Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi musta tuntuu aina siltä, että miehet haluaa musta "jotain" mitä en halua antaa ja .... (jatkuu kirjoituksessa)
En oo sun hoitajasi
08.10.2020 |
Ja samalla musta tuntuu, etten tarvitse miehiltä yhtään mitään. Myös fyysisessä läheisyydessä, jos mies alkaa kertoilla, että hän tykkää koko ajan silitellä, helliä ja istua vaikka sohvalla kylki kyljessä, mun ajatus on heti, että mene halaamaan äitiäsi, en ole sinun läheisyydentarpeiden täyttäjä.
Ja jos mies on jotenkin liian innokas minun suhteen, lopetan tapailun. Jos hän esim koko ajan viestittää, että miten paljon taas odottaa että nähdään ja on niiiiiiin ikävä, niin mua alkaa vain ärsyttää.
Miksen löydä miestä, joka ei tarvitsisi multa mitään, jonka oma persoona on tarpeeksi "täysi" eikä ole sellainen, joka hokee koko ajan että kulta en vois elää ilman sua, olet päiväni valo, ajattelen sua koko ajan, tarvin haleja....
Onko mulle joku diagnoosi?
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (49)
Kuulostaa siltä että olet rajumman seksin ystävä. Mutta kummalla puolella? Oletko enemmän dominoivaa puolta vai masokistista puolta? Kumpi sytyttää enemmän, miehen häpäisy ja kouluttaminen, vai häpäisyn ja orjakoulutuksen kohteena oleminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on välttelevä kiintymyssuhde. Se on Suomessa sotatraumojen vuoksi yleinen. Aivan erityisesti miehillämme, joista tutkitusti 50%:lla on tämä kiintymyssuhdevaurio.
On siksi hyvin erikoista, että juuri ne harvat lämpimät ja perusturvalliset miehemme ovat sinun kimpussasi. En kuitenkaan epäile kertomaasi mutta sen perusteella kieltämättä käy sääliksi sinua ja myös niitä sinulle vääriä miehiä, joiden kanssa jostain oudosta syystä lähennyt.
Oletan, että kuten kaikki, myös sinä kaipaat rakkautta. Et vain sitten käytännössä kykene siihen.
Toivon sinulle rohjeutta käydä kohti tätä kaikkea esimerkiksi kokeneen ja sinulle sopivan psykoterapeutin kanssa. Ja sen kautta onnellisempaa, sisäisesti turvallisempaa elämää.
Tämä kolahti jollain tasolla.
Entä jos nämä miehet, perusturvalliset, kokee että haluaa "pelastaa" minut? Auttaa jotenkin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet rajumman seksin ystävä. Mutta kummalla puolella? Oletko enemmän dominoivaa puolta vai masokistista puolta? Kumpi sytyttää enemmän, miehen häpäisy ja kouluttaminen, vai häpäisyn ja orjakoulutuksen kohteena oleminen?
Näytän ja vaikutan naiselliselta, mutta seksissä olen dominoivampi.
ap
Mehän voitas sopia suhde täällä, tässä ja nyt.
Ei meidän tarvi tavata, eikä nähdä toisiamme, ollaan vaan suhteessa, etäsuhteessa, 100% sinun ehdoilla. Ei pidetä yhteyttä ollenkaan, ollaan vain suhteessa.
Sopiiko?
Aika mielenkiintoista. Kuvailet itseäsi lämpimänä ihmisenä, mutta silti kartat läheisyyttä ja toisen antama huomio ja arvostus saa sut jättämään toisen? Jokin ei nyt täsmää. Et ole kenenkään tarpeiden täyttäjä? Parisuhde on antamista ja vastaanottamista... Jos et ole tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan, niin suosittelen tutustumaan. Myöskin Kimmo Takasen Tunne lukkosi-kirja on hyvä.
Jos mun tämän hetkinen mies sanoisi mulle yhtäkkiä noin niinkuin sinä, että mene halimaan äitiäsi, en ole sinun tarpeidesi täyttäjä, niin jättäisin sen miehen samantien siihen. Todella loukkaavaa ja alentavaa sanoa jotain tuollaista. Onko sulle sanottu lapsuudessa tai miksei aikuisuudessakin noin? Olet kaivannut läheisyyttä ja tavalla tai toisella tarpeesi on torjuttu. Tapailemissasi miehissä ei ole vikaa ja ne tulee sun elämään just sen takia, että sä oppisit katsomaan itseesi. Luultavasti puhut itsellesikin yhtä vähättelevään sävyyn ja et pidä tarpeitasi tärkeinä etkä usko, että ne täytettäisiin, siksi et niitä myös toisilta hae.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko vesimies? Minä olen, ja olen aivan samanlainen :)
Haluan miehen, joka seisoo omilla jaloillaan ja viihtyy myös itsekseen, kavereidensa kanssa tai harrastuksissaan. En halua ketään läheisriippuvaista, jolle on katastrofi jos en pystykään kiehnäämään seuraneitinä 24/7. Mulla on oma, mielekäs ura ja harrastuksia, joista en ole valmis luopumaan. Ahdistavaa, kun mies alkaa mankua etten vietä hänen kanssaan tarpeeksi aikaa.
Ja nimenomaan KUN. Olen kertonut kahdessa edellisessä suhteessa jo heti alkumetreillä, että puuhailen paljon omiani ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Mies on väittänyt kivenkovaan, ettei se haittaa yhtään ja että hänkin viihtyy mainiosti itsekseen. Menee puoli vuotta ja sitten alkaa se kitinä ja parkuminen, kun mulla on muitakin kiinnostuksenkohteita enkä suostu pyhittämään sataa prosenttia ajatuskapasiteetistani joka päivä pelkästään häntä varten, enkä saisi käydä enää edes lenkillä yksin.
Pettänyt en ole ikinä ketään, enkä halua mitään yhden yön juttuja tai fuckbuddyjä. Rakastan hyvää seksiä, kipinää ja usein hellyyttä ja läheisyyttäkin, mutta ne on mun mielestä parhaita tutun, luotettavan ja rakkaan kumppanin kanssa. Ei myöskään ole kyse siitä, ettenkö haluaisi sitoutua tai panostaa suhteeseen. Miehen liiallinen takertuvuus ja tarvitsevuus vaan karkottaa multa kaiken mielenkiinnon. Haluan miehen, joka ei hajoa kappaleiksi jos mulla on myös oma elämä.
Omalle kohdalle sellaisia ei vaan ole ainakaan toistaiseksi vielä osunut. Saa ilmoittautua, jos joku sellainen ihana täällä on vapaalla jalalla :)
Googletin välttelevän kiintymystyylin. Olen juuri tuollainen! Miksen ole törmännyt tähän aikaisemmin? Olen ajatellut että olen ainut tällainen.
Kamalaa, että yhdessä linkissä todettiin, että tämäntyyliset ihmiset ovat kaikkein onnettomimpia. En kyllä ole ajatellut olevani mitenkään onneton.
Nyt yhtäkkiä alan nähdä tätä piirrettä joissakin miehissä, joiden perään naiset itkee.
Olen tämän "diagnoosin" juuri tuollainen kylmä hylkääjä. Apua! Tarvin terapiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minunkin mielestä tuo olisi just parasta, että mies sanoisi noin.
Mutta olen myös introvertti. Ja vedän puoleeni ekstroverttejä. Yrittääkö maailmankaikkeus jotenkin tasapainottaa kaikkea?
Varmasti on niin, etten ole niin lämmin kuin kuvailin. Tämän nyt lähinnä sanoin sen perusteella, millaista palautetta olen aina saanut toisilta.
Tämä välttelevyys tulee varmaan sitten vain esiin kaikkein lähimmissä suhteissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet ystävällinen, se vetää puoleensa pahimman lajin narsisteja. Niiden käsikirjoitukseen kuuluu alussa imelät vakuuttelut. Se miten ne on pakahtua (itse)rakkauteensa, siihen että saisi sinun jakamattoman huomion.
Kun olet narsistin koukussa, olet kusessa.
Ap, sä et ole rakastunut. Miksi edes hipeltelet sohvalla miesten kanssa joita kohtaan sinulla ei ole tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vesimies? Minä olen, ja olen aivan samanlainen :)
Haluan miehen, joka seisoo omilla jaloillaan ja viihtyy myös itsekseen, kavereidensa kanssa tai harrastuksissaan. En halua ketään läheisriippuvaista, jolle on katastrofi jos en pystykään kiehnäämään seuraneitinä 24/7. Mulla on oma, mielekäs ura ja harrastuksia, joista en ole valmis luopumaan. Ahdistavaa, kun mies alkaa mankua etten vietä hänen kanssaan tarpeeksi aikaa.
Ja nimenomaan KUN. Olen kertonut kahdessa edellisessä suhteessa jo heti alkumetreillä, että puuhailen paljon omiani ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Mies on väittänyt kivenkovaan, ettei se haittaa yhtään ja että hänkin viihtyy mainiosti itsekseen. Menee puoli vuotta ja sitten alkaa se kitinä ja parkuminen, kun mulla on muitakin kiinnostuksenkohteita enkä suostu pyhittämään sataa prosenttia ajatuskapasiteetistani joka päivä pelkästään häntä varten, enkä saisi käydä enää edes lenkillä yksin.
Pettänyt en ole ikinä ketään, enkä halua mitään yhden yön juttuja tai fuckbuddyjä. Rakastan hyvää seksiä, kipinää ja usein hellyyttä ja läheisyyttäkin, mutta ne on mun mielestä parhaita tutun, luotettavan ja rakkaan kumppanin kanssa. Ei myöskään ole kyse siitä, ettenkö haluaisi sitoutua tai panostaa suhteeseen. Miehen liiallinen takertuvuus ja tarvitsevuus vaan karkottaa multa kaiken mielenkiinnon. Haluan miehen, joka ei hajoa kappaleiksi jos mulla on myös oma elämä.
Omalle kohdalle sellaisia ei vaan ole ainakaan toistaiseksi vielä osunut. Saa ilmoittautua, jos joku sellainen ihana täällä on vapaalla jalalla :)
Olen rapu. Mulla on juuri tuo sama ongelma. Ei ole osunut kohdalle. Ehkä jos joskus osuisi, niin voisimme oppia toisiltamme jotain.
Yhteen mieheen ihastuin tosi kovaa jonkin aikaa sitten. Ajattelin jopa, että voisin hänen kanssaan tehdä komprimisseja ja esim halailla sohvalla koko illan ja nähdä useamman kerran viikossa. (Minun mittapuulla usea kerta on 3-4)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko jotenkin sellainen, että vedän puoleeni (jostain käsittämättömästä syystä) suuritarpeisia miehiä?
Miehet, en ole olemassa teitä varten. Olen olemassa itseäni varten enkö tarvi teitä pysyäkseni pystyssä.
Ap
No sittenhän sulle pitäisi käydä pelkkä panosuhde? Nussitaan vaan ja sit omille teille?
Näin se meneekin. Kamalalta ihmiseltä kuulostan kyllä. ap
Säännöt pitää fuckbuddy-suhteessa sopia heti alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma mulla, jotenkin aina päätyy tapailemaan sellaista miestä, joka haluaa jatkuvasti kyhnää ja viestitellä. Sitten suuttuvat, kun en vaan koko ajan jaksa. Ihmettelen miksi ne haluaa minun kanssa olla, kun maailma on varmasti täynnä naisia, joista juuri tuollainen käytös on ihanaa. Ja muut naiset valittaa kuspäisistä miehistä, miksi minä en ikinä tapa niitä? Jotenkin varmaan puolin ja toisin alitajuisesti etsii vääränlaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä et ole rakastunut. Miksi edes hipeltelet sohvalla miesten kanssa joita kohtaan sinulla ei ole tunteita?
Totta, en olekaan. Kerran elämässäni olen ollut rakastunut, siitäkin on jo toista vuosikymmentä eli siis se oli nuoruuden rakkaus ja olimme kiinni toisissamme 24/7. Tehtiin kaikki yhdessä.
En vain ole kohdannut miestä, joka kolahtaa. En osaa sanoa, miksen.
Miksi te menette yhteen ihmisten kanssa joihin te ette ole rakastuneet? En minäkään halua jonkun randomin kanssa kiehnätä sohvalla. Aika harva haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma mulla, jotenkin aina päätyy tapailemaan sellaista miestä, joka haluaa jatkuvasti kyhnää ja viestitellä. Sitten suuttuvat, kun en vaan koko ajan jaksa. Ihmettelen miksi ne haluaa minun kanssa olla, kun maailma on varmasti täynnä naisia, joista juuri tuollainen käytös on ihanaa. Ja muut naiset valittaa kuspäisistä miehistä, miksi minä en ikinä tapa niitä? Jotenkin varmaan puolin ja toisin alitajuisesti etsii vääränlaisia ihmisiä.
Just samat mietteet 100%sesti! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sä et ole rakastunut. Miksi edes hipeltelet sohvalla miesten kanssa joita kohtaan sinulla ei ole tunteita?
Totta, en olekaan. Kerran elämässäni olen ollut rakastunut, siitäkin on jo toista vuosikymmentä eli siis se oli nuoruuden rakkaus ja olimme kiinni toisissamme 24/7. Tehtiin kaikki yhdessä.
En vain ole kohdannut miestä, joka kolahtaa. En osaa sanoa, miksen.
No minusta silloin ei kannata väkisin yrittää vääntää jonkun kanssa. Ei siitä mitään tule. Jos tarvitset seuraa, hommaa kämppäkaveri.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te menette yhteen ihmisten kanssa joihin te ette ole rakastuneet? En minäkään halua jonkun randomin kanssa kiehnätä sohvalla. Aika harva haluaa.
Koska ajattelee ettei muuta ole tarjolla? Kyllähän sitä kahdessa vuosikymmenessä alkaa usko loppua ja ajattelee, että jos nyt kuitenkin teen kompromissin. Joka ei sitten olekaan käytännössä hyvä idea.
ap
Alue: Aihe vapaa
Liittyy siten, että miehet haluavat niin kovasti nähdä ja tuovat sitä avoimen innokkaasti ilmi. Itse olen tottunut siihen että miehet ovat vastahakoisia edes vastaamaan mihinkään.
Oletan siis, että aloittajan on pakko olla kaunis, kun kerran on noin tavoiteltu. Eihän mikään vedä miehiä niin paljon puoleensa kuin ulkonäkö.