Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapset
30.12.2013 |
Ikuisuusaihe, mutta sen verran hankala, että otetaanpa nyt kannanottoja täältäkin.
Olen eronnut noin vuosi sitten entisestä miehestäni, jolla oli yhden yön tarinasta alkunsa saanut poika. Tapasin pojan, kun tämä oli alle vuoden ikäinen ja pidin häntä aina kuin omana lapsenani. Hänen äitinsä luotti tapaani kasvattaa ja pystyimme sopimaan käytännön asioista kaikki yhdessä. Suhteemme päättyi lapsettomuuden mukanaan tuomiin ongelmiin.
Olen puolisen vuotta tapaillut uutta miestä, jolla on kolme lasta kahden eri naisen kanssa. Olen tutustunut hänen 4-vuotiaaseen tyttäreen, jonka huoltajuutta mieheni hakee itselleen. Tulemme tytön kanssa mukavasti toimeen ja voisin helposti kuvitella ottavani hänet 'omakseni'.
Ongelman muodostavat kouluikäiset pojat mieheni noin seitsemän vuotta sitten päättyneestä avioliitosta. Poikien äiti on sitä mieltä, että on liian aikaista minun tavata poikia. Olemme kuitenkin ostamassa yhteistä kotia, joten mielestäni olisi korkea aika pikku hiljaa tutustua poikiinkin. Olen kiltisti pysytellyt omassa kodissani joka toinen viikonloppu, mutta nyt välipäivinä vietimme yhden illan koko porukalla. Tämä vastoin äidin pyyntöä. Pojat olivat mukavia ja ottivat minut hyvin vastaan, nuorempi etenkin. Poikien äiti on raivona jo pelkästään olemassaolostani ja edelleen sitä mieltä, että en saa ottaa kontaktia sen enempää häneen kuin poikiinkaan. Tämä on täysin vastoin sitä, mihin olen edellisessä suhteessani tottunut ja myös mielestäni vastoin lasten etua jatkoa ajatellen.
Mitä olette mieltä? Tutustunko poikiin pikku hiljaa äidin vastustuksesta huolimatta? Tämä tullee aiheuttamaan joka ikinen kerta tunteja kestävän puhelu- ja viestiryöpyn miehelleni. Nainen solvaa minua ja miestäni, mutta perustelee paikoin myös hyvin sitä, miksi pojat eivät ole vielä valmiita. Mieheni edellinen puoliso kohteli poikia ala-arvoisesti ja heille on jäänyt tästä käsittääkseni jonkinlaisia pelkotiloja. Nainen ei tiedä asunnon hankinnastamme, koska mielestämme se ei hänelle kuulu ja moitteita sekin saisi osakseen, vaikka yrittäisimme sillä poikien tapaamista perustellakkin. Ajatuksia puolesta ja vastaan? En lapsettomana ole paras asiantuntija..
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:27"]
En nyt ota kantaa tähän tapaukseen, mutta yleisesti ottaen täällä palstalla on mielipiteenä se, että isän uusi nainen on väärässä ja bioäiti oikeassa.
[/quote]
Vaikka olenkin itse se uusi nainen, hyväksyn lapsiin liittyen tämän ajatusmallin kyllä. Mutta asumiseeni tai elämääni muuten en totisesti anna tuntemattoman ihmisen vaikuttaa.
[/quote]
Ei sinun tarvitsekaan antaa tuntemattoman ihmisen vaikuttaa asumiseesi ja elämääsi, mutta parin vuoden kuluttua miehelläsi on taas uusi nainen, jolloin joudut luopumaan kodistasi ja miehestä. Mieti, kannattaako myydä oma koti ja joutua parin vuoden kuluttua vuokralaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ei sinun tarvitsekaan antaa tuntemattoman ihmisen vaikuttaa asumiseesi ja elämääsi, mutta parin vuoden kuluttua miehelläsi on taas uusi nainen, jolloin joudut luopumaan kodistasi ja miehestä. Mieti, kannattaako myydä oma koti ja joutua parin vuoden kuluttua vuokralaiseksi.
[/quote]
Myin oman talon puolikkaani ja asun nyt ystäväni asunnossa tosiaan niin kauan kuin se poikien kannalta on tarpeellista tai kun saamme oman kotimme remontoitua. En tunne pientä kerrostaloluukkua kodiksi. Kotini on mieheni ja hänen tyttärensä luona. Ja toisaalta, jos meille syystä tai toisesta joskus ero tulee, asunnon myynti ei siinä paljon paina. Se on vain materiaa. Nämä muut asiat tässä painavat, ei talot ja tavarat.
Ymmärrän aika monta osapuolta. Miehesi on aika nopeasti muodostanut suhteen uuteen naiseen silloin aikoinaan. Jos ovat eronneet 7 vuotta sitten vaimosta x, ja nyt hän vaatii huoltajuutta lapseen joka on syntynyt vaimosta y, niin silloinhan on lapsi saatetu alulle todella nopeasti. Ero jälkeen olisi hyvä olla yksin noin kaksi vuotta, mutta miehesi on laittanut alulle lapsen jo tuossa vaiheessa.
Tuon kumppanin kanssa mies siis kiirehti. Lopputulos oli se, että poikia kohdeltiin kaltoin ja jotakinhan kertoo tuosta kumppanista jo se, että miehesi hakee yksinhuoltajuutta.
Poikien äidillä on kaikki syyt olla huolissaan. Nyt nimittäin poikien isä on uudelleen kiirehtimässä. Puolen vuoden tapailun jälkeen, on ostamassa asuntoa uuden kumppanin kanssa vaikka ette ole tätä hänelle kertomassakaan.
Jos aiotte sen asunnon hankkia, niin ehdottomasti kerrotte sen poikien äidille. Hän on kuitenkin se, johon pojat purkavat mahdolliset ahdistuksensa, pelkonsa ym. Valitettavasti lapset eivät yleensä kerro noita pelkojaan niille etävanhemmille, vaan niille, jotka asuvat lasten kanssa. Jos äiti ei edes tiedä asumisjärjestelyistä, niin hänen on todella vaikea auttaa lapsia. Kun ottaa vielä huomioon sen, että miehesi on silloin aikoinaan ryysännyt siihen uuteen suhteeseen eron jälkeen, niin poikien äidillä on varmasti ollut helisemistä siellä kotona: pojat ovat juuri olleet siinä vaiheessa, kun ovat reagoineet omien vanhempiensa eroon (Tutkimusten mukaanhan lapset alkavat kunnolla reagoimaan noin kahden vuoden päästä erosta.) Tässä vaiheessa miehelle tuli sitten uusi suhde. Rakastuneena ei yleensä ole se herkkäkuuloinen vanhempi, vaan kuvittelee, että kaikilla on mukavaa. Lisäksi on huomioitava se, että vaikka pojat olisivat teidän kanssanne ihan normaalisti ja iloisesti, niin todennäköisesti purkavat ahdistusta tälle äidille. Jos haluatte poikien parasta, niin huolehditte äidin jaksamisesta myös kunnioittamalla hänen toivettaan ja toimimalla avoimesti. ei nimittäin anna hyvää kuvaa miehesi vanhemmuudesta tuo, ettei kerro tuollaisia asioita lastensa äidille. Hälytyskellot alkavat soida näin äitinä jaäitipuolena, että millaisia keinoja tuo mies on käyttänyt aiemmin: Kuinka paljon pimittänyt asioita, kuinka paljon on tuon edellisen kumppanin huonoja puolia kääntänyt hyviksi, onko sanonut poikien valehtelevan jne.
Mies ei minusta anna sellaista kuvaa, että laittaisi lapset ykköseksi, kun muodostaa noita suhteita noin vakaviksi noin nopeasti.
Pahalta kuulostaa myös nuo sinu muutamat sanavalintasi: Puhut "tuon naisen oikuista". Miehesi tapaan muodostaa suhteen nopeasti ja tiiviiksi ja sen, että pojat ovat kärsineet edellisen puolison aikana, luulisi, että edes miehellesi olisi selvää se, että "tuo nainen" pelkää, että pojat kärsivät jälleen ja paljon. Kärsimystä aiheuttaa pojille jo pelkästään se, että nuo isän suhdekuviot vaihtuvat noin nopeasti, eivät ehkä tapaa sisarpuoltaan yhtä useasti kuin ennen jne. Sellaista vastuuntunotoa edellyttäisin mieheltä, ettei nyt ainakaan vuoteen muuttaisi uuden kumppanin kanssa yhteen.
Tällaista tuli mieleen näin äitinä ja äitipuolena sekä lähivanhempana ja etävanhempana.
Kuinka vanha on tuo lapsi, jonka koet, että olet kasvattanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pojilla on pelkotiloja johtuen miehen edellisestä suhteesta. Kuka nämä pelkotilat kohtaa? Mies vaiko poikien äiti? Kuka joutuu kantamaan vastuun pojista, jos näiden pelkotilat pahenevat /muuntuvat isän uuden kumppanin muuttaessa yhteen? etäisä vaiko lähiäiti? Kenen on hankalin auttaa poikia, jos ei edes tiedä poikien isän ja uuden kumppanin asuvan yhdessä? Etäisän vaiko lähiäidin?
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:26"]
Kuinka vanha on tuo lapsi, jonka koet, että olet kasvattanut?
[/quote]
Hän täytti juuri yhdeksän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaatko koskaan enä sitä "kasvattamaasi" edellisen miehesi lasta???
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:31"]
Siis pojilla on pelkotiloja johtuen miehen edellisestä suhteesta. Kuka nämä pelkotilat kohtaa? Mies vaiko poikien äiti? Kuka joutuu kantamaan vastuun pojista, jos näiden pelkotilat pahenevat /muuntuvat isän uuden kumppanin muuttaessa yhteen? etäisä vaiko lähiäiti? Kenen on hankalin auttaa poikia, jos ei edes tiedä poikien isän ja uuden kumppanin asuvan yhdessä? Etäisän vaiko lähiäidin?
[/quote]
Isompi pojista avautui isälleen ja pienempi äidilleen. Mieheni käytännössä 'hoitaa' muutenkin poikien kiukuttelut yms. puhelimen välityksellä silloin, kun ovat äidiltään. Ovat kovasti kiintyneitä isään, niin kuin pojat toki yleensäkin. Veikkaan, että mikäli läsnäoloni aiheuttaisi joskus pojille negatiivisia tuntemuksia, mieheni olisi joko suoraan tai välillisesti se, joka asian poikien kanssa käsittelisi ja ottaisi siitä vastuun. Äiti kärsi ennen vakavasta masennuksesta ja sitä kautta poikien henkinen tukeminen on ollut mieheni vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:43"]
Tapaatko koskaan enä sitä "kasvattamaasi" edellisen miehesi lasta???
[/quote]
Kyllä, mutta en säännöllisesti. Käymme leffassa jne., joten minulla on hänen elämässään ehkä vähän niin kuin kummin rooli.
Kysyit mielipiteitä ja vastaan rehellisesti: Hälytyskellot soivat ja kovaa:
Kova on miehen tahti: Jokaisen eron jälkeen muodostetaan nopeasti tiivistä suhdetta välittämättä siitä, että lapsia on mukana.
Miehellä on riitaa poikien äidin kanssa ja miehellä on riitaa tytön äidin kanssa, kun huoltajuutta itselleen hakee.
Miehen valinta lasten äidin nro kahden kanssa aiheutti pojille pelkotiloja ja miehenkin mukaan tämä kohteli poikia kaltoin.
Mies ei välitä poikien peloista, vaan on muodostamassa taas suhdetta nopeasti. Sillä oletko sinä ap, kiltti ja hyvä, ei ole tällä hetkellä väliä noille pojille. Sinun ja miehesi suhde aktivoi pelkotilat, mikä todenäköisesti tarkoittaa helvetinkaltaisia hetkiä siellä lähiäitinsä kanssa. Tämä lähiäiti on varmasti jo ollut sydän kurkussa monta kertaa tuon miehen edellisen suhteen aikana. Nyt ette edes kerro tälle äidille tarvittavia asioita, joita hän tarvitsisi tietää omien poikiensa auttamiseen.
Mieleen herää kysymys, että mitä muuta miehesi on pimittänyt tältä poikien äidiltä vuosien mittaan? Jos se ei ole relevantti asia kertoa, että on (noin noin nopeasti jälleen) muodostamassa tiivistä suhdetta uuteen naiseen, niin mitä miehesi kertoo tällä poikien äidille? Exillehän ei tarvitse kertoa asioita, jos ei ole yhteisiä lapsia, mutta jos on lapsia, niin silloin vanhempien asiat ovat myös lasten asioita. Lasten asiat taas vaikuttavat molempiin vanhempiin.
Toiset kellot kumajavat taas seuraavaa: Edellisessä suhteessasi otit omaksesi ex-miehesi lapsen. Miten pidät yllä suhdetta tuohon lapseen? Sanoit, että olet kasvattanut hänet. Onko hän siis jo aikuinen, joka voi vierailla sinun eli yhden vanhempansa luona silloin kun hän haluaa?
Olet ottamassa miehen 4-vuotiasta tytärtäsi myös omaksesi. Täm keskellä miehen huoltajuuskiistaa. Tuolle tytölle voi olla vielä lisäsurun hetki se, jos huoltajuus onkin äidillä, tapaamiset harvoin isällä, kun sitten ei tapaa sinuakaan usein.
lapsettomuus vo olla tragedia. lapsettomat saattavat myös omia toisten lapsia siten, että näiden omat vanhemmat eivät enää saakaan olla vanhempia. tuo kuvio, jossa miehesi hakee huoltajuutta ja sinä olisit ottamassa tuota 4v tyttöä omaksesi, ei myöskään siksi kuulosta hyvältä.
Kellojen soidessa sanon siis nämä neuvoni: hidastakaa tahtia edes sinun itsesi kannalta. Kun mies on noin nopealiikkeinen käänteissään, vaikka hänellä on noinkin paljon jälkikasvua, joilla on vaikeuksia, niin sinulle saattaa olla tulossa sydänsuruja roppakaupalla.
Ja ehdottomasti, jos teille on nuo pojat tärkeitä, niin kuuntelette poikien äitiä. Ja kuuntelette niin, että teette hänen ohjeittenne mukaan. reiluahan se ei ole sinua kohtaan, koska sinulla ei (vielä) ole velvollisuuksia lapsettomuudestasi johtuen, mutta miehesi pitäisi suhtautua velvollisuuksiinsa asianmukaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:15"]Voi hyvänen aika, Ap! Vaikutat erittäin itsekkäältä. Ja miehesi on melkoinen kusipää myös.
[/quote]
Ja miksi muka? Katkeria vastauksia tulee taas.
Kysyy ei-ap
Olet harvinaisen naiivi.
Ei kai mulla muuta, sääli sinänsä.
Kaikkea hyvää teille kaikille kuitenkin.
terkuin kahden isänsä suhdetempuista oireilevan lapsen lähiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:31"]
Siis pojilla on pelkotiloja johtuen miehen edellisestä suhteesta. Kuka nämä pelkotilat kohtaa? Mies vaiko poikien äiti? Kuka joutuu kantamaan vastuun pojista, jos näiden pelkotilat pahenevat /muuntuvat isän uuden kumppanin muuttaessa yhteen? etäisä vaiko lähiäiti? Kenen on hankalin auttaa poikia, jos ei edes tiedä poikien isän ja uuden kumppanin asuvan yhdessä? Etäisän vaiko lähiäidin?
[/quote]
Isompi pojista avautui isälleen ja pienempi äidilleen. Mieheni käytännössä 'hoitaa' muutenkin poikien kiukuttelut yms. puhelimen välityksellä silloin, kun ovat äidiltään. Ovat kovasti kiintyneitä isään, niin kuin pojat toki yleensäkin. Veikkaan, että mikäli läsnäoloni aiheuttaisi joskus pojille negatiivisia tuntemuksia, mieheni olisi joko suoraan tai välillisesti se, joka asian poikien kanssa käsittelisi ja ottaisi siitä vastuun. Äiti kärsi ennen vakavasta masennuksesta ja sitä kautta poikien henkinen tukeminen on ollut mieheni vastuulla.
[/quote]
Ja höpskukkuu. todennäköisesti isälle soitetaan vasta sitten, kun äiti on hoidellut tilannetta pitkään. toisaalta ei ole ihme, jos äidillä on masennusta. Tuo kaikki kertomasi kertoo vastuuntunnottomasta miehestä ja vastuuntunnnottomasta isästä.
Ihan oikeasti: olette unteneet vasta puoli vuotta. Kaikki kirjoituksesi kertoo siitä, että uskot tosissasi miehesi olevan täydellinen, jolla on ollut täysin epäkelvot entiset kumppanit: toinen eli poikien äiti on hankala ja vaatii erikoisia juttuja, ei hoida poikien tunne-elämää, vaikka asuu näiden kanssa, sairastaa masennusta ja mitä vielä...
toinen kumppani taas on ollut hanakal pojille, kohdellut näitä kaltoin, miehellä on huoltajuuskissta päällä jne.
Sitten kolmas: on kasvattanut yhden lapsen omien sanojensa mukaan 9-vuotiaaksi, on mielstään siis hyvä lapsuuden ja lasten tuntija. Kuitenkin puhuu siitä, että nykyään tapaa tuola kasvattamaansa lastaan, jonka omakseen otti, epäsäännöllisesti joskus. Miltä luulet, että tuosta 9-vuotiaasta tuntuu, kun otit hänet omaksesi, että hän ei sinua enää näekään? Silti tuosta kokemuksesta oppimatta olet ottamassa huoltajuuskiistan alla olevan lapsen omaksesi, vaikka nykyisen miehesi suhdekuviot näyttävät meille ulkopuolisille sen, että teidän suhteenne ei todennäköisesti ole mitenkään vakavalla pohjalla, kun teette noin pikaisia päätöksiä, vaikka on mielentilaltaan järkkyneitä lapsia mukana sankoin joukoin.
Kiitos ajatuksistanne.
Sen verran vielä korostan, että tytön huoltajuusasia oli vireillä jo ennen minua. Hänen vakituinen asuinpaikkansa on isänsä luona, koska äitinsä muutti toiseen kaupunkiin. En ole asiaan ottanut kantaa, ainoastaan tukenut miestäni. Toki olen halunnut selvittää omat tunteeni asiaa ja lasta kohtaan, etten tee harkitsemattomia päätöksiä.
Tosiaan entisen miehen lapseen pidän epäsäännöllisesti yhteyttä. Tapaamme vapaamuotoisissa merkeissä ja olen hänelle yksi turvallinen aikuinen muiden joukossa. Myös vanhempani ottavat häntä edelleen hoitoon koulun loma-aikoina jne. Hän täytti juuri yhdeksän ja vierailee isänsä luona vain joka toinen viikonloppu.
Verrattuna kaikkiin tapaamiini isiin, en ole koskaan nähnyt yhtä vastuuntuntoista ja rakastavaa isää kuin mieheni on. Lapset menevät joka asiassa etusijalle.
Mutta olen kommenttien lukemisen jälkeen vakuuttunut siitä, että siirrän poikien tapaamista niin pitkälle kuin heidän äitinsä kokee sen tarpeelliseksi. Se tosiaan on vain järjestelykysymys ja pois ainoastaan minulta itseltäni.
"Sitten kolmas: on kasvattanut yhden lapsen omien sanojensa mukaan 9-vuotiaaksi, on mielstään siis hyvä lapsuuden ja lasten tuntija. Kuitenkin puhuu siitä, että nykyään tapaa tuola kasvattamaansa lastaan, jonka omakseen otti, epäsäännöllisesti joskus. Miltä luulet, että tuosta 9-vuotiaasta tuntuu, kun otit hänet omaksesi, että hän ei sinua enää näekään?"
Jos luit alusta asti, niin neuvoja pyysin juuri siksi, että en ole lapsettomana asiantuntija. Kasvattamisen kirjoitin lainausmerkkeihin siksi, että olen rakastanut ja sitä kautta kasvattanut poikaa kuin omaani hänen meillä ollessaan. Tämä oli siis joka toinen viikonloppu. On käsittääkseni hyvin harvinaista, että entisen puolison lapsia edes pidetään enää omassa elämässä mukana eron jälkeen. Parhaani olen kuitenkin yrittänyt, mutta se on pitkien etäisyyksien takia kovin hankalaa.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:06"]
Puolisen vuotta tapaillut ja nyt ostamassa yhteistä kotia... miehen kanssa, jolla 3 lasta 2 liitosta ...
Kerjäätkö aina verta nenästäsi?
Lapsille isän vaihtuvat naiset eivät ole mikään pikkujuttu, joten katsoisin nyt kahdesta eri asunnosta muutaman vuoden, mihin suhde kehittyy. Ei lapset ole mitään nukkeja, joiden kanssa voi leikkiä.
[/quote]
Mulle tuli väistämättä sama ajatus. Sinä et myöskään selvästikään lapsettomana oikeasti tajua lasten tunne-elämästä mitään. Etkä tietysti noiden poikien äidin ajatusmaailmasta.
Olisi äitinä aivan järkyttävää, jos pitäisi vähän väliä lähettää lapset paikkaan, jossa heitä kohdellaan huonosti.
Ja tuossa on mielestäni miehen kohdalla vielä suurempi ongelma:
MILLAINEN VANHEMPI ANTAA UUDEN PUOLISONSA KOHDELLA OMIA LAPSIAAN ALA-ARVOISESTI?????
Mietipä oikeasti pitkään itseksesi, millaista miestä olet ottamassa ja perhettä perustamassa? Mitä jos te eroatte, ja seuraava nainen on taas ihmisperse? Mikä saisi sinut kuvittelemaan, että miehesi pitäisi teidän mahdollisten yhteisten lastenne puolta tuossa tilanteessa, kun ei ole sitä aiemminkaan tehnyt?
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 01:11"][quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:06"]
Puolisen vuotta tapaillut ja nyt ostamassa yhteistä kotia... miehen kanssa, jolla 3 lasta 2 liitosta ...
Kerjäätkö aina verta nenästäsi?
Lapsille isän vaihtuvat naiset eivät ole mikään pikkujuttu, joten katsoisin nyt kahdesta eri asunnosta muutaman vuoden, mihin suhde kehittyy. Ei lapset ole mitään nukkeja, joiden kanssa voi leikkiä.
[/quote]
Mulle tuli väistämättä sama ajatus. Sinä et myöskään selvästikään lapsettomana oikeasti tajua lasten tunne-elämästä mitään. Etkä tietysti noiden poikien äidin ajatusmaailmasta.
Olisi äitinä aivan järkyttävää, jos pitäisi vähän väliä lähettää lapset paikkaan, jossa heitä kohdellaan huonosti.
Ja tuossa on mielestäni miehen kohdalla vielä suurempi ongelma:
MILLAINEN VANHEMPI ANTAA UUDEN PUOLISONSA KOHDELLA OMIA LAPSIAAN ALA-ARVOISESTI?????
Mietipä oikeasti pitkään itseksesi, millaista miestä olet ottamassa ja perhettä perustamassa? Mitä jos te eroatte, ja seuraava nainen on taas ihmisperse? Mikä saisi sinut kuvittelemaan, että miehesi pitäisi teidän mahdollisten yhteisten lastenne puolta tuossa tilanteessa, kun ei ole sitä aiemminkaan tehnyt?
[/quote]
Kovin vaikea ottaa kantaa heidän asioihinsa, mutta itse en koskaan kohtelisi lapsia huonosti. Voin siis hyvinkin avoimin sydämin ottaa pojat vastaan kotiini, kun heidän äitinsä on siihen valmis.
Mehän emme voi lapsia saada, joten mieheni lapsineen ovat perheeni ja ainut asia johon voin itse vaikuttaa on se, että lapsilla on minun kotonani hyvä ja turvallinen olla.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 01:11"][quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:06"]
Puolisen vuotta tapaillut ja nyt ostamassa yhteistä kotia... miehen kanssa, jolla 3 lasta 2 liitosta ...
Kerjäätkö aina verta nenästäsi?
Lapsille isän vaihtuvat naiset eivät ole mikään pikkujuttu, joten katsoisin nyt kahdesta eri asunnosta muutaman vuoden, mihin suhde kehittyy. Ei lapset ole mitään nukkeja, joiden kanssa voi leikkiä.
[/quote]
Mulle tuli väistämättä sama ajatus. Sinä et myöskään selvästikään lapsettomana oikeasti tajua lasten tunne-elämästä mitään. Etkä tietysti noiden poikien äidin ajatusmaailmasta.
Olisi äitinä aivan järkyttävää, jos pitäisi vähän väliä lähettää lapset paikkaan, jossa heitä kohdellaan huonosti.
Ja tuossa on mielestäni miehen kohdalla vielä suurempi ongelma:
MILLAINEN VANHEMPI ANTAA UUDEN PUOLISONSA KOHDELLA OMIA LAPSIAAN ALA-ARVOISESTI?????
Mietipä oikeasti pitkään itseksesi, millaista miestä olet ottamassa ja perhettä perustamassa? Mitä jos te eroatte, ja seuraava nainen on taas ihmisperse? Mikä saisi sinut kuvittelemaan, että miehesi pitäisi teidän mahdollisten yhteisten lastenne puolta tuossa tilanteessa, kun ei ole sitä aiemminkaan tehnyt?
[/quote]
Kovin vaikea ottaa kantaa heidän asioihinsa, mutta itse en koskaan kohtelisi lapsia huonosti. Voin siis hyvinkin avoimin sydämin ottaa pojat vastaan kotiini, kun heidän äitinsä on siihen valmis.
Mehän emme voi lapsia saada, joten mieheni lapsineen ovat perheeni ja ainut asia johon voin itse vaikuttaa on se, että lapsilla on minun kotonani hyvä ja turvallinen olla.
Kouluikäiset pojat sanovat aika nopeasti, että eivät tule isän luokse lainkaan, jos heitä ei huvita. Kun ikää on 12v, ei enää voi edes pakottaa vetoamalla siihen, että äiti saa sakot, jos lapset ei mene isälle.
Todennäköisesti miehesi menettää poikansa sinun takiasi.