Lue keskustelun säännöt.
Kiesus mikä riita yhden äidin kanssa!!!
03.01.2014 |
Selittäkää mulle mitä eroa on lapsilähtöisellä kasvatuksella ja curlingilla. Hänen mielestään olen vienyt lapsilähtöisen kasvatuksen liian pitkälle, koska kuuntelen lastani ja neuvottelen kaikesta. Hän on enemmänkin halki, poikki ja pinoon ihminen. En jaksa katsoa sitä, että lasta ei kuunnella... Tais mennä nyt 10 vuoden ystävyys nyt tässä. Surettaa ja vituttaa! Lapset on kolmannella luokalla.
Kommentit (32)
mahtavaa kun hedelmäosastolla neuvotellaan siitä, mikä numero se omena onkaan kun lapsi päättää haluta painella nappeja. eiei, se ei ole yksi. eikä kAksi. jono kasvaa kaikkia vituttaa. omena on 116. mutta äiti on paras äiti ja neuvottelee niin hyvin että jo numeron 36 kohdalla saadaan omena löytymään.
neuvottelu on tämän päivän selkärangaton vanhemmuus. ja kasvatetaan yhteistyökyvyttömiä ja itsekkäitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten minua kiinnostaa se, että miten ap voi opettaa neuvottelutaitoja lapsilleen?
Miten neuvottelutaitoinen voi saada riidan aikaan? Eikö sinulla ap pitäisi olla tarpeeksi niitä neuvottelutaitoja, jotta osaisit edes sopia siitä eri mieltä ajatteleavan kanssa, että olette eri mieltä?
Neuvottelutaitoinen kun ei päädy riitaan puhumattakaan siitä, että neuvottelutaitoinen heittäsi 10 vuoden ystävyyden menemään vain siksi, että on lastenkasvatuksen tavoista eri mieltä toisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 00:09"]
Eniten minua kiinnostaa se, että miten ap voi opettaa neuvottelutaitoja lapsilleen?
Miten neuvottelutaitoinen voi saada riidan aikaan? Eikö sinulla ap pitäisi olla tarpeeksi niitä neuvottelutaitoja, jotta osaisit edes sopia siitä eri mieltä ajatteleavan kanssa, että olette eri mieltä?
Neuvottelutaitoinen kun ei päädy riitaan puhumattakaan siitä, että neuvottelutaitoinen heittäsi 10 vuoden ystävyyden menemään vain siksi, että on lastenkasvatuksen tavoista eri mieltä toisen kanssa.
[/quote]
erittäin hyvä kysymys. olin tulossa tätä samaa pohdintaa tähän kirjoittamaan, kun pääsin viestiketjun loppuun ja löysin kommenttisi, nro 22.
ap kirjoittaja ei taida tajuta hölkäsenpöläystä neuvottelutaidosta, retoriikasta tai edes alkeita arjen diplomatiasta.
onnea vain matkaan hänelle sekä hänen jälkikasvulleen. onnea he tulevat menestyäkseen tarvitsemaan. riitelyllä, vyön alle iskemisillä ja oma tahto sokeasti edellä menemisellä saattaa jotakin hyvää tiettyyn pisteeseen saakka saavuttaakin, mutta onnellista elämää tai edes aineellista menestymistä ne eivät takaa.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 00:09"]
Eniten minua kiinnostaa se, että miten ap voi opettaa neuvottelutaitoja lapsilleen?
Miten neuvottelutaitoinen voi saada riidan aikaan? Eikö sinulla ap pitäisi olla tarpeeksi niitä neuvottelutaitoja, jotta osaisit edes sopia siitä eri mieltä ajatteleavan kanssa, että olette eri mieltä?
Neuvottelutaitoinen kun ei päädy riitaan puhumattakaan siitä, että neuvottelutaitoinen heittäsi 10 vuoden ystävyyden menemään vain siksi, että on lastenkasvatuksen tavoista eri mieltä toisen kanssa.
[/quote]
erittäin hyvä kysymys. olin tulossa tätä samaa pohdintaa tähän kirjoittamaan, kun pääsin viestiketjun loppuun ja löysin kommenttisi, nro 22.
ap kirjoittaja ei taida tajuta hölkäsenpöläystä neuvottelutaidosta, retoriikasta tai edes alkeita arjen diplomatiasta.
onnea vain matkaan hänelle sekä hänen jälkikasvulleen. onnea he tulevat menestyäkseen tarvitsemaan. riitelyllä, vyön alle iskemisillä ja oma tahto sokeasti edellä menemisellä saattaa jotakin hyvää tiettyyn pisteeseen saakka saavuttaakin, mutta onnellista elämää tai edes aineellista menestymistä ne eivät takaa.
Lapsilla oli ollut riitaa. Hänen mielestään asia oli tässä. Minusta tässä pitäisi neuvotella ja sopia. Anteeksi on jo pyydetty, mutta eikö tässä ole vielä neuvotteluvaraa? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:22"]
[/quote]
Myönnän, että näiden sokeasti tottelevien joukossa he ovat erilaisia. Heillä on mielipiteitä, he osaavat puolustaa niitä sanallisesti, he osaavat neuvotella eli antaa jossain periksi, jotta saavat tahtonsa läpi ja ymmärtävät sen, että kompromississa ei yleensä kukaan ole tyytyväinen.
[/quote]
Tuossa joku karahti korvaan eli silmään. Kirjoittajan lapsille tärkeintä on saada oma tahtonsa läpi, he luovivat, ehkä manipuloivatkin jotta niin kävisi. Eivät kuulosta kovin luotettavilta neuvottelukumppaneilta.
Kompromissi on ratkaisu, jonka kanssa useimmat pystyvät elämään ja menemään eteenpäin, ei mikään tappio.
Neuvottelu on ajatusten ja näkemysten vaihtamista, ei mikään valtataistelu. Hyvästä neuvottelusta ei kukaan välttämättä lähde voittajana, mutta usein jotakin oppineena.
Omat lapseni eivät tottele sokeasti ketään eivätkä mitään, mutta he tietävät myös että maailmassa on muitakin arvokkaita ja perusteltuja mielipiteitä kuin heidän.
Ja kun lapset ovat 8-13-vuotiaita vanhemmilla on viimeinen sana, jo ihan lasten turvallisuudentunteen vuoksi.
Ja mitä karkkien jakamiseen tulee (josta joku mainitsi) niin en kyllä tajua miksi äidin pitäisi saada enemmän karkkia kuin lasten :)
Anteeksi on jo pyydetty ja riita sovittu, mutta sinun mielestäsi sitä pitäisi alkaa uudelleen kaivamaan ja ruotimaan. Mistä te tarkkaan ottaen neuvottelisitte? Siitä, tuliko sovinto nyt oikein vai repisitte auki uudelleen erimielisyyden vai miten?
Kävikö niin, ettei teille jäänyt ns. viimeinen ja vahvin sana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvottelu tarkoittaa sitä, että lapsi saa valita esim. vaatteensa tietyissä rajoissa. Talvella ei neuvotella siitä, mennäänkö ulos kesä- vai talvivaatteissa eikä siitäkään, lähdetäänkö kylään kuraisessa pihahaalarissa vai siinä kummitädiltä saadussa hienossa, upouudessa.
Rajat on selkeästi oltava, neuvotteluissakin. Ja lopputulos on se, että viisaampi ratkaisee asian. Surullista, jos se viisaampi on pieni lapsi.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 06:07"]
Lapsilla oli ollut riitaa. Hänen mielestään asia oli tässä. Minusta tässä pitäisi neuvotella ja sopia. Anteeksi on jo pyydetty, mutta eikö tässä ole vielä neuvotteluvaraa? AP
[/quote]
Minkä ikäiset lapset riitelivät, ja millaisesta asiasta.
Etkö muista omasta lapsuudestasi, miten monta kertaa riitelit parhaan kaverisi kanssa ja 'suutuitte iäksi' molemmat, ja seuraavalla kerralla tavatessa riita oli unohtunut?
Ei lasten keskinäisten riitojen märehtiminen jälkikäteen johda mihinkään muuhun kuin pitkävihaisuuden oppimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:57"][quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:09"]
MInusta 3-luokkalainen on jo siinä iässä, että neuvottelu onnistuu aidosti, jos siihenkin asti on toimittu lasta kuunnellen. Ongelmanahan on se, että lapset ovat yllättävän fiksuja ja neuvotteluissa "vetävät kotiinpäin" kuten kuka tahansa muukin, ja sehän on joillekin aikuisille punainen vaate.
Meillä on kohta 20 vuotta kuunneltu lapsia ja saatu aikaan kolme varsin mainiota pakkausta, jotka osaavat ottaa huomioon muiden mielipiteet (ja valitettavasti joskus kuvaannollisesti lyödä vyön alle eli verbaalinen taiturointi on hallussa ja sitä käytetään silloin, kun toiselta puuttuu neuvottelun jalo taito).
[/quote]
Arvaapa, miltä tuo kuulostaa? Siltä että lapsesi ovat omahyväisiä paskiaisia, mutta itsepäisesti kieltäydyt näkemästä heidän puutteitaan. Tuo on kuultu niin moneen kertaan ja AINA niiltä äideiltä, jotka ovat lelllineet lapsensa piloille ja kasvattanut heistä hyväksikäyttäjiä. Jostain syystä he nimenomaan eivät osaa neuvotella vaan ainoastaan päällepäsmäröidä.
[/quote]
Haittaako se, jos ne ovat omahyväisiä menestyviä paskiaisia, jotka saavat kaiken haluamansa?
[/quote]
Vastaus kysymykseesi, haittaa!
[/quote]
Ketä se haittaa? Sinun lapsesi ovat oppineet, että vastaan ei kannata sanoa ja minun lapseni ovat oppineet neuvottelemaan. Arvaapa, kumpi aikuisena pärjää paremmin? Ja koska sinun lapsesi osaavat totella, täytyy olla jonkun, joka heille kertoo, mitä tehdä.
[/quote]
Aikuisena ja aikuisena... En jaksa uskoa että minun vanhempani ovat tehneet minusta juuri sen mitä olen näin lähestyessäni 30 ikävuotta. Eiköhän ihmisellä ole ihan oma minuus eikä ne äidin ja isän neuvottelut tai neuvottelematta jättämiset siihen voi loputtomasti vaikuttaa.
Muistan lapsuudestani parikin niinsanottua kaveria jotka saivat aina tahtonsa läpi. Arvatkaa vaan millaisia he olivat? Manipuloivia pikku ämmiä joista kukaan ei oikeasti pitänyt."Täydelliset" äidit luulevat että ne neuvottelemalla kasvatetut lapset roikkuvat äidin helmoissa niin kauan ennen kuin äiti on haudassa. Voi jeesus sanon minä! Antakaa niille lapsille liekaa mutta joissain asioissa aikuinen on se joka päättää ja thats it!
luin tätä ketjua ja suurinosa ei oo ymmärtäny hevon vittua + pitää lapsia aivan idiootteina ja apta myös.
Ei keskusteluissa jutella lapsen kanssa siitä saako juoda tai polttaa ja saako ottaa lemmikin tai tulla kotiin klo 00:00
EI vaan heidän kanssaan keskustellaan asiallisesti ja selvitetään miksi kotiintuloaika on klo 19:00 eikä lapsen vinkuminen siihen auta, mutta tietyissä tilanteissa voi joustaa kuten nuokkarintapahtumat tai koulun.
Ap ei sano lapselleen "asia on näin koska minä sanon niin" vaan perustelee kuten ihmiselle............ :)
ole hyvä ap aijon toimia itse samoin
Kovin vaikea tietää, kun ei kerrota edes esimerkkejä.
Pahalta sinänsä kuulostaa tuo, että neuvottelet kaikesta ja olet aina neuvotellut kaikesta lasten kanssa. Elämässä tulee tilanteita, jolloin ei parane neuvotella, vaan vaan toimia ohjeiden mukaan: vakavammasta päästä ovat tietenkin esim. tulipalo, liikenneonnettomuus, pommiuhka koulussa, kouluampuja koulussa, kun opettaja yrittää saadaluokan evakkoon mahdollisimman nopeasti, jne.
Pienemmässä päässä on sitten tietysti se, että jos esim. opettaja joutuu jokaisen oppilaan ( 25-30 luokassa) kanssa neuvottelemaan koko ajan, että mitä kukin haluaa opiskella, milloin haluaa opiskella tai haluaako ylipäätänsä opiskella, niin eihän siitä mitään tule.
Samoin jokaisella työpaikalla on tietyt säännöt, tietyt tavat toimia, ja työnteko ei onnistu, jos koko ajan joku edes yrittää neuvotella joka asiasta. Asia on tietekin erikseen se, että lähes jokaista asiaa voi parantaa esim. neuvottelemalla. lopputulos voi kuitenkin parannuksiin pyrkiessä olla se, että sitten ei ehditä muuta tekemäänkään.
Lisäksi tuo, että lapsesi pyrkii voittamaan aina ja joka paikassa muut ei myöskään anna hyvää kuvaa. Neuvottelua ei ole se, että haluaa aina ja joka paikassa oman mielipiteensä voittavan. Todellinen neuvottelija osaa tehdä komrpmisseja myös niiden kanssa, jotka eivät osaa väitellä.
Väittely ja neuvottelu kun ovat eri asioita. Samoin neuvottelua ei ole se, että pyritään lyömään toisia vyön alle verbaalisesti.
Itse asiassa haluaisin päästä katselemaan elämäänne: miten te aikuiset jaksatte ja miten lapset jaksavat perheessä, joss oletetaan lasten neuvottelevan kaikesta ja koko ajan:
Mennäänkö kouluun koulupäivänä? Jos mennään, niin miten sinne mennään? Miten koulussa käyttäydytään? Opiskellaanko siellä? Meneekö vanhemmat töihin? Jos menevät, niin menevätkp omiin töihinsä? Mitä muuten vanhempien ansaitsemilla palkkarahoilla tehdään? Maksetaanko laskut? Käytetäänkö vetta? ostetaanko pienempi asunto? Mitkä vaatteet vanhempi pukee päällensä? Mitä kuukautissuojaa äiti käyttää? erovatko vanhemmat vaiko eivät? Saako äiti käyttää silmälaseja tai piilolinssejä? Isä tarvitsee ajan lääkärille: lasten kanssa neuvotellaan, että saako isä varata ajan? Saako isä varata ajan terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta vai yksityiseltä? Koska isä saa sinne mennä? Tulee muuten lapset mukaan, jos päätetään, että isä menee lääkäriin? Lapset neuvottelevat sitten lääkäreiden kanssa isän hoitomuodoista...
Teillähän lapset neuvottelevat kaikesta, eikö niin?