Lue keskustelun säännöt.
Gynet ei ota mua tosissaan!
31.12.2013 |
Ärsyttää kun gynekologit ei tunnut ottavan tosissaan kun menen kertomaan huolenaiheistani. Viimeisimmällä reissullani varasin ajan lapsettomuuteen ja raskauksiin erikoistuneelta lääkäriltä.
Lasta on yritetty sen verran pitkään, että olemme mahdollisesti adoptoimassa, koska mielestäni IVF:t ja inseminaatiot ovat ihan turhia (=ei varmuutta tuleeko raskaaksi) sekä liian rankkoja.
Kerroin siis haluavani tietää:
-miten saan lapsettomuustodistuksen
-selvittää mikä on vikana (ettei lapsettomuus johdu vakavasta sairaudesta jota pitäisi hoitaa, perinnöllisiä taipumuksia on)
Tehtiin normaali tutkimus ja otettiin papa. Neuvottiin ottamaan yhteyttä Felicitas-klinikkaan, jossa tutkimus maksaa (omavastuu) on noin 200€. Lääkärireissu maksoi jo 100€. Kerrottiin vain että paikat näyttää siistiltä ja annettiin Terolutteja 5x30kpl paketti säännöllistämään kuukautisia joiden vaihteluväli on enimmillään 4vrk (vuoden seuranta-ajalla, keskenmeno puolessa välissä vuotta).
Että kun harmittaa taas! Eikä lapsettomuusasioita oikeasti hoideta muualla kuin näillä lapsettomuusklinikoilla? Pitääkö itse tietää mitä tutkimuksia pyytää lääkäriltä? Luin juuri yhdestä tutkimuksesta joka olisi mulle ehkä pitänyt tehdä, mutta en ole gyne joten en tiennyt sen olemassaolosta.
Kommentit (38)
Et ole voinut olla prosessissa "jo pidempään" jos et edes tiedä lapsettomuuden kriteereitä. Miten muka olet biolasta yrittävänä adoptioprosessissa? Biolapsihaaveiden tulee olla taakse jäänyttä elämää siinä vaiheessa, kun prosessissa ollaan oltu pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama huomio:
- et ole lapsettomuudesta kärsivä, joten et voi saada lapsettomuustodistusta
-Tiedätkö edes mitä vaihdevuodet ovat? Sinulla on kuukautiset ja olet saanut keskenmenon. Ei kuulosta lainkaan vaihdevuosilta.
- Lapsettomuustutkimusten aihetta on vasta, jos vuosi ilman ehkäisyä ei ole tuottanut raskautta, ihan edeltävästä ehkäisymenetelmästä riippumatta.
- Keskenmenojen syitä aletaan tutkia vasta, jos niitä on tullut kolme peräkkäin.
Meille ainakin sossu sanoi aikanaan, että he eivät voi päättää ihmisten puolesta käyttävätkö he ehkäisyä vaiko eivät adoptioprosessin aikana. Se minkä ihmiset kokevat "pitkänä aikana prosessissa" on jokaisen oma asia. Kun olimme olleet mukana vuoden tuntui että prosesi oli jatkunut jo hirveän pitkään, mutta siinä vaiheessa kun viisi vuotta oli mennyt ja lapsi kotona, aika tuntui kuluneen silmänräpäyksessä.
Adoptiopiireissä törmää kaikenlaisiin vanhempiin, mutta voisin väittää, että kaikkia yhdistää se, ettei sille vieraalle sosiaalityöntekijälle ehkä haluta kertoa ihan kaikkea. Adoptio ei myöskään ole pelkästään biolasta korvaava lapsenhankintatapa vaan se on myös ihan vaan tapa saada lapsi. Ei tarvitse olla lapseton jotta saa adoptioluvan. Sossu ei myöskään ole lääkäri, joten hän ei välttämättä osaa kertoa mitkä ovat lapsettomuuden kriteerit jos se ei ole ennen neuvontaa selvinnyt. Meillä oli onneksi sen verran fiksu, että osasi kertoa, ettei lapsettomuustodistukseen vaadita kaikkien mahdollisten hoitojen läpikäymistä kun olin itse olettanut että lapseton on vasta sitten kun on esim. IVF "suoritettu" tuloksetta.
Tosiaan, kukaan lääkäri ei kirjoita lapsettomuustodistusta ihan tuosta vain. Käsittääkseni taustalla pitää olla lukuisia epäonnistuneita hoitoja, että sellaisen saa. Kuinka vanha olet? Sekin on aika oleellinen asia, jos olet nuori niin ehkä olisi helpompaa yrittää vielä niitä hoitoja ja sitten jos oikeasti et saa lasta, siirtyä adoptiojonoon.
Oletko siis kotimaan adoptiota haluamassa, kun puhuit neljästä vuodesta?
Lapsettomuuden kriteereillä tarkoitin sitä, millä kriteereillä siitä voi saada lääkärintodistuksen, en mitään sossun kriteereitä. Adoptiosta en tiedä muuta kuin lukemani, mutta raskaus keskeyttää aina adoptioprosessin, oli perheessä biolapsia tai ei. terv. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:43"]
Muutama huomio:
- et ole lapsettomuudesta kärsivä, joten et voi saada lapsettomuustodistusta
-Tiedätkö edes mitä vaihdevuodet ovat? Sinulla on kuukautiset ja olet saanut keskenmenon. Ei kuulosta lainkaan vaihdevuosilta.
- Lapsettomuustutkimusten aihetta on vasta, jos vuosi ilman ehkäisyä ei ole tuottanut raskautta, ihan edeltävästä ehkäisymenetelmästä riippumatta.
- Keskenmenojen syitä aletaan tutkia vasta, jos niitä on tullut kolme peräkkäin.
[/quote]
Kyllä tiedän mitkä ovat vaihdevuodet. Itselläni on niihin liittyviä oireita jotka tunnen hyvin koska suvussani on ollut tätä "liikkeellä"
-lyhenevä kuukautiskierto
-yöhikoilu
-kuumat aallot
-unihäiriöt
ja paljon muita oireita, joista osa voi tosin johtua muustakin kuin hormoneista
Lapsettomuushoidot eivät ole mikään ainoa vaihtoehto, jos raskaus ei ole alkanut vuoden sisällä. Aika monelle riittää clomikuuri tai terot, ei aina tarvitse mennä rankimman kautta, riippuu täysin lapsettomuuden aiheuttajasta.
Ap sitä paitsi on tullut jo kerran raskaaksi, joten miksi pitää edes miettiä mitään hoitoja tai adoptiota ennenaikaisesti, kun mikään ei viittaa hedelmättömyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa että ei ole adoptiolapsen edun mukaista, että perhe saakin biolapsen niinä ensimmäisinä vuosina, kun adoptiolapsi saapuu perheeseen. Lapsella on usein taustalla vaikeita ja rankkoja kokemuksia ja hän tarvitsee paljon aikaa ja huomiota, myös lapsen ja vanhempien suhteen tulee saada rauhassa kehittyä. Muista, että adoptiossa ei etsitä perheelle lasta vaan lapselle kaikkein sopivampia vanhempia. Kun adoptiota yrittää ja lapsen saa, pitäisi alkuvuosina olla sitoutunut prosessiin. Adoptiolapsi ei ole biologinen lapsi eikä korvaa biolapsen puutetta ja lapsettomuuden surua, joten se asia tulee olla käsitelty. Tietenkin hän tulee omaksi lapseksi, mutta ei kuitenkaan ole sama asia.
Adoptioprosessissa menee niin pitkään, että toi AP ehtii saamaan sen lapsensa ennen kuin paperit on edes jonossa kohdemaahan (neuvonta+jonotus n. 2v, jonossa yleensä 1-3v) ja kotimaan adoptiossa menee vielä kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin on mahdollista adoptoida vaikka voisiin saada omia lapsia. Eri asia on katsotaanko adoptioon sopivaksi vanhemmaksi.
Elämä ei nyt mene niinkuin haluaisit ja se saa sinut kiukuttelemaan normaalikäytäntöjä vastaan. Miten uskot kestäväsi adoptiohaastattelut ja jonottamisen jos et jaksa odottaa nyt?
Jos et ole kuuluisa kärsivällisyydestä, sitä kannattaa alkaa kehittää nyt. Elämä on tuonut eteesi tämän tilanteen ja sen yli ei pääse kiukuttelemalla.
Kotimaan adoptioon tulee lapsia vuosittain muutamia kymmeniä. Ulkomailta adoptoidaan satoja. Mites luulette, saako Suomesta lapsen parissa vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
olet saanut osittain vähän ikävän sävyisiä vastauksia, vaikka niissä on ollut kyllä ihan oikea pointti. Ensinnäkin kunnallisella puolella ei yleensä oteta edes lapsettomuushoitoihin ennen kuin "totista" yrittämistä on takana vähintään vuosi. Ja vielä tässäkin vaiheessa prosessi aloitetaan hitaasti. Toki poikkeuksia aikarajoissa on kuten ystäväni, jolla ei ole käytännössä koskaan ollut kuukautisia ilman pillereitä.
Lisäksi tosiaan ensin aloitetaan aina hyvin miedoilla lääkkeillä, jotka auttavat usein. Vaikka paljon puhutaan nykyisin lapsettomuudesta ja hoidoista, suurinosa onnistuu kuitenkin pienen tuuppauksen avulla eli tarvitsee juurikin vain esimerkiksi ovulaatiota tukevaa lääkitystä ja tämän lääkehoidon ohella ultraäänitutkimuksia.
Lisäksi yksi keskenmeno ei ole merkki siitä, että et voisi pitää raskauksia yllä. Sponttaani raskauden keskeytyminen on oikeasti hyvin yleistä, usein nainen ei välttämättä edes tiedä olevansa raskaana.
Jos haluat hyvää hoitoa, niin suosittelen toimimaan siten, että jatkatte vielä kuitenkin yrittämistä ja hakeudutte sitten julkiselle puolelle hoitoihin. Ainakin alkututkimukset kannattaa tehdä julkisella puolella, koska on aika rutiini juttuja ja niiden tekeminen yksityisellä maksaa. Jos taas et malta odottaa niin mene yksityiselle. Itse suosittelen Väestöliiton klinikoita, joista me saimme erittäin asiantuntevaa, tehokasta ja ennen kaikkea lämmintä hoitoa. Meillä kävi niin hyvä tuuri, että onnistuimme vain lääkettä vaihtamalla pariin otteeseen eikä rankempia hoitoja tarvittu. Vaikka pääsimme näinkin vähällä kesti prosessissa kuitenkin noin kolme vuotta eikä ollut mikään kevyt pikku pyrähdys. Varsinaisissa hoidoissa ehdimme käymään 1,5 vuotta, joista suurimman osan julkisella puolella kunnes kyllästyimme prosessin hitauteen ja hoitajien ymmärtämättömyyteen ja siirryimme heinäkuussa yksityiselle.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:35"]
Et ole voinut olla prosessissa "jo pidempään" jos et edes tiedä lapsettomuuden kriteereitä. Miten muka olet biolasta yrittävänä adoptioprosessissa? Biolapsihaaveiden tulee olla taakse jäänyttä elämää siinä vaiheessa, kun prosessissa ollaan oltu pitkään.
[/quote]
Höpönlöpö. Tämä että pitäisi jättäytyä yrittämästä biologisen lapsen saantia adoptioprosessin aikana on sosiaalitanttojen keksintöä, jotta vältyttäisiin paperityöltä. Ja kateelliset lapsettomat, joilla raskaus ei prosessin aikana onnistu, huutelevat tämän puolesta. Kaikki adoptoineet tuttuni ovat prosessin aikana jatkaneet seksin harrastamista ilman ehkäisyä. Sanoisin että kaikki tekevät tätä, sosiaalityöntekijät kun eivät pääse öisi makuuhuoneeseen tarkastamaan asiaa ;) Ja miksi lapsettomat tuhlaisivatkaan rahaa ehkäisyyn, kun lapsen saanti toiveena? Eikö se ole vain hieno juttu, että joku saakin lapsen odottaessaan adoptiopäätöstä? Silloinhan voi joko halutessaan jatkaa prosessia ja saada näin lapselle sisaruksen tai sitten jos peruu prosessin, lapsettomia on kyllä jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 ei oikeasti tunne adoptioprosessissa olevia. Et tunne termejäkään. Ei puhuta adoptiopäätöksestä vaan lapsitiedosta. Siinä vaiheessa kun paperit on lähetetty kohdemaahan, raskaudet ovat todella, todella harvinaisia. Kukaan ei valvo makuuhuonetta, mutta käytännössä noin pitkälle päässeet ihmiset haaveilevat jo adoptiolapsesta, ei biolapsesta.
Ne kolme keskenmenoa (joiden jälkeen pääsee tutkimuksiin), pitää olla oikeita _lääkärissä todettuja_ keskenmenoja.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 21:20"]
35 ei oikeasti tunne adoptioprosessissa olevia. Et tunne termejäkään. Ei puhuta adoptiopäätöksestä vaan lapsitiedosta. Siinä vaiheessa kun paperit on lähetetty kohdemaahan, raskaudet ovat todella, todella harvinaisia. Kukaan ei valvo makuuhuonetta, mutta käytännössä noin pitkälle päässeet ihmiset haaveilevat jo adoptiolapsesta, ei biolapsesta.
[/quote]
Ei ole kaikissa tapauksissa totta. Jos yksi termi lipsahtaa väärin, ei tarkoita, että ei tietäisi adoptioprosessista mitään! Sama kuin kokkauksessa joku puhuu flambeerauksesta, joku liekittämisestä. Et taida 36 tuntea kaikkia suomen adoptiolasta odottavia, joten et voi sanoa, että kukaan heistä ei edelleen haaveilisi biolapsesta. Monet haaveilevat. Sinä vaikutat niin tuomitsevalta ja ilkeältä, että en ihmettelee, että sinulle tällaisista haaveista ei kerrota!
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 20:05"]
Gyne ei sellaista sulle noilla perusteilla kirjoita. Ja muutenkin vaikutat kyllä niin kärsimättömältä ja jokseenkin sellaiselta kaikki-mulle-heti tyypiltä, että toivottavasti ette pääse adoptioaikeisiin vielä pitkään aikaan. Opettele nyt ensin sietämään elämän pettymyksiä ennen kuin heti heität hanskat tiskiin. Adoptiolasta et voi palauttaa jos meneekin hermot ja joku asia ei suju tiestyssä aikataulussa.
8kk on naurettavan lyhyt aika yrittää. Siitä kitisevät vain henkilöt, joilla ei ole mitään käsitystä lapsettomuudesta. Vasta seuraavan 4kk jälkeen itse asiassa olisi edes perusteita tutkia mitään, vuoden yrityksen jälkeen siis. Joten miksi ihmeessä saisit jonkun todistuksen kun et vielä ole virallisesti lapsettomuudesta kärsivä? Keskenmenokin on normaalia. Vasta kolmannen jälkeen ei ole. Sulla on vielä paljon kehitettävää kärsivällisyydessä. Tajuat kai, ettei se adoptiokaan hoidu ihan tuosta noin vaan kun keksit kinua jotain lomaketta?
[/quote]
Kiva että osaat neuvoa. Näitäkään asioita ei gyne osannut mulle kertoa :) Tiedän kuitenkin miten adoptioprosessi etenee, olemme olleet prosessissa mukana jo pidempään, enkä tosiaankaan luule että pelkästään lapsettomuustodistuksella saisi lapsen. Kärsimättömyydestä on kuitenkin turha syyttää, adoptio kun kestää näillä näkymin noin 4 vuotta ennenkuin mahdollinen lapsi on kotona.
Pettymykset ja vastoinkäymisetkin kestän mielestäni hyvin. Keskenmenon takia en esim. ollut pois töistä kuin päivän ja senkin vain erittäin runsaan vuodon sekä vatsakramppien (en pystynyt seisomaan suorassa tai olemaan paikallani ja työskentelen asiakaspalvelussa jossa pitää olla pitkiä aikoja paikallaan). En todellakaan ottanut vastaan lääkärin tarjoamaa "parin päivän hengähdystaukoa".