Lue keskustelun säännöt.
Kulujen jako parisuhteessa
Laura
11.10.2020 |
Olemme muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa lähitulevaisuudessa, mieheni taloon. Miehellä on lapsia, jotka asuvat hänellä joka toinen viikko, minulla ei ole lapsia. Mies tienaa vajaa 2,5 kertaa enemmän kuin minä.
Mietin kulujen jakoa. Mies ehdottaa, että jaamme kaikki juoksevat kulut puoliksi, ja hän pitää talolainan kokonaan itsellään. Tulen siis asumaan ikäänkuin vuokralla.
Olenko niuho, kun mietin, että joudun maksamaan puolet käyttökustannuksista, joissa on tietysti lasten tuomia kuluja mukana?
Toisaalta, miehellä olisi lainan maksu, johon en osallistu...
Mitä mieltä, onko ok järjestely? En ole ennen ollut tällaisessa tilanteessa, niin pää on täynnä kysymysmerkkejä.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Millä olet ajatellut turvata selustasi, kun se ero tulee tai mies kuolee?
Miten vuoralla-asuja turvaa selustansa? AP voi vaikka säästää niitä rahoja, mitä kertyy, kun asuu edullisemmin kuin yksinasujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Ap tekee nyt hintalaatusuhdevertailua siihen, haluaako jatkaa yksinasumista vai mikä olisi se hinta, jolla hän haluaisi sen sijaan asua miehen kanssa yhdessä. Ilmaisesta asumiaesta tuskin kukaan haaveilee.
Maksan omasta asumisestani 700 e/kk ja tykkään kodistani niin paljon, että olisi aika riski luopua siitä uuseperheen vuoksi ellei ole todella varma suhteesta.
Ja siivoojasta maksava saa sitten siitä osuudesta kotitalousvähennykset tai maksaa vähennetyn summan.
Tykkään todella omasta kodistani, ja tietysti mietin siltäkin kannalta, mistä joudun luopumaan, kun muutan miehen luo. Parisuhde tarkoittaa kuitenkin itselleni yhdessä asumista. Jostain pitää luopua, jotain saan tilalle. Viisainta varmasti on, että miettii nämä raha-asiat selkeiksi mutta ei jää sitten joka sentin perään laskemaan.
Huono diili. Maksat joka toinen viikko lasten asumisen ja lapset eivät edes ole sinun.
Eli asumiskulusi olisivat varmaan enintään 200,- kuussa ja saisit asua omakotitalossa. Silti mietit, että maksatkohan nyt jonkun toisen lapsen pleikkarin sähköt. Kyllä piheys on paska sairaus.
Jos teidän yhteenlasketut lulut vähenevät, pistätte säästetyn summan puoliksi. Eli jos vaikka yhteisasumisesta tulee 500 euron säästö, molemmille hyötyä 250 e/kk.
Mies maksaa lastrn kulut. Sinä ostat lapsille, jos huvittaa, et pakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli asumiskulusi olisivat varmaan enintään 200,- kuussa ja saisit asua omakotitalossa. Silti mietit, että maksatkohan nyt jonkun toisen lapsen pleikkarin sähköt. Kyllä piheys on paska sairaus.
Kaililla ei ole haavetta asua omakotitalossa. Etenkään toisen hankkimassa ja sisustamassa vaille omaa valinnanvapautta.
Vierailija kirjoitti:
Eli asumiskulusi olisivat varmaan enintään 200,- kuussa ja saisit asua omakotitalossa. Silti mietit, että maksatkohan nyt jonkun toisen lapsen pleikkarin sähköt. Kyllä piheys on paska sairaus.
No itse ainakin asun mieluummin yksin vaikka 1000 euroa kuussa maksavassa vuokrayksiössä kuin omakotitalossa jonkun toisen lapsien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lainaa (ja sen korkoja) sinun ei pidäkään maksaa, jos laina on miehen nimissä.
Asumiskulut (lämmitys, kiinteistövero, vesi, jäte) laittaisin puoliksi, mutta taloudkulut (ruoka + tsaoustarvikkeet) esim. 60/40 tai 70/30 sen mukaan, mitä miehen lapsiin menee enemmän.
Kehotan harkitsemaan yhteenmuuttoa todella pitkään. Varsinkin kun sulla ei ole omia lapsia. Nythän mies maksaa kaikki kulunsa itse. Itse sanoisin miehelle että pidän oman asuntoni niin kauan kunnes mennään naimisiin. Jos hän halua sitoutua sinuun oikeasti, sitten vasta pohtisin muuttamista. Ja jos muutat jo nyt, sopikaa asioista kirjallisesti. Näytä laskelmat hänelle ja paljon sinulle jäisi käteen rahaa verrattuna nykytilanteeseen. Hän on selvästi varakas, joten hän ei luultavasti ymmärrä millaista on elää pienimmillä tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehotan harkitsemaan yhteenmuuttoa todella pitkään. Varsinkin kun sulla ei ole omia lapsia. Nythän mies maksaa kaikki kulunsa itse. Itse sanoisin miehelle että pidän oman asuntoni niin kauan kunnes mennään naimisiin. Jos hän halua sitoutua sinuun oikeasti, sitten vasta pohtisin muuttamista. Ja jos muutat jo nyt, sopikaa asioista kirjallisesti. Näytä laskelmat hänelle ja paljon sinulle jäisi käteen rahaa verrattuna nykytilanteeseen. Hän on selvästi varakas, joten hän ei luultavasti ymmärrä millaista on elää pienimmillä tuloilla.
Kuinka typerä pitää olla, että menee naimisiin yhteisasumista kokeilematta etenkin, kun kyseessä on uusperhekuvio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Kyllä, tämä sopii miehelle, koska on miehen ehdoton ehto sille, että muutimme yhteen asumaan. Hän ei halua, että rahojamme tai omaisuuttamme sotketaan yhteen. Sama systeemi heillä oli edellisenkin (tosin aviopuolison kanssa) eli kumpikin vastasi omista menoistaan ja siihen se liitto sitten kaatuikin, kun vaimonsa ei tähän suostunut, vaan vaati miestä lisäksi maksamaan hänen henkilökohtaiset kulunsa, autonsa, harrastuksensa jne.
Aikaisemmin asuin omassa kaksiossa, siellä asuu nyt vuokralainen. Lisäksi omistan ihan oman kesämökin, jossa lomailemme miehen (ja miehen lastenkin) kanssa siten, että miehen ei tarvitse maksaa minulle viikkovuokraa. Mökkirempat jne. tekee mökkitalkkari ja minä maksan. Kamalaa lokkeilua mieheltä ja etenkin lapsiltaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumiskuluni ovat omassa asunnossa alle 300 e/kk. Rakastan kotiani.
Voisi olla vaikea motivoitua maksamaan samaa ja etenkään enempää siitä, että muuttaisin toisen laittamaan ja valitsemaan kotiin, jossa on vielä lapsia, joille et ole äiti (suhteen pitäisi olla hyvä ja läheinen myös lapsiin) ja asunnon viihtyisä ja hyvällä paikalla.
Me teimme vastaavassa tilanteessa (minä muutin mieheni omistamaan asuntoon) niin että jaoimme kulut (vastike, sähkö, ruoka, auton huollout/katsastukset/bensat) puoliksi yhteiseltä tililtämme. Mies maksoi lainaa, mutta sovimme että minä en edellä mainittujen kulujen lisäksi maksa vuokraa.
Mies maksoi omalta tililtään lasten kulut.
Ruokaostokset laitoimme käytännössä puoliksi (yhteinen tili), mutta jos mies kävi ostamassa lapsille herkkuja tai muuta vain lapsille maistuvaa ruokaa/vitamiineja yms. niin ne hän maksoi omalta tililtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne kulut on kohtuulliset, niin voisin maksaa puolet. Minulla on 2 lasta tässä joka toisen viikon. Ja ei kyllä merkittävästi ole kulut isommat, kun paikalla ovat. Asuntoa pitää lämmittää yhtä paljon, sähköä kuluu ehkä sen enemmän mitä muksut puhelimia lataa. Vettä toki kuluu enemmän, kun pesulla käyvät. Ruokakulujen jaossa kannattaa huomioida syökö se mies paljonkin enemmän kuin itse. Meillä exän kanssa ei ainakaan ollut ihan reilu jako maksaa puoliksi. Kun mies söi yhtä paljon kuin minä ja lapset yhteensä.
Nyt olen sinkku ja ihan helposti en tähän ketään halua etenkään asumaan. Mutta voisin ajatella että toinen maksaa puolet asumiskuluista, ruuat niin että minä silloin kun lapset täällä ja mies silloin kun ollaan kahden. Minä hyötyisin hieman noissa asumiskuluissa, mies taas ruuissa. Koska todennäköisesti kuka tahansa mies syö enemmän kuin minä, 50kg nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertailun vuoksi: minä muutin mieheni omistamaan asuntoon, kummallakaan ei ole enää kotona asuvia lapsia. Maksan tottakai puolet juoksevista kuluista. Ok-talossa niitä ovat lämmitys, sähkö, vakuutukset, tiemaksu, likakaivojen tyhjennyt, jätehuolto, netti ym.
JOS täällä asuisi miehen lapsi/a, en pitäisi kohtuullisena maksaa puolta kuluista, koska heidän läsnäolonsa ensinnäkin vaikuttaisi joihinkin kuluihin ja toiseksi heidän aikanaan puolet asuintilasta ei olisi minun käytössäni. En tiedä, mikä olisi kohtuullinen juoksevien kulujen jako, koska itse en olisi koskaan sellaiseen tilanteeseen itseäni laittanut.
Lasten harrastusmenot yms kulut eivät tietenkään kuulu sinulle millään tavalla, mutta kyseenalaistaisin kyllä lisäksi sen, onko puolet asumismenoista tuossa tilanteessa kohtuullinen odotus.
Helpoimmalla pääsisittte kun pitäisitte omat asuntonne niin pitkään kuin kuviossa on mukana kotona asuvia lapsia.
Asuit siis miehen omistamassa asunnossa, etkä joutunut maksamaan vuokraa, ainoastaan juoksevia kuluja. Hyvin olet hoitanut asumisesi.
Miksi avoliitossa pitäisi maksaa vuokraa? Yhteen muuttomme myötä miehen asumiskulut putosivat lähes puoleen entisistä, kun minä olen jakamassa niitä. Myös omat asumiskuluni pienenivät verrattuna siihen, mitä maksoin asumisesta Helsingissä, mutta jos vuokraisin tältä paikkakunnalta asunnon niin se tulisi edullisemmaksi kuin puolet nykyisistä asumiskuluista.
Jos et halua maksaa vuokraa, voit tietenkin ostaa puolet puolison asunnosta tai voitte ostaa jonkun toisen yhteisen asunnon johon muutatte. Asunnon omistajalle tilanne, jossa puoliso maksaa vain asumiskulut puoliksi, on epäreilu. Pääomaa on kiinni asunnossa ainoastaan toisella osapuolella.
Puolisoni ei muuta pois nykyisestä kiinteistöstä, koska siinä ovat myös hänen yrityksensä tilat (erillään asuintiloistamme tietysti). Minkä ihmeen takia rikastuttaisimme pankkia sillä, että minä otan älyttömän lainan, josta pankki saa korot? Tai mitä hyötyä olisi siitä, että muuttaisimme erilleen ja mies maksaisi yksin omat kulunsa ja minä vuokraa?
Hän on aikanaan valinnut laittaa pääomaa kiinni kiinteistöön, en minä ollut mukana tekemässä sitä päätöstä. Ellei hän halua pitää pääomaansa kiinni tässä kiinteistössä, hän on tottakai vapaa myymään tämän ihan koska tahansa ja luonnollisesti myös tästä saatava raha on yksin hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Oletko koskaan huomannut, kumpi tekee parisuhteissa valtaosan kotitöistä?
En nyt tarkoita äitiäsi, koska tuskin kiinnitit asiaa mitää huomiota.
Tarkoitan mahdollisia aiempia puolisoitasi.
Lonkkaa on tietenkin kiva vetää sohvalla ja harrastuksissa on mukavaa käydä, kun vaimo tekee valtaosan kotitöistä eikä saa tekemistään loputtomista kotitöistä yleensä yhtään mitään korvausta.
Kotityöt on täysin eri asia kuin maksaminen asumisestaan. Ja voitko lopettaa vammaiset paskamiesyleistyksesi? Eikö sun pitäisi olla kampaamassa maton hapsuja nytkin, btw.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Entä naisten luo muuttavat miehet? Ovatko he lokkeja?
Heitä on todella paljon.
En ole nähnyt yhdenkään miehen itkevän siitä, että joutuisivat maksamaan oman elämisensä kulut parisuhteessa. Eli vastaus on ei.
:D
Hyvän vitsin murjaisit. Lukemattomat suomalaisnaiset elättävä suomalaisia juoppomiehiään.
Jälkimmäiset yleensä kieltäytyvät maksamasta aiempien liittojensa lapsista tulleet kulut hankkimalla makshäiriön. Kaikenlaista oppi aiemmassa työpaikassa rahoitusyhtiössä, jonne "kunnolliset" ja täysin maksukyvyttömät isukit soittivat.
Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies maksaa kaikki omaan omaisuuteensa kohdistuvat kulut eli kiinteistöveron, vakuutukset, tiemaksut, sähköt jne. Minä ostan ruuat joka toinen viikko, mies joka toinen viikko (jolloin lapsensa ovat meillä). Mies maksaa kaikki lastensa kulut. Minä ostan pesuaineet, kaiken puutarhaan (miestä piha ei kiinnosta, on todennut, että hänelle riittää nurmikko, mutta jos haluan sinne jotain, niin siitä vaan, hän ei osallistu kuluihin ja se on minusta OK, en minäkään maksa hänen harrastuksiaan) ja netin, koska tarvitsen sitä työssäni.
Eli käytännössä minä maksan olemattoman pienen summan siitä, että asun miehen omistamassa talossa. Vastaavasti jos haluan matkalle miehen kanssa, niin olen se maksaja, minähän sille reissulle haluan, ei hän.
Meillä tämä toimii näin ihan hyvin.Tottakai ilmainen asuminen sopii teille lokkinaisille hyvin. Sitähän aloittajakin tässä itkee kun ei saa asua ilmaiseksi. Missä asuit ilmaiseksi ennen yhteenmuuttoa? Jollain toiselle hyväuskoisella kupattavalla miehellä?
Oletko koskaan huomannut, kumpi tekee parisuhteissa valtaosan kotitöistä?
En nyt tarkoita äitiäsi, koska tuskin kiinnitit asiaa mitää huomiota.
Tarkoitan mahdollisia aiempia puolisoitasi.
Lonkkaa on tietenkin kiva vetää sohvalla ja harrastuksissa on mukavaa käydä, kun vaimo tekee valtaosan kotitöistä eikä saa tekemistään loputtomista kotitöistä yleensä yhtään mitään korvausta.
Kotityöt on täysin eri asia kuin maksaminen asumisestaan. Ja voitko lopettaa vammaiset paskamiesyleistyksesi? Eikö sun pitäisi olla kampaamassa maton hapsuja nytkin, btw.
Eivät todellakaan ole, koska kyse on ilmaisesta ja loputtomiin jatkuvasta työstä.
Oletko koskaan huomannut, kumpi tekee parisuhteissa valtaosan kotitöistä?
En nyt tarkoita äitiäsi, koska tuskin kiinnitit asiaa mitää huomiota.
Tarkoitan mahdollisia aiempia puolisoitasi.
Lonkkaa on tietenkin kiva vetää sohvalla ja harrastuksissa on mukavaa käydä, kun vaimo tekee valtaosan kotitöistä eikä saa tekemistään loputtomista kotitöistä yleensä yhtään mitään korvausta.