Lue keskustelun säännöt.
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Jos viittaat sikailulla siihen, että mies paneskelee ympäriinsä ja levittää siementään niin kuin tuolla aiemmin väitettiin olevan ideaali biologiaan perustuva malli niin sellaista ei ainakaan tieteen näkökulmasta ole olemassa). Evoluutiopsykologian mallinnukset eivät ole kovin uskottavia, kun esimerkit eläinmaailmasta otetaan mielivaltaisesti koppakuoriaisista leijoniin riippuen siitä, mitä halutaan todistaa. Ihmisapinan lisääntymisstrategioita on vaikea tutkia, koska eri kulttuurien välillä on niin paljon vaihtelua siinä, miten sukupuolten väliset suhteet on järjestetty ja millaisia preferenssejä löytyy.
Kaikenlaista voi hämmentää ja sekoittaa, mutta sukupuolten biologiset tekijät vaikuttaa pariutumiseen nyt ja aina hyvin vahvasti. Naiset hinkuvat laadukkaita siittäjiä, mikä on biologian kannalta hyvin järkevää ja loogista. Jos asia olisi toisin, niin emme nyt kirjoittelisi tässä mitään ja laji olisi sammunut luonnon kilpailussa aikoja sitten. Ja miesten kiimaisuus ajaa oikeastaan koko lajin kehitystä. Kovin jäbä kun pääsee paljon lopulta siittämään ja reippaasti. Jotkut autistit ja aseksuaalit varmaan näpertelesivät innokkaana kävyillä ilman naaraita, mutta valtaosan urosten alitajunnassa parittelu on se luonnon ultimatumpalkinto mitä tavoitella.
Kaikki ihmisten luomat himmelit yksiavoisuudesta sun muista lähinnä vain hidastavat tuon mekanismin toimintaa.
Eikö tässä skenaarioissa unohdeta nyt se pieni yksityiskohta, että se jälkeläinen pitää vielä hoivata ja saada selviämään elossa? Väitätkö nyt tosissaan, että miehen vietti on vain siittää, mutta sitä ei kiinnosta lainkaan pysyykö se jälkeläinen edes hengissä?
Miestä mies tietää kuka lapsen on siittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, tasoja eri ihmisten välillä on olemassa.
Mitä sitten?
En silti anna rämemajavaa kenellekään kenelle en halua, enkä aio pakottaa itseäni haluamaan. Olen mieluummin ilman tai suhteessa naisen kanssa.
Tai siis olisin, jos en olisi naimisissa miehen kanssa, jolla ei ole laatikkoleukaa, 100k vuosituloja, supliikkitaitoja tai edes vaadittua 180cm pituutta. Hups! Miten tässä näin on päässyt käymään?
et ole itse niin tasokas että pystyisit moista miestä pitämään? hups tosiaan.
ja edelleen vastaus on koko ajan ollut tuohon "entä sitten" kysymykseen NO EI V**TU MITÄÄN
Niin, minulla ei ole minkään valtakunnan jumalatar-, prinsessa-, valtiatar- tai edes presidenttikuvitelmia itsestäni. En oleta, että koska olen pimpillinen olento, olisin automaattisesti oikeutettu saamaan p*ppeliä milloin haluan, keltä haluan. Toisin on miesten laita. Tai siis ei kaikkien miesten, vaan tasoteoriamiesten.
Katkerana sieltä huutelet, että sä et oo kaunis vaan hyi vee miten ruma, mutta silti minä olen parisuhteessa ja sinä et. Jännä juttu.
Pippeliä keltä haluat? Et niin. Milloin haluat? väitän että saat.
Katkera en ole, parisuhdekin löytyy, yli 10 vuotta jo.
Jännä juttu tosiaan että joku luulee tietävänsä toisesta mitään.
ps. kysyit että kuinka näin kävi, tarjosin siihen vastausta. Ilmeisesti et pitänyt vastauksesta kun kävit henkilöön.
ps2. edelleen tasojen olemassaolo ei ongelma. Se auttavat jäsentelemään asioita.
Taas kerran voikin esittää saman kysymyksen. Mitä iloa naiselle on jostain pippelistä jos se ei anna hänelle tyydytystä? Randompippeli harvemmin sitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Aidot alfat ovat katoamassa koska sivistyneet maat ovat siirtymässä kohti kaaosta ja anarkiaa naisten hypergamian ja feminismin ja hallitsemattoman muuttoliikkeen takia. Ympäristö muuttuu sigmoille (tai miksi opportunistisesti toimivia yksilöitä halutaan nimittää) edulliseksi. Näin tapahtuu aina suurten mullistusten kuten sotien, nälähädän, pandemian jne. aikana. En tosin ymmärrä miksi tämä semantiikka on naisille niin tärkeää vaikka se kaikesta kaivelusta huolimatta tukee tasoteoriaa.
Tosiasia kuitenkin on, että seksi (oli se sitten parisuhteessa tai ei) jakautuu hyvin epätasaisesti miesten kesken. Tämä on ehkä biologian perusteella normi, mutta toisaalta sosiaalisen hyvinvoinnin jakautumiseen tasaisesti pyrkivän näkemyksen mukaisesti ei. Miksi mies haluaisi työskennellä yhteiskunnan hyväksi jonka jakama hyvinvointi (seksi on miehelle tärkeä osa hyvinvointia) ei palaudu hänelle itselleen. Asia on kieltämättä kuuma peruna, mutta jos puhutaan aidosti tasa-arvoisesta yhteiskunnasta niin naisten on myös kannettava kortensa kekoon tässä asiassa, tavalla tai toisella. Muuten hyvinvointiyhteiskunta ei jatku.
Naisten on tietysti helppo nyt naureskella, että ei koske minua ja minun elinikääni, mutta kannattaa ottaa huomioon myös tulevat sukupolvet. Hyvinvointivaltio voi romahtaa yhden sukupolven aikana.
Oletetaan, että mitä kirjoitit olisi totta. Millainen asennemuutos yhteiskunnassa pitäisi tapahtua, että tämä voitaisiin estää? Mitä toimia asian korjaamiseksi pitäisi tehdä ja millaisia seurauksia koet näillä toimilla olevan ihmisten elämään?
Minun mielestäni ainakin kaikenlainen feministinen uhoaminen pitäisi lopettaa. Ponnistella aidosti tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Sukupuolet ovat jo nyt Suomessa käytännössä tasa-arvoisia. Jos naisten asemaa vielä parannetaan niin se tarkoittaa heikennyksiä miesten asemaan.
Toisekseen varsinkin nuorille pitäisi opettaa realismia elämän ja parisuhteiden osalta. Ennen on ajateltu, että kyllä se luonto asian hoitaa. Esimerkiksi naisille pitäisi vääntää rautalangasta, että sitä prinssiä kiiltävässä haarniskassa tuskin saapuu ja hyvän elämän voi saada naapurin Penan kanssa jos puhaltaa yhteen hiileen.
Seksi on kieltämättä vaikea pala. Ketään ei länsimaisessa hyvinvointivaltiossa pitäisi pakottaa mihinkään ellei se ole poikkeussyistä aivan ehdottomasti tarpeen. Toisaalta minusta maksullisen seksin demonisointi pitäisi purkaa ja sallia ilotalot ja itsenäiset ammatinharjoittajat ilman stigmaa. Tällöin seksiltä poistuisi se valta- ja kiristyselementti joka sillä nyt on ja jota naiset monesti hyödyntävät.
Kaikki muu on ihan ymmärrettäviä pointteja, mutta tuota naisten käyttämää valta- ja kiristyselementtiä en käsitä. Avaisitko hieman?
Oletan, ettet puhu yksilön "pihtaamisesta" esimerkiksi parisuhteessa, koska tämä ei ole yhteiskunnallinen ongelma vaan parisuhteen sisäinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tämä kuolemanhiljaisuus. Vastatkaa nyt, hyvät palstamiehet. Tässä ketjussa on esitetty hyvin konkreettisia kysymyksiä, joihin vastaamalla pystytte selventämään mitä toivotte "yhteiskunnan" tekevän hyväksenne.
Epäilen, että vastauksia ei tule epämääräisten "naisten tulisi muuttua" kommenttien lisäksi. Olisi liian epämiellyttävä kirjoittaa, että naiset tulisi pakottaa seksiin tai parisuhteeseen miesten kanssa, joita eivät halua. Lisäksi tämä tosiaan sotkisi koko markkina-ajattelun, koska markkinat eivät sen jälkeen olisi vapaat vaan kyseessä olisi kummallinen kommunismin muoto, jossa naiset olisi määritelty hyödykkeeksi, ei ihmisiksi.
En minä ole koskaan kokenut, että markkina-arvoteoriasta seuraisi jotain vaatimuksia. Se on vain todellisuuden kuvaus, toteamus siitä, että seksimarkkinoilla miehen asema on erittäin riippuvainen ulkonäöstä, sosiaalisesta asemasta, verbaalisesta sujuvuudesta ja varallisuudesta.
Eihän tämän tosiasian ääneen kertominen tarkoita, että siitä pitäisi seurata mitään.
Jos puhumme vammaisten seksuaalisten oikeuksien toteutumisesta, niin emmehän silloinkaan vaadi, että vammaisten pitäisi saada harrastaa seksiä kenen kanssa vain. Toteamme vain, että vammaisuuteen liittyy tällainen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
aivan. Silti sitä ei vi sanoa ääneen koska ei ole mitään tasoja.
Silti se joku siellä tarhassa on useimpien kaveri, sama jatkuu peruskoulussa, lukiossa, yliopistossa ja siitä eteenpäin.
Sama tilanne seksin suhteen.
Mutta ehei, naiset haluavat kiistää tämän koska tunteet.
Ketkä naiset? Tietenkin on miehiä, joilla menee elämässä paremmin kuin toisilla. Toiset pärjäävät, kouluttautuvat, saavat kivoja työpaikkoja, vaurastuvat, saavat lapsia. Ja toiset eivät. Se missä naiset sen sijaan ovat eri mieltä on se koko asian vesittäminen joksikin ulkonäköasiaksi. Ulkonäöllä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Hjallis Harkimo esim. on ruma pikku mies, mutta rahaa, töitä ja naisia sillä on aina ollut.
tietysti se on se kokonaisuus. Tärkeimpinä status, ulkonäkö, varallisuus
hjalliksella on 2/3 ja kun on tarpeeksi pätäkkää ja statusta niin siinä ulkonäkö on osalle naisista (ei kaikille) pieni murhe.
Mitäpä muuta oliskaan odottanut vastaukseksi sellaiselta jonka mielestä tunteet ei kuulu ihmissuhteisiin.
kukas noin taas on sanonut?
Kyse on siitä mistä ne tunteet syttyy.
Ja tasojankkaajalla siihen tarvitaan neitsytmissi. Saatte ihan sen minkä ansaitsettekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.
Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.
Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.
korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.
Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!
Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)
Kerros tämän ulinan päätteeksi ,miksi kenenkään naisen pitäisi ottaa elämäänsä riesaksi ihminen, jota ei halua? Kyllä se menee ihan molemmin päin. Jos se kumppani on rasite ja huonontaa elämänlaatua niin miksi ryhtyä? Mitä iloa kenellekään on huonosta suhteesta? Tämä nyt vaan tarkoittaa sitä, että suhdetta ei muodostu mikäli molemmat osapuolet eivät tunne saavansa siitä jotain hyvää elämäänsä. Harva ehdoin tahdoin vaikeuksia ja kurjuutta haluaa. Jos haluat luoda parisuhteen niin silloin sinun pitää olla kumppaniksi kelvollinen. Kannattaa huomata, että kukaan ei kelpaa kaikille, sillä ihmiset on erilaisia ja haluaa eri asioita. Ongelma on siinä että löytää sen itselleen sopivan, jolle myös itse kelpaa . Jos on kovin sämpylöitä käs ja hankala persoona tai vuorovaikutustaidot on huonot niin toki niitä joille kelpaa on selvästi vähemmän.
Ei pidä, missä väitin niin?
Kritisoin sitä että naiset kehoittavat miehiä muuttumaan sen sijaan että miehet toimisivat kuin naiset: Jos en kelpaa näin, mielummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Jos viittaat sikailulla siihen, että mies paneskelee ympäriinsä ja levittää siementään niin kuin tuolla aiemmin väitettiin olevan ideaali biologiaan perustuva malli niin sellaista ei ainakaan tieteen näkökulmasta ole olemassa). Evoluutiopsykologian mallinnukset eivät ole kovin uskottavia, kun esimerkit eläinmaailmasta otetaan mielivaltaisesti koppakuoriaisista leijoniin riippuen siitä, mitä halutaan todistaa. Ihmisapinan lisääntymisstrategioita on vaikea tutkia, koska eri kulttuurien välillä on niin paljon vaihtelua siinä, miten sukupuolten väliset suhteet on järjestetty ja millaisia preferenssejä löytyy.
Kaikenlaista voi hämmentää ja sekoittaa, mutta sukupuolten biologiset tekijät vaikuttaa pariutumiseen nyt ja aina hyvin vahvasti. Naiset hinkuvat laadukkaita siittäjiä, mikä on biologian kannalta hyvin järkevää ja loogista. Jos asia olisi toisin, niin emme nyt kirjoittelisi tässä mitään ja laji olisi sammunut luonnon kilpailussa aikoja sitten. Ja miesten kiimaisuus ajaa oikeastaan koko lajin kehitystä. Kovin jäbä kun pääsee paljon lopulta siittämään ja reippaasti. Jotkut autistit ja aseksuaalit varmaan näpertelesivät innokkaana kävyillä ilman naaraita, mutta valtaosan urosten alitajunnassa parittelu on se luonnon ultimatumpalkinto mitä tavoitella.
Kaikki ihmisten luomat himmelit yksiavoisuudesta sun muista lähinnä vain hidastavat tuon mekanismin toimintaa.
Eikö tässä skenaarioissa unohdeta nyt se pieni yksityiskohta, että se jälkeläinen pitää vielä hoivata ja saada selviämään elossa? Väitätkö nyt tosissaan, että miehen vietti on vain siittää, mutta sitä ei kiinnosta lainkaan pysyykö se jälkeläinen edes hengissä?
Miestä mies tietää kuka lapsen on siittänyt?
Jos keksitään biologisia viettejä niin silloin miehellä pitäisi olla vietti jäädä hoivaamaan ihmislasta mikäli haluaa siemenen jatkuvan. Luonnossa kukaan ei tiedä kuka sen siitti joten merkityksetön kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tämä kuolemanhiljaisuus. Vastatkaa nyt, hyvät palstamiehet. Tässä ketjussa on esitetty hyvin konkreettisia kysymyksiä, joihin vastaamalla pystytte selventämään mitä toivotte "yhteiskunnan" tekevän hyväksenne.
Epäilen, että vastauksia ei tule epämääräisten "naisten tulisi muuttua" kommenttien lisäksi. Olisi liian epämiellyttävä kirjoittaa, että naiset tulisi pakottaa seksiin tai parisuhteeseen miesten kanssa, joita eivät halua. Lisäksi tämä tosiaan sotkisi koko markkina-ajattelun, koska markkinat eivät sen jälkeen olisi vapaat vaan kyseessä olisi kummallinen kommunismin muoto, jossa naiset olisi määritelty hyödykkeeksi, ei ihmisiksi.
En minä ole koskaan kokenut, että markkina-arvoteoriasta seuraisi jotain vaatimuksia. Se on vain todellisuuden kuvaus, toteamus siitä, että seksimarkkinoilla miehen asema on erittäin riippuvainen ulkonäöstä, sosiaalisesta asemasta, verbaalisesta sujuvuudesta ja varallisuudesta.
Eihän tämän tosiasian ääneen kertominen tarkoita, että siitä pitäisi seurata mitään.
Jos puhumme vammaisten seksuaalisten oikeuksien toteutumisesta, niin emmehän silloinkaan vaadi, että vammaisten pitäisi saada harrastaa seksiä kenen kanssa vain. Toteamme vain, että vammaisuuteen liittyy tällainen ongelma.
Ja luulet että naisten asemaan ei ulkonäkö vaikuta mitään? Hyvä, silloinhan voit ottaa sen obeesin, ruman naisen lähiräkälästä, eikä enää tarvitse aloittaa näitä jankkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan halunnut muuta, kuin että tunnustetaan että ilmiö on todellinen. Kumman tiukassa sekin oli, vaikka väitetään että kaikki oppivat sen jo päiväkodissa.
Ei siitä kai kukaan ole ollutkaan koskaan eri mieltä, että osa ihmisistä on suositumpia ja halutumpia kuin toiset. Tai että ulkonäölläkin on merkitystä. Lähinnähän näissä keskusteluissa on oltu eri mieltä siitä, minkälaiset miehet ovat naisten mielestä kiinnostavia. Miesten mielestä naiset haluavat pitkiä lentäjiä, lääkäreitä tai jääkiekkoilijoita, joilla on hieno auto ja rahaa. Niin ja mahdollisimman iso leuka. Naiset taas ovat yrittäneet selittää, että tuo ei vastaa heidän unelmamiehensä määritelmää, ja moni on myös yrittänyt sanoa, että jotkut noista mainituista ominaisuuksista ovat ihan yhdentekeviä tai jopa miinusta, mutta miehet eivät usko. Minusta vaikuttaa usein siltä, että miehet itse ihailevat tietynlaisia miehiä - esimerkiksi koko lapsuutensa autoilla leikkineinä he ovat ITSE tietoisia automerkeistä ja oppineet ihailemaan autoja, ja sitten luulevat naistenkin olevan yhtä autohulluja. Ja samoin koko lapsuutensa ja nuoruutensa jääkiekkoilijoita ihailleina luulevat naistenkin olevan yhtä hulluina lätkään ja ihailevan jääkiekkovarusteidensa takana tunnistamattomaksi jääviä kiekkoilijoita. Itselleni on ihan mysteeri, mistä lentäjä ja lääkäri on reväisty ikuisuusesimerkeiksi - tai no, miehet varmaan muistavat lapsuutensa leikeistä ne lentokoneleikitkin, ehkä sitten siitä...
Eli kyllä minäkin ajattelen niin, että ihminen pyrkii samaan omasta mielestään mahdollisimman kiinnostavan kumppanin. Mutta on yksilöllistä eroa siinä, minkä kokee haluttavaksi. Ja vaikka jotain yleistettäviäkin ominaisuuksia olisi mahdollista löytää, on aina yksilöitä, joiden kohdalla tämä ei päde. Ja ne yleistykset eivät aina suinkaan naisten unelmien kohdalla noudata miesten omia unelmia, kuten "olispa siistii ohjata lentokonetta" ja "vitsi lätkänpelaajat on cooleja".
Tietysti asiassa on yksilöllisiä eroja.
status, ulkonäkö, varallisuus
status: jos joku tykkää lätkätyypeistä niin hän saattaa kiinnittää huomiota sm-tason pelaajaan ennemmin kuin puulaakipelailijaan. Kiinostaako se tyyppi taiteilijapiireissä olevaa vassaria? No ei välttämättä. Siellä on sitten se oma hierarkia.
ulkonäkö: ei se hajonta mikään maailman suurin ole jos lähdetään ulkonäköä arvioimaan. Joo, jonku kymppi on toisen kasi tai ysi, mutta ei se ykkönen kympiksi muutu jos aivotoiminta on normaalia. Ai tuo Henry Cavill olis ihan jees, mutta kun mä tykkään vain ja ainoastaan blondeista niin ehei. Samaten Jason Momoalla on ihan liian pitkät hiukset. Siis yök! Hjallis mieluummin, sillä on ihanat hiukset!
varallisuus: ai sä asut meren rannalla, joo ei kiitos. Enkä mä tykkää matkustelusta joten alppihuvilasta on turha puhua. Meinaatko että mä pesen sit tuon uima-altaankin aina? Ai ammattilaiset on sen nytkin hoitaneet? No en usko että se jatkuis.
Hohhoijakkaa.
T:Hippitäti, persjalkaisten kyklooppien fani
löysit oman tasosi, onnea
Joko myönnät yksilölliset erot? Myös puolierakko ja ehdan MGTOWin vaimo (ajalta ennen moisia lokeroita)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Jos viittaat sikailulla siihen, että mies paneskelee ympäriinsä ja levittää siementään niin kuin tuolla aiemmin väitettiin olevan ideaali biologiaan perustuva malli niin sellaista ei ainakaan tieteen näkökulmasta ole olemassa). Evoluutiopsykologian mallinnukset eivät ole kovin uskottavia, kun esimerkit eläinmaailmasta otetaan mielivaltaisesti koppakuoriaisista leijoniin riippuen siitä, mitä halutaan todistaa. Ihmisapinan lisääntymisstrategioita on vaikea tutkia, koska eri kulttuurien välillä on niin paljon vaihtelua siinä, miten sukupuolten väliset suhteet on järjestetty ja millaisia preferenssejä löytyy.
Kaikenlaista voi hämmentää ja sekoittaa, mutta sukupuolten biologiset tekijät vaikuttaa pariutumiseen nyt ja aina hyvin vahvasti. Naiset hinkuvat laadukkaita siittäjiä, mikä on biologian kannalta hyvin järkevää ja loogista. Jos asia olisi toisin, niin emme nyt kirjoittelisi tässä mitään ja laji olisi sammunut luonnon kilpailussa aikoja sitten. Ja miesten kiimaisuus ajaa oikeastaan koko lajin kehitystä. Kovin jäbä kun pääsee paljon lopulta siittämään ja reippaasti. Jotkut autistit ja aseksuaalit varmaan näpertelesivät innokkaana kävyillä ilman naaraita, mutta valtaosan urosten alitajunnassa parittelu on se luonnon ultimatumpalkinto mitä tavoitella.
Kaikki ihmisten luomat himmelit yksiavoisuudesta sun muista lähinnä vain hidastavat tuon mekanismin toimintaa.
Eikö tässä skenaarioissa unohdeta nyt se pieni yksityiskohta, että se jälkeläinen pitää vielä hoivata ja saada selviämään elossa? Väitätkö nyt tosissaan, että miehen vietti on vain siittää, mutta sitä ei kiinnosta lainkaan pysyykö se jälkeläinen edes hengissä?
Miestä mies tietää kuka lapsen on siittänyt?
No, vaikka isyystestillä?
Jos juuri ne omat geenit on tärkeä saada siirrettyä eteenpäin, luulisi olevan hyötyä jäädä seuraamaan, että säilyykö se oma jälkeläinen edes hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
aivan. Silti sitä ei vi sanoa ääneen koska ei ole mitään tasoja.
Silti se joku siellä tarhassa on useimpien kaveri, sama jatkuu peruskoulussa, lukiossa, yliopistossa ja siitä eteenpäin.
Sama tilanne seksin suhteen.
Mutta ehei, naiset haluavat kiistää tämän koska tunteet.
Ketkä naiset? Tietenkin on miehiä, joilla menee elämässä paremmin kuin toisilla. Toiset pärjäävät, kouluttautuvat, saavat kivoja työpaikkoja, vaurastuvat, saavat lapsia. Ja toiset eivät. Se missä naiset sen sijaan ovat eri mieltä on se koko asian vesittäminen joksikin ulkonäköasiaksi. Ulkonäöllä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Hjallis Harkimo esim. on ruma pikku mies, mutta rahaa, töitä ja naisia sillä on aina ollut.
tietysti se on se kokonaisuus. Tärkeimpinä status, ulkonäkö, varallisuus
hjalliksella on 2/3 ja kun on tarpeeksi pätäkkää ja statusta niin siinä ulkonäkö on osalle naisista (ei kaikille) pieni murhe.
Mitäpä muuta oliskaan odottanut vastaukseksi sellaiselta jonka mielestä tunteet ei kuulu ihmissuhteisiin.
kukas noin taas on sanonut?
Kyse on siitä mistä ne tunteet syttyy.
Ja tasojankkaajalla siihen tarvitaan neitsytmissi. Saatte ihan sen minkä ansaitsettekin.
paskapuhetta, sama kuin väittäisin että yksinäisille naisille kelpaa vain Henry Cavill tai Jason Momoa. Joillekin vain molemmat samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Jos viittaat sikailulla siihen, että mies paneskelee ympäriinsä ja levittää siementään niin kuin tuolla aiemmin väitettiin olevan ideaali biologiaan perustuva malli niin sellaista ei ainakaan tieteen näkökulmasta ole olemassa). Evoluutiopsykologian mallinnukset eivät ole kovin uskottavia, kun esimerkit eläinmaailmasta otetaan mielivaltaisesti koppakuoriaisista leijoniin riippuen siitä, mitä halutaan todistaa. Ihmisapinan lisääntymisstrategioita on vaikea tutkia, koska eri kulttuurien välillä on niin paljon vaihtelua siinä, miten sukupuolten väliset suhteet on järjestetty ja millaisia preferenssejä löytyy.
Kaikenlaista voi hämmentää ja sekoittaa, mutta sukupuolten biologiset tekijät vaikuttaa pariutumiseen nyt ja aina hyvin vahvasti. Naiset hinkuvat laadukkaita siittäjiä, mikä on biologian kannalta hyvin järkevää ja loogista. Jos asia olisi toisin, niin emme nyt kirjoittelisi tässä mitään ja laji olisi sammunut luonnon kilpailussa aikoja sitten. Ja miesten kiimaisuus ajaa oikeastaan koko lajin kehitystä. Kovin jäbä kun pääsee paljon lopulta siittämään ja reippaasti. Jotkut autistit ja aseksuaalit varmaan näpertelesivät innokkaana kävyillä ilman naaraita, mutta valtaosan urosten alitajunnassa parittelu on se luonnon ultimatumpalkinto mitä tavoitella.
Kaikki ihmisten luomat himmelit yksiavoisuudesta sun muista lähinnä vain hidastavat tuon mekanismin toimintaa.
Eikö tässä skenaarioissa unohdeta nyt se pieni yksityiskohta, että se jälkeläinen pitää vielä hoivata ja saada selviämään elossa? Väitätkö nyt tosissaan, että miehen vietti on vain siittää, mutta sitä ei kiinnosta lainkaan pysyykö se jälkeläinen edes hengissä?
Miestä mies tietää kuka lapsen on siittänyt?
No, vaikka isyystestillä?
Jos juuri ne omat geenit on tärkeä saada siirrettyä eteenpäin, luulisi olevan hyötyä jäädä seuraamaan, että säilyykö se oma jälkeläinen edes hengissä.
ei sillä ole merkitystä jos sitä siementä levittää kaikkialle :) Aina joitain jää matkan varrelle, sekin on luontoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Tämä on nyt sitä samaa jankutusta ilman totuuspohjaa. Positiivista edistystä on että annoit kuvitteelliselle palovammapotilaalle positiivisen elämän asenteen eli luonteenpiirteen joka usein on niillä suositummilla ihmisillä.
Tarkenna mikä on ilman totuuspohjaa?
- Miehen yksinäisyys on miehen omaa syytä
- naisen saa varmemmin jos tekee asian eteen kovasti työtä?
- jos ei muuten niin rahan avulla, jostain
- avioliitto vaatii työtä myös sen jälkeen kun ollaan sanottu "tahdon"
- asiasta tulisi kommukoida miehille jo nuoresta alkaen etteivät he kuvittele että perisuhde on naisen vastuulla?
- jos ylläolevat eivät sovi miehelle, hänen kannattaa totutella ajatukseen yksin olemisesta?
- mies voi olla onnellinen ilman naista, siinä missä nainen ilman miestä?
Näin ilmaisemalla asiasi saat parempia vastauksia.
Ainoa tämän uuden viestin kohdista olen eri mieltä tuosta rahasta, jos kokee yksinäisyyttä se ei katoa sillä että vieressä on maksettua seuraa.
Miksi olet sitä mieltä että näistä pitäisi kommunikoida vain miehille? Naisissa on myös yksinäisiä joiden saattaa olla hankala hyväksyä asia tilaa.Jos sä olet miljonääri niin ei miehen tarvitse yksin olla.
Kavereita riittää, myös naisista. Niiden motiivit voivat häiritä joitain, mutta se onkin eri tarinaa.
Yksinäisyys ja yksin oleminen on eri asioita. Yksinäisyyteen ei auta se että vieressä on joku josta tietää ettei se välitä.
Sovitaan näin. Itse olen valmis uskomaat että sillä miljonäärillä ei ole tarvetta itkeä itseään uneen, yksinäisenä :)
Vaikka joku sietää häntä tasan rahasta? Minusta aika surullinen kohtalo.
Juu, surullista
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/bernie-ecclestone-89-jalleen-valmis…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tämä kuolemanhiljaisuus. Vastatkaa nyt, hyvät palstamiehet. Tässä ketjussa on esitetty hyvin konkreettisia kysymyksiä, joihin vastaamalla pystytte selventämään mitä toivotte "yhteiskunnan" tekevän hyväksenne.
Epäilen, että vastauksia ei tule epämääräisten "naisten tulisi muuttua" kommenttien lisäksi. Olisi liian epämiellyttävä kirjoittaa, että naiset tulisi pakottaa seksiin tai parisuhteeseen miesten kanssa, joita eivät halua. Lisäksi tämä tosiaan sotkisi koko markkina-ajattelun, koska markkinat eivät sen jälkeen olisi vapaat vaan kyseessä olisi kummallinen kommunismin muoto, jossa naiset olisi määritelty hyödykkeeksi, ei ihmisiksi.
En minä ole koskaan kokenut, että markkina-arvoteoriasta seuraisi jotain vaatimuksia. Se on vain todellisuuden kuvaus, toteamus siitä, että seksimarkkinoilla miehen asema on erittäin riippuvainen ulkonäöstä, sosiaalisesta asemasta, verbaalisesta sujuvuudesta ja varallisuudesta.
Eihän tämän tosiasian ääneen kertominen tarkoita, että siitä pitäisi seurata mitään.
Jos puhumme vammaisten seksuaalisten oikeuksien toteutumisesta, niin emmehän silloinkaan vaadi, että vammaisten pitäisi saada harrastaa seksiä kenen kanssa vain. Toteamme vain, että vammaisuuteen liittyy tällainen ongelma.
Ja luulet että naisten asemaan ei ulkonäkö vaikuta mitään?
Vaikuttaahan se, mutta sen vaikutus on paljon paljon pienempi kuin miehellä. Kuka tahansa keskitasoinen nainen voi löysää seuraavaksi viikonlopuksi perusfiksua seksiseuraa esimerkiksi Tinderistä, kun aloittaa etsimisen maanantaina.
Keskitasoiselle miehelle seuran löytäminen on monta kertaa epätodennäköisempää.
Tämä asia olisi hyvin helppo todeta myös käytännössä, mutta jostain syystä tutkiva journalismi ei kokeellisesti asiaa lähesty. Todennäköisesti siksi, että naisten seksuaalinen valta on kulttuurissamme tabu, jota ei tahdota rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Useimmat avioerot käsittääkseni johtuvat siitä, että miehet eivät tee työtä avioliitossa. Se, että pääsee parisuhteeseen kun ei ole niinkään merkityksellistä, vaan se, miten siellä suhteessa on. Jos siellä suhteessa lyö elämän lekkeriksi, jättää väliin kotityöt, romantiikan, perhen arkeen osallistumisen, niin aika tarpeeton sellainen mies on. Paremmin ehkä pärjää, jos sen heivaa ulos. Naiset kun arvioivat sitä parisudetta ihan päiväkohtaisesti. Se, että kerran on sanottu tahdon ei riitä, vaan naisen täytyy tuntea voivansa sanoa tahdon ihan jokaisena päivänä.
Niinhän minä tuossa kerronkin. Kovaa työtä.
Ehkä se pitäisi saada myös nuorten miesten päähän? Voivat itse tosiaan päätellä onko työ sen arvoista.
Toimiva suhde vaatii työtä molemmilta.
Ohiksena: tiedän parisuhdeasiantuntijoiden toistelevan tuota lausetta, mikä on mielestäni outo. Mitä ihmettä tarkoitetaan, kun parisuhdetta verrataan työntekoon, ellei sitten haluta antaa parisuhteesta ikävä kuva. En ole koskaan kokenut parisuhdettani ja avioliittoani työnä, vaan huvina ja nautintona. Naimisissa olen ollut 24 vuotta ja yhdessä vielä pitempään. Jokainen kasvaa ja kehittyy suhteessa ollessaan ja ilman parisuhdettakin, mutta työtä se ei ole. Ja normaalisti rakastettuaan haluaa miellyttää, eikä sitä koe työnä tai velvollisuutena. Ehkä lastenkasvatukseen liittyy enemmän velvollisuudentunnetta, mutta jos suhde perustuisi työntekoon, olisin varmasti jo eronnut aikaa sitten.
Se tarkoittaa sitä, että ristiriidat käsitellään, eikä jätetä hautomaan, yhteistä aikaa järjestetään mahdollisuuksien mukaan ja toista huomioidaan ja ollaan tukena tarvittaessa murheissa ja juhlitaan, kun on ilon aihetta. Monelle ihmiselle nämä on itsestäänselvyyksiä, mutta koska elämässä tulee eteen kaikenlaista, toisinaan näitä asioita pitää tietoisesti työstää, koska muuten ne unohtuu sen kaiken arjen pyörityksen alle.
Työnteko tuollaisen kuvaamiseen on mielestäni outo sanavalinta. Eihän sillä ole mitään tekemistä työelämän kanssa.
Ihmissuhteiden näkeminen työn kaltaisena on omassa kokemuspiirissäni tullut niiden suusta, joiden suhteessa on paljon ongelmia. Asiat eivät suju, koska pariskunta ei sovellu yhteen, heillä on erilaiset arvot ja päämäärät, jolloin mikään määrä työstämistä ei tilannetta korjaa, koska on loukattu jo liikaa (kenties jo pelkästään sen johdosta, ettei koskaan ole edes yhteen sovittu). Kaikki tällaiset liitot, joissa tehdään töitä, selvitellään asioita kroonisesti ja kriisissä ollaan milloin mistäkin kahnauksesta ovat päättyneet eroon.
Jos taas yhdessolo on luonnostaan nautinnollista, yhteys pelaa vaikeinakin aikoina ja tarpeelliset asiat selvitetään. Se taas on mahdollisimman kaukana työnteosta, kun voimakkaat tunteet näkyvät. Työelämässä on hoidettava asioita omista tunteista huolimatta, yksityiselämässä tunteet ja yhteys omiin tunteisiin on keskiössä. Mun logiikalla.
No, millä sanalla sitä sitten kuvailisit? Kyllä mä näkisin, että parisuhteessa pitää aktiivisesti tehdä jotain asioiden eteen, ei kaikki tule "luonnostaan".
Millä sanalla kuvaisin sitä, mitä parisuhteessa tapahtuu, hmm. En ole miettinyt, mutta mietin nyt.
Kuvaisin niin, ettei suhteen pidä muuttua itsestäänselväksi rutiiniksi, vaan hauskaa täytyy pitää samaan tyyliin kuin suhteen alussakin. Paljon seksiä ja vaihtelua, mutta en tarkoita mitään etelänmatkoja välttämättä, vaan rutiineista poikkeamiseksi voi riittää vaikka käynti snagarilla tai ongella. Hauskanpidon korostaminen kuvaa mielestäni työntekoa huomattavasti paremmin sitä, mitä pitää tapahtua, että viihtyy yhdessä vuosikymmeniä. Näin olen huomannut muidenkin onnellisesti yhdessä elävien toimivan siitä huolimatta, ettei kaikki elämässä aina olekaan niin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, tasoja eri ihmisten välillä on olemassa.
Mitä sitten?
En silti anna rämemajavaa kenellekään kenelle en halua, enkä aio pakottaa itseäni haluamaan. Olen mieluummin ilman tai suhteessa naisen kanssa.
Tai siis olisin, jos en olisi naimisissa miehen kanssa, jolla ei ole laatikkoleukaa, 100k vuosituloja, supliikkitaitoja tai edes vaadittua 180cm pituutta. Hups! Miten tässä näin on päässyt käymään?
et ole itse niin tasokas että pystyisit moista miestä pitämään? hups tosiaan.
ja edelleen vastaus on koko ajan ollut tuohon "entä sitten" kysymykseen NO EI V**TU MITÄÄN
Niin, minulla ei ole minkään valtakunnan jumalatar-, prinsessa-, valtiatar- tai edes presidenttikuvitelmia itsestäni. En oleta, että koska olen pimpillinen olento, olisin automaattisesti oikeutettu saamaan p*ppeliä milloin haluan, keltä haluan. Toisin on miesten laita. Tai siis ei kaikkien miesten, vaan tasoteoriamiesten.
Katkerana sieltä huutelet, että sä et oo kaunis vaan hyi vee miten ruma, mutta silti minä olen parisuhteessa ja sinä et. Jännä juttu.
Pippeliä keltä haluat? Et niin. Milloin haluat? väitän että saat.
Katkera en ole, parisuhdekin löytyy, yli 10 vuotta jo.
Jännä juttu tosiaan että joku luulee tietävänsä toisesta mitään.
ps. kysyit että kuinka näin kävi, tarjosin siihen vastausta. Ilmeisesti et pitänyt vastauksesta kun kävit henkilöön.
ps2. edelleen tasojen olemassaolo ei ongelma. Se auttavat jäsentelemään asioita.
Taas kerran voikin esittää saman kysymyksen. Mitä iloa naiselle on jostain pippelistä jos se ei anna hänelle tyydytystä? Randompippeli harvemmin sitä tekee.
Ei kyse ole sitten enää pippelin haluamisesta. Kyse on naisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
ps. moni kokee että nykyään on ok harrastaa myös irtosuhteita. Tervetuloa vuoteen 2020
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina itse ymmärtänyt tasoteorian selittävän urosten ongelman löytää sopiva naaras kahden eri väittämän kautta:
1. Naiselle aina riittää ottaja, oli nainen millainen tahansa. Tämä johtaa väistämättä siihen, että naisen ei tarvitse ottaa mielestään epätyydyttävää miestä, koska tarjolla on aina joku parempi.
2. Se joku parempi päihittää kilpailussa heikomman uroksen ja vie kaikki naaraat.
Nyt haluaisin selityksen että miten tämä on naisten vika, kun molemmat ylläolevista kuvaavat nimenomaan miehen käyttäytymistä. Urokset tappelevat naaraista ja väistämättä joku häviää taiston. Naaras ottaa parhaan, jonka saa, niin uroskin tekee aina kun mahdollista. Hävinnyt uros on valmis ottamaan alempitasoisen naaraan, ja naaras joko kelpuuttaa uroksen tai jää ilman.
Nähdäkseni ratkaisu ongelmaan nimenomaan olisi että miehet lakkaisivat ottamasta niitä tasoaan alempia naisia ja alkaisivat sitten vaikka pariutua keskenään tai jäisivät kokonaan ilman. Näin meille heikommilla naisilla ei olisi enää ylitarjontaa miehistä ja se loisi tasapainoa kysynnän ja tarjonnan suhteeseen. ;)
Niin eli rumilla naisilla ei olekaan mitään väliä?
En sanonut varsinaisesti niin. Tarjosin vain ratkaisua ongelmaan, joka tämän teorian mukaan johtuu siitä että kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Nähdäkseni se, että mies ottaa tarvittaessa myös alempitasoisen naisen, ei ole naisten aikaansaama ongelma vaan miesten. Tästä käytöksestä kuitenkin seuraa, että naiset kuvittelevat olevansa tavalliselle miehelle liian tasokkaita, koska joskus saavat parempaakin, ja siksi tavalliset, mukavat miehet jäävät ilman seksiä (tai parisuhdetta, mikä vaan se onkin se asia mitä mies haluaa).
Ei, vaan jäävät ilman ihan siitä yksinkertaisesta syystä että eivät kiinnosta naisia. Se asia ei muutu vaikka parempia miehiä ei olisi naisille tarjolla.
Nimenomaan näin. Kun tarjolla ei ole seksikästä miestä, mä en harrasta seksiä. Joskus saattaa kestää pitkäänkin selibaatissa. Sitten kun taas tapaan jonkun kiinnostavan, herättelen uinuvan libidoni ja pidän hauskaa koko kuivan kauden edestä. Jos yhtäkkiä kaikki muut maailman miehet katoaisivat ja jäljelle jäisi vain esim. Timo Soini, niin mä en enää ikinä harrastaisi seksiä miehen kanssa. Piste. En mä alkaisi joustamaan kriteereistäni. Ei siinä olisi mitään järkeä mun kannaltani. Ehkä miehelle nainen muuttuu seksikkääksi jos tämä on ainoa mahdollisuus. Mies ei muutu seksikkääksi olemalla ainoa mahdollisuus, ainakaan minun silmissäni.
Et sinä voi tehdä tuollaista johtopäätöstä, koska et ole ollut tuollaisessa tilanteessa jossa maailmassa on vain yksi mies. Olet aina voinut luottaa siihen, että kuiva kautesi (ptikäkin sellainen) jossain vaiheessa loppuu kun tapaat mielenkiintoisen miehen.
Entä jos maailmassa olisi vain yksi mies joka pitää huolta sinusta ja hankkii ravinnon ja suojan sinulle ja itselleen? Veikkaan että alkaisi mies näyttää paljon kiinnostavammalta.
Hän vaikuttaisi kyllä hyödyllisemmältä. Mutta ei tuo tilanne tekisi häntä seksuaalisesti kiinnostavammaksi. Ei se minulla mene niin, että mies kuin mies käy, jos muita ei ole näköpiirissä. Ja vaikka seksistä todella paljon tykkäänkin, niin kyllä pitkät sinkkuajatkin olen pärjännyt ihan hyvin jokapäiväisen sooloseksin avulla, eikä suinkaan ole tullut sellaista miehenhimoa, että ensimmäinen vastaantulija kelpaisi.
Oikeastihan tilanteessa, jossa maailmassa olisi vain yksi mies, ei kannattaisi laittaa kaikkia kortteja ja selviytymistään hänen varaansa, vaan olisi fiksua ryhmäytyä muiden naisten kanssa - etenkin itseäni reippaampien ja osaavampien - ja luoda oikeita ystävyyssuhteita, ja olla muutenkin avoin uusille naistuttavuuksille. Tuo tilanne, jonka kuvasit, vaikuttaa jonkinasteiselta sivilisaation romahdukselta, ja siinä tilanteessa seksijärjestelyt ei ole ykkösprioriteetti vaan hengissä selviytyminen ja luotettavan porukan kanssa lyöttäytyminen yksiin.
Tuossa edellisessä kommentissa (Entä jos maailmassa olisi vain yksi mies joka pitää huolta sinusta ja hankkii ravinnon ja suojan sinulle ja itselleen? Veikkaan että alkaisi mies näyttää paljon kiinnostavammalta.) näkyi jälleen se palstalla aiemminkin näkemäni miesten logiikka, jonka mukaan joku mies tosiaan alkaa näyttää kiinnostavammalta, jos muita ei ole tai niiltä muilta saa pakit. Näinhän se ei tosiaan mene. Olen itse yrittänyt selventää asiaa baarivertauksella, joka tietysti on hyvin pelkistetty eikä ota huomioon esim. asiakkaiden vaihtuvuutta. Baarin tilalla voi käyttää nettideittisaittia tai muuta "poolia":
Jos menen baariin, jossa on sata miestä, heidän joukossaan voi olla esim. viisi sellaista miestä, jotka herättävät kiinnostukseni. Yksi heistä lähtee pois heti saavuttuani, kaksi on selvästi iskenyt silmänsä joihinkin muihin naisiin ja he hakeutuvat näiden seuraan, yksi tulee juttelemaan minulle ja osoittautuu törpöksi sovinistiksi ja yksi osoittaa nonverbaalisella viestinnällään, ettei halua minuun kontaktia (kääntää katseen pois, kääntyy poispäin tms).
Muuttuvatko ne 95 muuta tämän jälkeen kiinnostaviksi? Ei tietenkään. Se, että en saanut ketään niistä viidestä, jotka kiinnostivat (tai olisin saanut mutta kiinnostus loppui) ei millään tavalla vaikuta jäljellä olevien miesten kiinnostavuuteen. Vaihdan toiseen baariin tai palaan yksin kotiin.
Ja ihan sama siellä nettideittipalstalla: kun nettideittailin, tein aloitteen niille miehille, joiden profiili herätti kiinnostukseni. Jos he eivät vastanneet/homma ei edennyt, en alkanut viestitellä niille miehille, jotka olin jo rankannut kiinnostamattomiksi vain saadakseni edes jonkun.
Tuo vahvennettu kertoo heti esimerkkisi heikkouden. Vaihtuvuus ja poolin koko ovat tärkeimmät tekijät. Jos vaihtuvuutta ei ole tai se on vähäinen niin sinun tehtävä valinta nk. saatavilla olevasta poolista jos meinaat saada lapsia, seksiä tai parisuhteen. Ja mitä pienempi pooli sen todennäköisempää on siihen kuuluvalle päästä kanssakäymiseen kanssasi. Tähän perustuu myös hypergamian ja nirsoilun räjähtäminen erilaisten deittiappien peräaallossa. Maailmanlaajuinen deittisovellus teoriassa laajeentaa poolin koko maailman laajuiseksi eli rajattomaksi. Käytäntö voi olla toinen juttu ja sitä nimenomaan tukee naisten jääminen yksin kun ajatellaan, että kyllä vielä joku uusi löytyy...
Te vastaajat taidatte olla jo pääosin vanhempia naisia joilla lapset on jo tehty tai sitten vanhempia veloja. Silloinhan ei ole mitään painetta...voi rauhassa nirsoilla ja odotella sen baaripoolin vaihtuvuutta jos alkaa nivusissa kutkuttaa. Ja jos tosi huono tuuri käy niin yöpöytälaatikossa oleva liekinvarsi jelppii.
Suurimmalla osalla on deittiappiin kuitenkin tehty alueelliset rajaukset, samoin kuin ikään yms liittyvät rajaukset. Joten lopulta joku Tinderin selaaminen ei tuo välttämättä yhtään enempää miehiä/naisia näkyville kuin tavallinen baari-ilta yökerhossa. En ole itse Tinderiä kokeillut, mutta kun kaverini oli siellä, selattiin joskus hänen kanssaan miestarjontaa. Ja eihän sitä loputtomiin riittänyt. Vähän aikaa kun selattiin, miehet vaan loppuivat. Toki toisena päivänä sinne tuli uusia, mutta niinhän tulee baariinkin.
Ja en nyt sitten tiedä... jos vaikka etsisin vegaania punkkarimiestä, niin eihän minun pariutumiseni todennäköisyydet siitä lisäänny, että kävisin vaan lähikuppilassa, jossa istuisi vaikkapa kaupallisen alan bisnesmiehiä tai läheisen lihakaupan työntekijöitä. Jos kukaan heistä ei ole vegaani punkkari, niin sitten en vaan löytäisi etsimääni. Ja sama jkoskee deittiappeja - se etsimäni voi löytyä nopeasti tai pitkän ajan päästä, eikä siihen välttämättä vaikuta se, kuinka monen tyypin profiilin näen. Riippuu ihan siitä, sattuuko vegaani punkkari olemaan linjoilla kanssani samaan aikaan.
Onhan se sitten varmaan (ainakin palstan mukaan) nirsoa haluta juuri vegaani punkkari - mutta entä, jos sattuu itsekin olemaan sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Tämä on nyt sitä samaa jankutusta ilman totuuspohjaa. Positiivista edistystä on että annoit kuvitteelliselle palovammapotilaalle positiivisen elämän asenteen eli luonteenpiirteen joka usein on niillä suositummilla ihmisillä.
Tarkenna mikä on ilman totuuspohjaa?
- Miehen yksinäisyys on miehen omaa syytä
- naisen saa varmemmin jos tekee asian eteen kovasti työtä?
- jos ei muuten niin rahan avulla, jostain
- avioliitto vaatii työtä myös sen jälkeen kun ollaan sanottu "tahdon"
- asiasta tulisi kommukoida miehille jo nuoresta alkaen etteivät he kuvittele että perisuhde on naisen vastuulla?
- jos ylläolevat eivät sovi miehelle, hänen kannattaa totutella ajatukseen yksin olemisesta?
- mies voi olla onnellinen ilman naista, siinä missä nainen ilman miestä?
Näin ilmaisemalla asiasi saat parempia vastauksia.
Ainoa tämän uuden viestin kohdista olen eri mieltä tuosta rahasta, jos kokee yksinäisyyttä se ei katoa sillä että vieressä on maksettua seuraa.
Miksi olet sitä mieltä että näistä pitäisi kommunikoida vain miehille? Naisissa on myös yksinäisiä joiden saattaa olla hankala hyväksyä asia tilaa.Jos sä olet miljonääri niin ei miehen tarvitse yksin olla.
Kavereita riittää, myös naisista. Niiden motiivit voivat häiritä joitain, mutta se onkin eri tarinaa.
Yksinäisyys ja yksin oleminen on eri asioita. Yksinäisyyteen ei auta se että vieressä on joku josta tietää ettei se välitä.
Sovitaan näin. Itse olen valmis uskomaat että sillä miljonäärillä ei ole tarvetta itkeä itseään uneen, yksinäisenä :)
Vaikka joku sietää häntä tasan rahasta? Minusta aika surullinen kohtalo.
Juu, surullista
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/bernie-ecclestone-89-jalleen-valmis…
Unohdin, mistäs minä tiedän kuinka syvät tunteet ko. brassikaunotterella on herraa kohtaan ja mistä ne kumpuavat. Ikäeroakin on vain se 45 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don Juan kirjoitti:
"Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Ei mitään. Luulen että suurin osa miehistä vain haluaa että naiset myöntävät tämän.
Että toiset ovat suositumpia (halutumpia) kuin toiset? Olen tiennyt sen lapsesta saakka.
Minulle tämä tuli käytännön tasolla shokkina. Luulin vielä teini-iässä että romanttinen pariutuminen tapahtuu kuten elokuvissa ja telkkarisarjoissa jossa "sankari" (joka ehkä on nörtti) saa lopulta sen kauniin naisen rinnalleen leffan lopussa. Suurin osa näkevät itsensä oman elämänsä sankarina, ja jos sitä kaunista naista ei "automaattisesti" ole siinä rinnalla edes jossain vaiheessa elämää niin se on ainakin alussa melkoinen shokki. Jotkut miehet eivät pääse tästä koskaan yli. Ehkä naisen versio tästä on vanheneminen ja sen tuoma efekti omaan seksuaaliseen vetovoimaan. Ehkä pointtini on enemmänkin se että vartumme helposti tietyssä kuplassa ja kun se puhkeaa jossain vaiheessa niin jäljelle ehkä jää vain tyhjä kuori. Toivoisin enemmän empatiaa, ymmärrystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Peräänkuulutan kuitenkin että asioita täytyy pystyä analysoimaan evoluutiobiologian ja psykologian kautta.
Toki, kyllä minäkin ymmärsin näitä sosiaalisen statuksen taso-eroja jo ala-asteella - mutta koska olin itse suosittu niin se ei tuntunut niin pahalta ja brutaalilta.
Mielenkiintoinen tunnustus, kiitos avoimuudesta. Palstalla usein herjataan naisia "Disney-kuvitelmissa" ja "Harlekiini-maailmassa" elämisestä, mutta taitaa olla yleisempää, että miehille tulee todellisuus yllätyksenä. Johtuisiko se siitä, että naisille opetetaan tytöistä alkaen, että me emme ole riittävän hyviä tällaisenaan vaan aina pitää muuttaa vartaloaan, hiuksiaan, kasvattaa kynsiä, meikata, pukeutua, miellyttää ulkonäöllä ympäristöä. Kun näin aikuisena naisena katsoo naistenlehtimaailmaa, niin sehän on ihan järkyttävä! Ja alkaa ilmeisesti jo teini- ellei peräti esiteini-iässä Demin kaltaisten lehtien ja sivustojen kautta.
Kokevatko nuoret pojat mitään vastaavaa? Että yhteiskunta/tytöt/muut pojat vaatisivat jatkuvaa oman ulkonäön muokkaamista tullakseen hyväksytyksi?
Mikäs on vakiovastaus näissä tasoteoria-ketjuissa?
Yksinäinen mies: kehitä itseäsi niin saatat joskus kelvata jollekin.
Samalla toki vittuillaan huonosta itsetunnosta.
eli mitäpä luulet kokevatko miehet tai pojat vastaavaa?
Mitä muuta ajattelit asialle olevan tehtävissä?
Jos ongelmana on yksinäisyys, kannattaisi varmaan joskus aloittaa ketju miesten kokemasta yksinäisyydestä. Sellainen, jossa nainen nähdään ihmisenä, ei vain reikänä, ja jossa ei mainita pihaustakaan mistään tasoteorioista, etteivät bordellihullut ja maailmanlopunmaalailijat aktivoidu. Muuten tämä tulee olemaan tätä samaa hyödytöntä jauhamista jatkossakin. Monelle tämä on viihdettä, sille yksinäiselle ehkä ei.
Miesten kokemasta yksinäisyydestä ei sovi puhua.
Se on välittömästi ulìnaa ja naiset uhriutuvat kuten tässäkin ketjussa, ihan ilman että kukaan puhuu tasoista mitään.
fakta on että on miehiä jotka eivät kelpaa naisille.
Omaa syytä? Tietysti. Ruminkin palovammapotilas saa naisen kun on tarpeeksi rahaa ja pitää positiivisen asenteen tähän ihanaan elämään. Ei ehkä sinua, mutta jonku. Siinä voi ainakin uskotella itselleen että nainen rakastaa häntä ihan vain omana itsenään.
Itse lähtisin kuitenkin siitä, että lopetettaisiin sellaiset "jokaiselle on joku jossain " paskanpuhuminen ja kerrottaisiin rehellisesti että ilman kovaa työtä miehet eivät tule kelpaamaan naisille. Lähde: avioeroluvut. On päästy parisuhteeseen mutta miespä ei täytä naisen vaatimuksia joten nainen hakee eroa.
Mitä useampi mies sisäistää tämän jo siellä peruskoulussa, sitä onnellisempia naiset ovat koska sitten parisuhdemarkkinoille tulisi vain miehiä joilla on motivaatiota olla kuin koira, ja täyttää emäntänsä kaikki toiveet ripeästi ja kyselemättä.
Loput miehet sitten voivat kulkea omia teitään, valaistuneena etteivät he nyt varsinaisesti naista tervitse onnelliseen elämään. Eikö tuossa olisi win-win? Tuohan on jo naisilla tilanne. Joku kutsuu sitä voimaantumiseksi?
Useimmat avioerot käsittääkseni johtuvat siitä, että miehet eivät tee työtä avioliitossa. Se, että pääsee parisuhteeseen kun ei ole niinkään merkityksellistä, vaan se, miten siellä suhteessa on. Jos siellä suhteessa lyö elämän lekkeriksi, jättää väliin kotityöt, romantiikan, perhen arkeen osallistumisen, niin aika tarpeeton sellainen mies on. Paremmin ehkä pärjää, jos sen heivaa ulos. Naiset kun arvioivat sitä parisudetta ihan päiväkohtaisesti. Se, että kerran on sanottu tahdon ei riitä, vaan naisen täytyy tuntea voivansa sanoa tahdon ihan jokaisena päivänä.
Niinhän minä tuossa kerronkin. Kovaa työtä.
Ehkä se pitäisi saada myös nuorten miesten päähän? Voivat itse tosiaan päätellä onko työ sen arvoista.
Toimiva suhde vaatii työtä molemmilta.
Ohiksena: tiedän parisuhdeasiantuntijoiden toistelevan tuota lausetta, mikä on mielestäni outo. Mitä ihmettä tarkoitetaan, kun parisuhdetta verrataan työntekoon, ellei sitten haluta antaa parisuhteesta ikävä kuva. En ole koskaan kokenut parisuhdettani ja avioliittoani työnä, vaan huvina ja nautintona. Naimisissa olen ollut 24 vuotta ja yhdessä vielä pitempään. Jokainen kasvaa ja kehittyy suhteessa ollessaan ja ilman parisuhdettakin, mutta työtä se ei ole. Ja normaalisti rakastettuaan haluaa miellyttää, eikä sitä koe työnä tai velvollisuutena. Ehkä lastenkasvatukseen liittyy enemmän velvollisuudentunnetta, mutta jos suhde perustuisi työntekoon, olisin varmasti jo eronnut aikaa sitten.
Se tarkoittaa sitä, että ristiriidat käsitellään, eikä jätetä hautomaan, yhteistä aikaa järjestetään mahdollisuuksien mukaan ja toista huomioidaan ja ollaan tukena tarvittaessa murheissa ja juhlitaan, kun on ilon aihetta. Monelle ihmiselle nämä on itsestäänselvyyksiä, mutta koska elämässä tulee eteen kaikenlaista, toisinaan näitä asioita pitää tietoisesti työstää, koska muuten ne unohtuu sen kaiken arjen pyörityksen alle.
Työnteko tuollaisen kuvaamiseen on mielestäni outo sanavalinta. Eihän sillä ole mitään tekemistä työelämän kanssa.
Ihmissuhteiden näkeminen työn kaltaisena on omassa kokemuspiirissäni tullut niiden suusta, joiden suhteessa on paljon ongelmia. Asiat eivät suju, koska pariskunta ei sovellu yhteen, heillä on erilaiset arvot ja päämäärät, jolloin mikään määrä työstämistä ei tilannetta korjaa, koska on loukattu jo liikaa (kenties jo pelkästään sen johdosta, ettei koskaan ole edes yhteen sovittu). Kaikki tällaiset liitot, joissa tehdään töitä, selvitellään asioita kroonisesti ja kriisissä ollaan milloin mistäkin kahnauksesta ovat päättyneet eroon.
Jos taas yhdessolo on luonnostaan nautinnollista, yhteys pelaa vaikeinakin aikoina ja tarpeelliset asiat selvitetään. Se taas on mahdollisimman kaukana työnteosta, kun voimakkaat tunteet näkyvät. Työelämässä on hoidettava asioita omista tunteista huolimatta, yksityiselämässä tunteet ja yhteys omiin tunteisiin on keskiössä. Mun logiikalla.
No, millä sanalla sitä sitten kuvailisit? Kyllä mä näkisin, että parisuhteessa pitää aktiivisesti tehdä jotain asioiden eteen, ei kaikki tule "luonnostaan".
Millä sanalla kuvaisin sitä, mitä parisuhteessa tapahtuu, hmm. En ole miettinyt, mutta mietin nyt.
Kuvaisin niin, ettei suhteen pidä muuttua itsestäänselväksi rutiiniksi, vaan hauskaa täytyy pitää samaan tyyliin kuin suhteen alussakin. Paljon seksiä ja vaihtelua, mutta en tarkoita mitään etelänmatkoja välttämättä, vaan rutiineista poikkeamiseksi voi riittää vaikka käynti snagarilla tai ongella. Hauskanpidon korostaminen kuvaa mielestäni työntekoa huomattavasti paremmin sitä, mitä pitää tapahtua, että viihtyy yhdessä vuosikymmeniä. Näin olen huomannut muidenkin onnellisesti yhdessä elävien toimivan siitä huolimatta, ettei kaikki elämässä aina olekaan niin kivaa.
Mutta eikö tätäkin pidä aktiivisesti estää? Ehkä se joillakin tulee luonnostaan, mutta itse koen, että normaaliarki on jo niin kuormittavaa, että tämmösiä "poikkeuksia" pitää ihan aktiivisesti laittaa kalenteriin, tai muuten ne jäisi tekemättä.
Myös se, että ihmiset, elämäntilanteet ja resurssit muuttuu. Silloinkin pitää ihan aktiivisesti sopeutua uuteen tilanteeseen ja jakaa esim. kodin työkuormaa uusiksi.
Sitten tietenkin se, että millaisia mielikuvia sana "työ" herättää. Mulle ei aina suinkaan negatiivisia. Yleensä vain silloin, kun en oikeasti haluaisi tehdä jotain.
Vaikka joku sietää häntä tasan rahasta? Minusta aika surullinen kohtalo.