onko täällä ketään omavaraistaloudesta kiinnostunutta

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 12:09"]

Ihmeen paljon täällä luotetaan, että naapurustosta maalla löytyy joku, joka tulee avuksi ruokapalkalla. Maalla eletään ihan yhtä hektisesti kuin kaupungissakin, töitä maatiloilla on paljon eikä sellaista kausityötä tekevää "osajoutoväkeä" oikein riitä entisten kaupunkilaisten avuksi. Kannattaa siis varautua siihen, että sähkömies maksaa, putkimies maksaa, traktorikaivurin käyttäjälle täytyy maksaa, lumenauraus maksaa ja jopa se teurastus maksaa. Ihan oikeaa rahaa ja ihan verokortilla ja kuitilla.

[/quote]

Teurastuksesta en ole koskaan ottanut rahapalkkaa. Lihapalkalla teurastan syksyisin monenkin talon kesäelukat.

Lumenluonnin teen oma-aloitteisesti niille, jotka apua tarvitsevat enkä siitä palkkaa ota. Jouluna ja jussina saattavat muistaa kiitokseksi. Ja jos eivät muista niin en minä silti avunantoa lopeta.

- "hektinen maalainen, jolla arvomaailma silti kohdillaan"

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 12:14"]

Tuo on nykyään laitonta

[/quote]

ei ole. 

Miksi kirjoitat tänne valeita?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 12:59"]

En halua kuulostaa mitenkään tylyltä, mutta kynttilöiden tai saippuan tekeminen tai itujen kasvattaminen nyt ei ole minusta niitä asioita, mihin kannattaa hirveästi käyttää aikaa ja muita resursseja kun puhutaan omavaraisuudesta. Omavaraisempi mielestäni on se, joka ostaa Tiimarin loppuunmyynnistä loppuelämänsä kynttilät ja käyttää siihen 5 minuuttia aikaa ja tekee viikonlopussa vuoden lämmityspuut tai kääntää kasvimaan kuin se, joka hassaa viikonlopun askarrellessaan kivoja kynttilöitä 5 vuodeksi.

[/quote]

Miksei kannattaisi? Idut ovat mitä parhainta tuoreruokaa. Jos toiveena on tulla riippumattomaksi, niin siihen ei vaan oikein kaikilla istu tuo idea tiimarin kynttilöistä. Mutta tätä kai jokainen katsoo aika omalta kantiltaan....mun mielestä hyödykkeet tulee kyetä tuottamaan itse.

On tietysti hienoa, että jotkut ovat jo valmiiksi hirveän omavaraisia. Silti vuosittain tuhannet ihmiset tässäkin maassa suunnilleen paleltuvat ja nälkiintyvät hengiltä kun sähköt on viikon poikki. Idiotismia, joka olisi helposti vältetty kun olisi edes ihan vähän viitsitty näperrellä niiden joutavien kanssa.

Se, että en välttämättä nyt voi ottaa lehmää tuohon parvekkeelle, ei tarkoita ettenkö voisi silti tehdä paljonkin ollakseni mahdollisimman riippumaton. Samalla säästyy pitkä penni rahaa tulevaisuutta varten.
 

11

[/quote]

Jos puhutaan nyt siitä mikä on järkevästi käytettyä aikaa opetellessa pärjäämään omillaan ja joku muu huolehtii asunnon lämmön ja veden, eikö mieluummin kannattaisi vaikka tehdä vaatteensa itse ja vasta sen jälkeen kynttilät jos vielä on intoa? Tai pestä pyykki ilman sähköä? Pistää jopa päiväksi tai viikoksi pääkatkaisijasta kämppä pimeäksi? Käydä kalastamassa? Ilman kynttilää ihminen kyllä tulee toimeen. Ilman vettä ja ruokaa ei tule ja vaatteitakin olisi hyvä olla viimeistään siinä vaiheessa kun on tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Kaikki tosiaan miettii omista lähtökohdistaan. Minä mieluummin ostaisin halvalla tai vaihtaisin tai löytäisin esim. suolaa, sokeria, ruokaöljyä ja viljoja niin paljon kun kaappeihin vain mahtuu. Miksei vaikka nyt sitten niitä kynttilöitäkin. Säilyvät pitkään, niitä on hyvä olla ja suunnaton määrä aikaa ja energiaa jää olennaisempien perustarpeiden tyydyttämiseen.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:42"]

Jos puhutaan nyt siitä mikä on järkevästi käytettyä aikaa opetellessa pärjäämään omillaan ja joku muu huolehtii asunnon lämmön ja veden, eikö mieluummin kannattaisi vaikka tehdä vaatteensa itse ja vasta sen jälkeen kynttilät jos vielä on intoa? Tai pestä pyykki ilman sähköä? Pistää jopa päiväksi tai viikoksi pääkatkaisijasta kämppä pimeäksi? Käydä kalastamassa? Ilman kynttilää ihminen kyllä tulee toimeen. Ilman vettä ja ruokaa ei tule ja vaatteitakin olisi hyvä olla viimeistään siinä vaiheessa kun on tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

[/quote]

No tämäkin riippuu ihan niistä omista lähtökohdista. Jos osaa jo tehdä itse vaatteita, elää ilman sähköä jne, niin ihan hyvin voi iltojensa iloksi näperrellä kaikenlaista. Jos taas on aina istunut sisällä sähkön ja keskuslämmityksen huomassa ostaen kaiken valmiina kaupasta, niin silloin tietysti tulee aloittaa jostain toisesta kohtaa. Mutta niille, joille hirveän suuret askeleet eivät syystä tai toisesta ole mahdollisia, ne pienet jutut ovat niitä joiden avulla kuitenkin hiljaa edetään. Ja jokaisella kai tavoitteet ovat omanlaiset. Toiselle riittää, että ei tarvitse ostaa kaupasta enää lihaa. Itse tavoittelen huomattavasti kokonaisvaltaisempaa riippumatomuutta, enkä tosiaan yritäkään väittää että kaikkien muiden tulisi tähdätä samaan.

Itse olen nyt ottanut kantaa vain tuohon omavaraisuusasiaan. Harrastan toki myös ns. "varautumista", joten varastot ovat runsaat ja monipuoliset. Jos joku ei ole varautunut mihinkään, niin ehdottomasti kannattaa aloittaa siitä.

11

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 11:50"]

En ole varma, mutta tuohon teurastus asiaan saattaa olla tulossa muutoksia. Meillä teurastetaan joskus omaan käyttöön, ammattilainen käy kotona. Sellainen muistikuva vain on että nuo isot herrat haluaisivat lopettaa kotona teurastamisen. Siitä on jo aikaa kun tästä juttu oli. Jospa eivät saaneet asiaa läpi.

[/quote]

Eivät saaneet. Ja ei tarvitse olla ammattilainen teurastamassa.

Oma "ammattitaitoni" on syntynyt vuosien verrella nimenomana tekemällä.

[/quote]

Joo eihän sitä tarvitse olla ammattilainen teurastamassa, mutta meillä käy kun ei tuota omaa kokemusta ole jne :) Vaikka joskus hirveä olenkin paloitellut, emme mieheni kanssa ole uskaltautuneet hoitamaan hommaa itse :)

Hyvä etteivät saaneet, olisihan se mennyt yhdenlaiseksi pelleilyksi, joskus kun on pakko saada nopeasti eläin teurastettua.

Luulen, että omavaraisuutta tavoitellessa siat, naudat ja lampaat eivät ole kovin tehokkaita pitää. Parempi hyötysuhde lienee tuotantokaneissa ja kanoissa, ulkomailla kasvattavat marsujakin lihaksi. Metsästys ja kalastus ehdoto taito omavaraiselle lihansyöjälle, kasvimaan tuotteista monet juurekset ovat satoisia, säilyvät hyvin ja täyttävät vatsankin talven yli.

Asuinpaikan sopiva sijainti ratkaisisi paljon. Noin 20 km matka kylälle ja lähimpään kirjastoon taittuisi vielä pyörällä, jos sähköpostiin ja verkkopankkiin tarvitsee päästä. Pieni tupa, puilla lämmitys, tosin tontilla olisi hyvä olla myös omaa metsää, ettei tarvitse ostopuiden varassa olla. Juoksevaa vettä ei tarvitse olla, mutta kaivo toki eikä luonnonvesi lähistölläkään pahitteeksi ole, kasvit kun tarvitsevat kastelua. Luonnollisesti sadevedet talteen jne. Jos pirtti lämpiää puilla, käyttösähkön saisi tuotettua aurinko- ja tuulienergialla eli sen verran, että puhelimen saa ladattua jne.

Nykyaikana täydellistä omavaraisuutta ei tietenkään voi saavuttaa, mutta mahdollisimman lähelle voi pyrkiä. Kerrostalossa asuva haaveilija voi kiinnittää huomiota kulutustottumuksiinsa, opetella taitoja ja säästää joka pennin. Ilman perintöä tms. tarvitaan alkupääoma tuvan ja tontin ostoon.

Ruokaa joutuu miettimään aika lailla uudestaan ilman sähköä. Ei muuten, mutta kun sitten ei ole jääkaappia (kellari, kaivo, järvenpohja tai maakuoppa voi käydä vielä viileätilasta) eikä varsinkaan pakastinta.

Jos käyttää puhelinta niin nettiyhteyshän on sen mukana.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 12:09"]

Ihmeen paljon täällä luotetaan, että naapurustosta maalla löytyy joku, joka tulee avuksi ruokapalkalla. Maalla eletään ihan yhtä hektisesti kuin kaupungissakin, töitä maatiloilla on paljon eikä sellaista kausityötä tekevää "osajoutoväkeä" oikein riitä entisten kaupunkilaisten avuksi. Kannattaa siis varautua siihen, että sähkömies maksaa, putkimies maksaa, traktorikaivurin käyttäjälle täytyy maksaa, lumenauraus maksaa ja jopa se teurastus maksaa. Ihan oikeaa rahaa ja ihan verokortilla ja kuitilla.

[/quote]

Teurastuksesta en ole koskaan ottanut rahapalkkaa. Lihapalkalla teurastan syksyisin monenkin talon kesäelukat.

Lumenluonnin teen oma-aloitteisesti niille, jotka apua tarvitsevat enkä siitä palkkaa ota. Jouluna ja jussina saattavat muistaa kiitokseksi. Ja jos eivät muista niin en minä silti avunantoa lopeta.

- "hektinen maalainen, jolla arvomaailma silti kohdillaan"

[/quote]

No ei se paljoa arvomaailma lämmitä,kun pitää laskut maksaa..

kyllä meilläkin saatetaan tehdä talkoilla naapurille joku homma,mutta ei tulis mieleenkään ajaa ilmaseksi traktoria muutaman kilsan päässä olevalle "hevostilalle" lumensiirtoon.ja seuraavalla viikolla paskanajoon..näitä hyötyjiä kyllä löytyy,jos alkaa kaikille olla avuksi.

Heinän paalauksenkin jättivät maksamatta.

Siihen loppu näiden kanssa yhteistyö.

Maakellari hyvin tehtynä on oikein mainio jääkaapin korvike. Kylmälaitteethan kuluttavat kamalasti sähköäkin. Pakastimen tarve riippuu paljon syömistottumuksista. Toki jos metsästää syksyllä paljon lihoja, se tulee tarpeeseen. Mainitsemiani lihakaneja ei tarvitse teurastaa kaikkia kerralla, vaan voi saada tuoretta lihaa. Jos vesistöt ovat lähellä, kalaakaan ei tarvitse hamuta puolen vuoden tarpeiksi pakkaseen. Itse syön kasvispainotteisesti, joten pakastin on minulle vain turha energiasyöppö.

Kaikilla on omanlaiset lähtökohdat. Minua kiinnostaa omavaraisuudessa etenkin kustannusten minimointi, sillä mitä vähemmän menoja, sitä vähemmän tarvitaan tuloja ja siis vähemmän tarvitsee tehdä työtä ansaitakseen rahaa :)

t. 44 (jonka puhelimessa ei ole nettiä, vaikka kaupungin liepeillä asuukin)

Minä olen kaupunkilainen, joka on muuttanut maalle.

Meillä on lypsylehmiä, joista saamme maitoa. Siitä teemme myös uunijuustoa ja ´leipäjuustoa. Lehmistä saamme myös lihaa. Emme teurasta itse, mutta teurastusfirma hakee eläimen, teurastaa sen ja paloittelee (ja tarkastaa lihan laadun) ja sitten saamme tarvitsemamme määrän lihaa kokonaisina paisteina, fileinä tai jauhelihana itsellemme. Se palvelu maksaa tietenkin vähän.

Meillä on marjapensaita, joista saamme marjoja. Sieniä metsästä ja tietenkin lisää marjoja.

Kasvimaalla kasvoi tänä vuonna: persiljaa, tilliä, salaattia, punajuurta, kukkakaalia, lanttua, herneitä, porkkanoita.

Kasvihuoneessa kasvoi tomaattia ja kurkkua

Jo syksyllä sadonkorjuunaikana voi jalostaa noista kasveista vaikka mitä. Pakastimia meillä on ja jääkaapit sun muut, sen puoleen, en mikään sähkönsäästäjä ole. Eli esikeitän osan kasviksista talven varalle pakastimeen, osan teen säilykkeiksi ja hilloiksi ja mehuiksi.

Meillä on oma lähdekaivo, joten vesilaskuja ei ole.

Leipää teen paljolti itse (joskus ostankin) ja leivon kahvileivät kaikki itse, joskus ostan keksejä.

Ruoat teen alusta alkaen itse (lihapullat, pihvit ym.)

Mitähän täällä vielä pohdittiin....?

Lämmitysmuotona meillä on hake, joka on omasta metsästä kaadetusita puista.

Kanoja meillä ei ole, mutta monella naapurilla niitä on, joten ostamme naapureista munat.

Viljelemme itse viljaa ja tuotamme rehua ja heinää lehmien ja vasikoiden tarpeeksi.

Kaupassa en käy joka viikkokaan.

Sellainen elämä meillä täällä maalla. Ja jos joku olisi sanonut mulle 10 vuotta sitten, että asun maalla ja lypsän lehmiä, niin olisin kyllä pitänyt häntä ihan hulluna, mutta niin vaan kävi!

Olen hyvin kiinnostunut omavaraistaloudesta ja toteutus sen suhteen jo aika pitkällä, olemme mm. muuttaneet sen vuoksi pois Suomesta (täällä omavaraisuus on vaikeampaa tiukkojen säädösten ja lakien ja rajoitusten, sekä pitkän talven vuoksi).

Idut, yrtit ja muut helposti kasvavat ruokakasvit ja oman saippuan tekeminen just parasta, oman kasvimaan ja biokompostin ja aurinkopaneeleiden lisäksi. Lehmistä sekä vuohista saa maitoa oman perheen tarpeisiin ilman, että vasikat/kilit joutuu olemaan ilman emoaan ja maitoaan ja kanoilta saamme munia. Lihaa emme syö, joten eläimet eivät kasva meillä ruokatarpeiksi vaan ovat rakastettuja perheenjäseniä. Koirat toki syövät lihaa, tässä käytämme riistalihaa sekä omia luonnollisesti kuolleita eläimiämme. Tehotuotantoa emme halua tukea millään tasolla. Pesuvedetkin kierrätämme kasvimaan kastelukäyttöön jne. Vaatteet ommellaan itse, vaikkakin kankaat ostamme vielä (ja varmasti jatkossakin) valmiina. Villat saadaan omista lampaista, itse tosin emme kehrää niitä langoiksi vaan tämän hoitaa lähellä asuva vanha mummu. 

Pientilamme hoitamiseen menee paljon aikaa, mutta tämä on juuri sitä mitä olen aina halunnut tehdä, joten ei se tunnu työltä eikä mitään erillistä lomaa kaipaa. Kesäisin meillä on vapaaehtoisia kesätyöntekijöitä (ruoka- ja majoituspalkalla) auttamassa ja talvisin käymme kerran vuodessa Suomessa, jona aikana meidän työntekijämme pitää tilan pystyssä yksin. Saamme hieman rahaa myymällä osan kasvimaamme sadosta ja talvisin teemme myös muita käsitöitä, enemmän harrastustoimintana mutta niistä saa myös hieman lisätuloja (teemme esim. vaatteita, koruja, pieniä puutöitä sekä miehellä on oma pienyritys tuotteelle jota en tunnistamisriskin vuoksi viitsi eritellä). Meillä on myös hevosia, yksi työkäytössä ja pari ratsastuskäytössä ja ratsastushevosista saamme myös hieman rahaa, kun niillä käydään ratsastamassa.

Tuotamme osan sähköstämme itse, mutta olemme osittain kaupallisen sähkön varassa.

Tähän kaikkeen lähdimme alunperin kaupungista kerrostalokaksiosta ja sen jälkeen rivitalon kautta. Hommaa suunniteltiin ja pyöriteltiin sieltä kerrostaloasunnosta käsin useampi vuosi ja moni tuli vinoilemaan, että siinähän unelmoidaan ja kuvitellaan olevamme parempia ihmisiä, ei ne asiat sieltä kerrostalosta tapahdu. Mutta mielestäni hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja samalla pystyimme säästämään hieman rahaa tätä projektia varten. Kävimme myös yhtenä kesänä itse Portugalissa vapaaehtoistöissä tällaisella samantyyppisellä omavaraisella luomutilalla (tämä onnistuu helposti WWOOF:n kautta, sieltä meidänkin kesätyöntekijät tulevat), nimenomaan siksi, että saamme kokemusta aiheesta ja pääsemme käytännössä testaamaan, onko tämä oikeasti se mitä haluamme tehdä. Ja kyllähän se oli.

Tsemppiä ap:lle ja muille unelmoijille, rohkeasti omia unelmia kohti, pienin askelin!

Minä. Tosin ajatukset on tällä hetkellä hyvin vaaleanpunertavan haaveelliset; niistä on todellisuus kaukana. Esim. Lomamatkat taitaisi olla haave vain kesäisinkin kun possuja ja kanoja on ruokittava ja nekin pitäisi sitten lopuksi tappaa jos kinkkua halajaa. Vaikka olen maalla kasvanut niin en kyllä pystyisi sikaa ottamaan hengiltä.

Mutta toisaalta, mitenköhän verottajat suhtautuu jos tekisi vaikka putkimiehen tms. hommia luomuliha- ja kasvispalkalla aina silloin tällöin (olettaen että lähistöllä muitakin omavaraisia tai samantyyppisestä elämäntavasta kiinnostuneita) niin että ostaisi työpalkalla ruokansa suoraan lähikasvattajalta, ja kasvattaisi itse sen mitä pystyy. Eikös jossain olekkin näitä yhteispuutarhoja ja ruokapiirejä (en nyt muista sitä sanaa)? Jos sellaiset ihmiset perustaisi oman kylän niin kauanko kestää ennenkuin kaikki ovat riidoissa tai verottajat on niskoilla.

Tämä viesti taitaa olla kovin sekava mutta palstailen puhelimella mikä hankaloittaa vähän omien kirjoitusten hahmotusta. Näkee n. Puolitoistariviä on tekstiä kerralla

Kannalta saisin hengen pois, possulta en, mutta maalta löytää varmaan metsästäjän joka tämän tekee. Hirviä olen paloitellut joten varmasti menisi se possukin.

Koirien takia ulkomaan matkat on nytkin tehty niin että joku tuttu nuori on muuttanut meille asumaan...silleen varmaan tulevaisuudessakin.

Olen asunut aina kaupungissa, mutta minulla on ollut kasvimaa muksusta lähtien.

Haaveillen kompostivessasta, tuuli ja aurinkosähköstä.

Pois tästä oravanpyörästä!

Kuinkas kaupunkilainen elää ilman katuvaloja. Maalla on pimeää talvisin.

tällä hetkellä kun on velkaa ja lapset, pidän tylsää työpaikkaa turvallisempana. maalla asutaan ja kanalan aion perustaa, mutta kananrehuun menee kyllä sama raha mikä kaupan muniinkin + kanalan lämmitys, enemmänkin. sian ruokkiminen ja ostaminen ei myös liene halpaa ja teurastaja ottaa omansa.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:56"]Olen hyvin kiinnostunut omavaraistaloudesta ja toteutus sen suhteen jo aika pitkällä, olemme mm. muuttaneet sen vuoksi pois Suomesta (täällä omavaraisuus on vaikeampaa tiukkojen säädösten ja lakien ja rajoitusten, sekä pitkän talven vuoksi).

Idut, yrtit ja muut helposti kasvavat ruokakasvit ja oman saippuan tekeminen just parasta, oman kasvimaan ja biokompostin ja aurinkopaneeleiden lisäksi. Lehmistä sekä vuohista saa maitoa oman perheen tarpeisiin ilman, että vasikat/kilit joutuu olemaan ilman emoaan ja maitoaan ja kanoilta saamme munia. Lihaa emme syö, joten eläimet eivät kasva meillä ruokatarpeiksi vaan ovat rakastettuja perheenjäseniä. Koirat toki syövät lihaa, tässä käytämme riistalihaa sekä omia luonnollisesti kuolleita eläimiämme. Tehotuotantoa emme halua tukea millään tasolla. Pesuvedetkin kierrätämme kasvimaan kastelukäyttöön jne. Vaatteet ommellaan itse, vaikkakin kankaat ostamme vielä (ja varmasti jatkossakin) valmiina. Villat saadaan omista lampaista, itse tosin emme kehrää niitä langoiksi vaan tämän hoitaa lähellä asuva vanha mummu. 

Pientilamme hoitamiseen menee paljon aikaa, mutta tämä on juuri sitä mitä olen aina halunnut tehdä, joten ei se tunnu työltä eikä mitään erillistä lomaa kaipaa. Kesäisin meillä on vapaaehtoisia kesätyöntekijöitä (ruoka- ja majoituspalkalla) auttamassa ja talvisin käymme kerran vuodessa Suomessa, jona aikana meidän työntekijämme pitää tilan pystyssä yksin. Saamme hieman rahaa myymällä osan kasvimaamme sadosta ja talvisin teemme myös muita käsitöitä, enemmän harrastustoimintana mutta niistä saa myös hieman lisätuloja (teemme esim. vaatteita, koruja, pieniä puutöitä sekä miehellä on oma pienyritys tuotteelle jota en tunnistamisriskin vuoksi viitsi eritellä). Meillä on myös hevosia, yksi työkäytössä ja pari ratsastuskäytössä ja ratsastushevosista saamme myös hieman rahaa, kun niillä käydään ratsastamassa.

Tuotamme osan sähköstämme itse, mutta olemme osittain kaupallisen sähkön varassa.

Tähän kaikkeen lähdimme alunperin kaupungista kerrostalokaksiosta ja sen jälkeen rivitalon kautta. Hommaa suunniteltiin ja pyöriteltiin sieltä kerrostaloasunnosta käsin useampi vuosi ja moni tuli vinoilemaan, että siinähän unelmoidaan ja kuvitellaan olevamme parempia ihmisiä, ei ne asiat sieltä kerrostalosta tapahdu. Mutta mielestäni hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja samalla pystyimme säästämään hieman rahaa tätä projektia varten. Kävimme myös yhtenä kesänä itse Portugalissa vapaaehtoistöissä tällaisella samantyyppisellä omavaraisella luomutilalla (tämä onnistuu helposti WWOOF:n kautta, sieltä meidänkin kesätyöntekijät tulevat), nimenomaan siksi, että saamme kokemusta aiheesta ja pääsemme käytännössä testaamaan, onko tämä oikeasti se mitä haluamme tehdä. Ja kyllähän se oli.

Tsemppiä ap:lle ja muille unelmoijille, rohkeasti omia unelmia kohti, pienin askelin[/quote]

Hei 49! Ottaisitko yhteyttä lallulallukka (miukutähän) hotmail.com

Meille on noussut seinä vastaan.

PS. Omavaraisuudesta kiinnostuneille löytyy ryhmä facesta ja rihmasto-foorumi.

noilla pääsee jo hyvin alkuun.varaston kerääminen mahdollistaa omavaraistaloudessa elämisen,tosin ruokavalio jää aikalailla yksipuoliseksi,mutta k asvisravintoon kannattaa siirtyä.Kalan ja lihan säilöminen voi olla ongelma ilman sähköä.Itse satsaan pottuihin ja papuihin sekä marjoihin varsinkin puolukkaan.Säilyy hyvin.Kalaa voi yrittittää kuivata tai tehdä sardiineja talveksi,lihaa emme tuota ollenkaan.Viljat säilyy siemeninä kauan,joten ruuaksi ruispuuroa,ohrapuuroa,hernekeittoa,pottuvelliä tai muuten vain pottuja ja papumuhennoksia.Ei kovin monipuolista mutta noilla elellään.Säilykkeitä on jemmassa joten joskus n. kerran kuukaudessa syömme lihakeittoa ja kesällä kalaa.Tämä elämäntyyli on kokeiluluotoista ja vielä ainakin ihan toimiva.

Me muutimme muutama vuosi sitten suurehkosta etelän kaupungista Kainuuseen pikkukaupunkiin. Rajalle on noin 100 km. Aiemmassa kerrostaloasunnossa kasvattelimme parvekkeella suurissa muovilaatikoissa mm. salaattia ja yrttejä sekä tomaatteja ruukuissa. Yhtenä kesänä kasvatin makuuhuoneessa kurkkuja, ne kasvoivat kattoon saakka :)

Täältä löysimme edullisesti vanhan rintamamiestalon, jossa on jäljellä kaksi pönttöuunia, puuhella keittiössä ja kylmää kellaritilaa. Lisäksi pihamaa on suuri ja tontin laidalla on piharakennus, jossa on ulkosauna ja tilaa polttopuille. Samanlaisesta talosta ja tontista joutuu maksamaan etelämpänä helposti kolmin-nelinkertaisen hinnan ja silti voi joutua remontoimaan. Täällä on paljon edullisia ja hyväkuntoisia taloja myynnissä, ja niistä voi vielä tinkiäkin.

Täällä ihmiset tuntuvat elävän keskimäärin melko omavaraisesti, koska monet ovat maanviljelijäperheitä, niistä lähtöisin ja muuten vaan erähenkisiä ja vanhoja selviytymistaitoja on paljon jäljellä, ja niitä siirretään jälkipolville. Henkinen ilmapiiri omavaraisuuden harjoitteluun on siis oikein sopiva, eikä täällä tule kukaan nälvimään, jos haaveilet riippumattomammasta selviytymisestä.

Me käymme molemmat palkkatöissä, mutta elämme kuitenkin säästeliäästi. Vaatteita ostan kirppikseltä ja korjaan itse. Olen opetellut lukuisia kädentaitoja puutöistä tekstiilitöihin. Kaikkeahan ei tarvitse osata heti, vaan yhden uuden taidon voi niin halutessaan opetella vaikka vuosittain. Aluksi perustimme yrttimaan. Kun se ei kuollut, perustimme suuren perunapellon. Sitten istutimme hedelmäpuita, aidoiksi marjapensaita, ja kokeilemme myös vuosittain eri kasvien viljelyä. Ensi vuodeksi olen suunnitellut kasvihuonetta ja haalin siihen vanhoja ikkunoita ullakolta löytyneiden lisäksi.

Ehkä tämä kuulostaa pikku puuhastelulta, jos vaihtoehtoina ovat hikisessä lähiössä läähättäminen tai heti täysi omavaraisuus. Minusta kaikkea ei kuitenkaan heti tarvitse osata tai opetella, vaan parempi voi olla kokeilla ensin sitä viilin valmistusta ja yrtin viljelyä ikkunalaudalla. Jo muutto rauhallisempaan kaupunginosaan voi auttaa selkiyttämään omia ajatuksia siitä, mitä oravanpyörästä irtipäästäminen itselle tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkas kaupunkilainen elää ilman katuvaloja. Maalla on pimeää talvisin.

No minä katselen pihallani tähtiä kiikarin kanssa :) Pakkasilla istutaan takan äärellä kotona, eipä tarvitse lähteä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä omavaraistaloutta tarvi heti ensimmäisenä vuonna viedä ihan äärimmilleen. Aloittaa marjastamisesta ja sienestämisestä, hoitaa oman puutarhan ja kasvimaan, käy kalassa. Siinä on ensi alkuun askaretta jo ihan riittämiin. Samalla muokkaa kulutustottumuksensa sellaisiksi, että mitään uutta ei ostella ja ruokakaupasta vain sitä mikä on tarpeen. Ja opettelee tekemään monipuolisesti ruokaa käyttäen mahdollisimman paljon niitä omia aineksia.

Ensialkuun voi vielä ostaa polttopuut naapurilta ja etsii niitä hyviä ostopaikkoja ruoka-aineksille: Jauhoja ja hiutaleita voi ostaa säkeittäin suoraan myllyltä. Maatiloilta voi kysellä, että tietääkö kukaan sellaista tilaa, joka myy suoraan lihaa, munia, viljaa, mitä kukakin. Kyllä niitä myyjiä on, ne vain usein myyvät ns. hiljaisessa myynnissä eli eivät mainosta missään, mutta kysyjille kyllä myydään.

Jonkin verran rahaa siinä omavaraistaloudessakin kuitenkin tarvitaan. Joten hyvä alkupääoma pitää olla tai sitten sellainen sopiva työ, josta saa hieman palkkaa, mutta joka ei vie liikaa voimaa ja energiaa, sillä siihen taloudenhoitoonkin pitää jäädä aikaa ja energiaa. Tai sitten jos oot tosi energinen ihminen, niin kyllä kokoaikatyön päällekin ehtii aika paljon marjastella.

Tässä oli monta hyvää neuvoa. Lisäisin vielä, että ensimmäisenä vuonna ei välttämättä sato ole kummoinen, eikä toisenakaan jos ei ole aikaisempaa kokemusta puutarhanhoidosta. Uusien taitojen opetteluun kannattaa varata muutama vuosi, ennen kun heittäytyy ihan omien tuotteiden varaan.