Jaksaako sun puoliso kuunnella sua?

Sanoisin että antakaa toisillenne kahdenkeskeistä aikaa ilman kännyköitä vieressä ja nauttikaa hetkistä yhdessä. Pientä romantiikkaa peliin ja alatte vaikka sanomaan ääneen asioita mihin toisissanne rakastuitte. Vanhojen muisteleminen voi herättää sammuneen liekin ❤️

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että antakaa toisillenne kahdenkeskeistä aikaa ilman kännyköitä vieressä ja nauttikaa hetkistä yhdessä. Pientä romantiikkaa peliin ja alatte vaikka sanomaan ääneen asioita mihin toisissanne rakastuitte. Vanhojen muisteleminen voi herättää sammuneen liekin ❤️

Ei onnistu koska mies ei tykkää tommoisesta hempeilystä 😭

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että antakaa toisillenne kahdenkeskeistä aikaa ilman kännyköitä vieressä ja nauttikaa hetkistä yhdessä. Pientä romantiikkaa peliin ja alatte vaikka sanomaan ääneen asioita mihin toisissanne rakastuitte. Vanhojen muisteleminen voi herättää sammuneen liekin ❤️

Mies on aina luurit päässä ja kuuntelee sieltä omia ohjelmia eikä siinä ole tilaa mulle.. 🤤 Hän ei myöskään tykkää romantiikasta eikä halailusta että oon aika masentunut.

Olen ollut mun miehen kanssa yhdessä vajaat kymmenen vuotta, eikä hän ole vielä osoittanut merkkejä sen suhteen, miten jaksaa mua kuunnella. Puhumme hirveän paljon kaikista mahdollisista asioista, sillä sen lisäksi, että olemme rakastavaisia, olemme myös toistemme parhaita ystäviä:)

Varmaankin jaksaisi, mutta itse en jaksa jutella.

Jumala pystyy kyllä saamaan teidän suhteen toimivaksi.

Kyllä se kuuntelee yllättävän paljon. Hämmentää usein, kun se muistaa jonkun aikaisemmin sanomani asian, vaikka näytti siltä ettei kiinnosta kun olin sitä kertomassa. Mutta ihan suoraan voin sanoa, että minulla on paljon parempia keskusteluja ystäväni, siskoni tai äitini kanssa kuin mieheni. Ja mulle se on ok. Hän on ihana, luotettava ja rakas puoliso, vaikka hyvin harvoin häneltä saan syvällisiä keskusteluja. Minulle puolison ei tarvitse täyttää kaikkia tehtäviä, mitä ihmissuhteilta toivon. Onneksi sitä keskusteluseuraakin löytyy. Ap, miksi et etsi naispuolista ystävää?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuuntelee yllättävän paljon. Hämmentää usein, kun se muistaa jonkun aikaisemmin sanomani asian, vaikka näytti siltä ettei kiinnosta kun olin sitä kertomassa. Mutta ihan suoraan voin sanoa, että minulla on paljon parempia keskusteluja ystäväni, siskoni tai äitini kanssa kuin mieheni. Ja mulle se on ok. Hän on ihana, luotettava ja rakas puoliso, vaikka hyvin harvoin häneltä saan syvällisiä keskusteluja. Minulle puolison ei tarvitse täyttää kaikkia tehtäviä, mitä ihmissuhteilta toivon. Onneksi sitä keskusteluseuraakin löytyy. Ap, miksi et etsi naispuolista ystävää?

Kerro mistä löytyisi hyvä ja luotettava ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kuuntelee yllättävän paljon. Hämmentää usein, kun se muistaa jonkun aikaisemmin sanomani asian, vaikka näytti siltä ettei kiinnosta kun olin sitä kertomassa. Mutta ihan suoraan voin sanoa, että minulla on paljon parempia keskusteluja ystäväni, siskoni tai äitini kanssa kuin mieheni. Ja mulle se on ok. Hän on ihana, luotettava ja rakas puoliso, vaikka hyvin harvoin häneltä saan syvällisiä keskusteluja. Minulle puolison ei tarvitse täyttää kaikkia tehtäviä, mitä ihmissuhteilta toivon. Onneksi sitä keskusteluseuraakin löytyy. Ap, miksi et etsi naispuolista ystävää?

Onnekas oot kun sulla on ystävä, sisko ja äiti jonka kanssa voi käydä hyviä keskusteluja! ☺ Mulla ei ole ketään ja oon ihan yksinäinen.☹

Voisin ruveta sun ystäväksi jos et oo kovin valikoiva. ☺

Joku ystäväpalsta pitäisi olla niin ei tarvisi etsiä treffipalstalta kun siellä tulee usein väärin ymmärretyksi.. 😐☹

Jaksaa se varmaan aika hyvin, kun puhun niin vähän, ettei siinä paljon kuuntelemista olekaan. Itse taidan olla se, joka ei jaksaisi kuunnella. Mies selittää aina hyvin seikkaperäisesti mitä on tehnyt työpäivän aikana ja kun hänen työnsä on hyvin rutiininomaista duunarityötä, ei siinä paljon vaihtelua ole, eikä siis erityisen kiinnostavaa. Ja kun miehen ulosantikaan ei ole erityisen sujuvaa vaan hän joutuu usein hakea sanoja ja korjata itseään, ei ole mitenkään helppoa kuunnella. Varmaan minun naamastani usein paistaa, että lopeta nyt jo.

Miksi eroaisitte vasta sitten kun lapset ovat omillaan? Eikö se teidän suhde sitten kuitenkaan niin huono ole?

Itselleni eroperheen lapsena oli pahinta se aika, kun vanhemmilla ei mennyt enää hyvin, mutta eivät olleet vielä muuttaneet erilleen. Ja tilanne paheni vuosi vuodelta. Lopulta eivät olleet enää parisuhteessa, mutta asuivat edelleen yhdessä. Se oli painostavaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan kuunnellut. Yhdessä kuusi vuotta

Sinua ei vissiin sitten haittaa se, ettei hän kuuntele, koska valitsit itsellesi kumppanin, joka ei kuuntele?

Mun mies kyllä kuuntelee, mutta se rupeaa vänkäämään vastaan kaikkea mitä sanon. Esim. Jos sanon, että illalla taitaa tulla sade, niin se keskeyttää, ja aloittaa vartin monologin, miksi ei voi tulla ja miten voin edes kuvitella, että tulisi.. ja sitten kun saa aiheen käytyä läpi, niin saattaa olla hetken vaiti, kunnes aloittaa saman perustelun alusta. Tää voi toistua vaikka kolme - neljä kertaa. Ja lyttää mut ihan maanrakoon idioottine ajatuksineni. Meidän keskustelut ei ole mitään keskusteluja, vaan miehen monologeja, itse en saa sanaa väliin, ja jos saan niin se väännetään niin mutkalle että en uskalla oikein puhua mitään. Jos hän joskus ei keksi mitään arvosteltavaa puheessani, niin saattaa sanoa että ei tarvii selittää, ja huomaa että ei häntä kiinnosta yhtään mun jutut. Olen todella hiljainen muutenkin, jopa ihmisarka. Töissä jotkut nauraa, kun hoidan asiani niin vähin sanoin ja nopeasti. Olen niin tottunut siihen, että paras puhua lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kyllä kuuntelee, mutta se rupeaa vänkäämään vastaan kaikkea mitä sanon. Esim. Jos sanon, että illalla taitaa tulla sade, niin se keskeyttää, ja aloittaa vartin monologin, miksi ei voi tulla ja miten voin edes kuvitella, että tulisi.. ja sitten kun saa aiheen käytyä läpi, niin saattaa olla hetken vaiti, kunnes aloittaa saman perustelun alusta. Tää voi toistua vaikka kolme - neljä kertaa. Ja lyttää mut ihan maanrakoon idioottine ajatuksineni. Meidän keskustelut ei ole mitään keskusteluja, vaan miehen monologeja, itse en saa sanaa väliin, ja jos saan niin se väännetään niin mutkalle että en uskalla oikein puhua mitään. Jos hän joskus ei keksi mitään arvosteltavaa puheessani, niin saattaa sanoa että ei tarvii selittää, ja huomaa että ei häntä kiinnosta yhtään mun jutut. Olen todella hiljainen muutenkin, jopa ihmisarka. Töissä jotkut nauraa, kun hoidan asiani niin vähin sanoin ja nopeasti. Olen niin tottunut siihen, että paras puhua lyhyesti.

Kamalaa käytöstä joka vahvistaa sun ihmisarkaa käyttäytymistä ettet vaan siitä eroon pääsisi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kyllä kuuntelee, mutta se rupeaa vänkäämään vastaan kaikkea mitä sanon. Esim. Jos sanon, että illalla taitaa tulla sade, niin se keskeyttää, ja aloittaa vartin monologin, miksi ei voi tulla ja miten voin edes kuvitella, että tulisi.. ja sitten kun saa aiheen käytyä läpi, niin saattaa olla hetken vaiti, kunnes aloittaa saman perustelun alusta. Tää voi toistua vaikka kolme - neljä kertaa. Ja lyttää mut ihan maanrakoon idioottine ajatuksineni. Meidän keskustelut ei ole mitään keskusteluja, vaan miehen monologeja, itse en saa sanaa väliin, ja jos saan niin se väännetään niin mutkalle että en uskalla oikein puhua mitään. Jos hän joskus ei keksi mitään arvosteltavaa puheessani, niin saattaa sanoa että ei tarvii selittää, ja huomaa että ei häntä kiinnosta yhtään mun jutut. Olen todella hiljainen muutenkin, jopa ihmisarka. Töissä jotkut nauraa, kun hoidan asiani niin vähin sanoin ja nopeasti. Olen niin tottunut siihen, että paras puhua lyhyesti.

Sun pitäisi oppia pitämään puolesi ja vetämään rajoja miehellesi.. sehän yrittää lytätä sut täysin ja kiusaa sua..

Mies ei jaksa hirveästi kuunnella mutta itse aina kuuntelen hänen juttunsa..