Mä en jaksa enää kun pojat tappelee koko ajan keskenään!

Ei tuo lopu pitkään aikaan. Omat 11 ja 13 vuotiaat tappelevat ja jos eivät sitä tee niin nahistelevat. Mutta joskus on niitä ihania hetkiä kun juttelevat keskenään kaikesta. Ne ovat niitä hengähdyshetkiä meille vanhemmille:) 

Meillä ollut tappelukausia ja taukokausia. Pojat nyt 7 ja 10 ja nyt taas tappelevat kuin kissat ja koirat. Mulla menee myös hermot, tätä ei jaksais millään.

Loppuu hyvällä tuurilla joskus kun ovat aikuisia... Hyvä, että halutaan lapset pienillä ikäeroilla :)

Eikös täälläkin monet sano että on hyvä kun on pieni ikäero lapsilla niin niistä on seuraa toisille...niin tappeluseuraa ;)

Jos pojilla on omat huoneet niin laitas tappelijat omaan huoneeseen ja nysvätköön siellä yksin jos ei voi sovussa leikkiä.

Ehkä tylsyys vähän himmaa niitä turhia kähinöitä kun aina välillä joutuu yksin leikkimään.

tee jotain toisin. se on toki lottoa, mutta jotain muutoksia arkeen ja yhdessäoloon ja sääntöihin.

katso sitä erikoisnänniohjelmaa?

Anna tapella. Jos alkaa tavaroita hajota, niin puutut asiaan. Voivat kyllä mennä tappelemaan omaan huoneeseensa ;)

Pojat 22, 20, 18, 8, 7

No ei tuossa nännit kuulkaa auta. On normaalia, että sisarukset tappelee ja nahisee keskenään.

Onneksi mulla on tyttöjä. Oon katsonut kyläillessä sitä poikien jatkuvaa tappelua, huutoa ja riehumista niin, että olen huojentunut kun pääsen omieni kanssa kotiin.

Mun 6v ja 8v ovat leikkineet koko päivän sulassa sovussa barbeilla, petshopeilla yms. Välillä olen huutanut heidät syömään, muuten ei juuri näy eikä kuulu (melkein jopa itse tylsistyn).

En tiedä oisko toisin jos olisivat poikia.

Meidän 9 ja 8 vuotiaat pojat nahistelevat toisinaan. Mutta enimmäkseen leikkivät yhdessä. 

Miten tähän on päästy:

- hyvästä käytöksestä palkitaan vähintään kiitoksella

- jos leluista tai tavarasta tapellaan niin se laitetaan hetkeksi pois.

- isommista nahisteluista laitetaan omiin huoneisiin, hetken kuluttua leikkivät hyvin yhdessä

- kun nahistelua oli päivittäin haastoimme lapset peliin jossa 

     - jos päivä sujui hyvin niin magneetti nousi yhden askelman

     - jos lapsi vahingoitti toista niin magneetti ei sinä päivänä noussut lainkaan

     - jos lapsi teki muuta kiellettyä niin tuli varoitus ja jos ei korjannut käytöstä niin magneetti ei noussut

     - jos toisen kerran samana päivänä mokasivat niin magneetti laski

     - palkinto oli niin houkutteleva että joutuivat käyttäytymään hyvin

    - parin pelikierroksen jälkeen peli unohdettiin kun käytös oli jo vakiintunut paljon paremmaksi

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 10:06"]

Meillä taas tehokkain tappelun estäminen on ollut juuri se, että siihen aikuiset on menneet väliin. Siis ei niin, että mennään itsekin primitiivitasolle ja kilpaillaan siitä kuka huutaa kovimmin ja kuka on kaikkein isoin niin että voi mennä siihen väliin, vaan kysytään että mitä oikeastaan tapahtui. Tosi usein se tappelu on johtunut jostain sellaisesta asiasta, että sen syyn voi korjata, mutta lapset eivät sitä vielä ikänsä puolesta osaa tehdä. Ja aivan rehellisesti; jos lapset tappelevat koko ajan keskenään, voi aikuisena kysyä ottiko sen asenteen, että lasten kuuluu viettää aikansa keskenään pois aikuisten jaloista, että vanhemmat saavat katsoa rauhassa nettiä ja telkkaria. Meillä menee aika usein näin, eli lapset reagoi siihen ettei vanhempi ole oikeasti läsnä,  ja silloin vanhemman vaan on nostettava sen verran persettä sohvalta, että lähtee tekemään lasten kanssa jotain, mielellään pihalle pelaamaan tai luistelemaan, missä kaikilla on tilaa hengittää vähän vapaammin. 

[/quote]

Juuri tätä yritin sanoa mutta puit sen paremmin. Sisarusten riidoissa on se arvo, että vanhempi pääsee aitiopaikalta opettamaan sosiaalisia taitoja. Vanhempi pääsee näkemään näitä tilanteita, ja sitten voidaan puhua miten missäkin tilanteessa kuuluisi toimia. Ja tosiaan, kun molemmat vanhemmat puuhastelevat lasten kanssa, isä etenkin poikiensa kanssa jotain toiminnallista yhdessä, on paljon parempi arki. Isän malli on todella tärkeä pojille.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 10:21"]

Mitä olen lähipiirin lapsia seurannut, niin kyllä aina aiheutuu enemmän kähinöitä, jos sisarusparvessa on yksikin poika. Aina niillä pojilla tuntuu olevan tarve härnätä ja kiusata muita, että saavat tappelun aikaiseksi. Ja sitten naamalla on tyytyväinen virne, kun joku muu lapsi (tyttö tai poika) suuttuu - kunnes saa se poju lelusta päähän ja sitten mennään äidille parkumaan, että tooooooiiii lööööiiiii yyyyyääääää, vaikka itse olisi aloittanut.

Joku testosteronijuttu sen täytyy olla, että kaikki miespuoleiset on enempi tai vähempi sekopäitä. :)

Yhdessäkin perheessä kolme lasta. Kun se poika on poissa, tytöt leikkii niin nätisti keskenään, ovat ihan enkelit. Kun poika tulee kotiin, jo alkaa huuto, parku ja riita. :(

Siis en mä sitä sano, kyllä me tytötkin pienenä riideltiin välillä. Mulla on yksi sisko, 7v ikäeroa, kyllä meille joskus tuli sanaharakkaa. Mutta ei käsirysyä (paitsi että kerran pikkusisko 3v puri mua pyllystä - mutta se leikki olevansa koira :) ) Mutta ei me niin paljoa riidelty kuin mun kaksi parasta kaveria, veljekset, joilla oli ihan painimatseja.

Auttaisko, jos veisit ne johkin painiharrastukseen tms. ja saisivat siten otella niitä kukkotappeluita?

[/quote]

Meillä on selvästi eri lähipiirit, koska kärjistetysti sanon itse, että juuri TYTÖILLÄ on taipumusta vaivihkaa ärsyttää poikia kilahtamispisteeseen, ja kun poika sitten lyö, mennä itkemään asiasta äidille ja kun poika istuu jäähypenkillä, irvistellä ovensuusta. En tiedä, onko tätä oikeasti tutkittu, olisi kiintoisa tietää, mutta minulla on vaikutelma, että tytöillä toiminta on hyvässä ja pahassa "kierompaa", pojilla suoraviivaisempaa. Jotenkin tuntuu, ettei näistä asioista vaan saisi puhua, kun se olisi rumaa yleistämistä ja tasa-arvon vastaista, mutta tältä se vaan usein näyttää. En siis itse mitenkään vihaa tyttöjä, todellakaan, siitä "kieroudesta" on hyötynsäkin, kun pystyy empaattisesti ymmärtämään toisen tunnetiloja ilman, että tarvii halolla lyödä päähän jne.

22

Meillä tappelee/riitelee/nahistelee sekä pojat että tytöt. Ikähaitari 0-16.v.

Mulla on 7-v kaksostytöt ja kyllä ne ihan riittävästi tappelee ja nahistelee keskenään. Pienempänä riitely oli fyysistä, purivat, tönivät , potkivat ja löivät toisiaan. Nykyään mennään enemmän verbaalisella tasolla. Ei tytöt ole mitään enkeleitä eikä riitely vain poikien juttu.

Minulla on jo aikuiset kaksoset, tyttö ja poika. Heidän riitansa eivät koskaan äityneet fyysiselle asteelle, sanoja ei tosin säästelty koskaan.

Tytön järkytys on todella suuri, kun ensimmäinen oikea poikaystävä selvin päin veti nyrkillä naamaan siksi, että elämä noin yleensä otti päähän. Se suhde päättyi siihen, mutta pitkään pojan äiti (tavallaan työkaverini) ihmetteli, että miten niin hyvä suhde kannatti yhteen lyömiseen lopettaa, kun sellainen on ihan tavallista, jos joku juttu ärsyttää. Että pitää oppia olemaan hiljaa tai lyömään takaisin.

Mä oon sitä mieltä, että lasten pitää antaa tapella. Jos vanhempi menee joka hetki väliin, niin lapset oppivat, että vanhempi on se, joka säätelee sitä kuinka paljon voi ottaa ja antaa iskuja tms. Mutta jos ei mene väliin, niin lapset kyllä oppivat itse säätelemään voimiaan, luovuttamaan kun ovat häviöllä ja sopimaan keskenään.

T: 12v ja 10v-lasten isä ja nuorisotyöntekijä

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:55"]

Mä oon sitä mieltä, että lasten pitää antaa tapella. Jos vanhempi menee joka hetki väliin, niin lapset oppivat, että vanhempi on se, joka säätelee sitä kuinka paljon voi ottaa ja antaa iskuja tms. Mutta jos ei mene väliin, niin lapset kyllä oppivat itse säätelemään voimiaan, luovuttamaan kun ovat häviöllä ja sopimaan keskenään.

T: 12v ja 10v-lasten isä ja nuorisotyöntekijä

[/quote]

Vanhempi on se, joka päättää, miten paljon väkivaltaa perheessä on. Me lainsäädäntöä myötäilevät olemme nollatoleranssin kannalla. Usein vanhempien väkivaltainen käytös näkyy lasten toimissa.

Mikä teillä on johtanut tuohon? Meillä tappeluihin on puututtu alusta asti - kamalaa, äiti kieltää toisen satuttamisen - mutta niinpä kahnauksia ei ole koko ajan ja jos on, löytyy niihin selkeitä syitä. Meillä on opeteltu tulemaan toimeen muiden kanssa, ei alistamaan.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:55"]

Mä oon sitä mieltä, että lasten pitää antaa tapella. Jos vanhempi menee joka hetki väliin, niin lapset oppivat, että vanhempi on se, joka säätelee sitä kuinka paljon voi ottaa ja antaa iskuja tms. Mutta jos ei mene väliin, niin lapset kyllä oppivat itse säätelemään voimiaan, luovuttamaan kun ovat häviöllä ja sopimaan keskenään.

T: 12v ja 10v-lasten isä ja nuorisotyöntekijä

[/quote]

Sama poliisin kanssa: jos poliisi ei puuttuisi väkivaltaan, se olisi paljon lievempää. Eikös?

Meillä taas tehokkain tappelun estäminen on ollut juuri se, että siihen aikuiset on menneet väliin. Siis ei niin, että mennään itsekin primitiivitasolle ja kilpaillaan siitä kuka huutaa kovimmin ja kuka on kaikkein isoin niin että voi mennä siihen väliin, vaan kysytään että mitä oikeastaan tapahtui. Tosi usein se tappelu on johtunut jostain sellaisesta asiasta, että sen syyn voi korjata, mutta lapset eivät sitä vielä ikänsä puolesta osaa tehdä. Ja aivan rehellisesti; jos lapset tappelevat koko ajan keskenään, voi aikuisena kysyä ottiko sen asenteen, että lasten kuuluu viettää aikansa keskenään pois aikuisten jaloista, että vanhemmat saavat katsoa rauhassa nettiä ja telkkaria. Meillä menee aika usein näin, eli lapset reagoi siihen ettei vanhempi ole oikeasti läsnä,  ja silloin vanhemman vaan on nostettava sen verran persettä sohvalta, että lähtee tekemään lasten kanssa jotain, mielellään pihalle pelaamaan tai luistelemaan, missä kaikilla on tilaa hengittää vähän vapaammin.