuvittele, että se on mahdollista vain miehille.
Tyhmyyttäni alistettuna lampaana oloon tottuneena lähdin sitten rahoittamaan opiskelevaa eksää, kunnes onneksi havahduin aika nopeasti ja lähdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
Minulla loppui yrittäjänä duunit koronan myötä ja tulot nolla, joskus menee jopa pakkaselle. Ihan varmaan löydän jonkun, joka innokkaasti jakaa kulut tulojen suhteessa (maksetaanko minulle, jos kuukausi on tappiollinen?)... Sittenhän ei paljon tarvitsisi stressata töiden löytymisestä, kun menotkin olisi aika pienet.
Vertaa tilannetta, jossa olisitte avioliitossa. Jos jompi kumpi teistä olisi velkajärjestelyssä, teidän yhteiset menot jaettaisi tulojen mukaisessa suhteessa. Mies maksaisi oman talolainansa, koska sinun velvollisuutesi ei ole kartuttaa hänen omaisuuttaan. Toiseksi hän maksaisi omien lastensa kulut.
Jos sinun nettotulosi olisi 2000€, miehen 4500€ eli yhteensä 6500€, sinun osuutesi olisi n. 30% yhteisistä "juoksevista" kuluista. Tässä siis huomioitaisi myös tavanomaiset elinkustannukset kuten ruoka ja vaatteet.
Tällainen laskelma löytynee Takuusäätiön sivulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!
Lähinnä ajattelin, että voisin pitää asuntoni ja olla paljon miehen kodissa, jolloin molemmat hoitavat oman kotinsa kulut. Mies toki voisi myös vierailla luonani lapsettomina viikkoina.
Pidä asuntosi ainakin toistaiseksi. Vieraile mihen luona myös lapsiviikkoina, jotta näet, milä uusi elämä tuntuu käytännössä. Jos sujuu hyvin, niin voit harkita pysyvää muuttoa.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!
Lähinnä ajattelin, että voisin pitää asuntoni ja olla paljon miehen kodissa, jolloin molemmat hoitavat oman kotinsa kulut. Mies toki voisi myös vierailla luonani lapsettomina viikkoina.
Miksi olisit paljon miehen kodissa, jos suunnilleen pitää maksaa että viihdyt? Ai, nyt ehkä haluatkin hyödyntää väljempää elintilaa, mutta leikkiä että viihdyt paremmin omassa kodissasi (koska maksaa vähemmän)? Ei kannata mennä leikkimään kotia jos ei halua. Mies voi vierailla lapsivapaina niin omat elämät ja taloudet säilyy, eikä hänen tarvitse maksaa sinulle siitä, että kestät hänen lapsiaan.
Tässä on nyt ilmeisesti mennyt vähän sekaisin kommentoijat, minä ap en siis näitä ole kirjoitellut.
Kiitos joka tapauksessa kaikille, jotka toivat omia kokemuksiaan esille ja antoivat vinkkejä. Ensimmäistä kertaa kun näitä pohtii, niin sitä voi olla vähän ulapalla aluksi.
Ja monille epäilijöille kommenttina: mieheni ei ole sika, kodinhoitajaa vailla oleva nilkki, enkä minä taloudellista hyötyä hakeva tai tarvitseva. Olemme 40:n paremmalla puolella oleva, 2 vuotta seurustellut pari, joka suunnittelee naimisiinmenoa.
Tilanne muuttuisi avioliitossa aika olennaisesti. Aiemmin on jo selitetty tulojen mukainen menojen jako. Asuntolainan lyhennystä siihen ei lasketa, koska se on miehen omaisuutta, mutta asuntolainan korko kyllä. Esimerkiksi toimeentulotuessa tosin huomioidaan koko talouden tulot riippumatta siitä, millaisessa suhteessa asukkaat ovat keskenään.
Avioliitossa sinulla olisi tavallaan osuus miehen omistamaan taloon, vaikka et avioliiton aikana sitä omistaisikaan. Jos teillä ei olisi avioehtoa, sinulla olisi asumisoikeus talossa, jos mies kuolisi ennen sinua. Erossa ja kuolemassa voisit saada tasinkoa, jos olisit köyhempi eikä teillä olisi avioehtoa. Muuten miehen kuollessa asunto kuten hänen muukin omaisuutensa menisi kokonaan lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vai maksaa mies talolainansa. Totta kai oman lainansa maksaa talostaan. Ap joutuisi maksamaan puolet juoksevista kuluista. Johan helpottaa miehen elämää. Tulojen mukaan pitää olla. Nainen maksaa n.1/3 osan ruoasta. Taloon liittyvät kulut ei kuulu naiselle. Nainen ostaa kaiken mitä itselleen tarvitsee. Ei miehen lasten ruokia ym. Parempi olisi mieluummin maksaa vaikka pieni vuokra omasta asumisesta. Sekään ei kuulosta miltään suhteelta.
No minun mielestä ei todellakaan. On todella ylellistä, että voi asua jossain pelkästään maksamalla puolet juoksevista kuluista. En ottaisi omaan asuntooni ketään asumaan maksaen pelkästään juoksevat kulut. Asunto kuitenkin kuluu enemmän ja kaiken lisäksi on vähemmän säilytys- ja muita tiloja, kun toisenkin tavarat pitää saada mahtumaan asuntoon. Ja itse kuitenkin maksaisin kaikki remppakulut.
Sittenhän on itsestäänselvää pitää oma asunto. Vai viittaatko nyt siihen, että korvausta vastaan voisit uhrautua? Jos asunto on hyvällä paikalla ja mies maksaa menosi? Näinhän se taitaa olla, että kaikesta voidaan keskustella, kunhan hinta on kohdillaan. Viis siitä, että miehen täytyy todella kompensoida rahallisesti, että "viitsit" uhrautua. Rakkautta vain!