Katkesiko kuluneen vuoden aikana välit johonkin ihmiseen, miksi?

Juu, ei tarvitse enää tavata narsistipomoa, kun on nyt uusi työ :)

Kyllästyin aina kännissä soittelevaan tuttuuni.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 00:49"]Kyllästyin aina kännissä soittelevaan tuttuuni.

[/quote]

Sama!

Pistin anopin ylimielisyydelle stopin.

En enää ottanut yhteyttä kaveriin joka sanoi että olen muuttunut liikaa. Joskus sitä vain kasvetaan eri suuntiin.

Harkinta-ajalla on yksi ystävä, joka on viime vuosina muuttunut railakkaasti huonompaan suuntaan. Pitäisi olla hyvä ystävä ja tukea, mutta raskasta olla niin ailahtelevan ihmisen kanssa ja jatkuvasti olla varpaillaan. Välit on menneet "poikki" useampaan otteeseen typeristä riidoista ja hänen aloitteestaan. Pelkään myös, että pian menee tämän kaverin takia välit muihinkin ystäviin.

En ole ainakaan muistaakseni katkaissut välejä kehenkään vuonna 2013. Yhteydenpito on loppunut moneenkin ihmiseen työpaikan vaihtumisen vuoksi, mutta siinä ei ole mitään sen kummempaa taustalla.

Pistin välit poikki entiseen parhaaseen ystävääni. Oltiin tunnettu jo ala-asteelta ja yhä oltiin hyviä ystäviä parin vuosikymmenen jälkeen. Kyllästyin hänen ainaiseen "pomottavaan" tyyliin ja poistin hänet täysin elämästäni - onneksi asutaan eri puolilla Suomea, joten en sentään törmää häneen usein.

Olo oli muuten todella huojentunut ja keveä kun sai hänet pois elämästä. Pitäis varmaan useammin heivata tuollaisia tyyppejä elämästään surutta.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 00:51"]

Pistin anopin ylimielisyydelle stopin.

[/quote]Aika typerää katkaista välit anoppiin. Hän on kuitenkin miehesi äiti ja lastenne mummo.

En tiedä katkesiko, mutta eipä ole henkilöstä mitään kuulunut. Olen/olin kaverisuhteessa se aktiivinen, laittelin spostilla lyhyemmät tai pidemmät kuulumiset n. 5-6krt/vuosi, soitin n. 1krt/kk.

Sähköposteihini sain yleensä jonkun lyhyen "soitellaan illalla, paljon asiaa mullakin" -viestin.

Illalla sitten odottelin soittoa ja/tai yritin soittaa, niin keskustelin puhelinvastaajan kanssa tai kaveri ehti vastata, että hei voinko soittaa sulle kohta (eikä soittanut koskaan takaisin). Sama kaikkien muidenkin puheluiden kanssa, yleensä ne meni joko vastaajaan (eikä hän soittanut takaisin) tai sitten hän vastasi että soittaa kohta/illalla/huomenna (eikä koskaan soittanut).

Tapaamisiakin sovittiin, koska hän halusi tavata. Itse en ehdottanut enää tapaamisia, koska ne yleensä aina peruuntuivat.

Yhden tällasen oharin jälkeen ajattelin, että no hän laittaa sitten itse spostia/soittaa/tekstaroi kun haluaa, en viitsi enää. Kohta vuoteen ei ole kuulunut mitään.

Kateellinen käly sabotoi ystävyyssuhteemme viimeistä kertaa. En välitä tietää hänestä mitään, mutta sukukokouksissa on kestettävä.

Sisko kuoli.

Toivon että olen päässyt eroon yhdestä kaverista..jos vastaisi puhelimeen niin valittaisi asioitaan yli parikin tuntia..jos erehtyy sanomaan jotain omasta elämästään niin heti vetää analyysit kehiin: en tykkää käydä baarissa --> nyrkin ja hellan välissä..en halua jättää 6kk vauvaa hoitoon --> loppuunpalanut äiti..jne.

Kaveriin jonka luokse tulin kaukaa reissuun ja yökyliin eka kertaa tyttären syntymän jälkeen. Laitan välit poikki huomenna kun saan omat tavarat ja pääsen kotia kohti. Se että laittoi yhden illan panon kaverin edelle oli liikaa.

Välit olen selvästi viilentänyt ystävään joka liikaa sekaantunut vääriin porukoihin ja asioihin joihin mie en halua osaa tai arpaa...

Omaan siskoon. :( Hänen nykyinen elämän tyylinsä suoraan sanottuna pelottaa minua...

Moneenkin. Muunmuassa entisiin "kavereihin" joita en ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen ja jotka lopettivat keskustelun tai vaihtoivat puheenaihetta kun ehdotin tapaamista. Ymmärrän yskän vähemmälläkin, mutta olisi ollut hienoa jos heillä olisi ollut sen verran selkärankaa että olisivat sanoneet suoraan että seurani ei kiinnosta. Soronoo heille.

Olen myös katkaissut välejä ihmisiin, jotka olivat energisyöppöjä ja sellaisiin, joiden seurassa tuli muutoin paha olla, esim. kaikesta valittajien, juoruilijoihin jne.

Tällä hetkellä minulla ei oikein ole kavereita, mutta olenkin ottanut asenteeksi, että mieluummin olen yksin kuin sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa tulee paha olla, tai jotka eivät oikeasti kaipaa seuraan. On minulla kuitenkin mies ja sukulaiset joiden kanssa on mukavaa. Sekä lapset.

Omaan seurakuntaan koska en enää käy uskonnollisissa kokouksissa. Jäi sydänystävä,sukua ja kavereita. He katkaisivat välit lapsieni kohdalta ja koko perheeseen. Olen kutsunut kahville yms. Mutta koska en enää sano uskovani heidän jumalaan... He karttavat minua tervehtimättä kohdtessa. Eli ystävyys, suku ymd katosi eikä he osaa eikä saa olla kanssani muuten tekemisissä kuin uskonnon kautta.

En varsinaisesti katkonut välejä kuluneen vuoden aikana, mutta poistin hirvittävän määrän entisten kavereiden puhelinnumeroita. Samoista syistä kuin kirjoittaja 12, eli kun toinen ottaa enemmän kuin antaa, en kutsu tätä enää kaveriksi.

Parina edellisenä vuotena katkoin välejä epäluotettaviin ystäviin törkeiden temppujen jälkeen.

Tulevana vuotena harkinta-ajalla on välit alkoholisti-narsisti-isääni.

Kuulostan karulta mutta koko ikäni alemmuuskompleksisen ovimattoilun jälkeen olen oppinut olemaan onnellinen sulkemalla negatiiviset ihmiset pois. Oikeilta ystäviltä kestän negatiivisuuttakin, kunhan se ei ole suhteen ainoa anti.

Katkaisin välini lapsuuden "ystävään", joka ei itseasiassa ollut ollut ystävä enää vuosikausiin eikä kiinnostunut yhteydenpidosta. Kun nostin kissan pöydälle asiasta (my bad, oletin että olemme läheisiä ja voimme keskustella luottamuksella ja suoraan), minusta tulikin "pahis", jota piti mustamaalata sitten selän takana kaikille yhteisille perhetuttaville. Nyt mietin poistanko hänet myös FB kavereista. Tosin siellä roikkuu kavereina vieraampiakin ihmisiä...