Autokoulu aikuisiällä ja keskeyttäminen

Onhan vaihtoehtona ajaa se automaattilootallinen kortti, sitäpaitsi nykyään jo jonkinaikaa automaattivaihteiset autot uusissa autoissa on yleistyneet niin, että taitaa jo manuaalivaihteiset olla vähemmistössä.

Ennen sanottiin, että ajokortti ei tarkoita sitä että on jo valmis kaikenoppinut kuljettaja, vaan se on vasta lupa alkaa harjoitella ajamista ominpäin...

Mitenkäs pysäköinnit onnistuu jos on hahmotushäiriö? Onhan pidettävä kaiken päällimmäisenä vaatimuksena, että auto ei ehdottomasti saa missään tapauksessa osua viereisiin autoihin.

Onko  kukaan saanut apua hahmottamisvaikeuksiinsa? Vai onko ne semmoisia, ettei niistä pääse ikinä eroon?

Jos tiedät ettet pysty / osaa ajaa niin vilpitön pyyntö on että pysy vastedeskin julkisen liikenteen parissa. Se on turvallisempaa itsellesi sekä muille.

Tai jos on aivan pakko saada se kortti niin yritä päästä harjoittelemaan johonkin suljetulle alueelle tai edes tietokonesimulaattorilla riittävä määrä että löytyy varmuus perusrutiineihin.

Onko hahmotushäiriöön olemassa jotain terapiaa, jolla siitä pääsee eroon tai miten paljon ajotunteja vaaditaan, että tällaisella hitaammin oppivalla alkaa viimein ajaminen sujua?

Vierailija kirjoitti:

Onko hahmotushäiriöön olemassa jotain terapiaa, jolla siitä pääsee eroon tai miten paljon ajotunteja vaaditaan, että tällaisella hitaammin oppivalla alkaa viimein ajaminen sujua?

Hanki kotiisi pelikonsoli tai tietokone ja siihen rattiohjain, jossa mukana vaihdekeppi sekä kolme poljinta, kaasu-, jarru- ja kytkinpoljin ja ajele jollain autopelillä niiden avulla saadaksesi rutiinia tähän ajamisen perusmekaniikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hahmotushäiriöön olemassa jotain terapiaa, jolla siitä pääsee eroon tai miten paljon ajotunteja vaaditaan, että tällaisella hitaammin oppivalla alkaa viimein ajaminen sujua?

Hanki kotiisi pelikonsoli tai tietokone ja siihen rattiohjain, jossa mukana vaihdekeppi sekä kolme poljinta, kaasu-, jarru- ja kytkinpoljin ja ajele jollain autopelillä niiden avulla saadaksesi rutiinia tähän ajamisen perusmekaniikkaan.

Onko semmoisia oikeasti jossain myynnissä? Siis ihan polkimien kanssa? Menen heti ostamaan, jos neuvot mikä. Toivottavasti on oikeesti saatavilla. Tuo olis vastaus rukouksiini!!!

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hahmotushäiriöön olemassa jotain terapiaa, jolla siitä pääsee eroon tai miten paljon ajotunteja vaaditaan, että tällaisella hitaammin oppivalla alkaa viimein ajaminen sujua?

Hanki kotiisi pelikonsoli tai tietokone ja siihen rattiohjain, jossa mukana vaihdekeppi sekä kolme poljinta, kaasu-, jarru- ja kytkinpoljin ja ajele jollain autopelillä niiden avulla saadaksesi rutiinia tähän ajamisen perusmekaniikkaan.

Onko semmoisia oikeasti jossain myynnissä? Siis ihan polkimien kanssa? Menen heti ostamaan, jos neuvot mikä. Toivottavasti on oikeesti saatavilla. Tuo olis vastaus rukouksiini!!!

Mullakin on hahmotushäiriö muttei diagnoosia. Oli todella vaikea saada teoriakoe läpi ja ajokokeen sain tuurilla läpi. Ajoin vähän aikaa kortin saamisen jälkeen mutta sitten oli pakko lopettaa kun en vaan hahmota mitään. Uusissa paikoissa en hahmota juuri mitään joten voin aiheuttaa vaaratilanteita. Harmi kun tuhlasin rahat autokouluun. En tosiaan ollut tietoinen häiriöstäni ennen sitä. Mä en hahmota ollenkaan auton mittasuhteita tai miten se käännetään. Olisinpa saanut diagnoosin ennen autokoulua..

Menin vasta aikuisena autokouluun ja siitä ei tullut mitään. Pelotti kovasti ja otin paljon lisätunteja. En mielestäni pysty hahmottamaan liikennettä ja reagoimaan siihen enkä päässyt pelosta, erityisesti pelotti moottoritielle kiihdyttäminen. En oppinut edes pysäköimään ruutuun tai tekemään mäkilähtöä. Luulen, että hahmotuskyvyssäni on jotakin sellaista vikaa, jota en pysty muuttamaan. Jätin ajokokeen suorittamatta. Harmittaa rahanmeno, mutta tulipa kokeltua ja yritin tosissani. Ajelin kyllä pitkiä matkoja ajotunnilla ajo-opettajan ohjeistuksella, mutta en olisi pärjännyt yksin enkä olisi osannut reagoida yllättäviin tilanteisiin. Tuntui siltä, että juuri ja juuri selvisin hengissä ajotunneista.

Vierailija kirjoitti:

Menin vasta aikuisena autokouluun ja siitä ei tullut mitään. Pelotti kovasti ja otin paljon lisätunteja. En mielestäni pysty hahmottamaan liikennettä ja reagoimaan siihen enkä päässyt pelosta, erityisesti pelotti moottoritielle kiihdyttäminen. En oppinut edes pysäköimään ruutuun tai tekemään mäkilähtöä. Luulen, että hahmotuskyvyssäni on jotakin sellaista vikaa, jota en pysty muuttamaan. Jätin ajokokeen suorittamatta. Harmittaa rahanmeno, mutta tulipa kokeltua ja yritin tosissani. Ajelin kyllä pitkiä matkoja ajotunnilla ajo-opettajan ohjeistuksella, mutta en olisi pärjännyt yksin enkä olisi osannut reagoida yllättäviin tilanteisiin. Tuntui siltä, että juuri ja juuri selvisin hengissä ajotunneista.

Minä puolestani menin vielä ajokokeeseen, vaikka olis pitänyt vielä ottaa lisää ajotunteja. Olin siinä vaiheessa käynyt jo 20 ajotuntia, eikä vieläkään sujunut. Halusin vaan päästä koko  jutusta eroon. Ei onnistunut ajokoe kuten arvata saattaa. Jäi koko autokoulu siihen. Välillä vuosien varrella olen miettinyt, että pitäisikö vielä menneä autokouluun, mutta kaikki palkkarahat menisi sitten auton ostamiseen ja huoltamiseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite jätin autokoulun ekan ajokokeen jälkeen, kun siitä ei tullut mitään. Kirjallinen sujui oikein hyvin, mutta ajaminen on vaikeaa jonkun ihmeen hahmotushäiriön (ilmeisesti  johtuu lievästä menieren taudista) ja sosiaalisten suhteiden puuttumisen takia.  Oon miettinyt, että  jos yrittäisi vielä ajaa ajokortin kokonaan automaattivaihteisella (siis ajotunnitkin). Vaihteiden käytön oppiminen on ihan hirveen vaikeaa. Melkein kaikissa työpaikkailmoituksissa vaaditaan ajokorttia ja elämässä muutenkin, niin tunnen itteni jotenkin vajaavaiseksi... Mutta jos saisin jonkun työn niin kaikki palkka menis auton ylläpitämiseen, koska palkat on kuitenkin vaan jotain 11 e/h. 

Tunnen henkilön, joka on ajanut ajokortin yli 50 vuotiaana, ja hänellä on ajokortissa merkintä, että vain automaattivaihteisella autolla saa ajaa.

Minä olen ajanut ajokortin 18 vuotiaana. Ihan kaikenlaisilla henkilöautoilla saan ajaa, mutta se on aina ollut minulle vaikeaa. Pari vuotta sitten uskaltauduin ostamaan automaattivaihteisen auton, ja nyt melkein tykkään autolla ajamisesta, kunhan alla on automaattivaihteinen auto. Manuaalivaihteisella en enää suostu edes ajamaan. Se on siinä, kun niitä vaihteita pitää aina vaihtaa juuri niissä tilanteissa, joissa pitää myös huomioida eniten sitä muuta liikennettä, kuten risteystilanteissa yms. Nyt kun ei ole sitä vaihteiden vaihtamista, riittää huomiokykyä enemmän siihen, mitä auton ulkopuolella tapahtuu.

t. hahmotushäiriöinen kuski.

Onpa tosi vaikeaa laittaa kytkin pohjaan ja vaihtaa vaihde.

Kaikki oli vaikeata autokoulussa. En hahmottanut auton mittasuhteita, ajolaitteita, polkimia enkä liikennettä. Moottoritielle kiihdyttäminen, liikenneympyrään ajaminen, ohittaminen ja kaikki pelotti sairaasti. Jopa isojen rekkojen vieressä ajaminen pelotti. Harjoittelin kovasti ajokokeeseen, mutta jätin sen väliin. Uskon, että tein kaikesta huolimatta oikean päätöksen. En olisi ajokortin saatuani uskaltanut ajaa edes lähikauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite jätin autokoulun ekan ajokokeen jälkeen, kun siitä ei tullut mitään. Kirjallinen sujui oikein hyvin, mutta ajaminen on vaikeaa jonkun ihmeen hahmotushäiriön (ilmeisesti  johtuu lievästä menieren taudista) ja sosiaalisten suhteiden puuttumisen takia.  Oon miettinyt, että  jos yrittäisi vielä ajaa ajokortin kokonaan automaattivaihteisella (siis ajotunnitkin). Vaihteiden käytön oppiminen on ihan hirveen vaikeaa. Melkein kaikissa työpaikkailmoituksissa vaaditaan ajokorttia ja elämässä muutenkin, niin tunnen itteni jotenkin vajaavaiseksi... Mutta jos saisin jonkun työn niin kaikki palkka menis auton ylläpitämiseen, koska palkat on kuitenkin vaan jotain 11 e/h. 

Tunnen henkilön, joka on ajanut ajokortin yli 50 vuotiaana, ja hänellä on ajokortissa merkintä, että vain automaattivaihteisella autolla saa ajaa.

Minä olen ajanut ajokortin 18 vuotiaana. Ihan kaikenlaisilla henkilöautoilla saan ajaa, mutta se on aina ollut minulle vaikeaa. Pari vuotta sitten uskaltauduin ostamaan automaattivaihteisen auton, ja nyt melkein tykkään autolla ajamisesta, kunhan alla on automaattivaihteinen auto. Manuaalivaihteisella en enää suostu edes ajamaan. Se on siinä, kun niitä vaihteita pitää aina vaihtaa juuri niissä tilanteissa, joissa pitää myös huomioida eniten sitä muuta liikennettä, kuten risteystilanteissa yms. Nyt kun ei ole sitä vaihteiden vaihtamista, riittää huomiokykyä enemmän siihen, mitä auton ulkopuolella tapahtuu.

t. hahmotushäiriöinen kuski.

Onpa tosi vaikeaa laittaa kytkin pohjaan ja vaihtaa vaihde.

No ei se ole vaikeaa, vaan se, että osaa tehdä sen oikeaan aikaan tai ylipäänsä muistaa tehdä sen. Itse en oppinut sitä vaikka kävin 20 tuntia autokoulussa. Ei kaikki vaan opi niin hyvin kuin toiset. Älykkyys on ylipäänsä ominaisuus, että sen määrää ei voi itse päättää syntymässään niin kuin ei lahjakkuuksia yleensäkään.

Mä hankin ajokortin viime vuonna. Nyt olen 35v. Eka inssi meni päin peetä, toka meni läpi. Mitään en oo tässä maailmassa ikinä pelännyt niin paljoa kuin ajamista. Tai edes ajatusta siitä. Vieläkään autoilu ei tunnu omalta, eikä sen koskaan tarvitsekaan olla ”mun juttu.” Autokoulu-ajasta on jäänyt pelko, että auto sammuu. Ihan älytöntä. Ihan kuin siihen nyt maailma kaatuis ja häpeä kasvattaa luonnetta :D

Otin siis mokaamani inssin jälkeen 5 lisäajotuntia. Enemmänkin olisin voinut ottaa. Esim taskuparkkia en osaa vieläkään ja mäkilähtöharjoituksia lisää.

Ajamisessakin, kuten missä tahansa muussa asiassa, on vain yksi tie parempaan suoritukseen: AJAMINEN. Mikään muu ei niitä hoksottimia terävöitä ja taitoa kartoita kuin ajaminen.

Ei se välttämättä ole iästä kiinni. Itse menin autokouluun 17 vuotiaana ja muistan näin yli 20 vuoden jälkeenkin kuinka takkuilevaa ja tuskaista se oli. Muistan ajo-opettajan turhautuneisuuden vaikka kärsivällinen ihminen olikin. Kirjallisista selvisin kerralla, inssin ajoin kahdesti. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että jännitin ajamista ihan hirveästi ja se meni siksi aina sähläämiseksi. Ennen toista inssiä isäni vei minut ajamaan maaseudulle pikkuteitä (joo tiedän, se on laitonta), mutta se laukaisi jännitykseni täysin. Hyvä kuski minusta lopulta tuli, kortin saamisen jälkeen on tärkeää ajaa paljon, ettei tule kammoa ajamisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Menin vasta aikuisena autokouluun ja siitä ei tullut mitään. Pelotti kovasti ja otin paljon lisätunteja. En mielestäni pysty hahmottamaan liikennettä ja reagoimaan siihen enkä päässyt pelosta, erityisesti pelotti moottoritielle kiihdyttäminen. En oppinut edes pysäköimään ruutuun tai tekemään mäkilähtöä. Luulen, että hahmotuskyvyssäni on jotakin sellaista vikaa, jota en pysty muuttamaan. Jätin ajokokeen suorittamatta. Harmittaa rahanmeno, mutta tulipa kokeltua ja yritin tosissani. Ajelin kyllä pitkiä matkoja ajotunnilla ajo-opettajan ohjeistuksella, mutta en olisi pärjännyt yksin enkä olisi osannut reagoida yllättäviin tilanteisiin. Tuntui siltä, että juuri ja juuri selvisin hengissä ajotunneista.

Musta tuntui ajotunneilla juuri siltä, että hädin tuskin selvisin hengissä. Niin vaan jatkoin ajamista. Enkä ole kenenkään päälle ajanut. Pelkoa päin, ei sitä muuten mikään taito kartu.

T.nro 35

Aikuisiällä selkärankaan opettelu vie kauemmin kuin 18-vuotiaalla. Ihan normaalia, että sellaisen fyysisen ja henkisen yhteistyön vaativa asia kuin ajaminen vie aikaa opetella. Oppimista vaikeuttaa erityisesti stressaantuminen ajotilanteesta, jolloin olisi hyvä koettaa saada opettaja, joka osaa ohjata sinua ilman, että muutut stressaantuneeksi. Voit yrittää kysellä eri autokouluista sellaista opettajaa. Kerrot vain rehellisesti, että ajotilanteet aiheuttavat sinulle hankaluuksia oppia ja että kaipaisit osaavaa ja ymmärtäväistä opettajaa, joka ei painosta, hoputa ja moiti sinua kaikessa.

Minulla stressaantuminen aiheutti todella pahoja ajovirheitä ensimmäisessä ajokokeessani, vaikka muuten olin autokoulussa hyvä kuski. Se ajokokeen valvoja oli vian niin ahdistava, että menin kokoajan vain pahemmin solmuun ja lopulta aiheutin niin pahoja vaaratilanteita, että meidän oli pakko lopettaa. Aivan kuin olisin menettänyt kaiken osaamiseni ajamisen suhteen. Ei tietysti mennyt ajokoe läpi. Seuraava ajokokeen valvoja olikin itse tyyneys ja se tarttui minuunkin. Koe meni täydellisesti. Ajamaan opettelevalle siis se vieressä istuva opettaja on todella merkityksellinen ja siksi kaikista ei ole hyväksi opettajaksi. Jos opettajalta suurin osa oppilaista joutuu ottamaan lisätunteja, ei hän ole luultavasti kovin hyvä opettaja.

Huh löytyi keskustelu tästäkin!

Opettelen ajamaan 32-vuotiaana ja koko autokoulutouhu on ollut ihan järkytys.

Eniten järkytys on ollut ajo-opettajien kärsimättömyys, mikä tuntuu tuolla alalla toimivalla ihmisellä käsittämättömältä ominaisuudelta.

Minulla on ollut yhteensä kolme ajo-opettajaa, kaksi heistä on näyttänyt täysin avoimesti turhautumisensa, kun en jotain asiaa täysin osaa tai auto sammuu esimerkiksi mäkeen, joka nyt vaan autokoulussa tulee opettajalle vastaan.

Luulisi, että tällä alalla jopa omaa yritystoimintaa harjoittava ihminen ymmärtäisi, että autokoulun oppilas on täysin uuden asian äärellä ja virheitä ja sekoiluja sattuu väkisinkin. Oman ärtymisen näyttäminen ja oppilaan hermostuttaminen aiheuttaa noissa virheissä ainakin minulle sellaisen domino-efektin.

Minkäänlaisen palautteen saaminen on ihan olematonta, kysyttäessäkin saa jotain mutinaa että no ei mennyt hyvin tämä ja tämä. No ei kai nyt menekään, kun opettaja ei viitsi opettaa!

Jotkut tietysti oppivat nopeammin, kokemusta voi olla liikenteestä jo ennestään esim mopolla ajaessa. Ajo-opettajaa valitessa kannattaa korostaa sitä, että tosiaan uuden äärellä olet ja opettajan tulisi olla kärsivällinen. Myös kiinnostus työhön ja oppilaan oppimiseen olisi tärkeää. Yksi opettajani ei vaan viitsinyt huomauttaa virheistäni, eikä koskaan muistanut mitä edellisellä kerralla kanssani oli opeteltu. Mitään palautetta mihinkään suuntaan omasta kehityksestä (kehittymättömyydestäni) ei saanut.

Tekemällä oppisi, kun opettaja viitsisi opettaa. Ja ymmärtää, ettei oppiminen mene jatkuvasti yhteen suuntaan. Välillä tuli huonompia ajoja ja välillä parempia.

Yksi inssi takana, josta en päässyt läpi. Seuraava pian tulossa ja ei ole kyllä kovin motivoitunut olo. Inssin läpäisystä kuulee usein, että helppo homma, mutta en ole samaa mieltä. Jo yksikin virhe reputtaa kokeen. Ja joo, on oikein etten puutteellisella taidolla koetta läpäissyt, mutta tosiaan on hankala kehittyäkään, kun niitä kehityskohteitakin saa nyhtämällä nyhtää ja tuntuu että opettaja vaan turhautuu.

Nyt jos jotain tekisin toisin, menisin alkuun ajamaan automaattikortin. Opetuslupa olisi sittenkin ollut hyvä vaihtoehto.

Onko kellään vinkkejä inssiin ja suosituksia hyvistä autokouluista pk-seudulla?