LOUKKAAVAT vanhemmat B-/
Saanko purkaa tuntojani täällä... Vanhempani loukkaavat minua koko ajan. Isäni suoraan tölvii ja äitini epäsuorasti, mitätöi kaiken sanomiseni. Siis lähes jokaiseen lauseeseeni tai mielipiteeni. Esimerkkinä vaikkapa se että kun istuimme eilen uuden vuoden ruokapöydässä niin kerroin että olen laihtunut 4 kiloa. Isäni sanoi että melkoinen punkero edelleen kyllä olen. Äitini sanoi että painon mittauslaitteet saattavat vain näyttää väärin, että en ole laihtunut.
Aiemmin vanhempieni luona vierailut ovat vain ahdistaneet. Nyt olen täynnä näkymätöntä raivoa. Lapselleni isovanhemmat ovat tärkeät. Olen pakosta vierailulla. Miten tämän taas kestää?! Voin myöntää itselleni rehellisesti että vihaan loukkaavia isääni ja äitiäni. Siinäpä Joulun sanomaa :(
Kommentit (65)
Onko heillä tiettyjä vakiofraaseja, joihin kaipaat nasevia vastauksia? Laita jakoon tänne niin me voidaan auttaa ideoimaan. ;) Vastustaminen on astetta helpompaa, jos on harjoitellut vuorosanat mielessään valmiiksi.
Hyvä oli nähdä millaisia vanhempani ovat. Sain jopa tärkeiden sisarusteni kanssa keskusteltua hieman aiheesta. Heillä ei ole samanlaista kokemusta äidistäni, ilmeisesti heille äiti näyttäytyy/on vain hyvä. Erikoista. Miksi minä meistä lapsista tunnen niin vahvasti olevani hylätty.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:48"]
Onko heillä tiettyjä vakiofraaseja, joihin kaipaat nasevia vastauksia? Laita jakoon tänne niin me voidaan auttaa ideoimaan. ;) Vastustaminen on astetta helpompaa, jos on harjoitellut vuorosanat mielessään valmiiksi.
[/quote]
:) Mietin tätä huomenna, hauska idis :)
ap.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:10"]
Mun mielestä on helpompaa kyläillä ikävien ihmisten luona, kun sieltä pääsee pois heti, kun siltä tuntuu, jos ne tulee omaan kotiin, niitä ei niin vain voi heittää ulos, etenkin kun lapset tuskin sitä tajuaisivat.
Toisekseen, pitäydy hyvin arkipäiväisissä puheissa, tai sitten asioissa, joilla on oikeasti jotain merkityst, neljän kilon tiputtaminen ei ole kumaakaan, sehän suorastaan houkuttaa heitä tylyyteensä...
[/quote]
hyvä ajatus tuokin.
Juuri äsken istuin kahvipöytään ja äitini epäsuorasti halusi vielä spontaanisti ilmaista mielipiteensä "painonpudotuksestani". Tokaisi että "muistutan kovasti serkkuani joka myösKIN on tanakoitunut aika lailla". :D että sellasta. Sitten äiti olisi halunnut viedä minut ja itsensä vaa alle, ilmeisesti vertailuun ja tylytykseen koska on minua 25 cm lyhyempi ja hoikka. Tylytin takaisin että hän voisi lisätä rasvoja ruokavalioonsa ettei näin vanhemmiten kuivu ihan korpuksi B-j Teki mieli sanoa kuivumisesta noita-akaksi, mutten kehdannut.
Viime tapaamisestamme on puoli vuotta. Hyvää on välimatka tehnyt B-)
Ap.