Kaveri raskaana vko 39, jumppaa edelleen 6 krt viikossa...

Muistuttaisin, että liikunta ei todellakaan tarkoita kaikille mitään ulkonäköön liityvää. Näin hoikkana ihmisenä ärsyttää, että jokaisessa raskausajan liikunta- tai painoaiheisessa keskustelussa tulee esille oletus, että nainen pitää huolta itsestään lihoamisen pelon vuoksi.

Minulle liikunta, raskausaikanakin, on tärkeää siksi, että se tuottaa hyvän olon, kroppa toimii ja mieli toimii. Jos liikunta jää, oloni huononee niin fyysisesti kuin henkisestikin.

- se 32. viikolla oleva juoksija

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:44"]

Määrittele normaali raskaus. Normaalit raskaudet ovat täynnä erityistilanteita, joista kuvailin kirjoittamassani viestissä kolme.

[/quote]

Normaali raskaus on raskaus, joka ei estä ihmistä elämästä normaalia elämää (myös liikkumasta ja kuntoilemasta) vauvaa vaarantamatta.

Psykologiset seikat tyyliin "Olen raskaana, joten minulla on oikeus ja velvollisuus plösähtää" ovat sitten eri asia...

Itselläni on 9 lasta, eikä vielä ole ollut sellaista raskautta, jossa olisi pitänyt varoa elämästä täyttä elämää raskausaikanakin.

[/quote]

Olen todellakin kateellinen. Minulla on kolme lasta, ja jokainen raskaus romahdutti kuntoni koska en voinut enkä saanut liikkua normaalisti. Jälki on kauheaa: Kuopus on 5-vuotias, ja edelleen ravaan lääkäreillä koska joka paikka mäsänä. Iskias, lonkkavaivat, laskeumat, tyrät, diastaasi. Todellakin vituttaa, "raskaus ei estä normaalia elämää"... kyllä se voi estää eikä ole edes mitenkään epätavanomaista. Olen katkera, myönnän, olen katkera koska en saa apua. Sanokaa nyt joku vielä että kunnon treeni päälle, mites treenaat tän helvetin diastaasin kanssa, et mitenkään.

Sorry, ei henkilökohtaista.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:24"]

Jumppa ei aiheuta kohdunlaskeumia tai venytä paikkoja, päinvastoin.

[/quote]

Toki ei, jos se jumppa on jo alunperin jotain sössönsössöä. Luulin, että tässä ketjussa puhutaan oikeasta liikunnasta ja oikeasta jumpasta ja painoista.

Ahaa, nyt tajusin, että tämä ketjuhan on näille jumppamammoille, jotka hiukan lantiota hetkuttaa ja makaa selällään ja tekee rullauksia ja pyörittelee hartioita ja on taas niin urheillut olo, kun on käyty jumpassa :D

Taisin olla väärässä ketjussa. Luulin siis, että kyse on oikeasta liikunnasta.

[/quote]

Sähän olet kiva ihminen. Vetäiset hatusta, että jonkun toisen liikunta on "sössönsössöä" ja irvailet siitä toiselle. Määrittele nyt tosiaan sitten mitä on oikea liikunta? Otathan huomioon myös ihmisten erilaisen kunnon ja harrastetaustan. Kovilla painoilla ei esim maratoonarit treenaa, tietenkään.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:44"]

Määrittele normaali raskaus. Normaalit raskaudet ovat täynnä erityistilanteita, joista kuvailin kirjoittamassani viestissä kolme.

[/quote]

Normaali raskaus on raskaus, joka ei estä ihmistä elämästä normaalia elämää (myös liikkumasta ja kuntoilemasta) vauvaa vaarantamatta.

Psykologiset seikat tyyliin "Olen raskaana, joten minulla on oikeus ja velvollisuus plösähtää" ovat sitten eri asia...

Itselläni on 9 lasta, eikä vielä ole ollut sellaista raskautta, jossa olisi pitänyt varoa elämästä täyttä elämää raskausaikanakin.

[/quote]

Minulla ei ole kuin 4 lasta, mutta tervemenoa vain jumpille ja hypyille  viikolla 39 ja tervetuloa kohdunlaskeumat ja virtsarakonlaskeumat. Nimittäin se kohtu ihan kivasti lasketuu rajussa jumpassa ja kudokset venyy.

Itse ainakin suosiolla siirryin viimeisillä viikoilla joogaan, sanoin synnytyksen jälkeen. Ja näin ei olekaan laskeumia ja mahalihakset eivät ole erkaantuneet.

[/quote]

Heh, selitä vaan laiskottelusi tuolla tavoin itsellesi! Hyppiminen ym. voi aiheuttaa kohdunlaskeuman ym. vaivoja nimenomaan synnytyksen JÄLKEEN, jos sen aloittaa liian aikaisin. Raskauden aikana ei tätä vaaraa ole.

[/quote]

Mutta tuohan vaan vaihtoi jumpan joogaan. Mitä laiskuutta se on? Itse oot vaan laiska jooganharrastaja. Harrastatko viulunsoittoa? Ai et. Ootpa laiska.

[/quote]

Raskauden aikana on vaara saada laskeumat, koska lapsi ja vesi painaa muutaman kilon ja kudokset ovat jo venyneet. Siihen hiukan kyykyssä ponnistuksia ja hyppyjä, niin avot, laskeumat ovat taattua kamaa.

Mutta elämä on valintoja. Saahan ne leikattua joskus, jos haluaa ja kokee, että on laiskottelua ne viimeiset viikot, kun maha on laskeutunut harrastaa jotain kevyempää liikuntaa.

Joillakin on niin sairaalloinen pelko lihomisesta ja joku ihmeellinen luulo, että jos muutaman viikon on jumppaamatta, ne lihakset häipyy

[/quote]

Vastasit mun viestiin vaikka mun vastaus ei ollut kyllä sulle tarkoitettu.

Mä poljin gynekologin siunauksella joka päivä kuntopyörää rv 42+1 asti. Noin 30 minuuttia kerrallaan ja niin kovaa, että valuin hikeä. Jouduin silti käynnistykseen...

http://www.pakkotoisto.com/mimmien-treeni/104942-punttiohjelmaa-raskaana-olevalle/

Täältä löytyy oikeaa tietoa. Jopa punttimimmit keventää loppua kohti, mitä aaveemamma ei tee. Aaveemamma vetää kunnon maastavedot vielä kun supistaa. Oikeat urheilunharrastajat keventävät loppua kohti.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:13"]

Mun normaaliin elämään kuuluu ratsastaminen, mutta kun nyt olen raskaana, ratsastan pelkästään käyntiä ja kohtapuoliin aion lopettaa ratsastamisen. Olen varmaankin ylivarovainen? En ole myöskään ajanut moottoripyörällä ollessani raskaana.

[/quote]

Minä olen kaikkien 9 raskauteni aikana tehnyt molempia aina siihen asti, kunnes alkoi tuntua epämukavalle itsestä eli jonnekin viikolle 36-38.

Luonnollisestikaan en aja raskaana kilpaa tms.

Enkä nouse sellaisen hevosen selkään, jonka kanssa luottamussuhde ei ole kunnossa.

Pyrin himmaamaan pikkuisen (eli ottamaan raskauden huomioon) ilman että tekisin raskaudesta "kotilovaiheen", jolloin ei muuta tehdä kuin kerätään pumpulia itsen ja tulevan lapsen ympärille.

Onnettomuuksia voisi silti sattua.

Tiet (liikkui niillä sitten moottopyörällä, autolla, pyörällä, potkurilla tai kävellen) ovat arvaamattomia. Vaikka itse hallitsisi ajokkinsa, joku toinen voi tulla päälle tai pakottaa sinut ojaan tms.

Ja eläimet ovat aina pohjimmiltaan eläimiä.

Myös ne tutut luottoystäväeläimet.

Tosin sitä ovat tutut naapuritkin. Siis pohjimmiltaan arvaamattomia. Raskaanollessanikaan en voi olla varma, ettei naapuri pimahda ja lähde haulikon kanssa liikkeelle...  Tai, ettei joku yliopistomme oppilaista tee Columubia eli pumpuliteorialaisena en voisi edes opiskella. 

Mitään.

Missään.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:56"]

Muistuttaisin, että liikunta ei todellakaan tarkoita kaikille mitään ulkonäköön liityvää. Näin hoikkana ihmisenä ärsyttää, että jokaisessa raskausajan liikunta- tai painoaiheisessa keskustelussa tulee esille oletus, että nainen pitää huolta itsestään lihoamisen pelon vuoksi.

Minulle liikunta, raskausaikanakin, on tärkeää siksi, että se tuottaa hyvän olon, kroppa toimii ja mieli toimii. Jos liikunta jää, oloni huononee niin fyysisesti kuin henkisestikin.

- se 32. viikolla oleva juoksija

[/quote]

Oletko juoksija, vai hölkkääjä? Tässä on myös ero. Huvittavaa on, kun mamma, joka hölkkää muutaman kilometrin viikossa, kertoo olevansa juoksija. Juoksija olet vasta silloin, kun peruslenkkivauhtisi alkaa olla 5min/km. Maratonvauhdit jossain 3.30 paikkeilal naisella. Sekin on siinä ja siinä, onko juoksija, sillä 15 vuotta sitten ei tuo aika ollut mitään ihmeellistä naiselle, mutta nykyään se on jo suuri saavutus.

Jokainen toki voi väittää olevansa juoksija tai joku muu urheilun harrastaja, jos hölkkää kolme kertaa viikossa kympin ja käväisee jossain ryhmäjumpassa. Mutta jos rehellinen haluaa olla, niin silloin kyse on ihan vielä perusliikunnasta, missä ei voi puhua liikunnanharrastamisesta edes.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:24"]

Jumppa ei aiheuta kohdunlaskeumia tai venytä paikkoja, päinvastoin.

[/quote]

Toki ei, jos se jumppa on jo alunperin jotain sössönsössöä. Luulin, että tässä ketjussa puhutaan oikeasta liikunnasta ja oikeasta jumpasta ja painoista.

Ahaa, nyt tajusin, että tämä ketjuhan on näille jumppamammoille, jotka hiukan lantiota hetkuttaa ja makaa selällään ja tekee rullauksia ja pyörittelee hartioita ja on taas niin urheillut olo, kun on käyty jumpassa :D

Taisin olla väärässä ketjussa. Luulin siis, että kyse on oikeasta liikunnasta.

[/quote]

Sähän olet kiva ihminen. Vetäiset hatusta, että jonkun toisen liikunta on "sössönsössöä" ja irvailet siitä toiselle. Määrittele nyt tosiaan sitten mitä on oikea liikunta? Otathan huomioon myös ihmisten erilaisen kunnon ja harrastetaustan. Kovilla painoilla ei esim maratoonarit treenaa, tietenkään.

[/quote]

Kyllä maratonarit treenaa kovilla painoilla. Maksimivoimaa haetaan syksyllä, samoin räjähtävää voimaa. Kevättä kohden aletaan keventämään salia ja 12-16 viikkoa ennen kilpailua aletaan hakemaan vauhtikestävyyttä.

Kävin itse punttisalilla 2 x vko ja uimassa 2 x vko synnytykseen asti. Lisäksi tein päivittäin kävelylenkkejä. Salilla jätin pois liikkeet, joissa aiheutuu painetta vatsaonteloon eli jalkaprässit yms. pois. Hyvin jaksoin ja olin hyvävointinen. Olisi tuntunut oudolta maata sohvalla päivästä toiseen viimeinen kuukausi. Olen harrastanut aina aktiivisesti liikuntaa.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:03"]

http://www.pakkotoisto.com/mimmien-treeni/104942-punttiohjelmaa-raskaana-olevalle/

Täältä löytyy oikeaa tietoa. Jopa punttimimmit keventää loppua kohti, mitä aaveemamma ei tee. Aaveemamma vetää kunnon maastavedot vielä kun supistaa. Oikeat urheilunharrastajat keventävät loppua kohti.

[/quote]

Niin, mitä se on se oikea urheilu? 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:56"]

Muistuttaisin, että liikunta ei todellakaan tarkoita kaikille mitään ulkonäköön liityvää. Näin hoikkana ihmisenä ärsyttää, että jokaisessa raskausajan liikunta- tai painoaiheisessa keskustelussa tulee esille oletus, että nainen pitää huolta itsestään lihoamisen pelon vuoksi.

Minulle liikunta, raskausaikanakin, on tärkeää siksi, että se tuottaa hyvän olon, kroppa toimii ja mieli toimii. Jos liikunta jää, oloni huononee niin fyysisesti kuin henkisestikin.

- se 32. viikolla oleva juoksija

[/quote]

Oletko juoksija, vai hölkkääjä? Tässä on myös ero. Huvittavaa on, kun mamma, joka hölkkää muutaman kilometrin viikossa, kertoo olevansa juoksija. Juoksija olet vasta silloin, kun peruslenkkivauhtisi alkaa olla 5min/km. Maratonvauhdit jossain 3.30 paikkeilal naisella. Sekin on siinä ja siinä, onko juoksija, sillä 15 vuotta sitten ei tuo aika ollut mitään ihmeellistä naiselle, mutta nykyään se on jo suuri saavutus.

Jokainen toki voi väittää olevansa juoksija tai joku muu urheilun harrastaja, jos hölkkää kolme kertaa viikossa kympin ja käväisee jossain ryhmäjumpassa. Mutta jos rehellinen haluaa olla, niin silloin kyse on ihan vielä perusliikunnasta, missä ei voi puhua liikunnanharrastamisesta edes.

[/quote]

Minulla on takana 7 puolikasta ja kaksi maratonia. Kuten sanoin, olen juoksija. Viimeisimmän puolikkaan juoksin raskaana viikolla 18, kevyesti otin ja silti meni alle kahden tunnin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:56"]

Muistuttaisin, että liikunta ei todellakaan tarkoita kaikille mitään ulkonäköön liityvää. Näin hoikkana ihmisenä ärsyttää, että jokaisessa raskausajan liikunta- tai painoaiheisessa keskustelussa tulee esille oletus, että nainen pitää huolta itsestään lihoamisen pelon vuoksi.

Minulle liikunta, raskausaikanakin, on tärkeää siksi, että se tuottaa hyvän olon, kroppa toimii ja mieli toimii. Jos liikunta jää, oloni huononee niin fyysisesti kuin henkisestikin.

- se 32. viikolla oleva juoksija

[/quote]

Oletko juoksija, vai hölkkääjä? Tässä on myös ero. Huvittavaa on, kun mamma, joka hölkkää muutaman kilometrin viikossa, kertoo olevansa juoksija. Juoksija olet vasta silloin, kun peruslenkkivauhtisi alkaa olla 5min/km. Maratonvauhdit jossain 3.30 paikkeilal naisella. Sekin on siinä ja siinä, onko juoksija, sillä 15 vuotta sitten ei tuo aika ollut mitään ihmeellistä naiselle, mutta nykyään se on jo suuri saavutus.

Jokainen toki voi väittää olevansa juoksija tai joku muu urheilun harrastaja, jos hölkkää kolme kertaa viikossa kympin ja käväisee jossain ryhmäjumpassa. Mutta jos rehellinen haluaa olla, niin silloin kyse on ihan vielä perusliikunnasta, missä ei voi puhua liikunnanharrastamisesta edes.

[/quote]

Siis tosi törkeetä väittää juoksevansa jos oikeesti hölkkää..!

Tärkeitä pohdintoja tässä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:24"]

Jumppa ei aiheuta kohdunlaskeumia tai venytä paikkoja, päinvastoin.

[/quote]

Toki ei, jos se jumppa on jo alunperin jotain sössönsössöä. Luulin, että tässä ketjussa puhutaan oikeasta liikunnasta ja oikeasta jumpasta ja painoista.

Ahaa, nyt tajusin, että tämä ketjuhan on näille jumppamammoille, jotka hiukan lantiota hetkuttaa ja makaa selällään ja tekee rullauksia ja pyörittelee hartioita ja on taas niin urheillut olo, kun on käyty jumpassa :D

Taisin olla väärässä ketjussa. Luulin siis, että kyse on oikeasta liikunnasta.

[/quote]

Sähän olet kiva ihminen. Vetäiset hatusta, että jonkun toisen liikunta on "sössönsössöä" ja irvailet siitä toiselle. Määrittele nyt tosiaan sitten mitä on oikea liikunta? Otathan huomioon myös ihmisten erilaisen kunnon ja harrastetaustan. Kovilla painoilla ei esim maratoonarit treenaa, tietenkään.

[/quote]

Kyllä maratonarit treenaa kovilla painoilla. Maksimivoimaa haetaan syksyllä, samoin räjähtävää voimaa. Kevättä kohden aletaan keventämään salia ja 12-16 viikkoa ennen kilpailua aletaan hakemaan vauhtikestävyyttä.

[/quote]

Eivät tuntemani maratoonarit, kuten en itsekään. Treenaan ympäri vuoden ulkona ja nimenomaan juoksen. Lihastreeniä salilla teen hyvin vähän juoksemiseen, pyöräilyyn ja uimiseen nähden.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 09:44"]

Määrittele normaali raskaus. Normaalit raskaudet ovat täynnä erityistilanteita, joista kuvailin kirjoittamassani viestissä kolme.

[/quote]

Normaali raskaus on raskaus, joka ei estä ihmistä elämästä normaalia elämää (myös liikkumasta ja kuntoilemasta) vauvaa vaarantamatta.

Psykologiset seikat tyyliin "Olen raskaana, joten minulla on oikeus ja velvollisuus plösähtää" ovat sitten eri asia...

Itselläni on 9 lasta, eikä vielä ole ollut sellaista raskautta, jossa olisi pitänyt varoa elämästä täyttä elämää raskausaikanakin.

[/quote]

No, en ole samaa mieltä kanssasi. Raskaus on poikkeustila elimistössä, ja silloin naisen pitää kuunnella herkemmin sitä, mikä sopii ja mikä ei. Esim. tuolla tutullani on kaikin puolin normaali raskaus, eikä mitään liikuntakieltoja tmv. ole, mutta silti jo aika pienestä rasituksesta alkaa vuotaa.

Mulla on tällä hetkellä ihan normaali raskaus menossa, mutta silti väsyn paljon helpommin kuin tavallisesti. En vain jaksa läheskään kaikkea sitä, mitä normaalisti. Musta se on elimistön tapa kertoa, että nyt pitää ottaa rauhallisemmin.

Edellisessä raskaudessa oli istukka kohdunsuulla, ja vaikka sekin oli ihan normaali raskaus, en saanut harrastaa rankkaa liikuntaa tai esim. nostaa painavia asioita.

[/quote]

Outoa. Mulle lääkäri sanoi etisestä istukasta että en voi millään varovaisuudella vaikuttaa siihen tuleeko istukan kanssa komplikaatioita ja että voin liikkua normaalisti eikä se vaikuta istukkaan. Istukka kuulemma irtoaa tai vuotaa jos niin on käydäkseen riippumatta siitä makaanko sohvalla vai lenkkeilenkö. Eli normaalisti sain liikkua etisestä istukasta huolimatta.

Huvittavaa, tässä ketjussa esitetään käsityksiä ap:n kaverin liikunnan laadusta ("sössönsössöä"), ilman että ko. henkilö edes osallistuu koko keskusteluun ja kertoo minkälaista liikuntaa harrastaa. :D Ja sitten viitataan johonkin ikivanhaan (v. 2008 peräisin olevaan) pakkotoisto-foorumin peräti 6 viestiä käsittäneeseen keskusteluun, jonka osallistujien "asiantuntemuksesta" ei ole mitään tietoa jonain jumalan sanana... hahaha, saanko nauraa, tää on niiiiiiiin Aivot Vapaalla-palstaa parhaimmillaan! :D

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 10:56"]

[/quote]

Oletko juoksija, vai hölkkääjä? Tässä on myös ero. Huvittavaa on, kun mamma, joka hölkkää muutaman kilometrin viikossa, kertoo olevansa juoksija. Juoksija olet vasta silloin, kun peruslenkkivauhtisi alkaa olla 5min/km. Maratonvauhdit jossain 3.30 paikkeilal naisella. Sekin on siinä ja siinä, onko juoksija, sillä 15 vuotta sitten ei tuo aika ollut mitään ihmeellistä naiselle, mutta nykyään se on jo suuri saavutus.

[/quote]

Hauskoja nämä teidän lokeroinnit! Mihinkäs ryhmään ultrajuoksijat kuuluvat? Hölkkääjiin koska juoksevat todella rauhallista tahtia esim 100km kisan?

-ohis

Täällä on taas joku lassukka riehumassa. Säälittävää. Toisten liikunnat ovat sössönsössöä ja viitataan pakkotoiston keskusteluihin. Maratoonarit eivät itse tietenkään tiedä kuinka treenaavat, vaan senkin kertoo lassukka, joka ei ole yhden yhtä maratonia juossut. Monestikohan tämä lassukka on ollut raskaana?

Minulla on takanani vasta 2 raskautta, mutta voin molempien aikana alkua lukuunottamatta oikein hyvin. Koska olen aina liikkunut paljon jatkoin sitä myös raskaana ollessani ihan viime metreille saakka. Neuvolasta sain tälle täyden tuen koska kaikki oli kunnossa niin minulla kuin vauvallanikin ja arvot (hemoglobiini ja verenpaine) kunnossa. Kuitenkin liikkumiseni oli yhdelle (nykyään entiselle) ystävälleni liikaa. Sain jatkuvasti kuulla häneltä ilkeitä kommentteja ja piruilua liikkumisestani vaikken itse tuonut liikkumistani mitenkään esille. Saattoi esim. soittaa ja aloittaa puhelun tyyliin "Aha, nyt sitä ehditään vastaamaan. Ajattelin, että oot varmaan taas jossain näyttäytymissalilla jumppaamassa vauvan terveyden uhalla..." Ja jos yritin puuttua ilkeisiin sanoihin kuittasi kaiken tyyliin "etkö huumoria ymmärrä." Tämä "ystäväni" oli tuolloin ollut useamman vuoden kotona lasten kanssa ja liikkuminen oli jäänyt häneltä kokonaan. Hän oli ilmeisesti odottanut että minulle käy samoin, muuta syytä jaktuvalle piikittelylle en keksinyt.

Mutta asiaan. Hienoa että ystäväsi voi niin hyvin että voi liikkua vielä raskauden tuossa vaiheessa. Siitä voi olla hänelle suurta apua ja iloa. Ainakin itselleni liikunta on ollut tosi tärkeä asia ja koen saaneeni siitä paljon voimaa lapsiperheen arkea pyörittäessäni. Nyt olen ollut kotona jo vajaa 6 vuotta enkä usko että olisin viihtynyt näin kauan kotona jollen saisi käydä pari kertaa viikossa lenkillä ja salilla kun mies on muksujen kanssa. Suosittelen siis lämpimästi olemaan murehtimatta ystäväsi liikkumista. Jos kaikki on raskaudessa hyvin ja hän nauttii liikunnasta, se on varmasti koko perheen hyväksi pidemmän päälle. Hyvässä kunnossa äitikin sitten jaksaa paremmin muksujen kanssa niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Eiköhän omien tuntemuksien mukaan voi harrastaa liikuntaa raskauden aikana maalaisjärkeä käyttäen tietysti :) Itse voin hyvin koko raskauden ajan, salilla toki painot kevenivät ja tietyt liikkeet jäivät loppuvaiheessa, muuten kävin kahvakuulassa ja zumbassa raskauden loppuun asti, liikkeitä soveltaen esim. kaikenlaiset hypyt tein sitten ilman mitään hyppyytyksiä :) Bodycombatissa kävin vkolle 32 asti.