Katkesiko kuluneen vuoden aikana välit johonkin ihmiseen, miksi?

Valitettavasti katkesi yhteen parhaaseen ystävääni.. Miksi? Syytä en ole koskaan kuullut häneltä itseltään. Muutama vuosi sitten löysin elämäni miehen jonka kanssa olen naimisissa ja meille syntyi lapsi vuosi sitten. Ystäväni oli onneton omassa parisuhteessaan ja ei valitettavasti mielenterveysongelman takia pystynyt kunnolla huolehtimaan omasta lapsestaan (joka nyt 5 vuotiaana käy terapiassa lapsuus traumojen takia). Hänen miehensäkin oli masentunut. Ei kuulemma kestänyt onneani (kuulin muilta yhteisiltä tutuilta).

Ennen soiteltiin muutama kerta viikossa ja saatettiin jutella usempi tunti puhelimessa. Kun lapsemme syntyi ja häät oli lähellä, hän ei vastannut enää puhelimeen eikä viesteihin. Ja koska tiesin että hän on "kateellinen" elämästäni (kuulostaa itsekehulta, mutta näin muut ovat sanoneet ja kyllä sen huomasikin, kun hän yritti vaikuttaa elämääni ja parisuhteeseeni negatiivisilla puheilla, sekä teoilla) en koskaa puhunut hänelle lapsestani tai häistäni, puhuttiin ihan muista asioista. Mutta silti välit katkesivat.

Olemme (olimme?) tunteneet jo 27 vuotta, eli koko elämäni ajan. Ja aika kipeältä tuntuu. Hän (kuulemani mukaan) ajattelee että elän täydellistä elämää ja vertaa itseään minuun ja kokee huonommuutta. Elämäni ei suinkaan aina ole ollut täydellistä ja hän tietää elämääni kohdanneista kriiseistä sekä kipukohdista. Yritän ajatella että hän on mielisairas (on ollut suljetullakin muutama vuosi sitten ja saanut diagnoosin, syö lääkkeitä jne) mutta silti sattuu. Yritän mennä eteenpäin ja unohtaa hänet, mutta valitettavasti olemme olosuhteiden pakosta sidoksissa toisiimme ikuisesti ja tulen kuulemaan hänen kuulumisiaan jne aina vähän väliä.

Monesti sanotaan että ystävän tunnistaa siitä että hän on tukena vaikeina hetkinä.. Mutta entäs kun hän ei kestä sitä kun olen kerrankin onnellinen? Olen aina ollut iloinen hänen puolestaan kun hänellä on mennyt hyvin.

Juu. Itsesäälinen, itsarilla sun muulla uhkaileva reppana eksä sai monoa, ei onnistunut meidän kaveruus suhteen jälkeen ei. Roikkuminen, rajoittaminen ja tukahduttaminen kylläkin. Perkele että olen tyytyväinen kun sain repäistyä itseni irti siitä tyypistä. Miksi koskaan annoin hänelle? Ihminen on yksinkertaisesti tyhmä. Raivostuttaa se tyyppi vieläkin ja oikein kunnolla.

Exän kanssa "ollaan ystäviä eron jälkeenkin"-lässytys loppui vihdoinkin. En kaipaa valehtelevia ystäviä.