Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen henkilökunta!
10.10.2020 |
Miksi varhaiskasvatuksen väki on niin riitaisaa ja ongelmahakuista?
Olen 32v opettaja ja tuntuu, että jos työpareineina ei ole työhönsä kyllästyneitä, eläkeikää lähestyviä lastenhoitajia, niin sitten he ovat vähintäänkin opettajan työtä kyttääviä. Kytätään vasun ja palavereiden kestoja ja tullaan "hakemaan" keskustelusta pois jos aika ylittyy. Tällä viikollakin minulla oli keskustelu vanhempien kanssa (työajan ulkopuolella tietenkin) ja siihen osallistui terapeutit ja sosiaalityöntekijä ja erityisopettaja. No eiköhän toinen lastenhoitaja tullut tasan minuutilleen minun työaikani alkaessa räväyttämään oven auki että hei sinulla alkoi nyt työt. Kyllä hävetti selitellä tilannetta muille. Lisäksi tällä hetkellä muuten mukavat työkaverini ovat liittoutuneet ja keksitävät minun poissaollessa uusia ideoita ja kertovat ne minulle niin että me ollaan päätetty että aletaan tekemään asiat nyt näin ja näin. Minä en näistä muutoksista pidä mutta minun sanalla ei tunnu olevan mitään virkaa. Pomo on niin ylikuormitettu ettei hän jaksa edes kuunnella työntekijöiden ongelmia :(
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Itse taas juuri koko ryhmän vasut pitäneenä olen kuunnellut jokaisen perheen huolet ja ilonaiheet lapsistaan ja katson lapsia hieman eri tavalla. Työmme tavoite on muovautunut, tarkentunut, kun toiminnalle on vasujen myötä muodostunut uusia tavoitteita.
Stressaa se, että muu tiimi yrittää päästä töistään mahd. helpolla ja vaikka kuinka käymme läpi vasukeskustelujen sisältöjä, mikään ei muutu. Kokopäiväpedagogiikka on haave vain, kauhulla aina mietin mitä ryhmässä tapahtuu iltapäivisin jos itse olen aamussa, varmaan katsovat elokuvia...
Meillä ei muu tiimi tajua myöskään sitä, että ne 5 suunnittelutuntia ovat täyttä työtä ja hyvin usein menee ylikin. Muidenhan ei ole pakko toimintaa järjestää koska suunnitteluaikaa ei heillä ole (nukkariaikahan on kahvitteluun ja kaappien järkestelyyn tarkoitettu). Minä siis suunnittelen ja pidän kaiken, tuokiot, jumpat, ulkopelit, musiikkituokiot, ohjatut leikkituokiot, draamakasvatuksen.. Kolme kertaa per tuokio, koska meillä on kolme pienryhmää. Itse en enää edes pidä taukoja, mutta joudun jatkamaan omia työpäiviäni toisten kahvitaukojen vuoksi. Välillä mietin mitä ne muut sitten oikeastaan tekevät - istuvat ja vahtivat lasten leikkejä. Toki myös arjen toimet (joita teen siis tietenkin myös minä).
Kunhan tästä lomaan asti selviää, lienee tiimissä pienen kehityskeskustelun paikka. Vaan kuinkapa motivoit muita, jos heitä ei vain kiinnosta? :(
Sä saat sun palkan siitä suunnittelusta ja palavereista ja joo se suunnitteluaika kuuluu sulle.Monelle lto:lle vaan syy lähteä pe.aikaisemmin kotiin.Mulla nyt suunnitteluaika,hoitakaa muksut keskenään.Oikeasti lähtee itse mökille pe.iltana aikaisemmin.Mitään ei oikeasti suunnitella,ehkä 5.min joku valmis ohjelma vedetään jostain netistä ja thats it. T:Lastenhoitaja
Ja tässä malliesimerkki miksi koulutetut ihmiset hoitavat kirjoitustyön. Kaikilla ei vaan kyvyt korreloi osaamisharhan kanssa. Tsemppiä vaan omaan tehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Itse taas juuri koko ryhmän vasut pitäneenä olen kuunnellut jokaisen perheen huolet ja ilonaiheet lapsistaan ja katson lapsia hieman eri tavalla. Työmme tavoite on muovautunut, tarkentunut, kun toiminnalle on vasujen myötä muodostunut uusia tavoitteita.
Stressaa se, että muu tiimi yrittää päästä töistään mahd. helpolla ja vaikka kuinka käymme läpi vasukeskustelujen sisältöjä, mikään ei muutu. Kokopäiväpedagogiikka on haave vain, kauhulla aina mietin mitä ryhmässä tapahtuu iltapäivisin jos itse olen aamussa, varmaan katsovat elokuvia...
Meillä ei muu tiimi tajua myöskään sitä, että ne 5 suunnittelutuntia ovat täyttä työtä ja hyvin usein menee ylikin. Muidenhan ei ole pakko toimintaa järjestää koska suunnitteluaikaa ei heillä ole (nukkariaikahan on kahvitteluun ja kaappien järkestelyyn tarkoitettu). Minä siis suunnittelen ja pidän kaiken, tuokiot, jumpat, ulkopelit, musiikkituokiot, ohjatut leikkituokiot, draamakasvatuksen.. Kolme kertaa per tuokio, koska meillä on kolme pienryhmää. Itse en enää edes pidä taukoja, mutta joudun jatkamaan omia työpäiviäni toisten kahvitaukojen vuoksi. Välillä mietin mitä ne muut sitten oikeastaan tekevät - istuvat ja vahtivat lasten leikkejä. Toki myös arjen toimet (joita teen siis tietenkin myös minä).
Kunhan tästä lomaan asti selviää, lienee tiimissä pienen kehityskeskustelun paikka. Vaan kuinkapa motivoit muita, jos heitä ei vain kiinnosta? :(
Sä saat sun palkan siitä suunnittelusta ja palavereista ja joo se suunnitteluaika kuuluu sulle.Monelle lto:lle vaan syy lähteä pe.aikaisemmin kotiin.Mulla nyt suunnitteluaika,hoitakaa muksut keskenään.Oikeasti lähtee itse mökille pe.iltana aikaisemmin.Mitään ei oikeasti suunnitella,ehkä 5.min joku valmis ohjelma vedetään jostain netistä ja thats it. T:Lastenhoitaja
Ja tässä malliesimerkki miksi koulutetut ihmiset hoitavat kirjoitustyön. Kaikilla ei vaan kyvyt korreloi osaamisharhan kanssa. Tsemppiä vaan omaan tehtävään.
Ja mitähän sinä sitten osaat? Kirjoittaa pari virkettä? Siinäpä onkin syy päteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Itse taas juuri koko ryhmän vasut pitäneenä olen kuunnellut jokaisen perheen huolet ja ilonaiheet lapsistaan ja katson lapsia hieman eri tavalla. Työmme tavoite on muovautunut, tarkentunut, kun toiminnalle on vasujen myötä muodostunut uusia tavoitteita.
Stressaa se, että muu tiimi yrittää päästä töistään mahd. helpolla ja vaikka kuinka käymme läpi vasukeskustelujen sisältöjä, mikään ei muutu. Kokopäiväpedagogiikka on haave vain, kauhulla aina mietin mitä ryhmässä tapahtuu iltapäivisin jos itse olen aamussa, varmaan katsovat elokuvia...
Meillä ei muu tiimi tajua myöskään sitä, että ne 5 suunnittelutuntia ovat täyttä työtä ja hyvin usein menee ylikin. Muidenhan ei ole pakko toimintaa järjestää koska suunnitteluaikaa ei heillä ole (nukkariaikahan on kahvitteluun ja kaappien järkestelyyn tarkoitettu). Minä siis suunnittelen ja pidän kaiken, tuokiot, jumpat, ulkopelit, musiikkituokiot, ohjatut leikkituokiot, draamakasvatuksen.. Kolme kertaa per tuokio, koska meillä on kolme pienryhmää. Itse en enää edes pidä taukoja, mutta joudun jatkamaan omia työpäiviäni toisten kahvitaukojen vuoksi. Välillä mietin mitä ne muut sitten oikeastaan tekevät - istuvat ja vahtivat lasten leikkejä. Toki myös arjen toimet (joita teen siis tietenkin myös minä).
Kunhan tästä lomaan asti selviää, lienee tiimissä pienen kehityskeskustelun paikka. Vaan kuinkapa motivoit muita, jos heitä ei vain kiinnosta? :(
Sä saat sun palkan siitä suunnittelusta ja palavereista ja joo se suunnitteluaika kuuluu sulle.Monelle lto:lle vaan syy lähteä pe.aikaisemmin kotiin.Mulla nyt suunnitteluaika,hoitakaa muksut keskenään.Oikeasti lähtee itse mökille pe.iltana aikaisemmin.Mitään ei oikeasti suunnitella,ehkä 5.min joku valmis ohjelma vedetään jostain netistä ja thats it. T:Lastenhoitaja
Ja tässä malliesimerkki miksi koulutetut ihmiset hoitavat kirjoitustyön. Kaikilla ei vaan kyvyt korreloi osaamisharhan kanssa. Tsemppiä vaan omaan tehtävään.
Ja mitähän sinä sitten osaat? Kirjoittaa pari virkettä? Siinäpä onkin syy päteä.
Osaan syödä, pukea itsenäisesti, käydä vessassa, riimitellä, motoriset taidot ikätasoa vastaavat, kielelliset taidot erinomaiset, vuorovaikutustaitoja vielä harjoittelen. Luulisi olevan selvää Vasuja ammattitaitoisesti laativalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on työaika ollaan töissä. Esimiehen homma huolehtia, että lapsiryhmässä on aina tarpeeksi aikuisia. Älyttömäksi on asia mennyt, kun monessa paikassa vasut tekee vain opettaja. Ne voisi jakaa myös lastenhoitajille ihan lain mukaan.
Neljän lapsen kokemuksella minä haluan, että kuopukseni vasun tekee ehdottomasti pedagogisen koulutuksen saanut opettaja!
No niinhän sinä saat ihan rauhassa haluta.
Fakta on, että vasuja tehdään pedagogisen koulutuksen saaneen opettajan sijaisilla lähihoitajakoulutuksella (toki suuntautuminen voi olla lapset ja nuoret). tai jollain muulla.
Lastentarhanopettajista on pula, koska vaihtavat ammattia aika tiuhaan kun näkevät mistä urakasta on käytännössä kysymys.
Vasujen tekemiseen ei opettajan koulutuksesta ole mitään hyötyä. Kyllä ne aivan yhtä hyvin pystyy joku muukin tekemään.
Niin vasujen taso riippuu aina sen laatijan (Lto tai " se muu") fiksuudesta ja osaamisesta.
Surkeita niukkoja räpellyksiä vai paneutuvia ja ammattitaitoisia , tehdäänkö kunnolla vai vähän sinne päin, karkeuerojakin toki löytyy.
Toki koulutetulta on aiheellista odottaa ihan asiallista varhaiskasvatustietoutta.
Muistan, että aikoinaan lapselleni tehtiin vasu, mutta en osaa sanoa, mitä hyötyä siitä sitten on vuosien varrella ollut. Unohtunut jo ajat sitten, mitä siihen on kirjattu. Asiallinen ihminen tuosta näkyy kasvaneen, mitä nyt lähti toisen pojan kanssa luvatta kesken pois käsityönäyttelystä ala-asteen tutustumisretkellä. Opettaja siitä marmatti, mutta mielestäni olisi ollut huolestuttavampaa, jos tuollainen 10+ vilpertti olisi siellä raanujen parissa viihtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan vasuja lähihoitajille :O !!!
Miksi ei? Niin on tehty tähän asti eikä mitään ongelmaa. Luonnollista, että pienryhmän aikuinen tekee vasut " omista" lapsistaan. Hänhän juuri näiden lasten asiat tietää ja tuntee lapset parhaiten.
Kyllä meillä on aina jaettu vasut open ja hoitajien kesken.12 lapsen ryhmästä ope saa 5-6.Ja lastenhoitajat jakavat keskenään loput.Vaikeimmat tapaukset menee opelle,kehityshäiriöt,ongelmaiset ja sosiaalitapaukset.Helpot lapset tekee hoitaja.Näin meillä.
Ja teette hölmöt kaiken tuon hoitajan palkalla??
Itse ainakin viihdyn paremmin varhaiskasvatuksessa kuin koulun puolella. Sitäkin on tullut tehtyä. Minulla tosin on ollut asenne, että tehdään mitä ehditään ja mihin rahkeet riittävät. En tosiaan ota paineita ryhmästä, vaikka kuinka niitä yritettäisiin sovittaa. Vasutkin kirjaan siinä samalla kun keskustelu käydään. Jos kyseessä on joku erityinen lapsi, jätän erityisopettajan tehtäväksi senkin. e on hänen hommaansa. En ymmärrä mitä kaikenmaailman suunnittelu ja paperien pyörittely auttaa ketään. Mielummin olen läsnä ja teen siinä hetkessä mitä tehtävissä on. En tosiaan yritä saada mitään kunniaa työstä. Teen sitä vajaa 8 tuntia päivässä, enkä todellakaan yhtään omalla ajalla.
Vo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä. Valitetaan, ettei ole aikaa. No sitten on priorisoitava. Työnantaja ei voi vaatia palkatonta ylityötä, ei myöskään sitä että vetäydyt tekemään vasuja jos jo sinun paikalla ollessasi on mitoituksen alittava miehitys. Sitten ne helvetin vasut vaan jätetään tekemättä, ja jos joku kyselee perään, sanotte että henkilöresurssit ei riitä. Lopettakaa miellyttäminen. Teillä on oikeus tehdä perustyö eli lastenhoito hyvin. Teillä on oikeus myös lakisääteisiin taukoihin. Pitäkää niistä kiinni. Jos aikaa jää, niin sitten sitä pedagogista toimintaa (jota kaikki toiminta viime kädessä on kun se niin muotoillaan). Paperitöitä ei, ellei kunta raota kukkaroa ja maksa joko ylitöistä tai lisätyövoimasta.
Tuossa on perää. Toisaalta en pystyis tekee työtä pelkällä lastenparkki meiningillä. Minulta menisi viimeisetkin rippeet työn mielekkyydestä. Varhaiskasvatus ei myöskään ole ensisijassa "lastenhoitoa". Se vaan ei ole sitä. Jos olisi, niin eikö voitais ottaa halvalla kielitaidottomia vaihtamaan vaipat ja toimimaan kuin robotit? Minusta vasut ei niinkään ole se ongelma ja itse siis näen ne todella tärkeinä työvälineinä. Niihin on vaan helppo takertua tällaisissa keskusteluissa, koska tiedetään, että suuren kansan mielessä olemme päikyntätejä jotka pukee kuriksia ja vaihtaa vaippaa. Suuren kansan mielestä vasut on jotain irrallista ja olevinaan hienoa. Sitä ne ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi lapsi joka ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, hakeutuu aikuisen kanssa leikkimään, tarvitsee täysin aikuisen mielikuvitusta ja juonellisuutta jotta leikki etenee, hakeutuu kuitenkin todella mielellään leikkiin mutta ei vain omin avuin tai lasten kanssa osaa, helposti tulistuu sisätiloissa ja alkaa heitellä leluja, hermostuessaan alkaa hyppiä takapuoli edellä muiden lattialla leikkivien päälle istumaan, motoriikassa jotain erikoista eli huojuu eikä meinaa pysyä jaloillaan....tällainen lapsi hyötyy siitä, että ope havainnoi häntä, toimii hänen kanssaan ja selvittää minkälaista tukea lapsi tarvitsee. Ei riitä, että lapset nähdään massana joita säilötään, syötetään, pidetään kuivana, toimitaan poliisina riidoissa... Sellaisessa päiväkodissa lapset muuttuvat entistä levottomimmiksi ja itsekkäimmiksi ja alkavat voida huonosti.
Paljon hyvää asiaa sinulla, mutta yksi asia särähtää korvaan. Se on tuo hoidon (tai hoivan, jos niin halutaan) dissaaminen. Hoitaminen ei ole mitään robotin hommaa, se ei ole vain vaippojen vaihtamista ja muuta mekaanista. Vai ajatteletko, että vanhemmat hoitavat vastasyntynyttään, he vain vaihtavat vaippoja ja ruokkivat vailla tunteita?
Hoitohan on hienointa mitä on. Siihen kuuluu sylissä pitäminen, toisen tarpeiden ennakointi, lohduttaminen, kaikenlainen toisesta huolehtiminen ja välittäminen. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi akateemisesti koulutetut varhaiskasvatuksen työntekijät lähtivät tuohon hoidon tai hoivan käsitteelliseen aliarvostamiseen. Hoito on elintärkeää. Suunnitelmallinen akateeminen varhaiskasvattaminen ei ole elintärkeää, vaikka onkin tärkeää.
Näen tuon enemmänkin pedagogisena. Olet lämpimässä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Mutta kun joku sanoi, että pedagogiat hiiteen, että hoitakaan vaan ne lapset. Tulkitsin sen niin, että kunhan ovat syöneet, vessatettu ja puettu niin se muka riittäisi. Ei väliä miten se tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä. Valitetaan, ettei ole aikaa. No sitten on priorisoitava. Työnantaja ei voi vaatia palkatonta ylityötä, ei myöskään sitä että vetäydyt tekemään vasuja jos jo sinun paikalla ollessasi on mitoituksen alittava miehitys. Sitten ne helvetin vasut vaan jätetään tekemättä, ja jos joku kyselee perään, sanotte että henkilöresurssit ei riitä. Lopettakaa miellyttäminen. Teillä on oikeus tehdä perustyö eli lastenhoito hyvin. Teillä on oikeus myös lakisääteisiin taukoihin. Pitäkää niistä kiinni. Jos aikaa jää, niin sitten sitä pedagogista toimintaa (jota kaikki toiminta viime kädessä on kun se niin muotoillaan). Paperitöitä ei, ellei kunta raota kukkaroa ja maksa joko ylitöistä tai lisätyövoimasta.
Tuossa on perää. Toisaalta en pystyis tekee työtä pelkällä lastenparkki meiningillä. Minulta menisi viimeisetkin rippeet työn mielekkyydestä. Varhaiskasvatus ei myöskään ole ensisijassa "lastenhoitoa". Se vaan ei ole sitä. Jos olisi, niin eikö voitais ottaa halvalla kielitaidottomia vaihtamaan vaipat ja toimimaan kuin robotit? Minusta vasut ei niinkään ole se ongelma ja itse siis näen ne todella tärkeinä työvälineinä. Niihin on vaan helppo takertua tällaisissa keskusteluissa, koska tiedetään, että suuren kansan mielessä olemme päikyntätejä jotka pukee kuriksia ja vaihtaa vaippaa. Suuren kansan mielestä vasut on jotain irrallista ja olevinaan hienoa. Sitä ne ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi lapsi joka ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, hakeutuu aikuisen kanssa leikkimään, tarvitsee täysin aikuisen mielikuvitusta ja juonellisuutta jotta leikki etenee, hakeutuu kuitenkin todella mielellään leikkiin mutta ei vain omin avuin tai lasten kanssa osaa, helposti tulistuu sisätiloissa ja alkaa heitellä leluja, hermostuessaan alkaa hyppiä takapuoli edellä muiden lattialla leikkivien päälle istumaan, motoriikassa jotain erikoista eli huojuu eikä meinaa pysyä jaloillaan....tällainen lapsi hyötyy siitä, että ope havainnoi häntä, toimii hänen kanssaan ja selvittää minkälaista tukea lapsi tarvitsee. Ei riitä, että lapset nähdään massana joita säilötään, syötetään, pidetään kuivana, toimitaan poliisina riidoissa... Sellaisessa päiväkodissa lapset muuttuvat entistä levottomimmiksi ja itsekkäimmiksi ja alkavat voida huonosti.
Paljon hyvää asiaa sinulla, mutta yksi asia särähtää korvaan. Se on tuo hoidon (tai hoivan, jos niin halutaan) dissaaminen. Hoitaminen ei ole mitään robotin hommaa, se ei ole vain vaippojen vaihtamista ja muuta mekaanista. Vai ajatteletko, että vanhemmat hoitavat vastasyntynyttään, he vain vaihtavat vaippoja ja ruokkivat vailla tunteita?
Hoitohan on hienointa mitä on. Siihen kuuluu sylissä pitäminen, toisen tarpeiden ennakointi, lohduttaminen, kaikenlainen toisesta huolehtiminen ja välittäminen. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi akateemisesti koulutetut varhaiskasvatuksen työntekijät lähtivät tuohon hoidon tai hoivan käsitteelliseen aliarvostamiseen. Hoito on elintärkeää. Suunnitelmallinen akateeminen varhaiskasvattaminen ei ole elintärkeää, vaikka onkin tärkeää.
Näen tuon enemmänkin pedagogisena. Olet lämpimässä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Mutta kun joku sanoi, että pedagogiat hiiteen, että hoitakaan vaan ne lapset. Tulkitsin sen niin, että kunhan ovat syöneet, vessatettu ja puettu niin se muka riittäisi. Ei väliä miten se tehdään.
Minusta on väärin määritellä lämmin vuorovaikutus lapsen kanssa pedagogiikaksi, kun toisaalla varhaiskasvatuksen opettajat kuitenkin korostavat, että vain he voivat toteuttaa pedagogiikkaa, hoitajat eivät. Hoitajat muka vain hoitavat, ja ilman tavoitteellista ja suunnitelmallista pedagogiikkaa päiväkodit olisivat muka vain lapsiparkkeja.
Tässä ollaan siis määritelmien ja käsitepelien äärellä. Hoivasta ja hoidosta puhutaan alentavasti, ja pedagogiikka nostetaan jalustalle niin, että kaikki arvokas ja hyvä vuorovaikutus on automaattisesti pedagogiikkaa (kunhan siinä on vo osallisena).
Pedagogian käsitteen venyttäminen tuolla tavalla ei lähde lapsen edusta vaan edunvalvonnallisesta intressistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä. Valitetaan, ettei ole aikaa. No sitten on priorisoitava. Työnantaja ei voi vaatia palkatonta ylityötä, ei myöskään sitä että vetäydyt tekemään vasuja jos jo sinun paikalla ollessasi on mitoituksen alittava miehitys. Sitten ne helvetin vasut vaan jätetään tekemättä, ja jos joku kyselee perään, sanotte että henkilöresurssit ei riitä. Lopettakaa miellyttäminen. Teillä on oikeus tehdä perustyö eli lastenhoito hyvin. Teillä on oikeus myös lakisääteisiin taukoihin. Pitäkää niistä kiinni. Jos aikaa jää, niin sitten sitä pedagogista toimintaa (jota kaikki toiminta viime kädessä on kun se niin muotoillaan). Paperitöitä ei, ellei kunta raota kukkaroa ja maksa joko ylitöistä tai lisätyövoimasta.
Tuossa on perää. Toisaalta en pystyis tekee työtä pelkällä lastenparkki meiningillä. Minulta menisi viimeisetkin rippeet työn mielekkyydestä. Varhaiskasvatus ei myöskään ole ensisijassa "lastenhoitoa". Se vaan ei ole sitä. Jos olisi, niin eikö voitais ottaa halvalla kielitaidottomia vaihtamaan vaipat ja toimimaan kuin robotit? Minusta vasut ei niinkään ole se ongelma ja itse siis näen ne todella tärkeinä työvälineinä. Niihin on vaan helppo takertua tällaisissa keskusteluissa, koska tiedetään, että suuren kansan mielessä olemme päikyntätejä jotka pukee kuriksia ja vaihtaa vaippaa. Suuren kansan mielestä vasut on jotain irrallista ja olevinaan hienoa. Sitä ne ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi lapsi joka ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, hakeutuu aikuisen kanssa leikkimään, tarvitsee täysin aikuisen mielikuvitusta ja juonellisuutta jotta leikki etenee, hakeutuu kuitenkin todella mielellään leikkiin mutta ei vain omin avuin tai lasten kanssa osaa, helposti tulistuu sisätiloissa ja alkaa heitellä leluja, hermostuessaan alkaa hyppiä takapuoli edellä muiden lattialla leikkivien päälle istumaan, motoriikassa jotain erikoista eli huojuu eikä meinaa pysyä jaloillaan....tällainen lapsi hyötyy siitä, että ope havainnoi häntä, toimii hänen kanssaan ja selvittää minkälaista tukea lapsi tarvitsee. Ei riitä, että lapset nähdään massana joita säilötään, syötetään, pidetään kuivana, toimitaan poliisina riidoissa... Sellaisessa päiväkodissa lapset muuttuvat entistä levottomimmiksi ja itsekkäimmiksi ja alkavat voida huonosti.
Paljon hyvää asiaa sinulla, mutta yksi asia särähtää korvaan. Se on tuo hoidon (tai hoivan, jos niin halutaan) dissaaminen. Hoitaminen ei ole mitään robotin hommaa, se ei ole vain vaippojen vaihtamista ja muuta mekaanista. Vai ajatteletko, että vanhemmat hoitavat vastasyntynyttään, he vain vaihtavat vaippoja ja ruokkivat vailla tunteita?
Hoitohan on hienointa mitä on. Siihen kuuluu sylissä pitäminen, toisen tarpeiden ennakointi, lohduttaminen, kaikenlainen toisesta huolehtiminen ja välittäminen. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi akateemisesti koulutetut varhaiskasvatuksen työntekijät lähtivät tuohon hoidon tai hoivan käsitteelliseen aliarvostamiseen. Hoito on elintärkeää. Suunnitelmallinen akateeminen varhaiskasvattaminen ei ole elintärkeää, vaikka onkin tärkeää.
Näen tuon enemmänkin pedagogisena. Olet lämpimässä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Mutta kun joku sanoi, että pedagogiat hiiteen, että hoitakaan vaan ne lapset. Tulkitsin sen niin, että kunhan ovat syöneet, vessatettu ja puettu niin se muka riittäisi. Ei väliä miten se tehdään.
Minusta on väärin määritellä lämmin vuorovaikutus lapsen kanssa pedagogiikaksi, kun toisaalla varhaiskasvatuksen opettajat kuitenkin korostavat, että vain he voivat toteuttaa pedagogiikkaa, hoitajat eivät. Hoitajat muka vain hoitavat, ja ilman tavoitteellista ja suunnitelmallista pedagogiikkaa päiväkodit olisivat muka vain lapsiparkkeja.
Tässä ollaan siis määritelmien ja käsitepelien äärellä. Hoivasta ja hoidosta puhutaan alentavasti, ja pedagogiikka nostetaan jalustalle niin, että kaikki arvokas ja hyvä vuorovaikutus on automaattisesti pedagogiikkaa (kunhan siinä on vo osallisena).
Pedagogian käsitteen venyttäminen tuolla tavalla ei lähde lapsen edusta vaan edunvalvonnallisesta intressistä.
Höpö, höpö! Totta kai hoitajat toteuttavat pedagogiikkaa. Sehän lukee jo varhaiskasvatussuunnitelmassa ja hoitajien koulutusohjelmissa. Pedagogiikasta kokonaisvastuussa on opettaja ja hänellä on siihen laajin koulutus. Hän vastaa sen suunnittelusta, arvioinnista ja kehittämisestä. Mutta kaikki sitä toteuttavat ja kaikki kommunikoivat omia havaintojaan. Nimenomaan on äärimmäisen vaikeaa nähdä mitä ihmettä hoiva ja hoito on, jos ei siihen liity pedagogiikkaa. Ymmärtäisin sen sellaiseksi lapsiparkkihoidoksi jossa lapsi ei ole hoitajille tuttu ja tarkoitus on vain "säilöä" lapsi, pitää hengissä.
Vasussa sanotaan esimerkiksi näin "Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta ovat pedagogisen toiminnan perustaa. Yhtä tärkeää on tuntea jokainen lapsi ja ottaa huomioon hänen yksilöllinen kehityksensä." Myös näin "Varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus. Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista. Pedagoginen toiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessä toiminnassa. Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstön johdolla suunniteltu toiminta täydentävät toisiaan. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta läpäisee kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuuden." Toisin sanoen kaikki toiminta on pedagogista. Se että lapseen suhtaudutaan arvostavasti ja lämpimästi on tietoista pedagogiikkaa. Jos taas jossain päiväkodissa lapsille tiuskitaan, riuhdotaan hihasta ja vähätellään, niin sanoisin että pedagogiikka on pahasti hukassa. Samalla tavalla se että lasta hoivataan lämpimällä tavalla ja siihen voidaan tuoda loruja ja sanastoa mukaan, niin sekin on pedagogiikkaa. Siksi en todellakaan näe, että hoivaa tulisi vähätellä. Kun joku sanoi, että hoitakaa vaan ne lapset ja unohtakaa pedagogiikka, niin sitä juuri ihmettelin, että mitä ihmettä sillä tarkoitetaan. Sitäkö että tehdään vaan pakolliset toimet jotta pysytään hengissä ilman yhteyttä lapseen ja ilman minkäänlaista kielitaitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on lasten hoitaminen mennyt vaikeaksi. Miten ennen pärjättiin, kun ei oltu vasuista kuultukaan?
Päiväkodissa juostaan päivä tukka putkella, kuka ehtii kuunnella lasta, olla läsnä, jutella, pitää sylissä, pelata, leikkiä, laulaa, ulkoilla. Ihan tavallisia asioita. Lapsetkin rauhoittuisi, kun välillä vaan oltaisiin ja leikittäisiin. Lapsi ei opi niin, että asioita tuputetaan. Lapsi oppii itse tutkimalla ja ihmettelemällä.
Mihin tällä valtavalla toiminnan määrällä pyritään? Eiköhän keskitytä olennaiseen.
Heh heh... meillä hoitajat toivoi instagramin käyttöönottoa ja sitä moni ope pomo mukaanlukien nikotteli. Tehtiin kuitenkin. Ajatuksena meillä hoitajilla oli jakaa sinne hetkiä lapsen päivästä vanhempien nähtäville, hyvin vähäisellä panostuksella, työnohesta.
Meni pari vuotta ja opet sai päähänsä että Hei! Tää on hyvää pedagogista dokumentointia! Sitten perustettiin työryhmä joka laati yhteiset pelisäännöt instaan, kuinka usein sitä saa päivittää, miten se markkinoidaan vanhemmille”pedagogisena dokumentointina”, mitä sinne saa laittaa ja kirjoittaa (siis pedagogisesta näkökulmasta tottakai).
Mielestäni malliesimerkki siitä miten vaka-alalla AIVAN KAIKESTA saadaan aikaavievä himmeli aikaiseksi jos vaan tahdotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin viihdyn paremmin varhaiskasvatuksessa kuin koulun puolella. Sitäkin on tullut tehtyä. Minulla tosin on ollut asenne, että tehdään mitä ehditään ja mihin rahkeet riittävät. En tosiaan ota paineita ryhmästä, vaikka kuinka niitä yritettäisiin sovittaa. Vasutkin kirjaan siinä samalla kun keskustelu käydään. Jos kyseessä on joku erityinen lapsi, jätän erityisopettajan tehtäväksi senkin. e on hänen hommaansa. En ymmärrä mitä kaikenmaailman suunnittelu ja paperien pyörittely auttaa ketään. Mielummin olen läsnä ja teen siinä hetkessä mitä tehtävissä on. En tosiaan yritä saada mitään kunniaa työstä. Teen sitä vajaa 8 tuntia päivässä, enkä todellakaan yhtään omalla ajalla.
Vo
Juuri näin👍
" Lopetin päiväkotityön kun en jaksanut olla aina yksin vastuussa isosta lapsiryhmästä, opettajan ollessa palavereissa, koulutuksissa ja koneella.
Joka päivä oli sitä että kolme lasta riehuu, yks on väkivaltainen, yhdellä pissat housussa ja yks itkee.
Lopuista ei tietoa, omillaan pärjäs loppu harmaa massa.
Opettaja hihittelee että sori kun vasukeskustelussa vähän venähti.. JOKA HELVETIN KERTA. Totesin sit vaan että ei oo mun juttu :)
T. Lastenhoitaja 31 v. "
Tommosta se just taitaa välillä olla , opettaja on suunnittelemassa , vasuissa, palavereissa - lastenhoitajat hoitaa hommat ylityöllistettyinä sillä aikaa. . . .ope ystävällisesti kertoo mitä kaikkea tulee heidän tehdä sillä aikaa kun hän on ... jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on lasten hoitaminen mennyt vaikeaksi. Miten ennen pärjättiin, kun ei oltu vasuista kuultukaan?
Päiväkodissa juostaan päivä tukka putkella, kuka ehtii kuunnella lasta, olla läsnä, jutella, pitää sylissä, pelata, leikkiä, laulaa, ulkoilla. Ihan tavallisia asioita. Lapsetkin rauhoittuisi, kun välillä vaan oltaisiin ja leikittäisiin. Lapsi ei opi niin, että asioita tuputetaan. Lapsi oppii itse tutkimalla ja ihmettelemällä.
Mihin tällä valtavalla toiminnan määrällä pyritään? Eiköhän keskitytä olennaiseen.
Asiaa.
Viisasta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on työaika ollaan töissä. Esimiehen homma huolehtia, että lapsiryhmässä on aina tarpeeksi aikuisia. Älyttömäksi on asia mennyt, kun monessa paikassa vasut tekee vain opettaja. Ne voisi jakaa myös lastenhoitajille ihan lain mukaan.
Neljän lapsen kokemuksella minä haluan, että kuopukseni vasun tekee ehdottomasti pedagogisen koulutuksen saanut opettaja!
No niinhän sinä saat ihan rauhassa haluta.
Fakta on, että vasuja tehdään pedagogisen koulutuksen saaneen opettajan sijaisilla lähihoitajakoulutuksella (toki suuntautuminen voi olla lapset ja nuoret). tai jollain muulla.
Lastentarhanopettajista on pula, koska vaihtavat ammattia aika tiuhaan kun näkevät mistä urakasta on käytännössä kysymys.
Vasujen tekemiseen ei opettajan koulutuksesta ole mitään hyötyä. Kyllä ne aivan yhtä hyvin pystyy joku muukin tekemään.
Jep jep. Mitäs sitä jollain pedagogiikalla .
Muutama ranskalainen viiva siihen ja viivojen perään jotain että
- motoriset taidot ihan ok ja oikeestaan verbaaliset kans.
- Sosiaalisia toki kandeis vähä viel treenata sillee snadisti, mutta sekin luonnistuu ajan myötä sillä
- vuorovaikutustaidot kehittyy näköjään ihan hyvää tahtia.
" Vasussa sanotaan esimerkiksi näin:
"Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta ovat pedagogisen toiminnan perustaa.
Yhtä tärkeää on tuntea jokainen lapsi ja ottaa huomioon hänen yksilöllinen kehityksensä."
Myös näin "Varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus.
Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista. Pedagoginen toiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessä toiminnassa.
Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstön johdolla suunniteltu toiminta täydentävät toisiaan.
Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta läpäisee kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuuden." Toisin sanoen kaikki toiminta on pedagogista.
Se että lapseen suhtaudutaan arvostavasti ja lämpimästi on tietoista pedagogiikkaa.
Jos taas jossain päiväkodissa lapsille tiuskitaan, riuhdotaan hihasta ja vähätellään, niin sanoisin että pedagogiikka on pahasti hukassa.
Samalla tavalla se että lasta hoivataan lämpimällä tavalla ja siihen voidaan tuoda loruja ja sanastoa mukaan, niin sekin on pedagogiikkaa.
Siksi en todellakaan näe, että hoivaa tulisi vähätellä.
Kun joku sanoi, että hoitakaa vaan ne lapset ja unohtakaa pedagogiikka, niin sitä juuri ihmettelin, että mitä ihmettä sillä tarkoitetaan.
Sitäkö että tehdään vaan pakolliset toimet jotta pysytään hengissä,
ilman yhteyttä lapseen ja ilman minkäänlaista kielitaitoa? [/quote]
Just det.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a. Lopetin päiväkotityön kun en jaksanut olla aina yksin vastuussa isosta lapsiryhmästä, opettajan ollessa palavereissa, koulutuksissa ja koneella. Joka päivä oli sitä että kolme lasta riehuu, yks on väkivaltainen, yhdellä pissat housussa ja yks itkee. Lopuista ei tietoa, omillaan pärjäs loppu harmaa massa. Opettaja hihittelee että sori kun vasukeskustelussa vähän venähti.. JOKA HELVETIN KERTA. Totesin sit vaan että ei oo mun juttu :)
T. Lastenhoitaja 31 v.
Tämä on kyllä todellinen ongelma jo nyt saati sitten kun/Jos muuttuu niin että on kaksi opettajaa ja yksi hoitaja. On minusta väärin ,että hoitajan pitää olla yksin vastuussa koko ryhmästä SAK ajat = n 10 tuntia viikossa +vasut/palaverit ja muut kissan ristiäiset .
Siis miten hän on 10 tuntia yksin? Jos on kaksi opea 5 x 2 tuntia suunnittelua viikossa, niin eihän ne pidä niitä samaan aikaan. Ja jos pitäisi, niin miten siitä tulee 10 tuntia?? Lh:n ei välttämättä koskaan tarvitse olla yksin, kun asiat järjestetään oikein. Hän saattaa olla 10 tuntia yhden open kanssa tai 5 tuntia yksin. Suunnitteluaika muutenkin ajoitetaan niin, että lapset esim. nukkuvat tai ulkoilevat. Esim. jos lapset nukkuu/lepää tunnin päivässä ja lh on heitä valvomassa, niin siinä jo kummatkin opet saa suunnittelunsa tehtyä.
Yksin olo taisi olla liioittelua, mutta kyllä se ryhmässä olo vajaalla miehityksellä kaatuu sitten nimenomaan lastenhoitajan niskaan, koska hän on aina se TOINEN joka on ryhmässä kun toinen opettajista on poissa. Opettajat taas jakavat keskenään sen ajan, kun ovat ryhmässä toisen ollessa poissa, eli puolet vähemmän niitä tilanteita.
Opettajilla on suunnitteluaika, jota ei aina voida syystä tai toisesta laittaa nukkariajaksi, ehkä siksi, että se on sen tunnin/päivä, joten koko nukkariaikahan menisi sitten siinä, että on vain 2 työntekijää paikalla, eli toinen istuu nukkarissa ja toinen hoitaa kaiken muun? (paikasta ja tiloista riippuen), muutenkin on aika usein 2 huonetta käytössä, eli toiset nukkuu toisessa ja kaikki muut leikkii siinä toisessa huoneessa, ellei lapsia sitten herätä aikaisemmin.
Ryhmissä muutenkin työntekijöiden työvuorot alkaa lomittain, koska jokaisella on 8 tunnin työpäivä, eli usein yhdellä on työt esim. 9-17, toisella taas 8-16 ja kolmannella sitten esim. 6.30-14.30, tämä tarkoittaa, että ryhmässä on aina vain 2 henkilöä sinne klo 9 asti ja sitten 2 työntekijää jatkaa klo 14.30 jälkeen, silloin siis, jos ne suunnitteluajat on tosiaan nukkariaikaan (muuten niillä kahdella on vielä lyhyemmät päivät..), sen lisäksi siinä välillä voi olla vasu-keskusteluja, lapset puheeksi keskusteluja ja kaikenlaisia muitakin keskusteluja, on tiimipalavereita, talon palavereita, toisinaan työntekijät on ihan koulutuksissakin.
Koska henkilökuntaa on muutenkin se lain vaatima mimimäärä, niin siellä ryhmässä on ihan aidosti tosi harvoin riittävästi henkilökuntaa LÄSNÄ. Käytännössä ryhmät siis pyörii jo nyt vajaamiehityksellä melkein jatkuvasti (muutamia hajanaisia tunteja lukuunottamatta) jo nytkin, vaikka ryhmissä toistaiseksi on 2 lastenhoitajaa ja se yksi opettaja, tilanne tietenkin pahenee, kun opettajia onkin kohta 2/ryhmä.
Alue: Aihe vapaa
Paljon hyvää asiaa sinulla, mutta yksi asia särähtää korvaan. Se on tuo hoidon (tai hoivan, jos niin halutaan) dissaaminen. Hoitaminen ei ole mitään robotin hommaa, se ei ole vain vaippojen vaihtamista ja muuta mekaanista. Vai ajatteletko, että vanhemmat hoitavat vastasyntynyttään, he vain vaihtavat vaippoja ja ruokkivat vailla tunteita?
Hoitohan on hienointa mitä on. Siihen kuuluu sylissä pitäminen, toisen tarpeiden ennakointi, lohduttaminen, kaikenlainen toisesta huolehtiminen ja välittäminen. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi akateemisesti koulutetut varhaiskasvatuksen työntekijät lähtivät tuohon hoidon tai hoivan käsitteelliseen aliarvostamiseen. Hoito on elintärkeää. Suunnitelmallinen akateeminen varhaiskasvattaminen ei ole elintärkeää, vaikka onkin tärkeää.