Korona tuhoaa mielenterveyteni ja avioliittoni

Puoli vuotta tiivistä yhdessäoloa kotona mieheni kanssa alkaa olla liikaa. Eripuraa ja mykkäkoulua on alkanut tulla mitättömimpienki n asioiden suhteen. Olemme etääntyneet toisistamme vaikka fyysisesti olemme lähekkäin.
En osaa edes alkaa purkamaan tätä tilannetta ja muutosta elämäntapaan ei ole näkyvissä koronan takia. Olemme molemmat siis etätöissä kotona ja nyt kun todellakin viimeinkin saamme olla kahdestaan kotona ja tilaisuuksia olisi vaikka mihin, niin emme enää koske toisiamme.

Olen luonteeltani ulospäinsuuntutuva ja tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, käydä erilaisissa työhön liittyvissä tapahtumissa jne. ja nyt kun kaikki mahdollisuudet jutella uusien ja tuttujenkin ihmisten kanssa on viety pois, olen muuttunut alakuloiseksi. Mitä väliä tällä elämisellä enää on kun se on tätä samaa tylsää harmautta ja rutiinia päivästä toiseen

Olen aina tykännyt pukeutua hyvin ja laittaitua töihin. Nyt olen vain verkkareissa, tukka kampaamatta ja meikkaamatta. Huomaan, että olen vähentänyt jopa suihkussa käymistä. Kaikki tuntuu jotenkin turhalta.

Kaikki ei kuitenkaan ole täysin huonosti, minulla on työtä, mikä onkin ainoa minut järjissäni pitävä asia. Olen myös toistaiseksi terve.

Mitään iloa ei tulevaan talveen ole kuitenkaan näköpiirissä, ei niitä tapahtumia, illanistujaisia kotona tai ravintoloissa. Jokaviikkoinen ruokakauppakäyntikin täytynee vaihtaa verkkotilaukseksi kun korona kiihtyy.
Perheessä on kaksi riskiryhmään kuuluvaa, itse voisin mennäkin.