Ailahteleva koira, mistä voi johtua?
Ennen kuin joku ehtii, koiralla ei ole todettuja kiputiloja.
Mutta siis kaikki tähän asti tietämäni koirat ovat käyttäytyneet johdonmukaisesti ja luonteelleen ominaisesti, myös kipeinä.
Tämän kyseisen koiran toiminnassa taas ei näytä olevan mitään logiikkaa, välillä "murjottaa", välillä on utelias ja kiinnostunut, mutta etäinen, välillä riehakas, välillä rauhallinen, välillä hellyydenkipeä, välillä ärisee yksinään, välillä täysin välinpitämätön muita tuttuja eläimiä kohtaan, välillä taas ei jne. Kaikki ilman havaittavaa ulkoista ärsykettä ja mielialat saattavat vaihdella päivän sisällä useasti, välillä päivittäin ja välillä mennään samalla moodilla useampiakin päiviä. Myös se millainen on "hyvinä päivinä" vaihtelee paljonkin.
Kuulostaa näin auki kirjoitettuna suhteellisen normaalille, mutta pointtina se, että tuntuu melkein siltä kuin aina olisi ihan eri koira kyseessä. Koira on aikuinen ja se on myös tullut omistajalleen aikuisena, kyseessä ei kuitenkaan ole rescue.
Mistä tälläinen ailahtelevaisuus koiralla voisi johtua? Vai onko se vain luonne?
Kommentit (23)
Minä kyllä sanoisin, että kiputilasta on kyse. Kirjoitit, ettei koiralla ole todettuja kiputiloja, mutta millä perusteella sen tiedät? Eivät eläinlääkäritkään aina tunnista kipua. Yksi, mitä voi kokeilla, on se, että syötät koiralle kipulääkekuurin, vaikka Norocarpia. Jos se ei muuta koiran käytöstä, kait voi sanoa, että kipu on suljettu pois. Tai sitten ei, en tiedä.
Kuulostaa ihan normaalilta koiralta. Ei mikään koira ole aina esim riehakas tai rauhallinen. Omankin käytös on päivän mittaan laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta koiralta. Ei mikään koira ole aina esim riehakas tai rauhallinen. Omankin käytös on päivän mittaan laidasta laitaan.
Esimerkiksi voisin vielä kuvailla tuota "välillä kiinnostunut muista eläimistä, välillä ei" asiaan.
Meillä on myös kissoja, ja joskus koira villiintyy heti kissan tullessa samaan huoneeseen ja haluaisi leikkiä tämän kanssa, välillä vain katsoo mitähän tuo kissa meinaa tehdä, välillä ei kiinnitä mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta koiralta. Ei mikään koira ole aina esim riehakas tai rauhallinen. Omankin käytös on päivän mittaan laidasta laitaan.
Esimerkiksi voisin vielä kuvailla tuota "välillä kiinnostunut muista eläimistä, välillä ei" asiaan.
Meillä on myös kissoja, ja joskus koira villiintyy heti kissan tullessa samaan huoneeseen ja haluaisi leikkiä tämän kanssa, välillä vain katsoo mitähän tuo kissa meinaa tehdä, välillä ei kiinnitä mitään huomiota.
Riippuuko se koiran vireystilasta? Meillä on nuori, vietikäs ja aktiivinen koira, ja jos sen vireystila on ylhäällä, se reagoi eri asioihin eri tavalla.
Jos ajattelet, että mielialat liittyvät kipuun, minun kokemukseni mukaan kipeä koira on apaattinen, vetäytyvä, energiaton. Voi olla toki vihainenkin, mutta siitä ei ole omakohtaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sanoisin, että kiputilasta on kyse. Kirjoitit, ettei koiralla ole todettuja kiputiloja, mutta millä perusteella sen tiedät? Eivät eläinlääkäritkään aina tunnista kipua. Yksi, mitä voi kokeilla, on se, että syötät koiralle kipulääkekuurin, vaikka Norocarpia. Jos se ei muuta koiran käytöstä, kait voi sanoa, että kipu on suljettu pois. Tai sitten ei, en tiedä.
Niin, ei kai se täysin varmaa ole. Koiralta on kuitenkin tutkittu kaikki mahdollinen ja mahdoton. Se saa myös ennaltaehkäisevää hoitoa joihinkin ongelmiin joita sille voi rakenteensa puolesta ilmestyä.
Vierailija kirjoitti:
No jollei ole välillä siis ihan aggressiivinen niin onko tuon niin väliä?
Ainakin minulle koiran omistajana on väliä, kärsiikö koira kivuista vai ei. Meidän vanha koiramme sairasti nivelrikkoa, mutta ei se ollut kipujen takia aggressiivinen. Kyllä me siitä huolimatta kipuja hoidettiin. Vaan kait on niitäkin koiranomistajia, joille ei ole väliä, onko koiralla kipuja, kunhan se ei vihainen ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sanoisin, että kiputilasta on kyse. Kirjoitit, ettei koiralla ole todettuja kiputiloja, mutta millä perusteella sen tiedät? Eivät eläinlääkäritkään aina tunnista kipua. Yksi, mitä voi kokeilla, on se, että syötät koiralle kipulääkekuurin, vaikka Norocarpia. Jos se ei muuta koiran käytöstä, kait voi sanoa, että kipu on suljettu pois. Tai sitten ei, en tiedä.
Niin, ei kai se täysin varmaa ole. Koiralta on kuitenkin tutkittu kaikki mahdollinen ja mahdoton. Se saa myös ennaltaehkäisevää hoitoa joihinkin ongelmiin joita sille voi rakenteensa puolesta ilmestyä.
No mitä mieltä olet siitä kipulääkekuurista kokeeksi?
Mulla on enemmän kokemusta hevosten kuin koiran kipujen oireilusta, ja hevosilla just se ailahteleva käytös (joka ei liity vaikka hormonaalisiin juttuihin) on usein kivun oire (esim. se, että pelkokäyttäytyminen vaihtelee huomattavasti päivästä toiseen).
koirat.com/keskustelu
Tällä palstalla on btw todella paljon tosi yksityiskohtaisia koira-aiheisia juttuja ja pohdiskeluja koiran ihan arkisista tilanteista. Kannattaa kokeilla sen alan palstoja mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta koiralta. Ei mikään koira ole aina esim riehakas tai rauhallinen. Omankin käytös on päivän mittaan laidasta laitaan.
Joo, tiedän että näin kirjoitettuna kuulostaakin normaalilta. Hankala keksiä miten ilmaisisi asian niin, että sen ymmärtäisi. Omallani ja muilla tuntemillani koirilla on kuitenkin "perusluonne" ja ne regoivat yleensä johdonmukaisesti luonteelleen ominaisesti ärsykkeisiin. Tästä koirasta ei oikein saa selvää, mikä sen perusluonne ja reagointitapa asioihin on. Tosi hankala selitää.
Vierailija kirjoitti:
Rotu?
Monirotuinen pienehkö koira kyseessä, mäyräkoiraa varmaan ainakin.
Kuulostaa kyllä näin koirankasvattajankin korvaan hyvin normaalilta. Koiriakin on, kuten ihmisiä, erilaisia temperamentteja. Jotkut ovat ns. tuulella käyviä, eli mielialat ja energiatasot vaihtelee paljon ilman mitään erityistä syytä. Nartuissa näitä on enemmän (todennäköisesti hormonikiertoon liittyvistä syistä), mutta on niitä uroksiakin. Pientä haastetta aiheuttaa jos koiraurheiluun tarkoitettu kisakoira on näitä, kun ei koskaan tiedä onko sillä tänään vauhtipäivä vai "huoh, tylsää, haukottelen tässä rauhoittelueleeksi kun en millään jaksaisi lähteä radalle".
Mutta siis tuo ei ole mikään ongelma eikä viittaa kipuun eikä mihinkään. Elävät eläimet on omanlaisiaan, ei niitä saa siististi mihinkään yhteen muottiin kuten ei monia ihmisiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta koiralta. Ei mikään koira ole aina esim riehakas tai rauhallinen. Omankin käytös on päivän mittaan laidasta laitaan.
Joo, tiedän että näin kirjoitettuna kuulostaakin normaalilta. Hankala keksiä miten ilmaisisi asian niin, että sen ymmärtäisi. Omallani ja muilla tuntemillani koirilla on kuitenkin "perusluonne" ja ne regoivat yleensä johdonmukaisesti luonteelleen ominaisesti ärsykkeisiin. Tästä koirasta ei oikein saa selvää, mikä sen perusluonne ja reagointitapa asioihin on. Tosi hankala selitää.
Kyllä sä osaat koiran omistajana arvioida parhaiten koiran käytöstä. Jos susta itsestäsi tuntuu, että siinä on jotain omituista, se on ihan riittävä syy. Ei kukaan, ainakaan maallikko, osaa koiraa näkemättä arvioida sen käytöstä kovinkaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sanoisin, että kiputilasta on kyse. Kirjoitit, ettei koiralla ole todettuja kiputiloja, mutta millä perusteella sen tiedät? Eivät eläinlääkäritkään aina tunnista kipua. Yksi, mitä voi kokeilla, on se, että syötät koiralle kipulääkekuurin, vaikka Norocarpia. Jos se ei muuta koiran käytöstä, kait voi sanoa, että kipu on suljettu pois. Tai sitten ei, en tiedä.
Niin, ei kai se täysin varmaa ole. Koiralta on kuitenkin tutkittu kaikki mahdollinen ja mahdoton. Se saa myös ennaltaehkäisevää hoitoa joihinkin ongelmiin joita sille voi rakenteensa puolesta ilmestyä.
No mitä mieltä olet siitä kipulääkekuurista kokeeksi?
Mulla on enemmän kokemusta hevosten kuin koiran kipujen oireilusta, ja hevosilla just se ailahteleva käytös (joka ei liity vaikka hormonaalisiin juttuihin) on usein kivun oire (esim. se, että pelkokäyttäytyminen vaihtelee huomattavasti päivästä toiseen).
Ei ole oma koira, mutta on täällä runsaasti. Voin kysellä tuota, että onko koiralla ollut kipulääkitystä kokeena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sanoisin, että kiputilasta on kyse. Kirjoitit, ettei koiralla ole todettuja kiputiloja, mutta millä perusteella sen tiedät? Eivät eläinlääkäritkään aina tunnista kipua. Yksi, mitä voi kokeilla, on se, että syötät koiralle kipulääkekuurin, vaikka Norocarpia. Jos se ei muuta koiran käytöstä, kait voi sanoa, että kipu on suljettu pois. Tai sitten ei, en tiedä.
Niin, ei kai se täysin varmaa ole. Koiralta on kuitenkin tutkittu kaikki mahdollinen ja mahdoton. Se saa myös ennaltaehkäisevää hoitoa joihinkin ongelmiin joita sille voi rakenteensa puolesta ilmestyä.
Ok, eli kaikki mahdollinen jo tutkittkukin joten eiköhän sen kiputeorian voi sulkea pois. Muutenkin, kun koira on aina ollut tuolllainen, ja käytökset on muutenkin hyvin normaaleja, kipu on hyvin epätodennäköinen selitys. Se on vaan joku ihme muoti nykyään, että aina jos koira ei ole kuin kone tai kuin sen omistaja toivoo, niin sillä on varmaan kipuja. Yleensä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä näin koirankasvattajankin korvaan hyvin normaalilta. Koiriakin on, kuten ihmisiä, erilaisia temperamentteja. Jotkut ovat ns. tuulella käyviä, eli mielialat ja energiatasot vaihtelee paljon ilman mitään erityistä syytä. Nartuissa näitä on enemmän (todennäköisesti hormonikiertoon liittyvistä syistä), mutta on niitä uroksiakin. Pientä haastetta aiheuttaa jos koiraurheiluun tarkoitettu kisakoira on näitä, kun ei koskaan tiedä onko sillä tänään vauhtipäivä vai "huoh, tylsää, haukottelen tässä rauhoittelueleeksi kun en millään jaksaisi lähteä radalle".
Mutta siis tuo ei ole mikään ongelma eikä viittaa kipuun eikä mihinkään. Elävät eläimet on omanlaisiaan, ei niitä saa siististi mihinkään yhteen muottiin kuten ei monia ihmisiäkään.
Juu, hyvin voi olla luonnekkin. Mutta kuten sanoin, ihan tälläistä ei ole tullut vielä vastaan, vaikka koirista onkin paljon ja pitkään kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä näin koirankasvattajankin korvaan hyvin normaalilta. Koiriakin on, kuten ihmisiä, erilaisia temperamentteja. Jotkut ovat ns. tuulella käyviä, eli mielialat ja energiatasot vaihtelee paljon ilman mitään erityistä syytä. Nartuissa näitä on enemmän (todennäköisesti hormonikiertoon liittyvistä syistä), mutta on niitä uroksiakin. Pientä haastetta aiheuttaa jos koiraurheiluun tarkoitettu kisakoira on näitä, kun ei koskaan tiedä onko sillä tänään vauhtipäivä vai "huoh, tylsää, haukottelen tässä rauhoittelueleeksi kun en millään jaksaisi lähteä radalle".
Mutta siis tuo ei ole mikään ongelma eikä viittaa kipuun eikä mihinkään. Elävät eläimet on omanlaisiaan, ei niitä saa siististi mihinkään yhteen muottiin kuten ei monia ihmisiäkään.
Juu, hyvin voi olla luonnekkin. Mutta kuten sanoin, ihan tälläistä ei ole tullut vielä vastaan, vaikka koirista onkin paljon ja pitkään kokemusta.
Vaikuttaa vaan ettei nuo käytökset ole minknäään sortin ongelma joten miksi tehdä niistä ongelmaa joka pitää selvittää? On epätodennäköistä että asialle löytyy mitään syytä saati "apua". Esim. koirillakin on ihan samalla tapaa psyykenjuttuja kuin ihmisilläkin, esim. bipolaarihäiriöisen tyylistä käytöstä, mutta eipä niille silti aleta litiumia syöttämään vaan saavat olla sitten maanis-depressiivisiä itsejään rauhassa, kun ei koiran tarvitse pyrkiä olemaan tuottava ja tehokas yhteiskunnan jäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä näin koirankasvattajankin korvaan hyvin normaalilta. Koiriakin on, kuten ihmisiä, erilaisia temperamentteja. Jotkut ovat ns. tuulella käyviä, eli mielialat ja energiatasot vaihtelee paljon ilman mitään erityistä syytä. Nartuissa näitä on enemmän (todennäköisesti hormonikiertoon liittyvistä syistä), mutta on niitä uroksiakin. Pientä haastetta aiheuttaa jos koiraurheiluun tarkoitettu kisakoira on näitä, kun ei koskaan tiedä onko sillä tänään vauhtipäivä vai "huoh, tylsää, haukottelen tässä rauhoittelueleeksi kun en millään jaksaisi lähteä radalle".
Mutta siis tuo ei ole mikään ongelma eikä viittaa kipuun eikä mihinkään. Elävät eläimet on omanlaisiaan, ei niitä saa siististi mihinkään yhteen muottiin kuten ei monia ihmisiäkään.
Juu, hyvin voi olla luonnekkin. Mutta kuten sanoin, ihan tälläistä ei ole tullut vielä vastaan, vaikka koirista onkin paljon ja pitkään kokemusta.
Vaikuttaa vaan ettei nuo käytökset ole minknäään sortin ongelma joten miksi tehdä niistä ongelmaa joka pitää selvittää? On epätodennäköistä että asialle löytyy mitään syytä saati "apua". Esim. koirillakin on ihan samalla tapaa psyykenjuttuja kuin ihmisilläkin, esim. bipolaarihäiriöisen tyylistä käytöstä, mutta eipä niille silti aleta litiumia syöttämään vaan saavat olla sitten maanis-depressiivisiä itsejään rauhassa, kun ei koiran tarvitse pyrkiä olemaan tuottava ja tehokas yhteiskunnan jäsen.
Eihän se ongelma varsinaisesti olekaan, jos ei ole kipuja. Uteliaisuuttani kyselin, koska en ihan vastaavaa ole aiemmin nähnyt.
No jollei ole välillä siis ihan aggressiivinen niin onko tuon niin väliä?