Miksi musta tuntuu aina siltä, että miehet haluaa musta "jotain" mitä en halua antaa ja .... (jatkuu kirjoituksessa)

Ei jaksa tuollaisia kylmiä ja tunne-etäisiä naisia, tuntuu että kaikki voimat menevät hukkaan. Rakkaudesta pitäisi saada voimaa. No, jokaiselle jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sä et ole rakastunut. Miksi edes hipeltelet sohvalla miesten kanssa joita kohtaan sinulla ei ole tunteita?

Totta, en olekaan. Kerran elämässäni olen ollut rakastunut, siitäkin on jo toista vuosikymmentä eli siis se oli nuoruuden rakkaus ja olimme kiinni toisissamme 24/7. Tehtiin kaikki yhdessä.

En vain ole kohdannut miestä, joka kolahtaa. En osaa sanoa, miksen.

No minusta silloin ei kannata väkisin yrittää vääntää jonkun kanssa. Ei siitä mitään tule. Jos tarvitset seuraa, hommaa kämppäkaveri.

Olen ajattellut että perustan kommuunin. Ja totta, miksi yrittää väkisin. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te menette yhteen ihmisten kanssa joihin te ette ole rakastuneet? En minäkään halua jonkun randomin kanssa kiehnätä sohvalla. Aika harva haluaa.

Koska ajattelee ettei muuta ole tarjolla? Kyllähän sitä kahdessa vuosikymmenessä alkaa usko loppua ja ajattelee, että jos nyt kuitenkin teen kompromissin. Joka ei sitten olekaan käytännössä hyvä idea.

ap

Jos ei kukaan tunnu miltään niin sille ei voi oikein mitään. Melkein sanoisin että se olo on kuitenkin parempi kun kukaan ei tunnu miltään, kuin se että olet jonkun kanssa ja joudut teeskentelemään että tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te menette yhteen ihmisten kanssa joihin te ette ole rakastuneet? En minäkään halua jonkun randomin kanssa kiehnätä sohvalla. Aika harva haluaa.

Koska ajattelee ettei muuta ole tarjolla? Kyllähän sitä kahdessa vuosikymmenessä alkaa usko loppua ja ajattelee, että jos nyt kuitenkin teen kompromissin. Joka ei sitten olekaan käytännössä hyvä idea.

ap

Jos ei kukaan tunnu miltään niin sille ei voi oikein mitään. Melkein sanoisin että se olo on kuitenkin parempi kun kukaan ei tunnu miltään, kuin se että olet jonkun kanssa ja joudut teeskentelemään että tuntuu.

Näin se varmasti on! Minun tapauksessa taitaa parempi olla yksin. Jollei sitten joskus tunnu kunnolla jonkun kanssa! ap

Minussa on ilmeisesti yhdistelmä ahdistuvaa ja välttelevää kiintymystyyliä. Mikä katastrofi.

Olen mukamas niin cool ja rento, kun tapaan mielenkiintoisen miehen, mutta kun ihastun, muutun takertuvaksi, ahdistuneeksi, epävarmaksi ja epätoivoiseksi tohveliksi, ja miehet kyllä vaistoavat sen silloinkin, kun en ole vielä tehnyt mitään säälittävää. Saan myös miehistä sen "kusipäisyyden" esiin.

Sitten kun joku mukavan, kiltin ja ehkä herkänkin oloinen mies kiinnostuu ja pitää yhteyttä säännöllisesti, ahdistun ja ärsyynnyn ja pidän häntä heikkona.

Hirveän vaikea päästää ketään lähelle, vaikka haaveilenkin romanttisesta, "elämää suuremmasta" rakkaudesta.

Älä huoli, ap! Täällä toinen samanlainen itsenäinen introvertti, joka toivoo itselleen yhtä itsenäistä ja uskollista miestä kuin mitä itse olen. En etsi mitään panokumppaniseuraa vaan puolisoa. Olen nyt etsinyt 15 vuotta, mutta kukaan ei vaan oikein kolahda koskaan.

Minullakin oli nuorena poikaystävä, joka oli kovin riippuvainen ja halusi viettää kaiken vapaan yhdessä. Minä tukahdun tuollaisessa kuoliaaksi! Tykkään olla lähellä, mutta on minulla muitakin tarpeita ja muu elämä.

Pitäisi löytää sellainen kissamainen mies :D Kissojen kanssa tulen toimeen erinomaisesti haha. (ja koiria en jaksa, ne on niin tarvitsevia ja levottomia, samoin kuin lapset)

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tavannut kuvailemasi kaltaisia miehiä. Edes ystäväni eivät ole koskaan kertoneet yhdenkään miehen käyttäytyneen noin.

Mahdat olla kaunis nainen.

Sitä saa mitä ei tilaa.

Zinc

Sellainen on matrix

Sama juttu täällä! Tuohon liittyy omalla kohdalla muutakin kuin välttelevä kiintymys joka toki on yksi tekijöistä. Vaikka en kiintymystä välttelisi niin olen kuitenkin jokseenkin erakko muutenkin luonteeltani ja ominaisuuksiltani ja oma henkinen tila on minulle todella tärkeä. Olen myös älykäs ja tarkkanäköinen intentioiden suhteen mikä on johtanut siihen että osaan väistää jo ennakkoon väärät miehet. Ristiriidan olemukseni tuo taas se että en ole kovin hoivaava vaikka olen elänyt rajattoman lapsuuden. Se tuo olemukseeni vaikutelman siitä että olen empaattinen ja käytettävissä oman itsen korjaamiseen vaikka sellaisia aikomuksia itselläni ei ole. Olen kyllä empaattinen mutta en halua sitä hyödynnettävän ja se on enemmän jotain elämän kokemuksien myötä tullutta kuin se millainen oikeasti olen.

Nuo ominaisuudet yhdistettynä siihen että vedän ripustautujia puoleeni ja mitä naisilta kuitenkin odotetaan yhä tänäkin päivänä (tunteiden käsittelyyn käytettävissä olemista, ajan laittamista yhteisten asioiden hoitamiseen, vähän parempaa ihmisyyttä, hoivaavuutta) niin hiljaista on ollut yhteensopivuuden suhteen.

Olen jopa tullut tulokseen että välttelen kiintymystä koska alitajuisesti tiedän että todennäköistä on että se veisi osan itsestäni toisen ihmisen käyttöön jollain taustani vuoksi epäterveellä tavalla ja suojelen itseäni siltä kunnes olen ehjä vetämään tasapainoisia ihmisiä puoleeni ja avoin itsekin kumppanuudelle. Eri asia sitten että löytyykö sopivaa sittenkään.

Jos ei kiinnosta niin älkää haaskatko muiden aikaa sekoilemalla. Kokemusta löytyy kyllä tuollaisista sekopäistä.