Korona tuhoaa mielenterveyteni ja avioliittoni
Puoli vuotta tiivistä yhdessäoloa kotona mieheni kanssa alkaa olla liikaa. Eripuraa ja mykkäkoulua on alkanut tulla mitättömimpienki n asioiden suhteen. Olemme etääntyneet toisistamme vaikka fyysisesti olemme lähekkäin.
En osaa edes alkaa purkamaan tätä tilannetta ja muutosta elämäntapaan ei ole näkyvissä koronan takia. Olemme molemmat siis etätöissä kotona ja nyt kun todellakin viimeinkin saamme olla kahdestaan kotona ja tilaisuuksia olisi vaikka mihin, niin emme enää koske toisiamme.
Olen luonteeltani ulospäinsuuntutuva ja tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, käydä erilaisissa työhön liittyvissä tapahtumissa jne. ja nyt kun kaikki mahdollisuudet jutella uusien ja tuttujenkin ihmisten kanssa on viety pois, olen muuttunut alakuloiseksi. Mitä väliä tällä elämisellä enää on kun se on tätä samaa tylsää harmautta ja rutiinia päivästä toiseen
Olen aina tykännyt pukeutua hyvin ja laittaitua töihin. Nyt olen vain verkkareissa, tukka kampaamatta ja meikkaamatta. Huomaan, että olen vähentänyt jopa suihkussa käymistä. Kaikki tuntuu jotenkin turhalta.
Kaikki ei kuitenkaan ole täysin huonosti, minulla on työtä, mikä onkin ainoa minut järjissäni pitävä asia. Olen myös toistaiseksi terve.
Mitään iloa ei tulevaan talveen ole kuitenkaan näköpiirissä, ei niitä tapahtumia, illanistujaisia kotona tai ravintoloissa. Jokaviikkoinen ruokakauppakäyntikin täytynee vaihtaa verkkotilaukseksi kun korona kiihtyy.
Perheessä on kaksi riskiryhmään kuuluvaa, itse voisin mennäkin.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan. Maailma ei menetä mitään. Miehesi uusi onnellinen elämä on aluillaan.
Samanlainen, kuin sun elämäsi vai? Ihmetyttää usein nää sinkkumiehet täällä. Tulee aina tunne, että olisivat onnellisempia oman sukupuolensa edustajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin riepoo kaikki kotoilijat ja etätyöläiset. Haluan takaisin hiljaiset päivät jolloin kaikki oli töissä ja yhteiskunta pyöri normaalisti. Nyt pitäisi varmaan yöllä käydä lenkillä että edes metsässä saisi olla rauhassa. Siellä on maaliskuusta lähtien ollut tuulipukuisia ämmiä ja rääkyviä lapsia. Elämän vähätkin nautinnot menee pilalle kun kaikkialla on ihmisiä.
Sama. Olin metsällä ja poikaporukka metelöi lähistöllä.
Melkein jouduin näiden kakaroiden pahoinpitelemäksi, kun pyysin hiljaisuutta. Yritin kuvata lintuja ja oravia.
Yksi pojista tönäisi kamera mättäälle ja kamppasi minut.
Juoksivat tiehensä.
Ei edes voi vaatia hiljaisuutta metsässä enää.
Aina kun yrittää kuvata niin näkyy turkoosia tuulipukua jossain taustalla. menee kaikki luontokuvat vituralleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin riepoo kaikki kotoilijat ja etätyöläiset. Haluan takaisin hiljaiset päivät jolloin kaikki oli töissä ja yhteiskunta pyöri normaalisti. Nyt pitäisi varmaan yöllä käydä lenkillä että edes metsässä saisi olla rauhassa. Siellä on maaliskuusta lähtien ollut tuulipukuisia ämmiä ja rääkyviä lapsia. Elämän vähätkin nautinnot menee pilalle kun kaikkialla on ihmisiä.
Sama. Olin metsällä ja poikaporukka metelöi lähistöllä.
Melkein jouduin näiden kakaroiden pahoinpitelemäksi, kun pyysin hiljaisuutta. Yritin kuvata lintuja ja oravia.
Yksi pojista tönäisi kamera mättäälle ja kamppasi minut.
Juoksivat tiehensä.
Ei edes voi vaatia hiljaisuutta metsässä enää.
Aina kun yrittää kuvata niin näkyy turkoosia tuulipukua jossain taustalla. menee kaikki luontokuvat vituralleen.
Sama ongelma mullakin. Siellä missä ennen sain lenkkeillä yksin ja rauhassa on nyt läjäpäin riehuvia lapsiperheitä pyörimässä jaloissa.
En osaa samaistua ap:n murheeseen. Minäkin periaatteessa tykkään tapahtumista ja käydä ulkona, mutta enemmän tykkään pandemian voittamisesta.
Kai olen myös sitten introvertti vaikka en sitä itsestäni ihan ensimmäisenä uskoisi.
Minä ja mies ollaan 70% kahdestaan. Touhutaan omiamme. Mies puuhailee omia projektejaan, minä omiani. Teen etätöitä.
Kotona luen kirjoja, katson sarjoja, teen ruokaa, luen lehtiä.. asumme tosin omakotitalossa jolloin riittää kyllä kokoajan tekemistä. Suurin osa ajasta me silti täällä sisällä kökötetään. En ole mikään himoliikkuja, mutta teen kotijumppaa.
Osallistun myös nettiluennoille ja ilmottauduin avoimen ylipiston kursseille. Ihana opiskella jotain uutta. Ja opiskella voi ilman kurssejakin, kun hakee mielenkiintoisia teoksia kirjastosta. Luontoon saa edelleen mennä, eikö se olisi ap mukavaa ?
Pahoittelut, ei tainnut olla tästä apua.
Pointti oli, että hanki sisältöä elämään. Sellaista mikä rikastaa sinun elämää , ei sellaista joka on toisista ihmisistä riippuvaista. Kai tämä aika pakottaa vähän kääntymään sisäänpäin.
Hanki koronakoira. Nuuhki sillä kontaktit ja juhlatkin voi pitää, tai käydä lähitöissä. Tai perusta miehesi kanssa lääketehdas. Kana munii koronan vasta-aine suihkeen jolla päivän teho.
Omasta asenteesta riippuu, miten kestää.
AP harmittelee tulevan talven puuttuvia rientoja. Itse harmittelen synkkää LOPPUELÄMÄÄ, jossa ei näkyvissä muuta kuin harmautta. Tekee hyvää AP:llekin herätä todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
En osaa samaistua ap:n murheeseen. Minäkin periaatteessa tykkään tapahtumista ja käydä ulkona, mutta enemmän tykkään pandemian voittamisesta.
Kai olen myös sitten introvertti vaikka en sitä itsestäni ihan ensimmäisenä uskoisi.
Minä ja mies ollaan 70% kahdestaan. Touhutaan omiamme. Mies puuhailee omia projektejaan, minä omiani. Teen etätöitä.
Kotona luen kirjoja, katson sarjoja, teen ruokaa, luen lehtiä.. asumme tosin omakotitalossa jolloin riittää kyllä kokoajan tekemistä. Suurin osa ajasta me silti täällä sisällä kökötetään. En ole mikään himoliikkuja, mutta teen kotijumppaa.
Osallistun myös nettiluennoille ja ilmottauduin avoimen ylipiston kursseille. Ihana opiskella jotain uutta. Ja opiskella voi ilman kurssejakin, kun hakee mielenkiintoisia teoksia kirjastosta. Luontoon saa edelleen mennä, eikö se olisi ap mukavaa ?
Pahoittelut, ei tainnut olla tästä apua.
Pointti oli, että hanki sisältöä elämään. Sellaista mikä rikastaa sinun elämää , ei sellaista joka on toisista ihmisistä riippuvaista. Kai tämä aika pakottaa vähän kääntymään sisäänpäin.
mitä nettiluentoja? mistä löytyy?
mitä nettiluentoja? mistä löytyy?[/quote]
Avoin yliopisto ja kansalais/työväenopistot.
Ei se ole koronan vika, vaan teidän luonteiden vika. Jos toisen naama alkaa pänniä, niin kyllä se vika löytyy sieltä liiton sisältä.
Osittain samat fiilikset. Sama naama näkösällä aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Mutta: on sentään (etä)töitä, ja rahaa säästyy, kun ei oikein mihinkään voi törsätä. Sitten kun tämä joskus loppuu, niin on vähän jemmassa.
Myös minulla työasuna verkkarit, mutta meikkaan kyllä joka aamu vaikkei kukaan minua katsele (paitsi kotiväki)
Kun haluan olla rauhassa, menen kävelylle tai laitan oven kiinni ja luen jotain, tai juoruan puhelimessa kavereitteni kanssa.
Aikansa kutakin.
Tämä on hyvää harjoitusta tulevia eläkepäiviä varten. Jos ei siedä yhdessäoloa, pitää harkita eroa.
Tämä on hyvää harjoitusta tulevia eläkepäiviä varten. Jos on kurja olla yhdessä, niin asialle pitää tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset aloitukset pistävät vain miettimään, kuinka vähän ihmiset pitävätkään itselleen ”rakkaista” ihmisistä... Kun elämässä tärkein henkireikä kuuluu olleen kodin ulkopuolella vietetyt aktiviteetit kaikkien muiden paitsi omien perheenjäsenten kanssa. :/ Millainen parisuhde sekään on, ettei siedä omaa rakasta puolisoa silmissään kuin arki-illat ja viikonloput?
Nönnönnnöö. Kivat sulle, että kestät olla perheesi kanssa 24/7 viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja tällä näkymällä myös vuodesta toiseen.
Mä haluan elää muutenkin kuin olla vain vanki kotona ja parisuhteessa.
Et sinä ole kotisi vanki, ellet ole karanteenissa. Voit mennä ulko-ovesta ulos koska tahansa. Ette myöskään varmaan asu pienessä yksiössä, jossa omaan rauhaan/toista pakoon ei pääse edes toiseen huoneeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et käy töissä lenkillä jne...
Teemme etätöitä kuten suositus on. Lenkillä voin käydä ja käynkin välillä, mutta se ei riitä tuomaan iloa elämään. Päivät menee näin: töitä 8-17, lenkki tai päiväunet ja loppuilta Netflixin parissa.
Kyllä minullakin pää hajoaisi jos eläisin noin tylsää ja yksitoikkoista elämää. Onneksi riittää muuta puuhastelua.
Ööh? Etätyöt voi tehdä eri huoneissa. Pyöräilee lounaalle jonnekkin. Illat voi olla harrastuksissa ja viikonloppuisin voi kotimaanmatkailla. Oma syy jos alkaa puolison naama kyllästyttää.
Nönnönnnöö. Kivat sulle, että kestät olla perheesi kanssa 24/7 viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja tällä näkymällä myös vuodesta toiseen.
Mä haluan elää muutenkin kuin olla vain vanki kotona ja parisuhteessa.