Lue keskustelun säännöt.
Introvertti ja terveydenhoitajan työ
09.10.2020 |
Olen introvertti ja opiskellut humanistista alaa. Valitettavasti tämä luonteelleni täydellisesti sopiva ja kiinnostuksenkohteita vastaava koulutus ei työllistä kunnolla, joten pohdin eri uravaihtoehtoja. Aloja rajaa se etten osaa juurikaan matematiikkaa, kemiaa tai fysiikkaa, joten mikään todella paljon näitä sisältävä ala ei käy.
Pidän itsenäisestä työstä, en muunlaisessa työssä oikein viihdy. Olen kuitenkin empaattinen, joten sopisiko terveydenhoitajan työ? Luulen että lääkelaskujen verran nuo luonnontieteelliset aineetkin sujuisi, ja sen verran että ymmärrys ihmiskehon toiminnassa onnistuu. Mutta siis onko tuo työnä aivan ehdoton ei jos on minunlainen tyyppi? Kiinnostuin koska tykkään auttaa ihmisiä ja olen kiinnostunut ihmisistä, mutta työtä tehdään käsittääkseni yksin (jes!), toisaalta olen kuitenkin vähän ujo. Onko kellään kokemusta sopiiko tuohon työhön minunlainen tyyppi?
Kommentit (28)
Ei sovi. Parempi olisi esim. röntgenhoitaja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopii kyllä, opiskelu antaa ne työkalut, joilla sitä työtä tehdään.
Onko kokemusta?
Ymmärsin myös että terveydenhoitaja valmistuu samalla sairaanhoitajaksi, opinnot ovat siis ilmeisesti enimmäkseen sairaanhoitajan opintoja? Tuo työ taas ei minua juurikaan kiinnostu, koen että en sovellu sairaanhoitajan työhön. Hektistä, eritteitä, paljon ihmisiä, koko ajan tiimi ympärillä, sairaanhoitajat juoruilevat, olen lukenut että harjoitteluissa simputetaan yms. En tiedä kestänkö tuollaista (olin koulukiusattu ja sietokokyky moista kohtaan aika täynnä). Mutta sitten tuo terveydenhoitajan työ vaikuttaa kiinnostavammalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi. Parempi olisi esim. röntgenhoitaja tms.
Tämäkin kiinnostaa. Toki minun täytyisi opetella aivan alkeista matematiikka ja fysiikka. En myöskään tiedä kuinka itsenäistä tuo työ on. Minulle se on todella tärkeä kriteeri. Jos on työpari aina niin koen sen todella raskaaksi.
Kyllä varmasti sopisit! Etenkin jos hankkiudut sellaiseen työpaikkaan, että työnkuva on yhden potilaan vastaanottamista kerrallaan, ettei tule väsymystä ihmismäärästä. Esim. neuvola tai työterveys. Kouluterveydenhoitajalle ehkä liikaa lasten hälinä.
Eläinlääkäreistä ja -hoitajista on pulaa....
..
..
.
..
..
..
.
..
.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sovi, valitan. Ei kannata unelmoida tuosta alasta, jos introvertti. Uuvut nopeasti. Päätehtäväsi on jatkuva erilaisten ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan juttelu. Se voi olla raskasta ekstrovertillekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi, valitan. Ei kannata unelmoida tuosta alasta, jos introvertti. Uuvut nopeasti. Päätehtäväsi on jatkuva erilaisten ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan juttelu. Se voi olla raskasta ekstrovertillekin.
Kannattaa mennä pääsykokeisiin. Ihmiset olemme erilaisia, eikä kukaan ole samasta muotista. Kyllä ujompikin oppii, työ tekijäänsä opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi, valitan. Ei kannata unelmoida tuosta alasta, jos introvertti. Uuvut nopeasti. Päätehtäväsi on jatkuva erilaisten ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan juttelu. Se voi olla raskasta ekstrovertillekin.
Tätä juuri pelkään. On helppo näin kotona rauhassa kuvitella itsensä tuohon työhön, mutta käytännössä väsyisin kyllä varmaan pian.
En vain tiedä oikein mitä tekisin. Terveysala työllistää. Nykyinen maisterin tutkinto tuntuu työelämässä ihan turhalta, vaikka minulla on useampiakin ammattivaihtoehtoja sen kautta. Töitä ei vaan ole tarpeeksi millään noista aloista.
Eläintenhoitaja on paras. Ne ei välitä vaikkei ole käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläintenhoitaja on paras. Ne ei välitä vaikkei ole käytöstapoja.
Kyllä introvertilla on käytöstavat :D Ei se siitä ole kiinni. Varmaan provoilet, mutta ongelma ei todellakaan ole käytöstapojen puute, vaan luontainen temperamentti. Olen tarkkailijaluonne, vetäytyvä pohdiskelija, kuitenkin tosi empaattinen. Joskus tuntuu että olen liiankin kohtelias ja muut rynnii kyynärpäätaktiikalla ohi. Hoitoalalla pitäisi osata olla jotenkin todella kova.
En ole erityisemmin eläinten kanssa ollut tekemisissä joten ei ole tuota vaihtoehtoa tullut mietittyä.
Itse olen suorastaan erakkoluonne ja silti terveydenhoitajan hommat luonnistuu. Motivaattorina juurikin halua auttaa ihmisiä. Opintojen aikana ja työelämässä sain kehitettyä itselleni ammattiroolin, eikä työ kuormita minua kuten luulin.
Sairaanhoitajan pätevyys tuli koulutuksessa myös ja ammattiroolin avulla pystyn tekemään niitäkin hommia helposti. Työt eivät tule melko varmasti loppumaan ikinä jos työkykyä vaan riittää. Ja sijoittumismahdollisuuksia on todella laajasti. Yksi itseäni kiinnostava paikka on leikkaussali. Siellä on rauhallista ja potilaat unessa joten keskustella ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh? Eihän työtä yksin tehdä, kun koko ajan tuppaa asiakkaita ovesta sisään. Eivätkä ne kaikki ole helppoja tai mukavia tapauksia.
Itse olen introvertti, jolla kuitenkin erittäin hyvät sosiaaliset taidot; olen empaattinen, ystävällinen, osaan oikeasti kuunnella ja kohtelen kaikkia kunnioittavasti, en vain esim. korkean statuksen omaavia...
Opiskelin lähihoitajaksi, ja ehdin toimia niin vanhusten parissa osastotyössä ja kentällä, mielenterveys- ja päihdepuolella, kuin vammaistenkin kanssa.
Joka paikassa minusta pidettiin, hyvinkin paljon, niin asiakkaiden kuin työkaverien taholta, ja se olikin antoisaa.
Mutta. Uuvuin ihan täysin jo vähän yli viidessä vuodessa. Vei todella mehut se jatkuva ihmisten kanssa oleminen, muutenkin toki raskaalla alalla. Olin henkisesti tosi uupunut ja väsynyt, aloin olla ärtyisä, masentua, oireilin fyysisestikin, hikoilin, vapisin, sydän tykytti, nukuin huonosti, en jaksanut vapaa-ajallakaan enää tavata ketään, enkä vastata ystäville puhelimeen, tuntui etten kestä ihmisiä enää laisinkaan.
Vaihdoin työhön, jota teen yksin. Palkka vieläkin paskempi kuin hoitajana, mutta elämänlaatu parani huimasti, yöt nukun taas hyvin, ja jaksan tavata ystäviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bioanalyytikko tai röntgenhoitaja olisi varmaan parempia vaihtoehtoja
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suorastaan erakkoluonne ja silti terveydenhoitajan hommat luonnistuu. Motivaattorina juurikin halua auttaa ihmisiä. Opintojen aikana ja työelämässä sain kehitettyä itselleni ammattiroolin, eikä työ kuormita minua kuten luulin.
Sairaanhoitajan pätevyys tuli koulutuksessa myös ja ammattiroolin avulla pystyn tekemään niitäkin hommia helposti. Työt eivät tule melko varmasti loppumaan ikinä jos työkykyä vaan riittää. Ja sijoittumismahdollisuuksia on todella laajasti. Yksi itseäni kiinnostava paikka on leikkaussali. Siellä on rauhallista ja potilaat unessa joten keskustella ei tarvitse.
Kiinnostava kuulla! Itsekin miellän itseni jopa jollain tapaa erakoksi. Millaisessa paikassa olet nyt töissä? Entä onko opiskelu kuinka sairaanhoitajapainotteista? Leikkaussali täytyy myös pitää mielessä. Pakko myös vielä kysyä että kuinka paljon noita matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa opinnoissa tarvii?
Hoitoalalla tarvitaan empaattisia kuuntelijaluonteitakin, mistä ihmeestä tulee käsitys, että pitäisi olla vain kova ja räväkkä? Terkkarin työ, varsinkin jos pitää omaa vastaanottoa, voi sopia ihan hyvin introvertille. Yhden potilaan kanssa omassa työhuoneessa työskentely on ihan eriaista kuin kiireisellä osastolla työskentely. Hoitotyössä jaksaminen riippuu siitäkin tietysti, kuinka syvää introversio on ja millaiset mahdollisuudet on työajan ulkopuolella ladata akkuja yksinäisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti, jolla kuitenkin erittäin hyvät sosiaaliset taidot; olen empaattinen, ystävällinen, osaan oikeasti kuunnella ja kohtelen kaikkia kunnioittavasti, en vain esim. korkean statuksen omaavia...
Opiskelin lähihoitajaksi, ja ehdin toimia niin vanhusten parissa osastotyössä ja kentällä, mielenterveys- ja päihdepuolella, kuin vammaistenkin kanssa.
Joka paikassa minusta pidettiin, hyvinkin paljon, niin asiakkaiden kuin työkaverien taholta, ja se olikin antoisaa.
Mutta. Uuvuin ihan täysin jo vähän yli viidessä vuodessa. Vei todella mehut se jatkuva ihmisten kanssa oleminen, muutenkin toki raskaalla alalla. Olin henkisesti tosi uupunut ja väsynyt, aloin olla ärtyisä, masentua, oireilin fyysisestikin, hikoilin, vapisin, sydän tykytti, nukuin huonosti, en jaksanut vapaa-ajallakaan enää tavata ketään, enkä vastata ystäville puhelimeen, tuntui etten kestä ihmisiä enää laisinkaan.
Vaihdoin työhön, jota teen yksin. Palkka vieläkin paskempi kuin hoitajana, mutta elämänlaatu parani huimasti, yöt nukun taas hyvin, ja jaksan tavata ystäviäni.
Mitä työtä teet nyt?
Opiskele obduktiopreparaattoriksi. Potilaat ei liiaksi hölise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti, jolla kuitenkin erittäin hyvät sosiaaliset taidot; olen empaattinen, ystävällinen, osaan oikeasti kuunnella ja kohtelen kaikkia kunnioittavasti, en vain esim. korkean statuksen omaavia...
Opiskelin lähihoitajaksi, ja ehdin toimia niin vanhusten parissa osastotyössä ja kentällä, mielenterveys- ja päihdepuolella, kuin vammaistenkin kanssa.
Joka paikassa minusta pidettiin, hyvinkin paljon, niin asiakkaiden kuin työkaverien taholta, ja se olikin antoisaa.
Mutta. Uuvuin ihan täysin jo vähän yli viidessä vuodessa. Vei todella mehut se jatkuva ihmisten kanssa oleminen, muutenkin toki raskaalla alalla. Olin henkisesti tosi uupunut ja väsynyt, aloin olla ärtyisä, masentua, oireilin fyysisestikin, hikoilin, vapisin, sydän tykytti, nukuin huonosti, en jaksanut vapaa-ajallakaan enää tavata ketään, enkä vastata ystäville puhelimeen, tuntui etten kestä ihmisiä enää laisinkaan.
Vaihdoin työhön, jota teen yksin. Palkka vieläkin paskempi kuin hoitajana, mutta elämänlaatu parani huimasti, yöt nukun taas hyvin, ja jaksan tavata ystäviäni.
Mitä työtä teet nyt?
Jaan postia. :D
Sopii kyllä, opiskelu antaa ne työkalut, joilla sitä työtä tehdään.